Kitarat: kitarakamat ›

https://maybach-guitars.de/en
 
Thomann myy. Tehdasrelikoitujahan nuo, ei välttämättä kaikkien makuun... Alle 4kg painolupaus lämmittänee aloittajan mieltä.

munkero: https://maybach-guitars.de/en
 
Thomann myy. Tehdasrelikoitujahan nuo, ei välttämättä kaikkien makuun... Alle 4kg painolupaus lämmittänee aloittajan mieltä.
 
Tää Maybach on itselle kyllä uusi tuttavuus. Hienon näköisiä replikoita.

vkiilako: Tää Maybach on itselle kyllä uusi tuttavuus. Hienon näköisiä replikoita.
 
Voisit testimielessä pistää tilaten ja kertoa kokemukset.
 
Järkevän hintainen ja kevyt LPC toimis kivasti, varsinkin valkoisena. 2200€ on sekin iso raha, mutta uuteen Gibsoniin saa lyödä tuohon päälle vielä tonnin ja silti se luultavasti painava.

Lester itse speksasi, että Custom painaa enemmän kuin Standard. Aitoon asiaan kuuluu paino ja jos ei sitä kestä niin kannattaa katsella muuta.

p130: Lester itse speksasi, että Custom painaa enemmän kuin Standard. Aitoon asiaan kuuluu paino ja jos ei sitä kestä niin kannattaa katsella muuta.
 
Se ei tarkoita, että Lesterin speksaama on se ainoa totuus. Suuri paino itsessään ei ole se pääasia. Eikös Les Paul R-versiot ole useimmiten alle 4kg ja ilmeisen tyytyväisiä omistajat ovat olleet soundeihin, ainakin nettikeskustelujen perusteella.
 
Mutta niin se tosiaan on, että jos ei halua painavaa kitaraa, ei sellaista kannata ostaa. Onneksi löytyy myös kevyempiä ja laadukkaita kitaroita.
 
En allekirjoita tuota väitettä, että aitoon asiaan kuuluu paino. Minun mielestä ei välttämättä. Törmään itse työasioissa hyvin usein vanhoihin jääräpäihin, jotka hokevat: "Näin on aina ennekin tehty." Sillä asenteella estää kehityksen. Älä nyt jäsen p130 ota tätä itseesi, sillä en tarkoita että sinä olisit jääräpää ;) Esitän vain oman mielipiteeni asiaan, sillä näen näillä keskustelupalstoilla niin paljon joustamattomuutta ja juurtuneita asenteita, että aina välilllä tekee mieli vähän valottaa toisenlaistakin näkökulmaa asioihin.
 
Tässä on eräs hauska netin syövereistä löydetty anekdootti liittyen opittuihin tapoihin ja asenteisiin:
"Oppivan organisaation malli....
Aloitetaan häkillä, jossa on viisi apinaa. Laita banaani roikkumaan häkin katosta ja tikkaat banaanin alapuolelle. Jonkin ajan kuluttua joku apinoista lähtee kiipeämään banaania kohti. Heti, kun apina koskettaa tikkaita, ruiskuta muita apinoita kylmällä vedellä. Jonkin ajan kuluttua joku toinen apina lähtee kohti banaania samoin tuloksin - muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Kohtapuoliin tikkaille pyrkivän apinan aikeet estetään toisten toimesta. Nyt luovutaan kylmästä vedestä. Yksi apina otetaan häkistä pois, ja tilalle laitetaan uusi. Uusi apina haluaa kiivetä tikkaille ja hakea banaanin. Kauhukseen apina huomaa, että muut käyvät sen kimppuun. Parin yrityksen. jälkeen apina ymmärtää, että yritys kiivetä tikkaita johtaa joukkokuritukseen. Seuraavaksi korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Edellisellä kerralla vaihdettu apina osallistuu kuritukseen nyt innolla! Näin toimitaan kaikkien alkuperäisten apinoiden kanssa. Joka kerta, kun uusi tulokas yrittää tikkaille, muut kurittavat tätä. Useimmilla ei ole mitään käsitystä, miksi ne eivät saa kiivetä tikkaille tai miksi ne osallistuvat tulokkaan kurittamiseen. Kun kaikki alkuperäiset apinat on korvattu, ei yhtäkään häkissä olevaa apinaa ole ruiskutettu kylmällä vedellä. Kuitenkaan yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania. -Miksi ei?
Koska niiden mielestä täällä on aina toimittu näin."
 
Joskus tuntuu, että tällaista ilmiötä löytyy myös täältä muusikoiden.netistä :)

Vähän noi B&G Little Sisterit kaasuttelee. Tämä on varsinaisesti Victoria 518 (Champ-klooni) -demo, mutta aika makeasti soi yhteen Little Sisterin ylätason mallien kanssa. Perusmalli lähtee Kitarapajasta noin 1700 eurolla.
 
https://youtu.be/oQUu3XIdBhA

Pinewood: Vähän noi B&G Little Sisterit kaasuttelee. Tämä on varsinaisesti Victoria 518 (Champ-klooni) -demo, mutta aika makeasti soi yhteen Little Sisterin ylätason mallien kanssa. Perusmalli lähtee Kitarapajasta noin 1700 eurolla.
 
https://youtu.be/oQUu3XIdBhA
 
Noissa B&G-kitaroissa on kyllä jotain. Tässä on makean kuulosta pistelyä sellasella:
 
https://www.youtube.com/watch?v=81f8024wrMo

iec: Se ei tarkoita, että Lesterin speksaama on se ainoa totuus. Suuri paino itsessään ei ole se pääasia. Eikös Les Paul R-versiot ole useimmiten alle 4kg ja ilmeisen tyytyväisiä omistajat ovat olleet soundeihin, ainakin nettikeskustelujen perusteella.
 
Mutta niin se tosiaan on, että jos ei halua painavaa kitaraa, ei sellaista kannata ostaa. Onneksi löytyy myös kevyempiä ja laadukkaita kitaroita.
 
En allekirjoita tuota väitettä, että aitoon asiaan kuuluu paino. Minun mielestä ei välttämättä. Törmään itse työasioissa hyvin usein vanhoihin jääräpäihin, jotka hokevat: "Näin on aina ennekin tehty." Sillä asenteella estää kehityksen. Älä nyt jäsen p130 ota tätä itseesi, sillä en tarkoita että sinä olisit jääräpää ;) Esitän vain oman mielipiteeni asiaan, sillä näen näillä keskustelupalstoilla niin paljon joustamattomuutta ja juurtuneita asenteita, että aina välilllä tekee mieli vähän valottaa toisenlaistakin näkökulmaa asioihin.
 
Tässä on eräs hauska netin syövereistä löydetty anekdootti liittyen opittuihin tapoihin ja asenteisiin:
"Oppivan organisaation malli....
Aloitetaan häkillä, jossa on viisi apinaa. Laita banaani roikkumaan häkin katosta ja tikkaat banaanin alapuolelle. Jonkin ajan kuluttua joku apinoista lähtee kiipeämään banaania kohti. Heti, kun apina koskettaa tikkaita, ruiskuta muita apinoita kylmällä vedellä. Jonkin ajan kuluttua joku toinen apina lähtee kohti banaania samoin tuloksin - muita apinoita ruiskutetaan kylmällä vedellä. Kohtapuoliin tikkaille pyrkivän apinan aikeet estetään toisten toimesta. Nyt luovutaan kylmästä vedestä. Yksi apina otetaan häkistä pois, ja tilalle laitetaan uusi. Uusi apina haluaa kiivetä tikkaille ja hakea banaanin. Kauhukseen apina huomaa, että muut käyvät sen kimppuun. Parin yrityksen. jälkeen apina ymmärtää, että yritys kiivetä tikkaita johtaa joukkokuritukseen. Seuraavaksi korvataan taas yksi alkuperäisistä apinoista uudella. Edellisellä kerralla vaihdettu apina osallistuu kuritukseen nyt innolla! Näin toimitaan kaikkien alkuperäisten apinoiden kanssa. Joka kerta, kun uusi tulokas yrittää tikkaille, muut kurittavat tätä. Useimmilla ei ole mitään käsitystä, miksi ne eivät saa kiivetä tikkaille tai miksi ne osallistuvat tulokkaan kurittamiseen. Kun kaikki alkuperäiset apinat on korvattu, ei yhtäkään häkissä olevaa apinaa ole ruiskutettu kylmällä vedellä. Kuitenkaan yksikään apina ei enää yritä tavoitella banaania. -Miksi ei?
Koska niiden mielestä täällä on aina toimittu näin."
 
Joskus tuntuu, että tällaista ilmiötä löytyy myös täältä muusikoiden.netistä :)
 
Onpa tuota organissatioteoriaa ja -psykologiaa tullut itsekin luettua ja harrastettua riittämiin. Ei uutta siis...
 
Mun pointti oli, että jos raskas Les Paul ei tunnu hyvälle, pitää katsella kevyt Les Paul. Customiin kuuluu paino, ja alkuperäiset sekä Historic-kama eivät yleensä alle 4,5 kilon mene. Täysin tottumis- ja asennekysymus 99 prosentilla soittajista jotka eivät kestä raskasta Les Paulia. Riitttävän lähelle pääsee Standardilla soundipoliittisesti ja ulkonäkökysymyksetkin korjaantuvat jos on oikeasti tarve. Anteeksi, jos loukkasin.

p130: Onpa tuota organissatioteoriaa ja -psykologiaa tullut itsekin luettua ja harrastettua riittämiin. Ei uutta siis...
 
Mun pointti oli, että jos raskas Les Paul ei tunnu hyvälle, pitää katsella kevyt Les Paul. Customiin kuuluu paino, ja alkuperäiset sekä Historic-kama eivät yleensä alle 4,5 kilon mene. Täysin tottumis- ja asennekysymus 99 prosentilla soittajista jotka eivät kestä raskasta Les Paulia. Riitttävän lähelle pääsee Standardilla soundipoliittisesti ja ulkonäkökysymyksetkin korjaantuvat jos on oikeasti tarve. Anteeksi, jos loukkasin.
 
Jep. Gibsonilta löytyy onneksi valikoimaa moneen makuun. On kevyttä, painavaa ja myös siltä väliltä. Samoin erilaista pintakäsittelyä ja väriä. Makuasioitahan nämä on hyvin pitkälti. Mikäli sen customin haluaa, pitää tosiaan hyväksyä se isompi paino myös. Näin ovat Gibsonilla asian tuumineet. Ehkäpä tällainen keveydestä pitävä persaukinen kotisoittelija ei sitten ole varsinaisesti cs-lespaulin kohderyhmää ;)
 
Väittäisin kuitenkin, että ei se kitaran paino ole kuitenkaan ihan noin suurella prosenttiosuudella tottumis- ja asennekysymys. Mutta tietenkään ei niin suuri asia kuin keihään paino keihäänheitossa :p

iec: Jep. Gibsonilta löytyy onneksi valikoimaa moneen makuun. On kevyttä, painavaa ja myös siltä väliltä. Samoin erilaista pintakäsittelyä ja väriä. Makuasioitahan nämä on hyvin pitkälti. Mikäli sen customin haluaa, pitää tosiaan hyväksyä se isompi paino myös. Näin ovat Gibsonilla asian tuumineet. Ehkäpä tällainen keveydestä pitävä persaukinen kotisoittelija ei sitten ole varsinaisesti cs-lespaulin kohderyhmää ;)
 
Väittäisin kuitenkin, että ei se kitaran paino ole kuitenkaan ihan noin suurella prosenttiosuudella tottumis- ja asennekysymys. Mutta tietenkään ei niin suuri asia kuin keihään paino keihäänheitossa :p
 
Näin minä torilla yhden Gibson customin joka oli kevennysporattu noin neljäkiloiseksi. Tämä painokeskustelu on saanut koomisia piirteitä ja en pidä ehkä ihan asiallisena argumenttina myöskään verrata toista mieltä olevia ymmärtämättömiksi apinoiksi, mutta sellainen ehkä kertoo enemmän argumentin esittäjästä kuin meistä apinoista.
 
Musta on jotenkin hupaisaa kun LesPaul on painava kitara rakenteensa takia (kevenkin "oikea" pauli painaa nelisen kiloa (ne 3,7kg:n R9:t on niin harvinaisia että pidän niitä lähinnä säännön vahvistavina poikkeuksina)). Kevyempiäkin kitaroita löytyy ja se on hyvä ja voi olla paikallaan jättää "soundi painaa" argumentti tällä kertaa heittämättä :-). Mutta jos haluaa Paulin niin väittäisin, että 4-5kg:n paino on vaan hyväksyttävä koska muuten joutuu tinkimään siitä "pauliudesta" kevennysten tai materiaalien tms. muodossa. Mun kokemuksen mukaan customit painaa vähän enemmän kuin stankut noin karkeasti ja yleisesti. Se mainitsemani kevyt customi oli tosiaan kevennysporattu. En tiedä mistä se johtuu, mutta niin se vaan vaikuttaisi olevan. En tiedä onko speksauksilla kuinka paljon väliä kun se customi on kummiskin rakenteeltaan ihan samanlainen kitara kuin standardkin (enemmän koristeluita vaan). Ehkä ne alkujaan Gibsonin tehtaalla keksi customin siksi, että saisivat niitä painavampia kalikoita käytettyä johonkin ja tekivät siitä vaan nätimmän näköisen siksi, että asiakkaita ei se paino vituttaisi niin paljon kun on sentään silmäkarkkia :-D . Mistä sen tietää.
 
Mutta jos minulle itselleni kitaran paino olisi kovin merkittävä seikka, niin tuskin edes kusisin Lestereihin päin, vaan katsellisin suosiolla oikeasti keveiksi suunniteltuja kitaroita. Pauliahan ei kevyeksi suunniteltu, vaan siitä haluttiin puinen ratakisko.

Itse olen omistanut 2011 vuoden Gibson Les Paul Customin, joka painoi aikalailla tasan 4 kiloa. Hyvä kitara, mutta lähti vaihtoon vielä paremman tieltä.
R8, jonka omistin aiemmin oli 4,3 kiloa.
Hyvä kitara sekin, mutta kaula oli omaan käteen lopulta liian tuhti.
Nykyinen Lesteri on aikalailla 4 kiloa myös.
Kaikki näistä CS-kitaroita ja olivat/ovat ilman kevennysporauksia.
 
Onhan noita Gibsonn kitaroita monen painoisina. Itse pidän noista 4 kilon hujakoilla olevista.

IEClle viikon internet justice fighter -palkinto!

vkiilako: Itse olen omistanut 2011 vuoden Gibson Les Paul Customin, joka painoi aikalailla tasan 4 kiloa. Hyvä kitara, mutta lähti vaihtoon vielä paremman tieltä.
R8, jonka omistin aiemmin oli 4,3 kiloa.
Hyvä kitara sekin, mutta kaula oli omaan käteen lopulta liian tuhti.
Nykyinen Lesteri on aikalailla 4 kiloa myös.
Kaikki näistä CS-kitaroita ja olivat/ovat ilman kevennysporauksia.
 
Onhan noita Gibsonn kitaroita monen painoisina. Itse pidän noista 4 kilon hujakoilla olevista.
 
Joo, minä en tiedä kuinka paljon noissa CS sarjan kitaroissa tai etenkin noissa R:issä on eroja, kun olen vain paria sellaista testannut, mutta jos nuo kaksi testaamaani edustaa R:ien yleistä tasoa, niin eipä voi muuta kuin henkeä haukkoa ovat sen verran huikaisevia pelejä.
 
Mitä LesPaulien painoon tulee, niin itse en pidä niissä painoa laatukriteerinä ollenkaan. Siis hyväksyn sen, että kitara painaa karkeasti ottaen 4-5kg ja valintani on se joka soi parhaiten. Huomasin sen juurikin kun tein kesällä testikierroksen kitarapajalla ja Musamaailmassa, niin muutaman sadan gramman painoeroa ei oikein edes huomaa (esim 4kg tai 4,3kg niin so what). Mutta R:iä testatessa paino katosi kokonaan, ne oli niin hyviä kitaroita että niiden painoon ei kiinnittänyt kertakaikkiaan mitään huomiota, vaikka niillä vissiin oli jopa puolisen kiloa painoeroa, niin ei se merkannut ja jos minulla olisi ollut varaa niihin, niin se painavampi R8 olisi lähtenyt mukaan, vaikka se kevyt R9:kin oli ihan tosi järkyttävän hyvä.
 
Toki jos paino alkaa menemään reilummin yli viiden kilon, niin varmaan se hymy hyytyy meikäläiseltäkin :-D. En tiedä mun oma Tokai on lähes viiskiloinen ja se on ihan okei. Musamaailmassa näytti Tokait olevan myös 4-5kg eli keveimmät oli siinä neljän kilon tuntumassa ja painavimmat melkeen viiskiloa (nehän on kai umpipuuta myös).
 
Siis en tarkoita etteikö kevyt Pauli olisi ihan kiva, mutta itse en olisi painon takia valmis uhraamaan muita ominaisuuksia. En esimerkiksi hyväksyisi huonommin soivaa kitaraa pelkästään siksi, että se on kevyt. Mutta jos se kevyempi sattuisi olemaan paremmin soiva, niin aina parempi.
 
Sanoisin, että jos kitaran pitää olla kevyt, niin sitten valintani olisi varmaan Gibsonin SG, nehän on varsin keveitä suurin osa ja samoin kokeilin paria Firebirdia, niin keveitä oli nekin. Kuitenkin ihan kunnianarvoisia rokkikeppejä kumpainenkin.... ei ne Pauleja ole, mutta Paulissa tulee paino mukaan.

hallu, oletko Kitarapajan agentti? Tässähän iskee kirjoitustesi myötä pikkuhiljaa pakko lähteä testaamaan (ostamaan) sitä R8:ia jos se on viellä siellä :D
 
E: Taisin erehtyä liikkeestä, kun ei näy R8 tai R9 listoilla.

hallu: Joo, minä en tiedä kuinka paljon noissa CS sarjan kitaroissa tai etenkin noissa R:issä on eroja, kun olen vain paria sellaista testannut, mutta jos nuo kaksi testaamaani edustaa R:ien yleistä tasoa, niin eipä voi muuta kuin henkeä haukkoa ovat sen verran huikaisevia pelejä.
 
Mitä LesPaulien painoon tulee, niin itse en pidä niissä painoa laatukriteerinä ollenkaan. Siis hyväksyn sen, että kitara painaa karkeasti ottaen 4-5kg ja valintani on se joka soi parhaiten. Huomasin sen juurikin kun tein kesällä testikierroksen kitarapajalla ja Musamaailmassa, niin muutaman sadan gramman painoeroa ei oikein edes huomaa (esim 4kg tai 4,3kg niin so what). Mutta R:iä testatessa paino katosi kokonaan, ne oli niin hyviä kitaroita että niiden painoon ei kiinnittänyt kertakaikkiaan mitään huomiota, vaikka niillä vissiin oli jopa puolisen kiloa painoeroa, niin ei se merkannut ja jos minulla olisi ollut varaa niihin, niin se painavampi R8 olisi lähtenyt mukaan, vaikka se kevyt R9:kin oli ihan tosi järkyttävän hyvä.
 
Toki jos paino alkaa menemään reilummin yli viiden kilon, niin varmaan se hymy hyytyy meikäläiseltäkin :-D. En tiedä mun oma Tokai on lähes viiskiloinen ja se on ihan okei. Musamaailmassa näytti Tokait olevan myös 4-5kg eli keveimmät oli siinä neljän kilon tuntumassa ja painavimmat melkeen viiskiloa (nehän on kai umpipuuta myös).
 
Siis en tarkoita etteikö kevyt Pauli olisi ihan kiva, mutta itse en olisi painon takia valmis uhraamaan muita ominaisuuksia. En esimerkiksi hyväksyisi huonommin soivaa kitaraa pelkästään siksi, että se on kevyt. Mutta jos se kevyempi sattuisi olemaan paremmin soiva, niin aina parempi.
 
Sanoisin, että jos kitaran pitää olla kevyt, niin sitten valintani olisi varmaan Gibsonin SG, nehän on varsin keveitä suurin osa ja samoin kokeilin paria Firebirdia, niin keveitä oli nekin. Kuitenkin ihan kunnianarvoisia rokkikeppejä kumpainenkin.... ei ne Pauleja ole, mutta Paulissa tulee paino mukaan.
 
Näin se on itselläkin. Soundi ja soitettavuus sanelee sen onko kitara minusta hyvä, mutta kiinnitän huomiota myös painoon. Jätän hyvin soivan kitaran ostamatta, jos paino ei miellytä. Olen koulutukseltani kitaransoiton opettaja/muusikko ja kitaroita tulee roikotettua aika paljon paljon hihnan varassa harteilla joka päivä. Kitaran paino ei ollut ennen minulle merkitsevä tekijä. Yli 20 vuotta sai soitella ilman ongelmia. Mutta 35-vuoden kohdilla alkoi tulemaan vakaviakin ongelmia(Selkä-, hartiakipuja ja huimausta).
 
Urheilua, hierontaa, leveää hihnaa, soittamista seisaaltaan, taukojen pitämistä, oikean sottoasennon huomioimsta ja venyttelyä tulee harrastettua säännöllisesti ja se pitää asiat kurissa, mutta en lähde uhmaamaan hyvinvointiani kokeilemalla paheneeko tilanne painavammilla työkaluilla.
Les Paul-malli ja sen johdannaiset ovat itselleni olleet aina rakkaita ja siitä en luovu :) Mieluummin huolehdin fyysisestä kunnosta.
Samaa fiilistä ja soundia en saa muista malleista, kuin Lesestä, vaikka stratolla tuleekin soitettua ehkä eniten keikkoja.

hallu: ...Tämä painokeskustelu on saanut koomisia piirteitä ja en pidä ehkä ihan asiallisena argumenttina myöskään verrata toista mieltä olevia ymmärtämättömiksi apinoiksi, mutta sellainen ehkä kertoo enemmän argumentin esittäjästä kuin meistä apinoista...
 
Pointtini oli enemmänkin kritisoida yleisesti tapaa taivuttaa kaikki yhteen ja samaan mielipiteeseen. Ja lasken itseni myös mukaan tuohon apinalaumaan ;)
 
Itse en oikein hyväksy jos mitätöidään toisten ongelmat painavien kitaroiden kanssa. Helppo se on sanoa että kitaran painolla ei ole mitään väliä, mikäli on itse fyysisesti hyväkuntoinen henkilö. Mutta ymmärrän myös jos ei joillekin sillä painolla ole väliä.

Kitaran paino-ongelmalla ei ole mitään tekemistä esim fyysisen voiman kanssa koska kyseessä on staattinen kuorma. Mieluummin kannattelen treeneissä ja keikalla 3,5kg kuin 4,5kg kuormaa.

hallu: Näin minä torilla yhden Gibson customin joka oli kevennysporattu noin neljäkiloiseksi. Tämä painokeskustelu on saanut koomisia piirteitä ja en pidä ehkä ihan asiallisena argumenttina myöskään verrata toista mieltä olevia ymmärtämättömiksi apinoiksi, mutta sellainen ehkä kertoo enemmän argumentin esittäjästä kuin meistä apinoista.
 
Musta on jotenkin hupaisaa kun LesPaul on painava kitara rakenteensa takia (kevenkin "oikea" pauli painaa nelisen kiloa (ne 3,7kg:n R9:t on niin harvinaisia että pidän niitä lähinnä säännön vahvistavina poikkeuksina)). Kevyempiäkin kitaroita löytyy ja se on hyvä ja voi olla paikallaan jättää "soundi painaa" argumentti tällä kertaa heittämättä :-). Mutta jos haluaa Paulin niin väittäisin, että 4-5kg:n paino on vaan hyväksyttävä koska muuten joutuu tinkimään siitä "pauliudesta" kevennysten tai materiaalien tms. muodossa. Mun kokemuksen mukaan customit painaa vähän enemmän kuin stankut noin karkeasti ja yleisesti. Se mainitsemani kevyt customi oli tosiaan kevennysporattu. En tiedä mistä se johtuu, mutta niin se vaan vaikuttaisi olevan. En tiedä onko speksauksilla kuinka paljon väliä kun se customi on kummiskin rakenteeltaan ihan samanlainen kitara kuin standardkin (enemmän koristeluita vaan). Ehkä ne alkujaan Gibsonin tehtaalla keksi customin siksi, että saisivat niitä painavampia kalikoita käytettyä johonkin ja tekivät siitä vaan nätimmän näköisen siksi, että asiakkaita ei se paino vituttaisi niin paljon kun on sentään silmäkarkkia :-D . Mistä sen tietää.
 
Mutta jos minulle itselleni kitaran paino olisi kovin merkittävä seikka, niin tuskin edes kusisin Lestereihin päin, vaan katsellisin suosiolla oikeasti keveiksi suunniteltuja kitaroita. Pauliahan ei kevyeksi suunniteltu, vaan siitä haluttiin puinen ratakisko.
 
Kyllähän tästä tekstistä nimenomaan se vanhan koulukunnan näkökanta tulee. Kai ymmärsit myös, ettei sinua verrattu apinoihin, vaan vertauksen tarkoitus oli osoittaa että vanhoihin totuuksiin turvautuminen on aika luonnollinen asia?
 
Nopealla googlailulla kuuluisimpien Les Paul vuosikertojen (1957 - 1960) keskipainot ovat pyörineet siellä 8.5 - 10 paunan välillä. Noin karkeasti se tarkoittaa 3.8 - 4.5 kilon skaalaa. Tämähän tarkoittaa sitä, että se 5 kilon les paul on kauempana "normaalista" kuin se 3.5 kilon yksilö. Vaikka Lesterin visio oli jotain muuta, ei se tee siitä visiosta "oikeaa". Väitän, että tässä tapauksessa markkina puhui käytännössä muusikoiden kautta. Se, että 70-80-luvuilla Paulien painot lähtivät nousuun johtuu ihan materiaalivalinnoista niin tuontirajoitteiden, saatavuusongelmien, kuin liiketaloudellistenkin syiden vuoksi.
 
Tuo sinun mainitsema materiaaleista tinkiminen on vähän hassu kortti painon suhteen, koska yleinen konsensus on se, että mitä arvokkaampaan lespaan mennään, sitä useammin painolukemat alkavat kolmosella, oli kysymys sitten noista pikkupajoista, pilkun tarkoista japanilaiskopioista tai Gibsonin R-sarjasta. On totta, että Lespan rakenne tekee siitä noin yleisesti raskaamman kuin vaikkapa perinteiset pulttikaulaiset kitarat. Suurin syyllinen noihin yli 5 kilon ankkureihin lienee Norlinin aikakaudella alkanut kitaroiden "tehotuotanto". Käytännössä siis yleisesti laatustandardeja (kannet 3 osasta, pancake bodyt, puiden ylimalkaisempi seulonta) teki sen, että aiemmin kelpaamattomia raaka-aineita alettiin käyttää kitaroissa. 80-luvulla esimerkiksi kasvavaan painoon alettiin sitten reagoida porausten muodossa. Tiesitkö, että vuodesta 1983 lähtien myös Gibson Les Paul Custom (pois lukien R57 ja 68RI) ovat kevennysporattuja? Oikeastaan, oman tietoni mukaan (voi olla, että olen väärässä) vasta Historic-sarjan mukaan tulo toi Gibsonin LP-skaalaan keventämättömän Les Paulin 80-luvun alkupuolen jälkeen, ainakin siis sarjatuotannon osalta. Tätä ennen myös ne top-of-the-line mallit (kuuluisat Pre-Historicit) olivat kevennettyjä.
 
Painavin mulla ollut LP oli vuoden 1982 LP Custom, joka oli melkein 5 kiloinen. Keventämätön, ja yli 30-vuotias Gibson LP Custom. Ihanan autenttista, eikö vain? Se oli muuten vaahterakaulalla, kuten ajankohtaan kuului. Väitän, että painosta huolimatta se oli vähemmän oikea lespa kuin nykyiset kevennysporatut mallit, joita omissa käsissä on pyörinyt (LP Standard ja LP Deluxe). Kaikki käsissä käyneet Gibsonin R:t ovat olleet siihen 4 kilon pintaan, tai alle. Navigatorit olivat LP Standardien osalta kaikki alle 4kg ja Customit olivat 4.2 kg, kuten "kuuluu".

Itse en edes ostaisi Les Paulia ellen voisi varmentaa omalla vaa'alla, että se painaa tasan 3.8kg tai alle.

iec: Pointtini oli enemmänkin kritisoida yleisesti tapaa taivuttaa kaikki yhteen ja samaan mielipiteeseen. Ja lasken itseni myös mukaan tuohon apinalaumaan ;)
 
Itse en oikein hyväksy jos mitätöidään toisten ongelmat painavien kitaroiden kanssa. Helppo se on sanoa että kitaran painolla ei ole mitään väliä, mikäli on itse fyysisesti hyväkuntoinen henkilö. Mutta ymmärrän myös jos ei joillekin sillä painolla ole väliä.
 
Ei mun tarkoitus ollut mitätöidä kenenkään ongelmia ja olen itsekin aikuinen mies, ymmärrän kyllä tilanteen jossa ergonomiaa joutuu miettimään ihan toisella tavalla. Lähinnä tarkoitin, että jos keveys on tärkeää, niin miksi herran nimessä edes katsella LP:itä jotka ovat lähtökohtaisesti painavia kitaroita (vaikka siellä niitä harvinaisia keveitä yksilöitä seasta löytyykin kun laittaa eurot jonoon, paitsi tietenkin jos eurot jonoon ja ostaa sen kevyen). Tai tietenkin enhän minä ole ketään kritisoimaan enkä sanomaan mitä saa tehdä ja mitä ei. Kyllähän niitä on jopa kolmekiloisia Pauleja, soitettavaksi nekin on tehty.
 
Mulle sillä painolla ei ole niin ISOA väliä (huom. ei tarkoita etteikö olisi väliä ollenkaan) ja voi hyvinkin olla että kun jotkut tekee niin isoa numeroa siitä painosta, niin saatan kommenteillani tulla vähätelleeksi sitä. Se on vähän niinkuin vastareaktio, pahoittelen sitä. Oikeasti en halua vähätellä ketään enkä kenenkään näkemyksiä.