Kitarat: kitarakamat ›

uate: Siis täällä alan miehiä ja ehdottelee mitä naurettavampia vaihtoehtoja. Ja sitten katellaan laatua ym ym. 400€ on sellainen hintaraja että valikoimia ei ole liiaksi, mutta kokeilemalla musaliikkeessä tiedät enemmän. Telecaster on painava, Sg taas kevyt, Strato siltä väliltä. Unohda aluksi noi kaikki mikki ym ym, jutut. Jos sulla ei ole kitaraa mikä sopii käteen ,et tee sillä mitään. Mikä tää on mitä monet sanoo että "miellyttää omaa silmää", vitun hyvännäköinen palalaikka jolla ei tee mitään. Haloo, Hyvä kitara ei ole ruma ikinä. Itse testasin kymmenen vuotta sitten PRS huippua mistä en pitänyt. Piti olla ihan parasta ja silti strato on 10 kertaa parempi. Eli ensin kitara pitää olla käteen hyvä, sitten ruvetaan siihen muokkaan mikkejä ym ym. Se että ostatko käytettyä vai uutta, siinäkin on oma hintaratkaisu. Ei IKINÄ hyvännäköinen saa olla motiivi, vaan laatu.
 
Jos ei ole kokemusta sähkökitaroista, niin ei myöskään pysty sanomaan, mikä sopii omaan käteen parhaiten. Kyllä se omien mieltymysten tunteminen ja oppiminen tulee vasta ajan kanssa. Ja jos asiasta oikein mitään ymmärtämättä alkaa tekemään tulkintoja kaulan sopivuudesta, niin helposti menee kaulan hyvyys ja säätöjen hyvyys sekaisin.
 
Siksi parasta on ostaa kitara, joka on omasta mielestä 'magee' ja pistää siitä säädöt kuntoon ammattilaisella. Sitten myöhemmin, kun osaa oikeasti sanoa, mikä siinä ekassa kitarassa mättää, on aika alkaa miettiä seuraavaa ja sen speksejä tarkemmin.

Käytetty PRS SE voisi nipin napin mennä tuohon hintaluokkaan, ainakin lievällä tinkaamisella.
Mielestäni erittäin hyvä kitara omassa hintaluokassaan. Helppo soittaa, tyylikkään näköinen,
ok mikit...

uate: Oikesti ei näillä yamahoilla tee mitään, sori, kokemusta on.
 
Oikeasti, näillä Yamahoilla tekee soittohommat oikein hyvin, sori, kokemusta on.
 
Vetelet viesteissäsi mutkia vähän turhan suoriksi. 400€ hintaluokassa on paljon valinnan varaa hyvistä kitaroista, sellaisista, joilla harrastaja voi soittaa oikein tyytyväisenä. Riittävä laatu on tietenkin tärkeä asia mutta jos kitara ei miellytä muuten, niin eihän sitä tule soitettua.
Sanot, että strato on 10x parempi kuin PRS, ja että omistamasi J&D on parempi kuin Gibsonin Melody Maker. Ymmärtänet itsekin, että tällaiset kommentit ovat melko turhia ja ne jätetään omaan arvoonsa. Kitaroiden paremmuutta kun on käytännössä mahdotonta objektiivisesti vertailla. Mielipiteitä ei kannata laukoa totuuksina.
 
Edelleen olen sitä mieltä, että alle 400€ kitaroistakin lähes kaikki ajavat asiansa harrastesoitossa. Soittokelvottomia kitaroita on todella vaikea löytää ja valintaa kannattaa lähteä tekemään sellaisista kitaroista, jotka miellyttävät itseä.

uate: Oikesti ei näillä yamahoilla tee mitään, sori, kokemusta on.
 
Montako keikkaa olet vetänyt ko soittimilla? Ostin muutama vuosi sitten ihan piruuttani sen halvimman Pacifican koska se oli ainoa vasuriversio. Vähän totuttelua se vei mutta
soitin tuolla mm yhden kevätkauden teatteriproduktion ja lukuisia keikkoja, vaihdoin siihen kylläkin hurinattomat mikit.
 
Aloittelijalle ihan ok vaihtoehto MUTTA kannattaa miettiä noita kalliimpia Pacificoja jos Yamahaan päätyy, niissä on laadukkaammat mikit ja rautaosastot.
 
https://maihinnousu.net/s/23795 tossa pätkä 240€ Pacificalla +Duncanin mikeillä.
 
EDIT toki 240€ halpis on aina halpis, itse olen pitänyt Yamahaa aina laatumerkkinä kun omistan 2 ko japanilaista laatusoitinta 80-luvun alusta + yhden elektroakkarin eli olen hieman jäävi tässä asiassa ;-)
Pacifican + halpis Gretschin myin pois kun hankin customin joka oli hinnaltaan n. 10 x Pacifica.
 
En lähde siis tyrkyttämään mitään vaan kehotan kaupantekoa ns asiantuntijan kanssa jos vaan sellanen löytyy tuttavapiiristä. Vaihtoehtoja ja ehdotuksia on niin paljon kun on erilaisia kitaroita, kokemuksia ja mielipiteitä.

Yamaha Pacifica 600 -sarjalaisen löytänee käytettynä about tolla 400e tienoilla. Itse voisin soittaa laadun puolesta noilla vaikka hamaan loppuun asti. Erinomaisia kitaroita. Eri asia on sopiiko hyvin käteen ja miellyttääkö ulkonäkö. Jos kyllä, niin noilla ei voi mennä pieleen.

uate: Telecaster on painava, Sg taas kevyt, Strato siltä väliltä..
Ei ole telecaster yleensä painava. Yleensä ovat kevyitä, keskimäärin kevyempiä kuin stratot. Poikkeuksena jotkut 70-luvun Fenderit, jotka oli raskaita mallista riippumatta.

80-luvulla tällainen Eko SG, mutta väriltään myrkyn vihreä. Ei pysynyt pirullakaan vireessä, mutta niin vaan soitin nauhat puhki - ja heitin roskiin. Olisi pitänyt säästää se! >(
 
https://assets.catawiki.nl/assets/2 … 958-6c60-11e6-87e6-725b5864140a.jpg

On tämä taas tätä. Kaveri kysyy keppiä rokin ja punkin soittoon ja vastataan ettei telecasterillä mitään metallicaa soitella :DD

Tinnittus: On tämä taas tätä. Kaveri kysyy keppiä rokin ja punkin soittoon ja vastataan ettei telecasterillä mitään metallicaa soitella :DD
 
Touche... :D Rokkia ja Punkkia on monenlaista. Tele on mainio perinnerock-kitara, mutta kun aletaan soittamaan vähän raskaampaa rokkia, niin humpparit on mukavat.

Minua alkoi periaatteessa kiinnostelemaan tuo kolmen sadan Melody Maker. Millainen se oikein oli kitarana? Kiinnostaisi ajatuksena tuommoinen yksinkertaisin mahdollinen. Siis että hyllystä löytyy kaikenlaista kasari-Steinbergeristä Warmothiin, mutta ideana tuo MM tuntuu jotenkin kiehtovalta.

18is9: Minua alkoi periaatteessa kiinnostelemaan tuo kolmen sadan Melody Maker. Millainen se oikein oli kitarana? Kiinnostaisi ajatuksena tuommoinen yksinkertaisin mahdollinen. Siis että hyllystä löytyy kaikenlaista kasari-Steinbergeristä Warmothiin, mutta ideana tuo MM tuntuu jotenkin kiehtovalta.
 
No tuo TopSoundin MM on varastossa maannutta new-old-stockia. Gibson lanseerasi juuri tuon version 2011. TopSoundissa niitä on ollut ilmeisesti varastossa tämän jälkeen iso läjä. Minulla on ollut monia aiempia ja myöhempiäkin Melody Makereita (ja yksi Flying V Melody Maker), ja olen aina tykännyt niiden yksinkertaisuudesta. Tässä 300 euron TopSoundin myymässä pelissä on ohut lankku, tyypilliset Gibson Deluxe virittimet, basic wrap-around-talla ja ilmeisesti aito Gibsonin mikki. (Tosin joissakin erissä oli kitaroissa aito Seymour Duncanin tai sitten Duncan Design -mikki.) Saas nähdä kun muutaman päivän päästä saan kitaran käsiini.
 
Minulla kyllä on jo Gibsonin Joan Jett Blackheart MM ja tänä vuonna ostettu kaksimikkinen Gibson M2, joka sekin on Melody Maker -sukua. Kaikki omalla tavalla simppeleitä ja hauskoja rokkivärkkejä.

Rämppy: Ei ole telecaster yleensä painava. Yleensä ovat kevyitä, keskimäärin kevyempiä kuin stratot. Poikkeuksena jotkut 70-luvun Fenderit, jotka oli raskaita mallista riippumatta.
 
KUNNON Telecaster ei ole painava. 70-luku on Fenderin "pimeää aikaa", joten sen ajan tuotteiden perusteella ei kannata koko brändiä arvottaa. Oma Baja painaa muistaakseni 3,6 kg eli menee jo painavan suuntaan.
 
Tuolla noiden keveimpien CS-pelien painoja malliksi http://www.gregsguitars.de/en/products/6/Fender_Telecaster.html

Presidentti: KUNNON Telecaster ei ole painava. 70-luku on Fenderin "pimeää aikaa", joten sen ajan tuotteiden perusteella ei kannata koko brändiä arvottaa. Oma Baja painaa muistaakseni 3,6 kg eli menee jo painavan suuntaan.
 
Tuolla noiden keveimpien CS-pelien painoja malliksi http://www.gregsguitars.de/en/products/6/Fender_Telecaster.html
 
Kunnon kitara ei paina liikaa, oli merkki ja malli mikä tahansa.

Sivumennen: Aika tyypillinen threadi: Ns. vasta-alkaja liittyy M-nettiin about keskiyöllä, kirjoittaa ensimmäisen kysymyksensä jostakin aika yleisestä asiasta ("Mikä XXX kannattaa ostaa, onko XXX hyvä vai huono, onko XXX parempi kuin YYY" jne.)
Sitten vastauksia -- asiallisia ja hölmöjä -- tulee sivukaupalla. Mutta alkuperäinen kysyjä ei ikinä vieraile ketjussa sen jälkeen kun postasi kysymyksensä... Huoh!

jpousi: Sivumennen: Aika tyypillinen threadi: Ns. vasta-alkaja liittyy M-nettiin about keskiyöllä, kirjoittaa ensimmäisen kysymyksensä jostakin aika yleisestä asiasta ("Mikä XXX kannattaa ostaa, onko XXX hyvä vai huono, onko XXX parempi kuin YYY" jne.)
Sitten vastauksia -- asiallisia ja hölmöjä -- tulee sivukaupalla. Mutta alkuperäinen kysyjä ei ikinä vieraile ketjussa sen jälkeen kun postasi kysymyksensä... Huoh!
 
Lienee normi meining muillakin harrasteforumeilla.

18is9: Minua alkoi periaatteessa kiinnostelemaan tuo kolmen sadan Melody Maker. Millainen se oikein oli kitarana? Kiinnostaisi ajatuksena tuommoinen yksinkertaisin mahdollinen. Siis että hyllystä löytyy kaikenlaista kasari-Steinbergeristä Warmothiin, mutta ideana tuo MM tuntuu jotenkin kiehtovalta.
 
Mulla on valkoinen Joan Jett Melody Maker. Sikäli huono esimerkki yksinkertaisesta ja edullisesta kitarasta, että juuri kyseisestä signaturemallista pyydetään ebay:ssa maltaita, mutta: äärimmäisen yksinkertainen, kevyt ja ergonominen sekä laadukas kitara (matala mutta särinätön action). Mun kaikki muut soittokamat ovat varsin mittavassa kotistudiossa ullakolla, mutta tuo on aina käden ulottuvilla olohuoneessa/takkahuoneessa yhdessä Boss Katana -tehosekoittimen kanssa.

No se tarjous oli ja meni...

uate: Oikesti ei näillä yamahoilla tee mitään, sori, kokemusta on.
Hohhoijaa. Pakkoko se on huudella, jos ei asiasta mitään käsitystä ole?
 
WanhaWetäjä: Montako keikkaa olet vetänyt ko soittimilla? Ostin muutama vuosi sitten ihan piruuttani sen halvimman Pacifican koska se oli ainoa vasuriversio. Vähän totuttelua se vei mutta
soitin tuolla mm yhden kevätkauden teatteriproduktion ja lukuisia keikkoja, vaihdoin siihen kylläkin hurinattomat mikit.
 
Aloittelijalle ihan ok vaihtoehto MUTTA kannattaa miettiä noita kalliimpia Pacificoja jos Yamahaan päätyy, niissä on laadukkaammat mikit ja rautaosastot.
 
https://maihinnousu.net/s/23795 tossa pätkä 240€ Pacificalla +Duncanin mikeillä.
 
Jes, aina yhtä makeaa menoa! Itse lähtiessäni vaihtoon päätin jättää omat kamani Suomeen ja ostaa käytettynä väliaikaisen kitaran, jonka toivon mukaan saan myytyä eteenpäin kotiinpaluun koittaessa. Satasella sain ostettua tuon halvimman Pacifican ja nyt harkitsen vakavasti sen kotiin kuljettamista matkalaukussa. Tässä ääntä siitä lähtee alkuperäisillä mikeillä: https://maihinnousu.net/s/27797
 
Ei varmastikaan optimaalisin kitara aloittelijalle, mutta muuten oikein käyttökelpoinen kapistus. Itse näkisin tärkeimpänä, että aloittelijan kitara on käyttöön otettaessa hyvin säädetty ja se on sen verran laadukas ettei sitä tarvitse olla jatkuvasti uudelleen säätämässä. 400€ hintaluokassa suurin osa lienee oikein passeleita pelejä, joten kallistuisin itse makeimman näköisen keihään perään. Mielellään kiinteätallaisen, niin säätämisen määrä vähenee.

TheGore: Hohhoijaa. Pakkoko se on huudella, jos ei asiasta mitään käsitystä ole?
No joo, sen verran annan siimaa että paketista otettuna ensiviakutelma oli kyllä aika karu tyyliin "ei vttu tällä voi vetää", eli pakasta vedetty kitara vaatii aina uudet kielet + vähän säätämistä + ainakin viikon/kaks "sisäänsoittamista", sitten alkaa tuntua että kyllähän tällä voi vetää. Jos ja kun budjetti on 400€ niin toki siihen rahaan saa varmasti parempaa/sopivampaa kitaraa rokin räimeeseen.
 
Jes, aina yhtä makeaa menoa! Itse lähtiessäni vaihtoon päätin jättää omat kamani Suomeen ja ostaa käytettynä väliaikaisen kitaran, jonka toivon mukaan saan myytyä eteenpäin kotiinpaluun koittaessa. Satasella sain ostettua tuon halvimman Pacifican ja nyt harkitsen vakavasti sen kotiin kuljettamista matkalaukussa. Tässä ääntä siitä lähtee alkuperäisillä mikeillä: https://maihinnousu.net/s/27797
Hyvin lähtee rokimpikin juttu, tuossahan on HSS mikitys eli saa vähän tuhdimpaakin soundia kuin SSS osastoilla. Originaalimikit on ok mutta aikamoista hurinaa noissa(kin) oli joillain keikkapaikoilla, toki samat hurinat oli amerikan Stratolla eli tuokin kannattaa huomioida kun valitsee kitaraa, humpparikitara puoltaa tässä(kin) mielessä paikkaansa TAI sitten HSS mikitys jos mennään stratomaailmaan.
 
Ei varmastikaan optimaalisin kitara aloittelijalle, mutta muuten oikein käyttökelpoinen kapistus. Itse näkisin tärkeimpänä, että aloittelijan kitara on käyttöön otettaessa hyvin säädetty ja se on sen verran laadukas ettei sitä tarvitse olla jatkuvasti uudelleen säätämässä. 400€ hintaluokassa suurin osa lienee oikein passeleita pelejä, joten kallistuisin itse makeimman näköisen keihään perään. Mielellään kiinteätallaisen, niin säätämisen määrä vähenee.
Asiaa puhut, perustelut ovat kohillaan, rokin räimeeseen ja punkkiin kiinteätallainen humppari (tai miksei käytetty laadukaampi Pacifica kiinteällä tallalla) lienee paras vaihtoehto, Sex Pistols lienee se punkin isä ja äiti, Les Paul mallinen kitara näytää olevan usein käytössä kun taas rockenrollin yksi ilmentymä AC DC = Gibson SG, toki rock on niin laaja käsite että kysyjä olisi voinut antaa joitain esimerkkejä esim suosikkibandeistään.

Itse miellän punkiksi esimerkiksi bändit Ramones, Sex Pistols, The Boys, Johnny Thunders & The Heartbreakers, Stiff Little Fingers, Undertones, Detroit Cobras, Rezillos, Clash.... (Viittaan tässä ketjun aloittajan soittotarpeisiin, jotka olivat punk ja rock.) Kyseessä on siis lukuisia tyylejä ja valtava määrä erilaisia kitaroita. Esimerkikisi kaikille tuttujen Mosrite-kitaroitten lisäksi Johnny Ramone soitti mm. Stratoa, Hameria ja jopa Rickenbackeria. Lisäksi Johnnyn surinasoundi tuli varsinkin myöhemmin single-coil Dimarziosta (FS-1), ei humbuckerista. Jos haku laajennetaan koko rockin kentälle, joka ikinen kitaramalli tuhansista on varmaan päätynyt levylle, ihan halvoista Walmart höpö-höpö-prutkuista sadantonnin "built -by-the-Pope" -harvinaisuuksiin.
 
Melody Maker -asiaan: Topsoundin 299 maksanut luuttu tuli kylään. Ihan yhtä ihqu kuin edellisetkin. Mikki (oli aito keraaminen Gibson 491T) kuulostaa ainakin putki-Marsun läpi (Weberin kaiuttimet) tosi hyvältä. Topsound oli tapansa mukaan säätänyt kitaran valmiiksi. Vaihdan toki kielet kun kerkeän ja ehkä säädän tallaa hiukkasen. Silti, bueno!