Kitarat: kitarakamat ›

Tarvin yhden kitaran millä teen harvat huttukeikat, kun kitara on tarpeeksi monipuolinen niin se riittää, sormistahan se soundi kuitenkin lähtee.
 
Himasta löytyy 2 sähkistä, yks basso, yks klasarinylon ja yks teräkielinen elektroakustinen. Basso ja toinen sähkis ovat kulkeneet matkassa 80-luvun alusta.

Itsellä on kolme, syystä että:
 
1. Pääkitara, jolla soitan suurimman osan ajasta
2. Pasiivimikeillä oleva kitara, jolla äänitän kliinit, jotka ei kuulosta hyvältä pääkitaralla; aktiivimikit - menee muroksi jo inputissa ja volaa laskemalla katoaa hyvä soundi.
3. Treenijuttuihin ja kaikenlaiseen kikkailuun, esim. avoin vire jne.

N = n + 1, jossa n on nykyisten kitaroiden lukumäärä.

Les Paul + Strato + teräskielinen akustinen
 
niillä pärjää. Toki kitaroita ja soittimia on enemmän mutta ei niillä tule soitettua niin usein.

Itellä on neljä sähkistä:
 
Pääkeppi, varakitara, yks normivireessä ja yks single coil. Ja akkari. Tästä ylimenevät alkavat aina tuntua hankalalta. Kun ei ehdi antaa rakkautta tarpeeksi.

Täällä on jo ainakin kaksi matemaattista mainintaa ännistä. Sama asia on suomeksi "vielä yksi".
 
Jos en tietäisi soittimista mitään, tyytyisin varmaan johonkin presariin tai vanerikontraan. Koska vapaus on ja maku paranee (tai vain kapenee), yksi ei millään riitä. Enkä tyydy mihinkään halpisfensoneihin. Tai Gibdereihin. Hyvä ja istuva instrumentti on kuin Sauson nahkahanska. Sen tietää, kun etsii, kokeilee ja löytää.

Montako omistaa ja tarvitsee ei ole tai on sama asia. Kuka mitenkin.

WanhaWetäjä: Tarvin yhden kitaran millä teen harvat huttukeikat, kun kitara on tarpeeksi monipuolinen niin se riittää, sormistahan se soundi kuitenkin lähtee.
 
Himasta löytyy 2 sähkistä, yks basso, yks klasarinylon ja yks teräkielinen elektroakustinen. Basso ja toinen sähkis ovat kulkeneet matkassa 80-luvun alusta.
 
Mä en kyllästy ihailemaan tota sun Y SG:tä itsekin olisin sellaisen tahtonut. Onneksi löysin Ibanezilta melko hyvän kopion, mutta ei se ole Yamaha. Mutta mulla on käynyt niin että Japanilaiset kitarat on jääneet ja ameriikkalaiset jatkaneet matkaa. Tuo jenkki strato tuossa keikkuu, mutta se on kyllä niin hyvä ettei siitä strato parane joten saa olla, vallankin kun ei noilla ole jälleenmyyntiarvoa.

hallu: Mä en kyllästy ihailemaan tota sun Y SG:tä itsekin olisin sellaisen tahtonut.
Juu, onhan noita maailmalla ainakin käytettynä. Mun musanäyte on soitettu tuolla, suoraan Logiciin sen plugareille. Kitarassa oli sillon pieni häpiä eli h-kieli soi vapaana epäpuhtaasti, korjaantui kun käytin pajalla.
 
Onneksi löysin Ibanezilta melko hyvän kopion, mutta ei se ole Yamaha. Mutta mulla on käynyt niin että Japanilaiset kitarat on jääneet ja ameriikkalaiset jatkaneet matkaa. Tuo jenkki strato tuossa keikkuu, mutta se on kyllä niin hyvä ettei siitä strato parane joten saa olla, vallankin kun ei noilla ole jälleenmyyntiarvoa.
Oman amerikan Straton myin muistaakseni hintaan 550€, 1996 malli, ei hyvä eikä huono mutta jokseenkin persoonaton kitara.
 
Mä olen niin vanha että tuo Yammu ja GAS Guitarworksin thinline tele riittää lopuks ikää, löytyy soundit joka lähtöön, tosin Tokain 335 kuumottaa hieman kun eihän tuota sun Yamahan SA:ta saa vasurina eli siinä on ainut kitara josta olen vilpittömästi kade, loisto peli varmasti.

Kitaroita tarvitsee niin monta kuin tarvitsee, ei kai sitä sen kummemmin tarvitse perustella. Jos tila loppuu kesken, niin pitää hommata isompi kämppä.

Itellä ihan kiva setti kun jokaista pääsorttia yks; naikkari, teräskielinen, mörkökeihäs ja rokkistrato. Jos ei ois hinnasta kiinni niin mulla ois oma rakennus kitarakokoelmaa varten.
Silti itse kysymys on hupsu. Riippuu kaiketi ihmisestä ja siitä mitä tekee. Rokkia aloitteleva räkänokka tarttee yhden, Steve Vai ihan duuninsakin puolesta tarvinee enempi.

Mulla on joku viistoista. Ei kaikkia tule ihan kovin usein soiteltua. Tarvisin ehkä viisi kitaraa, pääkitara Telecaster, sille varakitara, sitten kolmas vähän erilainen sähkis, nailonkielinen, Martin.
 
Ostan varmaankin lisää kitaroita niin kauan kuin elän ja jos eläkkeistä riittää.

o0o: Ihminen ei tarvitse yhtään kitaraa.
 
Ei niin, mutta kitara tarttee ihmistä muuten se ei soi.
 
Mulla on 2 stratoa ja 1 SG eli humppari kitara. 1 strato E- vireessä, toinen Eb ja SG kuten sanottu, humppari soundia varten. Eri vireitä varten siis jotta ei tartte jatkuvasti väännellä virettä yhdestä ja onhan nuo mikeiltään sekä tuntumaltaakin erilaisia.

Ei kahta ilman kolmatta. Ja siihen jokunen päälle :)
 
Mutta vastauksena aloitukseen; niin se vaan on että sen verran niitä jokainen hankkii mitä TUNTEE tarvitsevansa.
Se, että montako käytännössä on tarpeen, tai millaisia/montako pystyy hankkimaan onkin ihan eri asia.

Jossain vaiheessa päätin, että yhden - opettelisin sitten sen kaikki kommervenkit kunnolla. Sitten piti kuitenkin hommata varakitara, jos vaikka keikalla katkeaa kieli. Eli kaksi. Tosin nyt on kolme, kun sain halvalla.
 
Plus resonaattori slidea ja akustista bluesia varten. Niin, ja kaksi akkaria - vanha ja uusi. Mutta styrkkareita ei tarvitse kuin yhden ;D.

jhlamm: N = n + 1, jossa n on nykyisten kitaroiden lukumäärä.
 
Just näin. Mä olin monta vuotta ostamatta yhtään kitararoinaa ja sit taas ratkesin ja taloon on tullut parissa vuodessa neljä uutta ja myynyt pari vanhaa poisi. Kymmenkunta noita nyt on ja onhan siinä jo hommaa vaihtaa kaikkiin uudet kielet. Yks vahvistinkin siinä välissä tänne eksynyt.
 
Sitten vielä pedaalivalmistajatkin ovat keksineet että ei niiden polkusimien tarvikaan näyttää masentavilta mustilta/harmailta bokseilta tai BOSSeilta vaan pinnasta löytyy jos jonkinlaista värikästä grafiikkaa ja kiva määrä potikoita ja ominaisuuksia.
 
Ei oo kamarunkkarilla helppoa. Hmm, P90- tai MFD-mikitetty skeba ois kiva...

Åboensis:
Plus resonaattori slidea ja akustista bluesia varten. Niin, ja kaksi akkaria - vanha ja uusi. Mutta styrkkareita ei tarvitse kuin yhden ;D.
 
Styrkkari on kieltämättä helpompi. Niitä ei tartte montaa.
 
Kysymys viisaille monitietäjille: kuten yleisesti tunnettua ja hyväksyttyä on, Les Paul on ergonomialtaan valovuoden jäljessä sähkökitaroiden kuninkaasta (sarkasmitutkat kuntoon). Onko olemassa kitaraa, jossa on lähes tai just Les Paulin saundi, Les Paulin skaala mutta Straton ergonomia?

Haeroe: Styrkkari on kieltämättä helpompi. Niitä ei tartte montaa.
 
Kysymys viisaille monitietäjille: kuten yleisesti tunnettua ja hyväksyttyä on, Les Paul on ergonomialtaan valovuoden jäljessä sähkökitaroiden kuninkaasta (sarkasmitutkat kuntoon). Onko olemassa kitaraa, jossa on lähes tai just Les Paulin saundi, Les Paulin skaala mutta Straton ergonomia?
 
No en tiedä mahtaako noiden skaalojen ero tuoda soundillisia pulmia, mutta sinuna katselisin ehkä PRS:n mallistoa josko sieltä löytyisi mieleinen, käsittääkseni ne ovat tulleet tunnetuiksi juurikin Strato/Lessu hybrideinä. Niin ja siis itse Gibson taisi tuoda 2015 mallistossaan yhden stratoilijoille suunnatun LesPaulin jossa oli lituskampi pody ja ne kontourit takapuolella (en muista oliko skaalakin siinä vähän pidennetty) ja kaulaliitos virtaviivaistettu. Ei se juuri Lessulle näyttänyt eikä tuntunut, mutta sellaisena sitä myytiin. Myyjä taisi itseasiassa jopa mainita, että kitara on suunniteltu juurikin kosiskelemaan Straton soittajia.

Haeroe: Styrkkari on kieltämättä helpompi. Niitä ei tartte montaa.
 
Kysymys viisaille monitietäjille: kuten yleisesti tunnettua ja hyväksyttyä on, Les Paul on ergonomialtaan valovuoden jäljessä sähkökitaroiden kuninkaasta (sarkasmitutkat kuntoon). Onko olemassa kitaraa, jossa on lähes tai just Les Paulin saundi, Les Paulin skaala mutta Straton ergonomia?
 
Jos tarkoitat melko pökkelöä kaulaliitosta ja "mahaviisteen" puutetta, niin uusissa HP -malleissahan on pyöristetty kaulaliitos ja joissakin malleissa myöskin tuo viiste rungon takana, siitä vain etsimään sopivaa versiota:
 
http://www.gibson.com/Products/Elec … /USA/Les-Paul-Standard-HP-2018.aspx
 
https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_standard_2016_hp_db.htm

zedder: Jos tarkoitat melko pökkelöä kaulaliitosta ja "mahaviisteen" puutetta, niin uusissa HP -malleissahan on pyöristetty kaulaliitos ja joissakin malleissa myöskin tuo viiste rungon takana, siitä vain etsimään sopivaa versiota:
 
http://www.gibson.com/Products/Elec … /USA/Les-Paul-Standard-HP-2018.aspx
 
https://www.thomann.de/fi/gibson_les_paul_standard_2016_hp_db.htm
 
En oo aivan varma, tekeekö mahaviiste autuaaksi, mutta ongelmani Lespan kanssa on, että oikea käsi ei saa kunnolla tukea kropasta ja kitarasta. Flaxwood-kitarassani body on liian pieni, mikä aiheuttaa saman ongelman.