Kitarat: kitarakamat ›

Kovin tyytyväinen olen ollut PRS Tremonti SE:hen, ja harvemmin sitä edes muistaa että lavassa lukee jotain.
 
-juki

Tästähän tulikin sitten ihan kunnolla juttua. No,hyvä aihe herättää aina keskustelua ;o)
Monta hyvää signature mallia tuli jo esille, siis eipä tämä juttu minukaan mielestä toki ihan yksioikoinen ole.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä on Brian May sign. Tuommosta kun on aiemmin ollut melko paha mennä jostain toisesta mallista "customoimaan".
Mielestäni yleensäkin, jos signature tuo todella jotain uutta ja innovatiivista mukaan, on se silloin hyvä. Mutta jos tehdään tosiaan näin, että perusmallista otetaan jokin reunalista pois ja maalataan vänkästi alkuperäistä mukaillen on se suoraan rahastusta. Tosiaan aika moni nimikkomalli varmaan menettää hohtonsa muutaman vuoden kuluessa.
Vielä kun nuo osto hinnat on suurin osa melko älyttömiä, itse katsoisin paljon järkevämmäksi vaihtoehdoksi esim. teettää jollain kotimaisella ammattimiehellä itselle mieleisensä. Tilausvaiheessa kun keskustelee minkälainen soundi/muoto maailma miellyttää, niin saakin sitten oman "signaturen" mahdollisesti jollain omien esikuvien mukaisilla piirteillä.
Tai jotain sellaista :o)

Taas jotain Gibsonin ja Fenkun signatureja en ymmärrä, ne kun yleensä ovat se peruskeppi pienillä modauksilla varustettuna eikä mikään erikoinen kitara. Mutta kyllähän niillä rahaa tekee, ei siinä mitään. Mutta kunhan minä Les Paulini ostan, niin kyllä se on ihan non-aged ja non-signature.
 
Kyllä ne Fenderit ja Gibsonitkin osaa tehdä erikoisempiakin signaturemalleja. Kumpikin mun Fender signaturestani (Will Ray Jazz-a-caster ja John Jorgensen Hellecaster, http://www.edromanguitars.com/guitar/fender/hellecaster_fen.htm ) on kyllä niin kaukana perusstratosta ja -telestä kuin olla voi.
 
Mutta pohjimmiltaanhan tässäkin asiassa on kyse markkinavoimista eli kitarafirmat tekee sellaisia kitaroita mitä on ihmisille helppo myydä ja jos kerran suosikkiartistin nimi on se suurin myyntiargumentti niin so be it. Turha valittaa.

En nyt muista tarkaan, millainen kitara Headilla tuossa videossa on, mutta meinaatko sitä harmaata, joka on reunoilta musta? On muuten ihan hieno kitara sekin.
 
juuri se, varustettu 2lla EMG 707:lla

varustettu 2lla EMG 707:lla
 
Onko? Enpäs ollut tiennytkään.

Itsekkin oisin aikoinani voinu vaikka ostaa tällasen Music Manin Van Halen -kitaran, vaikka ulkonäkö ja toi siganture "leima" vähän puistatti. Siinä oli vaan poikkeuksellisen hyvä tuntuma. Kaula oli tosi erillaisen tuntuinen, mutt kävi käteen aivan tajuttoman hyvin. Muutenkin kitaran balanssi oli jotenkin onnistuttu saamaan sellaiseks, ett sitä oli tosiaan ilo soittaa. Oli vaan sitten käytettynäkin niin pirun kallis, ettei voinu ku haaveilla.
 
Kyllähän soittotuntuma ja soundi on ihan ykkös kriteereitä, kun itse oon ostamassa kitaraa! Kun ne asiat on kunnossa, niin sitten tulee nää ulkonäkö ja imago -kysymykset.=)
 
Muakin kiinnostas tosiaan teettää joskus tollanen kitara, mikä todella miellyttäs itteensä. Missä ei ois mitään ylimääräistä, mutt sitt kuitenkin ne kaikki tekijät, mitä itese pitää tärkeenä...

Minulle iskee aina päälle kakomisrefleksi kun noita signature-kamoja tuputetaan. "Sinua rahastetaan! RAHASTETAAN!!" huutaa pieni ääni takaraivossa. Jemit, JS:ät, Pertucci modelit, Bad Horsiet, Dimebuckerit, Blues Saraceno modelit, Zakk Wylde Signature stringsit, SRV stratot... Ei kiitos.
 
PS. Tosin sen Angus Young SG:n voisin ostaa kun herran innokas faniboi olen. En kyllä suostuisi sitä soittamaan, vaan seinälle laittaisin taide-esineeksi.

Kyllähän nuo signature kitarat on ihan hienoja , ja mun mielestä ne ovat hyvä juttu , mikäli ovat hyviä soitettavia. Esim. Fenkun Jeff Beck strato kyllä kelpaisi , jos olisi varaa. Tuossa kun ei mitenkään isolla tekstilläkään mitään lue , ja erot tavalliseen stratoon verrattuna ovat kuitenkin ihan kohtalaiset.
 
Yksi minkä haluaisin ihan keräily mielessä (ja voisihan sillä livenäkin soitella) on Epiphone Custom Shopin '80 -luvulla valmistama Andy McCoy Flying V , joita ei kyllä tietääkseni montaa valmistettu (yhden henkilön tiedän sellaisen omistaneen).

Mun mielestä Steve Vai on noudattunut tyylikästä politiikkaa, kun ei ole nimennyt "nimikkotuotteitaan"omalla nimellään. Siis mielestäni JEM tai vaikkapa Bad Horsie ovat parempia tuotenimiä kuin Ibanez VAI tai Morley VAIWAH tms. ... tai itse asiassa tuo vaivah olisikin aika hyvä, nyt kun tuli keksittyä :-)
 
Ne Fenderin ja Gibsonin "valmiiksi vanhennetut" kitarat ovat minustakin hölmö juttu :p

Kovin tyytyväinen olen ollut PRS Tremonti SE:hen, ja harvemmin sitä edes muistaa että lavassa lukee jotain.
 
Siinä mielessä toi Tremonti SE poikkeaa noista muista mainituista signature-malleista, ettei siitä (niin kuin ei myös Santana SE:stä) ole mitään standard-mallia. Ne on itse asiassa vaan kitaramalleja, jotka on nimetty tuolla lailla. Sen sijaan PRS:n Tremonti SC on kyllä ihan signaturemalli, jossa erona tavalliseen ei ole kuin tallamikki ja otelautamerkki 12-nauhalla...

Ne Fenderin ja Gibsonin "valmiiksi vanhennetut" kitarat ovat minustakin hölmö juttu :p
 
No nyt kun on provosoitu noita aged-kitaroita, niin kysympä että kenelle ei KELPAISI (tai kuka ei ottaisi) esimerkiksi "Gary Rossington aged Les Paul" Signaturea tai "Korina Explorer '58"? Minulle kelpaisi molemmat, että jos joku haluaa sponssata harrastuksia niin siinäpä sijoitus kohdetta :).

On hieman hämärää tuomita kitara sen perusteella, että se on signature-malli. Kitaran ostaminen sen vuoksi, että lempitähdellä on "juuri sellainen" on myös hieman höperöä. Eiväthän ne edes ole sitä.
 
Miten mahtaa näiden nimikkomallien tuotantoprosessi kulkea? Missä vaiheessa valikoidaan niiden puut? Tuli väkisinkin mieleen, kun joskus selitetään esim. Gibsonin huonoa laatua suurilla valmistuserillä, niin signature-mallejahan tehdään vain pieniä eriä. Mahtaako niiden sekaan ikinä joutunu olla ikinä täysin susi? Kai niitä hieman paremmin syynätään. Se on tietenkin eri asia, kuinka paljon laadusta satutaan välittämään.

On hieman hämärää tuomita kitara sen perusteella, että se on signature-malli. Kitaran ostaminen sen vuoksi, että lempitähdellä on "juuri sellainen" on myös hieman höperöä. Eiväthän ne edes ole sitä.
 
Miten mahtaa näiden nimikkomallien tuotantoprosessi kulkea? Missä vaiheessa valikoidaan niiden puut? Tuli väkisinkin mieleen, kun joskus selitetään esim. Gibsonin huonoa laatua suurilla valmistuserillä, niin signature-mallejahan tehdään vain pieniä eriä. Mahtaako niiden sekaan ikinä joutunu olla ikinä täysin susi? Kai niitä hieman paremmin syynätään. Se on tietenkin eri asia, kuinka paljon laadusta satutaan välittämään.
 
Öhöm, nuo signaturethan ei tule samalta tehtaalta kuin vakio gibsonit, vaan "custom-shopista".

Eivät nuo signature kitarat niin uniikkeja ole. Itselläni on huuippuunsa kustomoitu Ibanezin RG, bändimme toisella kitaristilla John Petrucci model, ja kitaroissa ei soitannallisesti ole juurikaan mitään eroa...molemmista on lähtenyt vieläpä melkein samanlaiset soundit, kun itse ostin mikeiksi steve's specialin ja air nortonin...

No nyt kun on provosoitu noita aged-kitaroita, niin kysympä että kenelle ei KELPAISI (tai kuka ei ottaisi) esimerkiksi "Gary Rossington aged Les Paul" Signaturea tai "Korina Explorer '58"? Minulle kelpaisi molemmat, että jos joku haluaa sponssata harrastuksia niin siinäpä sijoitus kohdetta :).
 
Ei ollutkaan kysymys siitä, että kenelle KELPAISI, vaan kysymys oli siitä, että kummalla SOITTAISIT ennemmin, uudella huippuunsa kustomoidulla kitaralla vai jollain museo vehkeellä?

"Hei mies! Osta tästä Gibson Explorer, vain 1500 egee!" vaiko "Hei mies! Osta tästä Gibson Explorer Aged, (vartavasten naarmuille hiottu ja lommoille kolhittu) vain 3500 egee!"

Ei ollutkaan kysymys siitä, että kenelle KELPAISI, vaan kysymys oli siitä, että kummalla SOITTAISIT ennemmin, uudella huippuunsa kustomoidulla kitaralla vai jollain museo vehkeellä?
 
Antaa niitten, joilla rahaa on, niin ostaa vaikka päättömiä kissoja. Mutta täytyy myöntää että on aika järjetöntä maksaa "kulutetuista" kitaroista tuommoisia summia.

Antaa niitten, joilla rahaa on, niin ostaa vaikka päättömiä kissoja.
 
Mistä näitä saa? Jos tilaan tänään niin ehtiikö ens viikon aikana perille? Hinnalla ei ole väliä!
 
LISÄYS: Lisätään omakin korsi vielä kekoon:
 
Ajatellaan vaikka jotain ESP KH-2-kepukkaa. Siinä on EMG:t mutta normaalissa M-II:ssa ei, joten helpommalla pääsee kun ostaa signaturen, jos siis haluaa EMG:t.
 
Fenderin Malmsteen-stratot ovat Ynkän sanojen mukaan tasan samanlaisia kuin millä hän itse soittaa. Sen voisi jopa uskoa.

Älkää nyt siunailko noita Signature kitaroita, ne ovat olennainen osa kitaran valmistuksen perinnettä ja jos kitara on tarpeeksi hyvä minua ei haittaa pätkääkään vaikka siinä lukee mitä tahansa.
 
Mitä Gibson olisi ilman Signature malleja ne kuuluvat etenkin isolle G:lle, mutta myös muille merkeille. Ovatko seuraavat kitarat muka halveksittavia romuja joita kukaan ei huoli?:
 
Gibson Les Paul (kaikki malli)
Gibson Byrland (Hank Garland Billy Byrd)
Gibson Johny Smith
Gibson Tal Farlow
Gibson Lucille (BB King model)
Gibson L5 CT George Gobel model (TV-juontaja!!)
Gibson Trini Lopez (Trini Lopez oli typerä viihdyttäjä)
Gibson Howard Roberts ja Howard Roberts Fusion
Gibson Chet Atkins models (kolme mallia yhteensä)
Gresch 6119 - 6122 Chet Atkins models ja Super Chets
Gresch Monkees model (Yeah Yeah)
Guild Duane Eddy model
PRS Santana Signature
Ibanez George Benson model ( typerä yökerho kitaristi)
Mosrite Ventures Models
Jackson Randy Rhodas Signature model
 
Tässä on vain alkua, huolisin kaikki nuo kitarat vinkuen, vaikka aika vähän tulee jotain ällöttävää George Bensonia tai nykyistä viihde Santanaa kuunneltua ja huolisin oikein kernaasti myös Tommy Iommi ja Angus Young SG:t..
 
Ja kummasti nuo vuodet tuo hyvään kitaraan charmia vaikka kitaran nimikko artisti olisi vähän huonompikin.
 
Ai ostaisinko - ostaisin, jos kitara muuten miellyttäisi ja täysin riippumatta siitä pidänkö kitaristista, jonka nimikko peli sen on. Sen verran pitää olla itsetuntoa että kitarasta tulee henkilökohtainen signature-model välittömästi kun sen kanssa lavalle nousee vaikka lavassa lukisi; Mikko Alatalo special limited edition.

Eivät nuo signature kitarat niin uniikkeja ole. Itselläni on huuippuunsa kustomoitu Ibanezin RG, bändimme toisella kitaristilla John Petrucci model, ja kitaroissa ei soitannallisesti ole juurikaan mitään eroa...molemmista on lähtenyt vieläpä melkein samanlaiset soundit, kun itse ostin mikeiksi steve's specialin ja air nortonin...
 
Joo, kyllähän niistä kustomoimalla saa samanlaisia. Paitsi sitä JPM:n kaulaprofiilia ei saa, se oli hyvä *huokaus*