Kitarat: kitarakamat ›

fox: Ariaa on kovin eri hintaluokan soittopelejä, kaikki eivät tyystin lainkaan ole ihan "halpiksia". Myöhemmin tulivat mm. Aria Diamond-mallit, puhumattakaan sitten Aria Pro II -mallistosta. Se Poliisin basisti Sting soitteli mm. Aria Pro II-bassoilla kuten moni muukin. =)
 
Ariaa ei kyllä mun mielestä saa sotkea noihin halpiksiin. Ei ne ennen 80-luvun lopun tokan aallon Pro II malleja edes käsittääkseni olleet halpoja, vaan pikemminkin Ibanezin/Yamahan keskiluokan kanssa samassa veneessä. Ja juuri noi Aria Pro II bassot kai kitaramaailmassa vertautuisivat kalleimpiin IBZ Artisteihin ja Yamahan SG:hin. Siis jo uutena kalliita soittimia, jotka laadullisesti kipailevat minkä vaan kanssa.
 
Itsellä on ollut jokunen Aria ja ne pari SG:n näköistä CS:ää oli molemmat loistavia, eikä 90-luvulla maksaneet mitään, kun kenelläkään ei kelvannut :) Hyvät puut ja mutenkin laatu-kitaroita. Tosiaan 70-luvun Arioissa sit enemmän hajontaa, mutta kalliimmat ja hyvät on sitten tosi hyviä.
 
Cimareista muistan, että ne oli aika kauheita. Niitä dissattiin jo 80-luvulla. Vaikka aika samaahan ne tais olla Mayan kanssa. Oma ensimmäinen 200mk:n käytetty Maya SG oli muuten ok, mutta ne mikit oli jotain aivan kauheata. Samoin kaikki muu metalli ja elektroniikka. Mutta se oli kevyt soittaa, kun kielet sai alas ja pysyi vireessä. Se oli kaveripiirin noista vanhoista japseista parhautta, poislukien yhden tyypin veljeltään saamaa/lainaamaa Ibanez LP:tä joka oli tajuttoman hyvä, vaikka olikin pulttikaulainen. Ja vielä 80-luvun alkupuoliskolla, kun itse aloittelin, oli varaosien saanti modaamiseen juuri kuten Fox kertoili. Siis melkeimpä purkuosien varassa. Ei ollu. Tai ainakin harvassa oli. :)
 
Ja joo, nuo kalliimmat ja paremmat on hilanneet kaiken japsi-vintagen hinnat ylös. Kaikki ei tosiaan ole kelvollista. Itse voisin Maya SG:n ostaa ehkä koristeeksi seinälle. Mutta muuhun siitä ei olisi. Mitä maksaa sisustustaulu 40-50e? Max 100e. Vaan tuskin löytyy tohon hintaan :D Toinen juttu on jos ostaa sen rakenneltavaksi ja vaihtaa kaikki osat, nauhat jne. Silti loppu hinnalla ostaa jo ihan kelvollisen kitaran vaikka kaupastakin (ainakin yamaha pacifican), eli jää vaan rakentamisen ilo. No. Harrastus on harrastus!
 
No. Itse ostin joku 10-v sitten 50:llä eurolla Suzuki-straton, joka tosin rungon läpi kaulalla jne. Eka riemu olikin, kun mikit osottautui vanhoiksi DiMarzioiksi. Ja toinen, että pikku säädön, mm. talla piti upottaa ujosti kanteen, kun kaulan kulma ei sallinut saada kieliä tarpeeksi alas, jälkeen kitara osoittautui todella loistavaksi. Soundiltaan tää vieläkin edelleen esim. meidän rumpalin suosikki mun kepeistä (se itsekin myös soittaa hyvin kitaraa). Tuollasen voisi ostaa toisenkin. Vaan ei tarvitse. Törmäsin hiljattain kahteen samanlaiseen myynnissä. Toinen liikkeessä ja toinen yksityisellä. Pyynnit oli 750e ja 900e. Tosin laukuilla ja kuin uusia, mutta silti.. Tuolla rahalla saa jo sit järkeviäkin kitaroita, tarkoitan esim. JV-Squieria tms. jonka saa kyllästyttyään, tai muuten tarpeen vaatiessa myytyä/vaihdettua. Suzukia saisi myydä varmaan kolme vuotta. Markkinatalous kun koskee soittimiakin, ainakin mun maailmassa ja kysynnän/tarjonnan-laki määrittää, että tollasen Suzukin pitää olla halvempi, kuin vaikka JV. Se sitten makuasia kumpi parempi soitin, kun läpikaula-straton mallinen ja vintage-reissue (sitähän jv on) ei oikein vertaannu :D No aika kauas Cimareista mentiin, kun luulen, ettei tollanen Suzuki helmiäisupotuksineen (esim. logo) ole uutena ollut halpis mihinkään verrattuna. Sori.

ketaoja: Oikeastaan olen aikoinaan kulkenut ravintoloissa ammatikseni ja ollut rumpalina ja basisitina, joten kokemukset ovat lähinnä sillä saralla.
 
Basistihan minäkin alkujaan olen, ja tallessa on edelleen eka bassovahvistimeni, Cimarin 30 w combo. Ei se kyllä mikään hyvä ole, eikä ole ollut käytössä sitten '80-luvun alun. Ostin vahvistimen uutena Hämeentiellä sijainneesta soitinliikkeestä, jonka nimeä en muista. Hinta oli 600 mk. Eka oma basso oli Ibanezin jazzari eli Fenderin kopio.

2randpo: Basistihan minäkin alkujaan olen, ja tallessa on edelleen eka bassovahvistimeni, Cimarin 30 w combo. Ei se kyllä mikään hyvä ole, eikä ole ollut käytössä sitten '80-luvun alun. Ostin vahvistimen uutena Hämeentiellä sijainneesta soitinliikkeestä, jonka nimeä en muista. Hinta oli 600 mk. Eka oma basso oli Ibanezin jazzari eli Fenderin kopio.
 
Mun eka bassovahvari oli mahtava London City, jonka hain jostain Ylöjärveltä 70 luvun alkupuolilla.. oli ihan komee peli siihen aikaan ja basso oli Italian ihme Eko.. Jos oikein muistan, niin tuo basso oli silloin 600-700mk ja on vieläkin tallessa..
Hyvin niillä alkuaikoina pärjäili ns. humppabändissä..

Barska: Ariaa ei kyllä mun mielestä saa sotkea noihin halpiksiin. Ei ne ennen 80-luvun lopun tokan aallon Pro II malleja edes käsittääkseni olleet halpoja, vaan pikemminkin Ibanezin/Yamahan keskiluokan kanssa samassa veneessä.
No joo, omistin hetken aikaa juurikin 80-luvun alussa aktiivimikeillä olleen vasurin Arian, stratomallinen peli, elettiin aikaa joilloin vasuriosasto oli usein "tehdään nyt heillekin joku ritsa" ja sen kyllä huomasi tuosta Ariasta, taisin käyttää parilla keikalla, myin pois ja palasin Yamaha SG 2000 maailmaan.
 
Ja juuri noi Aria Pro II bassot kai kitaramaailmassa vertautuisivat kalleimpiin IBZ Artisteihin ja Yamahan SG:hin. Siis jo uutena kalliita soittimia, jotka laadullisesti kipailevat minkä vaan kanssa.
Arian bassot olivat muotia 80-90 luvuilla keikkabandeissa, varmasti suurin osa laatupelejä kuten Yamahan SG kitarat, omistan vieläkin 79 mallin SG 2000 vasurin, en myy ;-)
Mun profiilissa oleva musanäyte soitettu ko pelillä.
 
Miten lie DIA tuotemerkin laita, muistan törmänneeni 70-luvun alkupuolella murkkuiässä SG malliseen joka oli helpposoittoinen erittäin matalan actionin ansiosta. Kaverilla oli DIA basso jota tuli myös soiteltua. 14-15 vuotiaana kriteerit olivat mitä olivat eli kai nuo sinne halpisten alakastiin menisivät tänä päivänä vaikka noita vintakkena myydäänkin.

ketaoja: Mun eka bassovahvari oli mahtava London City, jonka hain jostain Ylöjärveltä 70 luvun alkupuolilla.. oli ihan komee peli siihen aikaan ja basso oli Italian ihme Eko.. Jos oikein muistan, niin tuo basso oli silloin 600-700mk ja on vieläkin tallessa..
Hyvin niillä alkuaikoina pärjäili ns. humppabändissä..
 
Cimarin jälkeen ostin Musa fasulta (myyjänä Frank Robson) Sound City 120-nupin ja uuden Fenderin kaapin. Diilin ehdoksi Frank laittoi, "lupaat ettet tuo nuppia enää tänne." Jos olis tallessa tuo nuppi, nythän siitä sais kai ihan rahaakin. Silloin oli trankkupelit huudossa ja putkikoneista haluttiin eroon.

Mulla on muistikuva, että omasta Cimaristani (LP) olisin maksanut ehkä 750 mk vuonna -79. Ettei se mikään parinsadan ostos ollut. Toki uutena kaupasta. Mietin vain näitä hintoja. Muutama vuosi myöhemmin Ibanezin perusmallit muistaakseni maksoivat uutena vähän toista tonnia.
 
Ainoa "vika" minkä tuosta pelistä muistan oli että otelautaan oli tehty paikoitellen vähän liian leveä kolo upotettuja nelikulmaisia merkkejä varten, ja sitä sitten täytetty jollain aineella. Ei sekään kyllä haitannut mitenkään.

Moi.
 
ketaoja: Todella hyvä ja asiaa valaiseva kirjoitus sinulla Samuli..
 
Kiitos.
 
ketaoja: Eli... minun tapauksessa ostin tosiaan muutamalla kympillä Cimarin ja oikeastaan ainoa seikka jota olen koittanut korostaa on se, että kaulan ja bodyn yhteistyö on todella hyvä..
 
Hienoa että kohdallesi sattui hyvä yksilö, ja vieläpä pikkurahalla.
 
Omakohtaiseen kokemukseen nojaten: etenkin tuo kaulan toimivuus on yhtälailla poikkeus säännöstä kuin halpa ostohintakin nykyään.
Toisaalta valtaosa huonokaulaisista lienee jo päätyneet maanparanteeksi tai lämmityskäyttöön, joten hyväkaulaisten prosentuaaline osuus on varmasti hurjasti kasvanut verrattuna vaikkapa 80-luvun tilanteeseen.
 

 
ketaoja: Projektin alkuvaiheessa on pari japsia 70 luvulta, eli Aria SG ja Harmony... Olisko näistä merkeistä kellään kokemusta..?
 
Harmonystä ei ole suurempaa kokemusta, mutta kun sidosryhmien painostuksesta ostin ekan ihkaoikean sähkökitaran joskus 80-luvun puolen välin jälkeen, oli se Aria 5522.
Eli 70-luvun alkupuolen musta pulttikaulainen LP-kopio kellertäväksi pinnoitetuilla raudoilla.
Ollut soittamatta pari vuosikymmentä, mutta seinällä toki muistuttamassa mistä teollisesti valmistettujen parisa lähdettiin.
Syy siihen että vaihdoin bassoon, ei johtunut millään tapaa Ariasta...
Basson (Ibanez Blazer) ostin samasta osto ja myyntiliikkeestä kuin Ariankin. Aiheeseen millään tapaa liittymättömänä kuriositeettina on mainittava että myyjällä oli linnunkivittäjän silmät joten Laajakulmanahan putiikki tunnettiin :).
 
Virityskoneistot oli jo vaihdettu syystä kertaalleen, mutta vaihdoin ne uudelleen FV-Ibanezista lainattuihin.
Mikkejä tuli myös vaihdeltua taajaan ja kuorien irroittelua treenattua, enkä ole valitettavasti löytänyt alkuperäisiä ainakaan toistaiseksi, taisivat mennä jonkun myyntikitaran mukana maailmalle aikapäiviä sitten.
Varmaankin samaiseen FV-Ibaneziin, nuo nykyiset mikit kun näyttävät kovasti ko. kitaran mikeiltä.
Alkuperäiset mikit eivät olleet kummoiset, mutta ihan käyttökelpoiset mukamaskullitetuilla kuorilla ja kaiken lisäksi humbuckeritkin, toisin kuin monissa muissa kanssasisarissaan :).
Tuon kitaran kanssa tuli kaulan-, intonaation- ym. säädöt opeteltua.
Tuo taisi olla pulttikaulaisena Arian (alempaa) keskikastia, kantta kun ei ole jyrsitty vaan puoliakustismaisesti prässätty ja liimattu bodyyn.
Soi kyllä ko. rakenneratkaisusta johtuen akustisesti melko kovaa.
 

 
fox: Samulin kirjoitukseen olisin juurikin tuosta Cimarista sen verran eri mieltä, että oma kantani tuosta "halpiskitarasta" olisi ehdottomasti Matsumoku-yhtymän merkki "DIA" josta kokemukset on ehkäpä vielä karumpia. Mutta tietysti, halpa/aloittelijamallejahan nuo.
 
Ok, tuollaiseen merkkiin en ainakaan muista törmänneeni.
 
Koska olen nuorempaa vuosikertaa, mulle on toisaalta 80-luvun Applause (Stratot) aika lailla samoilla viivoilla Cimarien kanssa yleisessä laaduttomuudessaan.
 

 
fox: Tässä vaiheessa pitää ehdottomasti mainita sellainen fakta, joka tämän päivän soittajilta tuppaa unohtumaan. Nimittäin tuossa 70-luvun alkupuolella ei tuo kitaraosatarjonta ollut ollenkaan sellaisella tasolla kuin tänä päivänä.
 
Erittäin hyvä pointti.
 
Sama tilanne oli jossain määrin päällä vielä 80-luvun puolessavälissäkin, etenkin budjettiluokan osat loistivat poissaolollaan.
Laatuosia toki oli jo kaupan ja jopa valinnanvaraakin oli, mutta laadukas humbuckeri tai pari yksikelaista maksoivat herkästi yhtä paljon kuin mitä soittokuntoinen projektikitarakin oli kustantanut.
Sama tilanne virityskoneistoissa.
 
Ja jos alusta asti teki soittimensa itse, jo pelkät siihen aikaan halvimmat osat kustansivat reippaasti enemmän kuin halvimmat valmiit teollisesti valmistetut kitarat.
 
Kyllä nykyään on asiat kovasti paremmin kuin ennen... :D
 
T:Samuli

Itse en ole koskaan omistanut Cimar -kitaroita, mutta muistan oikein hyvin myös Cimarit, joita myytiin paikallisessa F-musiikissa samoihin aikoihin, kun hyllystä löytyi mm. Maya, El Maya, Marchis, Kasuga, JooDee, Daina, Stagg -merkkisiä keihäitä.
 
Itse valkkasin noista tuolloin Kasugan "natural" väritteisen straton, joka hinnaltaan sopi tuolloin opiskelijan kesätyöbudjettiin. Hieman isommalla valuuttamäärällä olisi saanut JooDeen vastaavanlaisen straton, mutta Kasugan hieman kapeampi ja ohuempi kaula sopi tuolloin kouraani parhaiten.
 
Kokeilin tuolloin myös Cimaria, Staggia ja Mayaa, jotka kaikki olivat kaikilta osiltaan Kasugaa karumpia, joskin myös halvempia.
 
Harmittaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen tuon Kasugan myynti, koska "aito" asia kuumotti niin paljon, että sopivan yksilön osuttua kohdalle, luovuin Kasugasta, ja vieläpä pilkkahintaan - ainakin nykypäivän mittapuun mukaan.

Tässä kun muistellaan noita vanhoja halpiksia, niin muistaako kukaan sellaista merkkiä kuin Guyatone? Itselläni oli 70-luvulla sellainen musta Les Paul, jostain Iso Roban osto-ja myyntiliikkestä tuon löysin. Muistelen, että tuo ei ollut mitenkään erityisen kauhea, ja olin siihen itse asiassa aikani melko tyytyväinen. Tosin ymmärrys kitaroista oli tosi vähäistä tuolloin.

stratomaster: Tässä kun muistellaan noita vanhoja halpiksia, niin muistaako kukaan sellaista merkkiä kuin Guyatone?
 
Mikä ettei, muistan yhden kaverin Guyatone-LP:ta laittaneeni joskus. Oliko se rungoltaan ohuempi kuin "esikuvansa" vai muistanko väärin? Ei mikään hirveän yleinen merkki kuitenkaan.
Itselläni oli joskus ihan kelvollinen Marchis LP ihan liimakaulalla, vaan jonnekin se(kin) tuli haaskattua, halvalla.

fox: Mikä ettei, muistan yhden kaverin Guyatone-LP:ta laittaneeni joskus. Oliko se rungoltaan ohuempi kuin "esikuvansa" vai muistanko väärin? Ei mikään hirveän yleinen merkki kuitenkaan.
Itselläni oli joskus ihan kelvollinen Marchis LP ihan liimakaulalla, vaan jonnekin se(kin) tuli haaskattua, halvalla.
 
Sellaista muistikuvaa mulla ei ole, että olisi ollut ohuempi. Tosin silloin ei ollut lähettyvillä mitään vertailukohtaa, joten ihan varmaksi en tätä voi sanoa. Muistot koko vehkeestä on muutenkin jo aika haalistuneita.
 
Edit: Tuossa huono kuva vastaavanlaisesta. Olisko vähän ohuempi kuin normi LP?
http://i.ebayimg.com/thumbs/images/g/QD8AAOSwj9dZ1x~5/s-l225.jpg

stratomaster: Sellaista muistikuvaa mulla ei ole, että olisi ollut ohuempi. Tosin silloin ei ollut lähettyvillä mitään vertailukohtaa, joten ihan varmaksi en tätä voi sanoa. Muistot koko vehkeestä on muutenkin jo aika haalistuneita.
 
Edit: Tuossa huono kuva vastaavanlaisesta. Olisko vähän ohuempi kuin normi LP?
http://i.ebayimg.com/thumbs/images/g/QD8AAOSwj9dZ1x~5/s-l225.jpg
 
Jakkilevyn koosta suhteessa rungon paksuuteen näyttäisi ohuemmalta kun aidon asian.
 
Guyatonesta, moiset oli hirmu suosittuja mm. Englannissa jossa moisella veteli mm. Hank Marvin, taispa rapakon takana eräällä Jimilläkin moinen olla.

Kaverilla oli Guyatone hieman Mosrite-muotoinen vehje.
 
Entäs sitten Westone- joku on äskettäin ilmeisesti ostanut tuotemerkin ja samalla nimellä tehdään taas kitaroita vaan ei niitä legendaarisia malleja eikä japanissa

Tosi paljon kiitoksia kaikille, jotka ovat tuota Cimaria halunneet kommentoida ja luultavasti asia on niin, että se on ollut niitä "halpis" tuotteita aikanaan, mutta mulle vaan sattu ihan ok yksilö, tai kriteerini ei ole riittävän tiukka...
 
Ei kyllä liity Cimariin mitenkään, mutta joskus 60 luvun loppupuolella kun jotain Obladiita koitettiin opetella naapurin poikien kanssa, niin silloin kaverilla oli punainen Kent basso ja mulla oli Lefiman rummut, jossa oli Sylvesterin kuva ison rummun kalvossa... Onko kellään ollu tällasia vehkeitä??

ketaoja:
Ei kyllä liity Cimariin mitenkään, mutta joskus 60 luvun loppupuolella kun jotain Obladiita koitettiin opetella naapurin poikien kanssa, niin silloin kaverilla oli punainen Kent basso ja mulla oli Lefiman rummut, jossa oli Sylvesterin kuva ison rummun kalvossa... Onko kellään ollu tällasia vehkeitä??
 
Lefimathan mullakin oli ensimmäisinä "oikeina" rumpuina, ensimmäiset keikatkin -69 tuli sellaisilla soitettua. =) Kunnon harppi-Saksa laatua. Jotain osia taitaa vieläkin verstaan lootissa pyöriä, bassarin demppariin törmäsin tuossa kesällä.
Jonkun tamperelaisen juniorisoittajan kanssa niistä joku vaihtokauppa tehtiin.
Kumiankalle sen verran infoa, että kun Matsumoku-konserni meni perskeikkaa, ne brändit meni korealaisille. Westone, Vantage, Aria ja muut. Onhan totta kai edullista hommata joku jo "nimeä" saanut merkki, ei tarvitse tavallaan "alusta asti" lähteä markkinoita valtaamaan. Ihan normaalitoimintaahan tämä on tuolla soittokamapuolella.

stratomaster: Tässä kun muistellaan noita vanhoja halpiksia, niin muistaako kukaan sellaista merkkiä kuin Guyatone?
 
No perhana joo, kirjoittelin edellä mitä sattuu sikäli että mun eka oma basso oli nimenomaan Guyatone presari sunburst värityksellä. Mutta se ei ollut Fenderin suora kopio, esim. mikki oli tavallinen kuorellinen humppari eli ei splitattu. Kuvakin pitäis tuosta bassosta jossain olla. Tämä keihäs vaihtui sitten Ibanezin jatsariin. Ennen Guyatonea soittelin broidin Maya bassolla, siis presari-kopiolla.

Jone the Bone: Itse en ole koskaan omistanut Cimar -kitaroita, mutta muistan oikein hyvin myös Cimarit, joita myytiin paikallisessa F-musiikissa samoihin aikoihin, kun hyllystä löytyi mm. Maya, El Maya, Marchis, Kasuga, JooDee, Daina, Stagg -merkkisiä keihäitä.

Itse valkkasin noista tuolloin Kasugan "natural" väritteisen straton, joka hinnaltaan sopi tuolloin opiskelijan kesätyöbudjettiin. Hieman isommalla valuuttamäärällä olisi saanut JooDeen vastaavanlaisen straton, mutta Kasugan hieman kapeampi ja ohuempi kaula sopi tuolloin kouraani parhaiten.

Kokeilin tuolloin myös Cimaria, Staggia ja Mayaa, jotka kaikki olivat kaikilta osiltaan Kasugaa karumpia, joskin myös halvempia.

Harmittaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen tuon Kasugan myynti, koska "aito" asia kuumotti niin paljon, että sopivan yksilön osuttua kohdalle, luovuin Kasugasta, ja vieläpä pilkkahintaan - ainakin nykypäivän mittapuun mukaan.
 
Mulla oli jokunen vuosi sitten tuollainen JooDee LP, sehän oli ihan täys kopio Gibsonista, Les Paul tekstejä myöten, ja ihan eri tavaraa, kuin Cimar tai Maya(mitkä on joskus myös ollut). JooDee tehtiin ilmeisesti Dyna-Gakkin tehtaalla, jossa tehtiin myös Fenderiä, Grecoa, Gretchia, Daionia, yms, ja laadussa ei tosiaan ollut mitään eroa esikuvaansa(kuva kitarasta omissa kuvisssa). Cimar Strato oli rungon(yhdestä palasta, natural) ja kaulan(vaahtera) osalta ihan ok, painoi pirusti. Maya taas viimeistelyltä jotain ihan kauheaa, reijät porattu mihin sattuu, otelautamerkit koholla, kaula jotain palsaa, tallamikki täysin hengetön, kaulamikki paras soolomikki mitä olen omistanut.

yksi Stagg oli mulla kerran mutta tuhoutui onnettomuudessa... kaula poikki. Kyllä nuo Cimarit jotain muistikuvaa herättää, komeat puut muistaakseni ja hyvän näköinen design, ei vaan kyennyt tsekkaamaan silloin. Mulla Kent basso edelleen, pitäisi laittaa kuosiin. Aliarvostettu vehje, oli käsittääkseni edullisen hintaluokan päässä mutta käyttöarvoa kummasti ja monta hyvää ominaisuutta nuorison käyttöön mitä ei tänä päivänä aina näe. Tosin vaan kaula ja mikit tallessa. Hemmetin hyvät yksikelaiset bassomikit mun mielestä. Halpa- ja keskihintaluokan japseissa ei mikrofonit useinkaan ollut kummoisia.

Luin tuon aloituksen uudelleen ajatuksen kanssa ja sitten myös aloitajan muut postaukset. Hatunnoston arvoinen teko kunnostaa vanhoja budjettivehkeitä ja laittaa niitä seinälle. Nekin ovat osa sähkökitaran historiaa täällä päin ja jo teksteistä näki että Cimar on ollut monella kädessä menneinä vuosikymmeninä. Itse arvelin ketjun perustetun hypettämään Cimarin brändiä ja sattumoisin sellainen putkahtaa tuonne torin puolelle myyntiin...... kuten usein on ollut menetelmänä.
 
Cimar oli aikansa tuote jolloin japanilainen kitara oli vielä halpa. Kasarin alussa jeni vahvistui tosi paljon ja hinnat puolitoistakertaistuivat ja jopa ylikin. Se Cimarin SG tuli purettua ja säästin siitä pleksin kinnitysruuvit ja virityskoneiston kiinnitysruuvit. Ne oli ihan ok kamaa.....
Joskus on tullut mieleen että miltähän tuntuisivat nyt nuo kolmisenkymmentä kitaraa peräkkäin kokeiltuna pienellä soittosessiolla jotka on aikojen kuluessa omistanut...

Mulla oli kanssa eka kitara Cimarin LP-kopio. Muistikuvat oli sellaiset, että se oli pahuksen hyvä keppi.
Nyt kun pääsin kokeilemaan samanlaista, olikin se aivan järkyttävä rimpula.