Kitarat: kitarakamat ›

BugBadWolf: ...ihmisiä, jotka eivät vihellä uskomusten peliä poikki ja usko mieluummin korviaan kuin virheiden paikkailemiseksi kirjoitettuja mainospuheita.
 
Omien korvien uskominen vaatii kypsyyttä ja avointa tutkijan mieltä.

BugBadWolf: ...ihmisiä, jotka eivät vihellä uskomusten peliä poikki ja usko mieluummin korviaan kuin virheiden paikkailemiseksi kirjoitettuja mainospuheita.
 
Minustakin tuo "virheiden paikkailemiseksi kirjoitetut mainospuheet" kuulostaa loogiselta selitykseltä. Kitaroita valmistavilla isoilla yrityksillä on tulospaineet, joten mitä markkinointiosasto keksii, jos kevyen mahongin saatavuus heikkenee? Aletaan tietysti mainostaa "miehekkään jämäköitä" kitaroita ja otetaan tv- ja radiomainoksiin Dressman/Volvo-ääni. Tuo nyt ei ehkä ollut miten asia oikeasti meni (Ja tv-mainoksia ei ainakaan Suomessa ollut kitaroihin liittyen), mutta ymmärsitte varmasti pointin, eli huonotkin jutut saadaan käännettyä eduiksi sopivilla mainoksilla ja huhuja levittelemällä.
 
Ihan sama on täällä tori-ilmoituksissa. Jos joku myy kevyttä kitaraa, voi sitä mainostaa ergonomian kannalta tai nuorille sopivana jne jne. Painavaa kitaraa myytäessä vedotaan taas näihin myytteihin:"se sustain, laatu painaa, soundi painaa, miehekäs työkalu, tietäjät tietää, optimipainoinen, Bonamassan kitaran painoinen....." Eli niin se vain menee, että rahanahneuksissaan tai myyntiä edistettäessä se myytävä tuote pyritään esittämään hyvässä valossa. Harvoin käytetään käänteispsykologiaa/ironiaa, sillä se toimii pienemmälle ihmisryhmälle. Gibson tai Fender tuskin alkavat mainostamaan tällä tyylillä: "Nyt on sellaista ylihintaista vettyneestä puusta valmistettua kitaraa tarjolla, ettei ole aikoihin nähty. Rahanahneet osakkeenomistat käärivät kuulkaa hyvät fyffet taskuihinsa näistä. Ja kaulat ovat kuin lentokoneen potkurit - eivät yhtä laadukkaat, mutta yhtä kierteellä. Tulkaapa lähimmälle jälleenmyyjälle testaamaan. Saatte itkeä yhdessä myyjien kanssa...."
 
:D

sustain65: Ei kyllä pidä tuokaan mielestäni paikkaansa, tosin mikä sitten kenellekin on "hyvin soimista" akustisesti.
 
Tää on ihan oma keskustelun aihe. Akutstinen kitara soi hyvin akustisesti, mutta silti sähkökitarat eivät juurikaan muistuta akustista kitaraa. Tai no jazzloota on akustinen sähkökitara ja muistaakseni Kurt Cobain käytti jotain D-koppaista akustista sähkökitaraa. Oikein muistiani kun kutittelen, niin taisi myös JJ Cale käyttää akustista sähkistä josta puuttui pohja kokonaan. Nää on kuitenkin varmaan tietyssä mielessä poikkeuksia ja ainakin osittain noilla haettaneen bluesiin semmoista rujoa rähinää tai sitten bluesille tyypillinen niukka sävelkieli yhdistettynä ylikorostuneeseen dynamiikkaan houkuttelee juurikin bluessoittajia noiden akustisten sähkisten pariin kun niissähän juuri se atakki korostuu ja atakkihan on soittajan soittimen vuorovaikutuksen ytimessä kun taas sustain tai päästö on lähinnä soittajan kärsivällisyyttä. Siis vuoropuhelu analogiana asian voisi ajatella niin, että atakissa soittaja käyttää puheenvuoronsa ja päästössä se kuuntelee..... no tää on taas tätä mun höpöä :-D .
 
Mutta siis olen sun kanssa samaa mieltä että ei ole lainkaan yksiselitteistä mikä on hyvää sointia, koska mikä tahansa sointi on hyvää se riippuu vaan soittajan mielikuvituksesta osaako se tehdä sillä mitään järkevää :-).

iec: Minustakin tuo "virheiden paikkailemiseksi kirjoitetut mainospuheet" kuulostaa loogiselta selitykseltä. Kitaroita valmistavilla isoilla yrityksillä on tulospaineet, joten mitä markkinointiosasto keksii, jos kevyen mahongin saatavuus heikkenee? Aletaan tietysti mainostaa "miehekkään jämäköitä" kitaroita ja otetaan tv- ja radiomainoksiin Dressman/Volvo-ääni. Tuo nyt ei ehkä ollut miten asia oikeasti meni (Ja tv-mainoksia ei ainakaan Suomessa ollut kitaroihin liittyen), mutta ymmärsitte varmasti pointin, eli huonotkin jutut saadaan käännettyä eduiksi sopivilla mainoksilla ja huhuja levittelemällä.
 
Ihan sama on täällä tori-ilmoituksissa. Jos joku myy kevyttä kitaraa, voi sitä mainostaa ergonomian kannalta tai nuorille sopivana jne jne. Painavaa kitaraa myytäessä vedotaan taas näihin myytteihin:"se sustain, laatu painaa, soundi painaa, miehekäs työkalu, tietäjät tietää, optimipainoinen, Bonamassan kitaran painoinen....." Eli niin se vain menee, että rahanahneuksissaan tai myyntiä edistettäessä se myytävä tuote pyritään esittämään hyvässä valossa. Harvoin käytetään käänteispsykologiaa/ironiaa, sillä se toimii pienemmälle ihmisryhmälle. Gibson tai Fender tuskin alkavat mainostamaan tällä tyylillä: "Nyt on sellaista ylihintaista vettyneestä puusta valmistettua kitaraa tarjolla, ettei ole aikoihin nähty. Rahanahneet osakkeenomistat käärivät kuulkaa hyvät fyffet taskuihinsa näistä. Ja kaulat ovat kuin lentokoneen potkurit - eivät yhtä laadukkaat, mutta yhtä kierteellä. Tulkaapa lähimmälle jälleenmyyjälle testaamaan. Saatte itkeä yhdessä myyjien kanssa...."
 
:D
 
Mutta Gibsoniltahan ei ole tullut sitten seitkytluvun noita painavia kitaroita kun alkoivat keventää niitä ja nykyisin on kaupoissa hyllyt väärällään kolmekiloisia LesPauleja.
 
Olisiko painavien kitaroiden eetos tosiaan markkinoinnista lähtöisin? Kevyiden kitaroiden tekeminenhän ei ole mikään ongelma koska kevennysporausten lisäksi vaihtoehtoina on myös podyn mittojen muuttaminen. Tuskin kukaan vastustaisi jos vaikka LesPauli olisi sentin ohuempi (huomaisiko sitä edes kukaan). Toinen kysymys on, että jos paino on huono juttu niin mikä pakko niitä on tehdä jostain hemmetin mahongista, onhan noita kevyempiäkin puita. Toisaalta jos painavien kitaroiden myytti olisi pelkkää mainosta, niin mitä järkeä Gibsonilla oli lähteä keventämään niitä heti sen perään kun saivat ihmisille uskoteltua, että niiden kuluukin olla painavia?
 
Sitten vielä se seikka, että Gibson ja Fender eivät ole ainoita painavia kitaroita tehneitä valmistajia. Japanista tuli maineikkaita keppejä jotka olivat sangen painavia eikä niidenkään kohdalla erityisesti siitä puhuttu, että kevyt puu olisi loppunut maailmasta.
 
Muutenkin mua vähän mietityttää tää idea, että kevyttä mahonkia ei olisi enää saatavilla. Nimittäin jos puun paino liittyy syiden tiheyteen, niin eikö se tarkoita sitä että se painavampi mahonki on sitä tiheäsyisempää, joka tarkoittaa suomeksi, että se on hitaasti kasvanutta. Silloinhan sen olisi pitänyt loppua ensin kun harvasyisemmän nopeasti kasvaneen mahongin?? vai onko se kevyt mahonkin niin paljon suositumpaa rakennuspuuna, että se vaan on käytetty loppuun ja kun se on loppunut, niin on käyty vanhojen puiden kimppuun?
 
Niin ehkä kyse on pelkistä mainospuheista. Tuli mieleen tuosta "soundi painaa" hokemasta, että sama juttuhan se on ollut vahvistinpuolella kun isot pakkamuuntajilla varustetut putkimörssärit (varsinkin bassopuolella) painoi aivan helvetin perkeleesti, niin syntyi käsite "soundi painaa". Toisaalta jotain Ampegin SVT:tä kunnon rantasaunan läpi soittaessa tulee mieleen, että siinä on kyllä vähän perääkin..... siinä kohdassa paino korreloi soundiin komeasti :-).
 
E: laitoin muuten plussaa sullekin kiitoksena erityisen hyvästä kommentista joka on ihan täsmä vastaus juurikin mieltäni askarruttavaan aiheeseen eli mistä tää uskomus on peräisin. Mainospuheista...... se on hyvä näkemys, voi hyvinkin olla että joskus painoavuutta on mainostettu positiivisena ominaisuutena. Nykyisinhän asia on juuri päin vastoin ja lähennä keveyttä mainostataan ja painavia kitaroita tekevät on ihan hiljaa ja toivoo ettei käyttäjät huomaa, että ne painaa :-D.

BugBadWolf: Nyt on kyllä ihan pakko kysyä, että onko niillä mikeillä mitään kuunneltavaa, jos sitä "akustista sustainia" ei ole?
 
..niin mitä? ;D
 
Hivenen provoisoivan kirjoitukseni ajatus oli siis se, että koska sähkökitaran mikrofonit eivät nappaa akustista sointia vaan kielen mikrofonin magneettikentässä nappaaman värähtelyn on sustaini pidempi jos kielen värähtelyä ei siirry runkoon.

hallu: Nimittäin jos puun paino liittyy syiden tiheyteen, niin eikö se tarkoita sitä että se painavampi mahonki on sitä tiheäsyisempää, joka tarkoittaa suomeksi, että se on hitaasti kasvanutta. Silloinhan sen olisi pitänyt loppua ensin kun harvasyisemmän nopeasti kasvaneen mahongin?? vai onko se kevyt mahonkin niin paljon suositumpaa rakennuspuuna, että se vaan on käytetty loppuun ja kun se on loppunut, niin on käyty vanhojen puiden kimppuun.
 
Jos nyt ei oiottais taas juttuja.. ;) Nimikkeellä "mahonki" myydään melko montaa puulajia, ja eivät edes ole tuon "huippuhalutun" hondurasmahongin sukuisia. Hondurasmahonki ja Kuuban mahonki on sukua Swietenia, vaan siellä on nimellä "mahonki" muunkin sukuisia lähilajeja.. En tähän sitten enempiä kirjoittele, tuolta voi lukea..
https://en.wikipedia.org/wiki/Mahogany
 
Se mahongin paino taas riippuu, ei pelkästään tiheyteen saati kasvun "kiivauteen", sillä ei sinänsä trooppilassa kasvaneella ole siinä määrin merkitystä kasvuolojen "vakauden" vuoksi, vaan pitkälti kasvupaikan mineraalipitoisuuteen. Se puu kun "imee" mineraaleja maasta. Täten sen mahongin painoon vaikuttaa mm. se, miten se on mineraaleja imutellut. Merkittävin on pii. Tästäkin asiasta löytyy paljon kirjallista dokumentaatiota...
Ja kaiken lisäksi, oli sitten mikä tehdas hyvänsä, se tehtaalle tuleva puu on ihan jonkun muun tahon toimittamaa. Ei ne Gibsoninkaan soitinrakentajat lähde sitä leimikkoa tekemään omalla väellä. Että tuo "Otetaan ny tuota pikkusen huonompaakin puuta, että päästään nettoamaan!" ole ihan totuudenmukainen skenaario.. (pikkuinen kevennys suotakoon?) =)

Lunnu: .. koska sähkökitaran mikrofonit eivät nappaa akustista sointia vaan kielen mikrofonin magneettikentässä nappaaman värähtelyn on sustaini pidempi jos kielen värähtelyä ei siirry runkoon.
 
Mutta koska sitä kuitenkin kaikitenkin siirtyy, on soinnin "keston" suhteen tuossa tapauksessa parasta, ettei siinä päässä ole mitään ylemmäärästä vaimennusta. Täten päästäänkin taas jälleen tuohon "puiden vaikutus" -tms. keskusteluun. Ja älkää olko huolissanne, tätä kyseistä keskustelua käydään kyllä ihan globaalisti muillakin foorumeilla. Tosin välttämättä ei ehkä yhtä suurella "kärjekkyydellä ja särmällä" mutta kuitenkin käydään. =)

Lunnu: Hivenen provoisoivan kirjoitukseni ajatus oli siis se, että koska sähkökitaran mikrofonit eivät nappaa akustista sointia vaan kielen mikrofonin magneettikentässä nappaaman värähtelyn on sustaini pidempi jos kielen värähtelyä ei siirry runkoon.
 
Jep, tämähän se on minunkin käsittääkseni sen ratakiskon idea. Eli massiivinen runko ei värähtele jolloin kieli soi pidempään kun sen energia ei haaskaannu puun heilutteluun.

fox: Jos nyt ei oiottais taas juttuja.. ;) Nimikkeellä "mahonki" myydään melko montaa puulajia, ja eivät edes ole tuon "huippuhalutun" hondurasmahongin sukuisia. Hondurasmahonki ja Kuuban mahonki on sukua Swietenia, vaan siellä on nimellä "mahonki" muunkin sukuisia lähilajeja.. En tähän sitten enempiä kirjoittele, tuolta voi lukea..
https://en.wikipedia.org/wiki/Mahogany
 
Se mahongin paino taas riippuu, ei pelkästään tiheyteen saati kasvun "kiivauteen", sillä ei sinänsä trooppilassa kasvaneella ole siinä määrin merkitystä kasvuolojen "vakauden" vuoksi, vaan pitkälti kasvupaikan mineraalipitoisuuteen. Se puu kun "imee" mineraaleja maasta. Täten sen mahongin painoon vaikuttaa mm. se, miten se on mineraaleja imutellut. Merkittävin on pii. Tästäkin asiasta löytyy paljon kirjallista dokumentaatiota...
Ja kaiken lisäksi, oli sitten mikä tehdas hyvänsä, se tehtaalle tuleva puu on ihan jonkun muun tahon toimittamaa. Ei ne Gibsoninkaan soitinrakentajat lähde sitä leimikkoa tekemään omalla väellä. Että tuo "Otetaan ny tuota pikkusen huonompaakin puuta, että päästään nettoamaan!" ole ihan totuudenmukainen skenaario.. (pikkuinen kevennys suotakoon?) =)
 
Mulla menee hetki, että saan ton suomennettua. Löysin onneksi suomennoksen https://fi.wikipedia.org/wiki/Mahonki , mutta en tullut siitä juuri hullua hurskaammaksi. Mutta ydin asian uskon ymmärtäneeni. Eli Hondurasin mahonki on se ainoa oikea ja se on sitä kevyttä, niinpä kitaran arvo selviää puntarin avulla.
 
Mutta siis kiinnostavampi yksityiskohta oli mainintasi että syyrakenne ei mahongissa korreloi puun painoon ja painava ja kevyt mahonki ovat muilta ominaisuuksiltaan samanlaisia.

hallu: Mutta Gibsoniltahan ei ole tullut sitten seitkytluvun noita painavia kitaroita kun alkoivat keventää niitä ja nykyisin on kaupoissa hyllyt väärällään kolmekiloisia LesPauleja....
 
Juu. Ja sitten ne hieman päälle 3kg kevennetyt kitarat ovat monen mielestä väärin tehtyjä ja suorastaan rienaavia verrattuna kevennysporaamattomiin. Itse olen sitä mieltä, että saa olla kevennysporattu (tai vaikka kammioitu), mikäli sillä päästään järkevään painoon. Näissä perinteikkäissä kitaramalleissa on tosiaan aina se menneisyyden taakka, eli teki tehdas niin tai näin niin aina menee väärin jonkun mielestä.
 
Voitaisiin kyllä mun puolesta ihan reilusti vain unohtaa nuo myytit ja keskittyä ihan itse testaamaan mikä on itselle sopiva soitin. Olen huomannut ainakin omalta kohdaltani, että ei se hifistely ja korkinhaistelu kitaroilla ole parantanut yhtään mun soittotaitoa. Mutta soittaminen taas on parantanut soittotaitoa. Toki sen kitaran ominaisuuksien pitää olla itsellle riittävän hyvin kohdallaan, jotta soitto ei töki. Ja mikit ja vahvari myös omaan soittotyyliin taipuvia kamppeita. Vintagea tai hemmetin kallista ei tarvitse olla välttämättä. Toki se on mukava harrastus ostella laadukkaita kamppeita ja itselläkin on paha taipumus siihen, joten en voi moittia ketään... pata kattilaa ja niin päin pois ;)
 
Edit: Jotenkin miellän, että muusikoiden.net pitäisi olla ennen kaikkea informatiivinen foorumi, jossa jaetaan tietoa ja kokemuksia. Saa toki haistella korkkia ja hifistellä, mutta tärkeintä on jakaa harrastusta aloittemassa oleville järkevää tietoa ja ohjeita. Mun tämän hetken paras ohje (omasta mielestäni) on tosiaan, että unohdetaan ne myytit. Ja yritetään nyt porukalla välttää huuhaan levittäminen. Mitä näitä nyt onkaan (valmiiksi rikkinäiset tai surkeilla ominaisuuksilla olevat ihmekaapelit ja muut vastaavat, joissa on tahallaan tehty fysiikan oppien vastaisesti huonosti asiat). Siinä menee uusilla palstalaisilla kyllä pää pyörälle jos alkaa uskomaan kaikkiin ihmejuttuihin.
 
Ja jotta nyt tätä ei ymmärrettäisi väärin, en tarkoita etteikö asioista pidä puhua ja totta ihmeessä saa jakaa kokemuksia kaikista käärmeöljyistä ja ihmekaapeleista. Kyllä niistä keskusteluista varmaan on hyötyä joillekin. Ja onhan se tietenkin tämänkin foorumin suola, että täällä väitellään puolesta ja vastaan ja siltä väliltä kaikenlaisista mieltä askarruttavista asioista. Varsinkin silloin jos joku valmistaja on tuonut markkinoille jonkin "mullistavan" keksinnön kitarakamppeisiin liittyen.

iec: Juu. Ja sitten ne hieman päälle 3kg kevennetyt kitarat ovat monen mielestä väärin tehtyjä ja suorastaan rienaavia verrattuna kevennysporaamattomiin. Itse olen sitä mieltä, että saa olla kevennysporattu (tai vaikka kammioitu), mikäli sillä päästään järkevään painoon. Näissä perinteikkäissä kitaramalleissa on tosiaan aina se menneisyyden taakka, eli teki tehdas niin tai näin niin aina menee väärin jonkun mielestä.
 
Voitaisiin kyllä mun puolesta ihan reilusti vain unohtaa nuo myytit ja keskittyä ihan itse testaamaan mikä on itselle sopiva soitin.
 
Tuolla etusivulla toisessa postauksessa totesin seuraavaa:
Myytistä sen paremmin en tiedä, hyvä kitara on hyvä kitara. enkä tuosta kyllä peruuta.
Se "myytti", jos sellaista ylipäänsä on, on ehken "myöhempien aikojen" peruja ja pohjautuu aika lailla siihen tosiseikkaan, että tiettynä aikakautena ei kovin paljon painoa (hih) laitettu siihen, painoiko se skeba/basso whatever 4, 575 kg vaiko 5, 125 kg. Ja saattaapa hyvinnii olla, että koska hra XX soitti "painavalla kitaralla" jonkun tunnetun klassikkobiisin, joku saattoi päätellä että "Juma, pakko olla siitä painosta!" se juttu ja soittimen hyvyys.
Itse oon katellu, korjaillut ja jopa omistuksessani pitänyt niin kevyitä kuin painavia keppejä, eikä se hyvyys/huonous kyllä kovin siihen painoon korreloi. Soittomukavuus sitten voi olla se toinen seikka monelle? Sitä "painonhallintaa" sitten tietty eri valmistajat pyrkivät eri tavoin kompensoimaan koskapa ostajakunta siitä painosta pitää kiinni. Jos rungon pitää olla "mahonkia", käytetäänkö jotain sademetsäin afrikkalaista khayaa tai sapelea, vai mennäänkö plantaasikavatettuun lauaan. Onko sillä puun toimittajalla ylipäänsä sahattuna x kuutiota lankkua, että saadaan ne 1500 runkoa duunattua? Onko se puu, mitä on saatavissa, soitinrakennukseen kelvollista? Paljonko se painanee per kuutio? Ja monta muuta seikkaa. Esimerkkinä monen monituista kertaa mainittu Gibson joutui afrikkalaiseen mahonkiin siirryttäessä tuota painonhallintaa justeeraamaan sillä "swiss cheese" -porauksella.

hallu: Eli Hondurasin mahonki on se ainoa oikea ja se on sitä kevyttä, niinpä kitaran arvo selviää puntarin avulla.
 
Juurikin noin, jos haluat noin nähdä. Sulle sopivin olisi tuo malli
http://www.gibson.com/Products/Elec … l-Sunken-Treasure.aspx#LPSST16NANH1
 
Mutta siis kiinnostavampi yksityiskohta oli mainintasi että syyrakenne ei mahongissa korreloi puun painoon ja painava ja kevyt mahonki ovat muilta ominaisuuksiltaan samanlaisia.
 
Ihan noin en tainnut sanoa, tai jotain ei sitte mennyt ns. "jakoon". Puuhan on luonnonmateriaali, ja kovin vaikeeta olis löytää kahta täysin identtistä lankkua lautatarhalta, vaiko miten?
Toin vaan tuon merkittävän seikan, että se pii-pitoisuus mahongissa vaikuttaa siihen painoon. Myös taisin mainita, että nimikkeellä "mahonki" löytyy ihan kasvitieteellisestikin usean suvun puita. "Mahongiksi" nimitetään myös puulajeja, joilla ei sen "aidon ja oikean" mahongin kanssa ole heimotasollakaan yhteyttä.
 
"Kiinnostavia yksityiskohtia" vois sulle olla myös se seikka, että ihan suomalainen haapa on ikävää työstää tuon pii-pitoisuuden ja puun solurakenteen vuoksi.

iec: Juu. Ja sitten ne hieman päälle 3kg kevennetyt kitarat ovat monen mielestä väärin tehtyjä ja suorastaan rienaavia verrattuna kevennysporaamattomiin. Itse olen sitä mieltä, että saa olla kevennysporattu (tai vaikka kammioitu), mikäli sillä päästään järkevään painoon. Näissä perinteikkäissä kitaramalleissa on tosiaan aina se menneisyyden taakka, eli teki tehdas niin tai näin niin aina menee väärin jonkun mielestä.
 
Voitaisiin kyllä mun puolesta ihan reilusti vain unohtaa nuo myytit ja keskittyä ihan itse testaamaan mikä on itselle sopiva soitin. Olen huomannut ainakin omalta kohdaltani, että ei se hifistely ja korkinhaistelu kitaroilla ole parantanut yhtään mun soittotaitoa. Mutta soittaminen taas on parantanut soittotaitoa. Toki sen kitaran ominaisuuksien pitää olla itsellle riittävän hyvin kohdallaan, jotta soitto ei töki. Ja mikit ja vahvari myös omaan soittotyyliin taipuvia kamppeita. Vintagea tai hemmetin kallista ei tarvitse olla välttämättä. Toki se on mukava harrastus ostella laadukkaita kamppeita ja itselläkin on paha taipumus siihen, joten en voi moittia ketään... pata kattilaa ja niin päin pois ;)
 
No minä en ainakaan vierasta kevennettyjä Pauleja ja oikeastaan omaan soittotyyliin sopivat kamppeet on aina löytynyt lähinnä siksi että en ole ihan kamalan ronkeli soittokamoista ollut, mutta mun on vaan pakko löytää vastaus tähän kysymykseen, että mistä nää myytit on peräisin ja miksi jengi ottaa välillä ne niin fiiliksellä.
 
Niin tai näin niin kiitoksia taas Foxille napakoista tietoiskuista. Mulle alkaa nyt valkenemaan kaksi risteävää ajatuslinjaa, jotka varmaan menee keskusteluissa monesti sekaisin ja ainakin itselläni ne on olleet sekaisin, koska en ole oikein tajunnut asiaa aikaisemmin. Eli puhutaanko puun painosta, vai puhutaanko kitaran painosta, niin puhutaan ihan eri asiasta. Puun painossa kyse on siis mahongista ja sen saatavuudesta. Kevyt hondurasin mahonkin on niin harvinaista haluttua ja suojeltua että siitä valmistetut kitarat ovat kultaakin kalliimpia. Eli maailman arvokkain LesPauli olisi tehty hondurasin mahongista ja siinä olisi brasilianruusupuinen otelauta ja norsunluusta tehdyt asemamerkit. Tässä siis puhutaan rahallisesta arvosta ja keräilyarvosta (mutta instrumentaalinen arvo voi jäädä tässä tapauksessa keräilyarvon jalkoihin lähinnä siksi, että materiaalit ovat niin arvokkaita ja harvinaisia). Sitten kitaran paino ja silloinpa ei puhutakaan puusta eikä sen harvinaisuudesta, vaan ergonomiasta.
 
No jos palataan siihen alkuperäiseen kysymykseen, niin onko mahdollista että kitaran painon ja soundin välinen suhde alkujaan olisi tarkoittanut sitä, että umpipuisessa on pidempi sustaini kuin ontoksi koverretussa? olisiko asia tosiaan näin yksinkertainen? se, että kuinka painavasta puulajista kepukka on rakennettu ei liitykkään puun soiviin ominaisuuksiin vaan siihen että umpipuinen on vaan painavampi.... noin niinkuin pääsääntöisesti? ja me ollaan vaan myöhemmin sekoitettu päämme näillä hondurasinmahongeilla ja Gibson customshopin historiamallien autenttisuushöpinöillä, eli niillä "mainoslauseilla".
 
Ajattelin vaan, että tuo kyllä selittäisi sen miksi näissä keskusteluissa niin helposti törmää väärinkäsityksiin kun asia ei kerran ole ihan yksioikoinen.

fox: .............
Ihan noin en tainnut sanoa, tai jotain ei sitte mennyt ns. "jakoon". Puuhan on luonnonmateriaali, ja kovin vaikeeta olis löytää kahta täysin identtistä lankkua lautatarhalta, vaiko miten?
Toin vaan tuon merkittävän seikan, että se pii-pitoisuus mahongissa vaikuttaa .........................
 
"Kiinnostavia yksityiskohtia" vois sulle olla myös se seikka, että ihan suomalainen haapa on ikävää työstää tuon pii-pitoisuuden ja puun solurakenteen vuoksi.
 
No ehkä mulla ei mene asiat jakoon tai sitten mä vaan puhun välillä (kai aika useinkin) vähän mitä sattuu. Taisit mainita jotakin siihen suuntaan, että trooppiset puulajit kasvaa silleen tasalaatuisemmissa olosuhteissa että syyrakenteessa ei ole samalla tavalla kasvupaikasta johtuvia eroja kuin pohjoisilla puulajeilla. Tämän sitten tulkitsin niin että, kun puun syytiheys ei heittele eikä selitä puun painoa, niin puut muutenkin ovat omainaisuuksiltaan toistensakaltaisia, mikä kieltämättä saattaa olla tarpeettoman uskallettu ja pitkälle menevä johtopäätös.
 
Tietenkään identtistä puuta ei vaan ole kun se on elävää, mutta mahongin hyvinä ominaisuuksnahan pidetään vakautta ja kutistumattomuutta, mistä jälleen kiirehdin perusteettomasti vetämään yhtäläisyysmerkit tasalaatuisuuteen.
 
Tuo haapkommentti onkin kiinnostava, kiitoksia siitä. Nyt ei tule mieleen käytetäänkö haapaa kitaranrakennukseen? veneitä haavasta kai on tehty ekös "haavikko" ole muinainen haavan rungosta koverrettu vesikulkine?

Äänen nopeuteen vaikuttaa materiaalin jäykkyys ja tiheys. (toki pitää huomioda, että puuaineksessa talvipuu on erilaista kuin kesäkasvun osuus). Tiheys vaikuttaa negatiivisesti ja jäykkyys positiivisesti.
 
Ehkä usein soitinpuulajit on sellaisia, että ne ovat jäykkiä, mutta samalla ne voivat olla myös painavia. Ehkä myytti on syntynyt tästä, kun ei olla tajuttu tätä riippuvuutta.
 
Monet voivat jopa luulla, että koska ääni etenee kiinteässä aineessa nopeammin kuin ilmassa, että se johtuu aineen tiheydestä. Eli tällaisia virhepäätelmiä tehdään usein, ja kun havainnot tuntuvat vastaavan päätelmää, se vahvistuu.

GiovanniDiRondo: Äänen nopeuteen vaikuttaa materiaalin jäykkyys ja tiheys. (toki pitää huomioda, että puuaineksessa talvipuu on erilaista kuin kesäkasvun osuus). Tiheys vaikuttaa negatiivisesti ja jäykkyys positiivisesti.
 
Ehkä usein soitinpuulajit on sellaisia, että ne ovat jäykkiä, mutta samalla ne voivat olla myös painavia. Ehkä myytti on syntynyt tästä, kun ei olla tajuttu tätä riippuvuutta.
 
Monet voivat jopa luulla, että koska ääni etenee kiinteässä aineessa nopeammin kuin ilmassa, että se johtuu aineen tiheydestä. Eli tällaisia virhepäätelmiä tehdään usein, ja kun havainnot tuntuvat vastaavan päätelmää, se vahvistuu.
 
Plussaa tästäkin erinomaisen asiaan kuuluva huomio.

hallu:
Tietenkään identtistä puuta ei vaan ole kun se on elävää, mutta mahongin hyvinä ominaisuuksnahan pidetään vakautta ja kutistumattomuutta, mistä jälleen kiirehdin perusteettomasti vetämään yhtäläisyysmerkit tasalaatuisuuteen.
 
Nuo on noita mahongin ominaisuuksia kyllä. Helposti työstettävää, ja tietty "perinteistä soitinrakennusmateriaalia". Sekin painaa, vallankin teollisessa tuotannossa. Meinaan työstettävyys sekä tuo "stabiilius". Työstettävyydestä sen verran, että asiasta muutamankin kerran esimerkiks Juha Ruokankaan kanssa jutellessa (nehän käyttää mahongin sijaan espanjanseetriä) tuo on hyvä ominaisuus. Ja ominaisuuden arvo kasvaa eksponentiaalisesti tuotantovolyymien "turvotessa". Usein referenssinä mainittu Gibson ei muuten, kaikista uskomuksista ja stooreista poiketen, ole mikään massiivisten volyymien tehdas. ;)
 
Tuo haapkommentti onkin kiinnostava, kiitoksia siitä. Nyt ei tule mieleen käytetäänkö haapaa kitaranrakennukseen? veneitä haavasta kai on tehty ekös "haavikko" ole muinainen haavan rungosta koverrettu vesikulkine?
 
Kaikkiahan on kokeiltu.. ;) Haavan muut ominaisuudet tekee siitä kuitenkin himpunverran huonon soitinpuun.. Uskoisin näin. Koivua on teollisessa soitinvalmistuksessa käytetty, mutta sen saatavuus on heikohko noilla soitinrakennustehtaitten mailla. Vaahteraa saa helposti tarvittavia määriä.
Suomessahan koivua on käytetty, samoin vähissä määrin raitaa.
 
Tuolla aiemmin pähkäilit "kallista Les Paulia".. tuo Sunken Treasure, olkoonkin että on "reclaimed" Hondurasmahonkia, ei taida olla yhtä tyyris valmistaa, kuin mun tietojen mukaan valmistus- ja tehdashinnaltaan kallis The Les Paul joka joskus oli valmistuksessa Norlinin ajalla..
 
https://i.ytimg.com/vi/XKNoRRaEWX8/maxresdefault.jpg
 
(ei takeita pelaako linkki..)

fox: Nuo on noita mahongin ominaisuuksia kyllä. Helposti työstettävää, ja tietty "perinteistä soitinrakennusmateriaalia". Sekin painaa, vallankin teollisessa tuotannossa. Meinaan työstettävyys sekä tuo "stabiilius". Työstettävyydestä sen verran, että asiasta muutamankin kerran esimerkiks Juha Ruokankaan kanssa jutellessa (nehän käyttää mahongin sijaan espanjanseetriä) tuo on hyvä ominaisuus. Ja ominaisuuden arvo kasvaa eksponentiaalisesti tuotantovolyymien "turvotessa". Usein referenssinä mainittu Gibson ei muuten, kaikista uskomuksista ja stooreista poiketen, ole mikään massiivisten volyymien tehdas. ;)
 

 
Kaikkiahan on kokeiltu.. ;) Haavan muut ominaisuudet tekee siitä kuitenkin himpunverran huonon soitinpuun.. Uskoisin näin. Koivua on teollisessa soitinvalmistuksessa käytetty, mutta sen saatavuus on heikohko noilla soitinrakennustehtaitten mailla. Vaahteraa saa helposti tarvittavia määriä.
Suomessahan koivua on käytetty, samoin vähissä määrin raitaa.
 
Tuolla aiemmin pähkäilit "kallista Les Paulia".. tuo Sunken Treasure, olkoonkin että on "reclaimed" Hondurasmahonkia, ei taida olla yhtä tyyris valmistaa, kuin mun tietojen mukaan valmistus- ja tehdashinnaltaan kallis The Les Paul joka joskus oli valmistuksessa Norlinin ajalla..
 
https://i.ytimg.com/vi/XKNoRRaEWX8/maxresdefault.jpg
 
(ei takeita pelaako linkki..)
 
Linkki toimi, onpa vaan makea pauli, tuo siis on Gibsonin itsensä valmistama? tallasta päätellen jostain seitkytluvulta?.... niin joo mainitsitkin Norlinin ajalta.

hallu: Linkki toimi, onpa vaan makea pauli, tuo siis on Gibsonin itsensä valmistama? tallasta päätellen jostain seitkytluvulta?.... niin joo mainitsitkin Norlinin ajalta.
 
1976-79 valmistuksessa, 54 kpl (plus sitten x kpl vuonna 1978) tehty. Dick Schneiderin tekemät "puuosat" (siis potikannupit, peitelevyt, mikinkehykset ja plekusuoja) suurimmassa osassa. Osassa kitaroita tuo TP-6 kieltenpidin.
Kyllähän tuossa LP-mallisarjassa oli melko moninaista mallia, joista ei kovin paljoa juttua ole. Joku sitten aina toisinaan pompsahtaa pinnalle.
Norlinin loppuaikojen kehitelmiä etupäässä nuo "harvemmin nähdyt mallit".

fox: 1976-79 valmistuksessa, 54 kpl (plus sitten x kpl vuonna 1978) tehty. Dick Schneiderin tekemät "puuosat" (siis potikannupit, peitelevyt, mikinkehykset ja plekusuoja) suurimmassa osassa. Osassa kitaroita tuo TP-6 kieltenpidin.
Kyllähän tuossa LP-mallisarjassa oli melko moninaista mallia, joista ei kovin paljoa juttua ole. Joku sitten aina toisinaan pompsahtaa pinnalle.
Norlinin loppuaikojen kehitelmiä etupäässä nuo "harvemmin nähdyt mallit".
 
Joo jos olisin keräilijä, niin Gibsonilla on läjäpäin kiinnostavia malleja joita varmasti hamuaisin kokoelmaani. Tuo pahamainen -70 luku oli vissiin Gibsonilla aika innovatiivista aikaa ja silloin markkinoille pullahti toinen toistaan kiinostavampia malleja ja tulkintoja vanhoista malleista. Onhan nykyisinkin jotain kiinnostavia ilmiöitä tullut ja itselläni on vieläkin mielessä se taannoinen X-sarja, jotka oli aika makean oloisia keppejä :-).
 
Elämä vaan nakkasi mut tilanteeseen, että taitaa kitarashoppailut kohdallani olla ohitse ja nyt käsillä oleva laitteisto taitaa jäädä pysyväiseksi. Onneksi mulla on nyt käsissäni mieleiset värkit niin ei tässä tarvitse mitään haikaillakaan. Löysin kodin noiden jaappanilaisten kitaroiden luota eli tuo Ibanez ja Yamaha ovat jokseenkin sitä mitä voin kitaroilta toivoa. Mustana hevosena vielä tuo sattumanvillenä käsiini tullut Tokai, joka on varsin hyvä kitara ja se on tuohon toistaiseksi pesän tehnyt, mutta sen saatan joskus myydäkin.... en ole varma tarvitsenko sitä.
 
Tämä paino kysymys oli ihan tämmöinen akateeminen haaste.... halusin vaan saada selvyyttä, että mistä tässä on kyse. Mielestäni olen saanut aika hyvän kuvan asiasta, joka kertoo myös ihmismielen merkillisyyksistä.