Kitarat: kitarakamat ›

varakeef:Joku pajan myyntitilin yksittäinen hintapyyntö ei kerro muuta kuin omistajan odotuksista. Kauppiashan sanoo "eihän se ole väärin pyytää" ja pistää melan hyllyyn.
 
Myös eBayssä 1970-luvun Telejen hinnat ovat todella kovia. Tottakai olen katsonut muualtakin, nuo nyt oli vain esimerkkejä kotimaasta. Enkä edes mitenkään halua syytellä Kitarapajaa, se on huippuliike, josta olen aina saanut hyvää palvelua.
 
Ei Kitarapaja ota myyntiin tavaroita, jotka on TÄYSIN pieleen hinnoiteltu. Toki tuossa Telessä varmasti tinkimisvaraa on.

Tuo 3750 euron walnut tele on kyllä ihan katalogitasossa.

varakeef: Tuo 3750 euron walnut tele on kyllä ihan katalogitasossa.
 
Jos 3500€ siitä lyö tiskiin niin kitara vaihtaa omistajaa. Olen varma. :-)

Niinhän se vaan on, että vähän vanhempi vaan maksaa. Mikä on se vastine jonka siitä saa, sen joutuu jokainen itse miettimään. Jos sen täytyy olla vanha, niin sitten täytyy, sitä paremmuutta kitarana se ikä ei välttis kerro, sen joutuu ostajakandidaatti sitten itse arvioimaan. Jännä kyllä sinänsä, jotta nää 70-luvun puolivälin ja jopa sen jälkeen vempeleet(siis kitarat), kantaa sitä vintage-titteliä. Itse näkisin sen vintagen enemmänkin siellä 60-luvun puolella ja vanhemmissa. Mullakin noita 70-luvun Fenkkuja ja kipponeita jokunen ollut, minkään näköistä kaipuuta niihin ei ole, toisaalta, itselle riittää että keppi on hyvä ja mua miellyttää, aika sama minkä merkkinen, tai ikäinen on, sen puoleen vähän jäävi sanomaan mitään. Toki vanha, hyvä, halpa on paras trio, aika harvoin toteutuu tosin edes kaksi noista ominaisuuksista samaan palettiin, että semmosta.

Jukka Häikiö: Jännä kyllä sinänsä, jotta nää 70-luvun puolivälin ja jopa sen jälkeen vempeleet(siis kitarat), kantaa sitä vintage-titteliä. Itse näkisin sen vintagen enemmänkin siellä 60-luvun puolella ja vanhemmissa.
 
Taitaa olla samoin kuin termin "antiikki" kanssa, että "retro" ja "vintage" käsitteiden määritelmä muuttuu sitä mukaa kun aika kuluu.
 
Retropelipuolelle minusta vain 8-bittiset pelit ja ehkä Amiga-pelit olivat retroa. Mutta nykysukupolvelle jo Sony PlayStation ykkösen pelit ovat sitä "retroa" vaikka minusta se on nykyaikaa. Mutta se PS1 oli monelle ensimmäinen pelikone ja nyt kaipaavat sitä retroaan.
 
Eiköhän 1980-luvun hevikepitkin floyd roseineen ole armotonta vintagea viimeistään 20-30 vuoden päästä?

Laama666:
Eiköhän 1980-luvun hevikepitkin floyd roseineen ole armotonta vintagea viimeistään 20-30 vuoden päästä?
 
Tästähän myös täällä on "taitettu peistä".. Tuo termi "vintage" ihan suoraan käännettynähän tarkoittaa vaan "vuosikertaa". Esimerkiks kitarapuolella tuolla isossa maailmassa ko. soittimet ovat sellasta vanhempaa (arvonsa säilyttävää tai muuten arvostettua) kamaa, mutta niillä pitää olla myös markkinoita eli ostajakuntaa, jotta vois puhua "oikeasta vintagesta". Eli ei, toisin kun esimerkiks täällä on joskus esitetty, ole mitään kiveen hakattua vuotta tahi päivämäärää joka sen ihan just tarkasti rajaa. Joten kyllä, joku 80-luvun puolvälin "SuperStrat" voi olla kysyttyä tuolla "kovan vintagen" puolellakin, olettaen että nuo markkina-arvot täyttyvät. Noin se oli aikoinaan ja uskoisin että on edelleenkin. Tosin en oo aikoihin lukenut esimerkiks Jenkkilän julkaisua "Vintage Trader Bulletin", enkä sen paremmin seurannu intensiivisesti markkinoitakaan.
Vielä muutama vuos sitten sain voimallista palautetta kun puhuin "japsi-vintagesta" täällä, koskapa jotkut koitti rajata nuo vintagekamat 3-4 jenkkibrändin eksklusiiviseksi "oikeudeksi". Mutta, ajat muuttuvat. Kyllä täällä(kin) tänä päivänä tunnustetaan, että onhan sitä vintagesoitinta myös Euroopassa valmistetuissa kuin myös itäisillä mailla tehdyissä... ;)

Laama666: miksi NIMENOMAAN TELET
 
Kukaan ei soittanut telecasterilla silloinkaan, joten niistä tuli enemmänkin keräilyesineitä, joiden kuntokin on pysynyt hyvänä. Useimmiten kitara soitetaan loppuun, sen vuoksi esimerkiksi monet vanhat stratot on todella huonossa kunnossa ja siitäkin on tehty markkinointikikka, joka on viety niin pitkälle, että uusia kitaroita vanhennetaan näyttämään samalta kuin kulunut, paljon soitettu kitara. Kitaristien lisäksi on paljon ihmisiä, jotka vain ostavat kitaroita, eivätkä välttämättä osaa edes soittaa. Siinä tapauksessa vintage-arvo ja harvinaisuus on tärkeitä asioita.

...tosta "voimallinen palaute" sais loistavan bändin nimen, vaikka engelskaksikin kännettynä näin:Powerfull Feedback. Noin muuten, toi voimallinen palaute tuntuu monessakin keskustelussa olevan otsikkoa painavampaa tavaraa.
Uuden terminologian lapsen vois muuten sainata tässä ja se on:Pakkohymiö, ihmiset kun laittelee niitä vähän joka jutun loppuun(minä myös, välillä), että toiset ymmärtäväisit tekstin huumori, tahi positiivisuus väritteen.
 
fox: Tästähän myös täällä on "taitettu peistä".. Tuo termi "vintage" ihan suoraan käännettynähän tarkoittaa vaan "vuosikertaa". Esimerkiks kitarapuolella tuolla isossa maailmassa ko. soittimet ovat sellasta vanhempaa (arvonsa säilyttävää tai muuten arvostettua) kamaa, mutta niillä pitää olla myös markkinoita eli ostajakuntaa, jotta vois puhua "oikeasta vintagesta". Eli ei, toisin kun esimerkiks täällä on joskus esitetty, ole mitään kiveen hakattua vuotta tahi päivämäärää joka sen ihan just tarkasti rajaa. Joten kyllä, joku 80-luvun puolvälin "SuperStrat" voi olla kysyttyä tuolla "kovan vintagen" puolellakin, olettaen että nuo markkina-arvot täyttyvät. Noin se oli aikoinaan ja uskoisin että on edelleenkin. Tosin en oo aikoihin lukenut esimerkiks Jenkkilän julkaisua "Vintage Trader Bulletin", enkä sen paremmin seurannu intensiivisesti markkinoitakaan.
Vielä muutama vuos sitten sain voimallista palautetta kun puhuin "japsi-vintagesta" täällä, koskapa jotkut koitti rajata nuo vintagekamat 3-4 jenkkibrändin eksklusiiviseksi "oikeudeksi". Mutta, ajat muuttuvat. Kyllä täällä(kin) tänä päivänä tunnustetaan, että onhan sitä vintagesoitinta myös Euroopassa valmistetuissa kuin myös itäisillä mailla tehdyissä... ;)

Jukka Häikiö: ...tosta "voimallinen palaute" sais loistavan bändin nimen, vaikka engelskaksikin kännettynä näin:Powerfull Feedback. Noin muuten, toi voimallinen palaute tuntuu monessakin keskustelussa olevan otsikkoa painavampaa tavaraa.
Uuden terminologian lapsen vois muuten sainata tässä ja se on:Pakkohymiö, ihmiset kun laittelee niitä vähän joka jutun loppuun(minä myös, välillä), että toiset ymmärtäväisit tekstin huumori, tahi positiivisuus väritteen.
 
Juu, se on pikku pakko tänä päivänä pistää hymiöö tahi emoijjia. Että viestin vakavuus ilmineerautuu.
Itsehän käytän moisia, myös pari pistettä viestin lopussa on poikaa, että voi jatkaa keskustelua. *hih*

vaikka olen enempi stratomiehiä,niin olen seuraillut sivusilmällä 70-luvun telecaster deluxe tupla widerangehumppari kitaroiden hintoja,niin minusta ne maksaa aika samanverran kuin saman aikakauden fender stratot.kitarapajalla on tällähetkellä myynnissä yksi tuplawiderangehumpparitele muutaman satasen halvemmalla kuin mitä vastaavat maksaa kitarakuussa,tosin pajalla olevaa yksilöä on modattu kaulan osalta ja body on uudelleen maalattu,kitarakuussa sitten taas on yksi 70-luvun fender strato joka on sikahalpa muihin aikakauden stratoihin verrattuna(on nähnyt enempi elämää),hintaesimerkkejä varmaan löytyy suuntaan ja toiseen,seitkytluvun alkupuoliskon telestä tai stratosta minusta kolmen kiloeuron pyynti on aika normi tällähaavaa.mulla sellaisiin ei ole varaa ja itse soittelen tällähetkellä uudella tuplahumpparitelellä joka on japsi.

Onhan asiassa sekin puoli että miten kitara soi ja sen tuntuma muutenkin. Mojoa ja fiilistä, joita ei välttämättä uudemmista löydä.Hyvä yksilö aina omalla tavallaan ainutkertainen, ja tunne siitä etten tällaista toista tule koskaan enää löytämään, saa siitä sitten vähän enempi maksamaan.Pointtina tässä se, että kyse ensisijaisesti hyvästä kitarasta.Ei pelkästään riitä että kitara on vanha ja vintagea. Ei kaikki vanhatkaan ole hintapyyntönsä arvoisia jos ajattelee ominaisuuksia soittimena.

CBS fendereistä tulee kyllä mulle ihan muut fiilikset ensin kuin soittimen laadukkuus. Mojoa voi kyllä olla ja keräilyarvoakin nykyään jopa näissä.
 
Ihmetellään nyt tässä sivussa samalla sitä, mitä ihmiset on valmiita maksamaan jostain kolmen palan kantisista Les Pauleista.

Lepinkäinen: CBS fendereistä tulee kyllä mulle ihan muut fiilikset ensin kuin soittimen laadukkuus. Mojoa voi kyllä olla ja keräilyarvoakin nykyään jopa näissä.
 
Ihmetellään nyt tässä sivussa samalla sitä, mitä ihmiset on valmiita maksamaan jostain kolmen palan kantisista Les Pauleista.
 
Ennen vanhaan CBS Fenkkuja halveksittiin, mutta nyt on tajuttu että eivät nekään kategorisesti niin huonoja ole. Ja kun niitä vanhempia ei riitä kaikille ;)
 
Monelle on aivan sama miten monesta palasta kitara on, jos se toimii.

Kefiiri:
Monelle on aivan sama miten monesta palasta kitara on, jos se toimii.
 
Se on hyvinkin pitkälti näin. Ja lisäksi: joidenkin merkkien "vika eli virhe" taas toisissa merkeissä on "tavoiteltu ominaisuus" ja todistus kaiken pesevästä laadusta.. (ja tähän se hymiö)

Kefiiri:Monelle on aivan sama miten monesta palasta kitara on, jos se toimii.
 
No onhan se 3-palan kansi pyhäinhäväistys '59 burstien kansien kauneudelle! Lisäksi siihen vielä halvinta eli painavinta mahonkia muut puut, niin että 5kg lähestyy, niin kyllä on klassikko "vintage" kitara valmis...

Jospa vanhojen telecastereiden kova suksee johtuukin siitä, että tele on aina ollut ja on edelleen ajanmukainen kitara, jota näkee monenlaisilla soittajilla juurimusasta moderniin poppiin. Lisäksi kun kyseessä on yleisesti erinomaisen toimivaksi todettu kapistus, niin ei ihme että vintagemarkkioillakin kysyntää riittää.

Lepinkäinen: No onhan se 3-palan kansi pyhäinhäväistys '59 burstien kansien kauneudelle! Lisäksi siihen vielä halvinta eli painavinta mahonkia muut puut, niin että 5kg lähestyy, niin kyllä on klassikko "vintage" kitara valmis...
 
Toi paino on se mitä tuijotellaan vähän turhan dominoivana ominaisuutena, mun epäilemättä(siis tietty omasta mielestä)paras LP on ollut -78 musta Custom, painoi varmaan liki sen 5 kiloa, kevein on ollut -01 R8 figured top historic 3,7kg. Nyt jos pitäis jompi kumpi valita, ei ois epäilyksen sijaa. Kaksi muuta painavaa Customia ollut -74 ja -80, niistä en tykännyt, tai no, ton seiskanelosen ostin 16 veenä, et aika jäävi sanomaan, kun ei tota soittotaitoa/arvostelukykyä ollut(ei oo kyllä vieläkään tota soittotaitoa kummemmin, mut vähän enemmän). Jostain tykkää, jostain ei, mikä se kellekin se oma hani. Noita kavereiden "ykköskeppejä" on testaillu ja joskus ihmetellyt, että mikä tässä on, mutta, toinen tykkää äidistä ja toinen äidin äidistä, vai miten se meni. Se mikä tuntuu omalta, sen täytyy olla se.
 
Sen verran tää mun höpinä sivuaa aihetta Tele, että suurinpiirtein 35vuotta meni Paulilla ja luulin ettei muuksi muutu, vaikka jos jonkinmoista muutakin on ollut matkan varrella. Sitten koitti se päivä kun sain käpälään tuollaisen Aurora Telen, pienten modien jälkeen, se oli siinä, luulen ettei paluuta ole enää? Nuo modit käsitti muuten ABM:n kompensoidut tallapalat ja Lollar:in Vintage T tallamikin ja Royal T kaulamikin.
 
Juu ja kyllä, valehtelisin jos sanoisin, etteikö muakin tuollainen vanha fenkku kiinnostaisi, onhan niissä oma juttunsa, vaikkei sillä niin merkitystä ole mitä siinä lavassa lukee. Ne on vaan tarkoitettu niille joilla on pätäkkää, ei tällaiselle tavalliselle, perheelliselle, päivätöissä käyvälle raksaduunarille, siis noi 50-ja 60-luvun vempeleet, 70-luvun vempeleet ei mulle edusta vintagea. Sellainen muistaakseni -72 Stankku LP on ollut myös, kansi kolmesta palasta, sandwich-body, kahdella sanalla:aika huono, vaan ei sekään mikään sääntö, on niitä hyviäkin palapelejä.

Laama666: Eiköhän 1980-luvun hevikepitkin floyd roseineen ole armotonta vintagea viimeistään 20-30 vuoden päästä?
 
Sietäisi ollakin ja osittain ovatkin jo. Esimerkiksi sen aikaiset USA Jacksonit ovat oikeasti uskomattoman hyviä ja korkealaatuisia soittimia. Fender ja Gibson taas tekivät 70-luvulla huonoimmat soittimensa ikinä. Itse olen pari kertaa näitä 70-luvun standardimallin lespoja ja stratoja rämpytellyt, eikä tulisi mieleenkään ostaa sellaista samalla hinnalla kuin uutta stankkua. Ehkä jos skitta olisi ollut aikoinaan jonkun kuuluisan pelimannin käsissä ja kitaran mukana tulisi ns. tarina, mutta pelkkä valmistusvuosi ei herätä meikäläisessä kiimaa. Jos kitara on yli 40 vuotta vanha ja siinä on alkuperäiset nauhat soittokunnossa, niin tuskin se on hyvä kitara.

Teleistä en tiedä, mutta minusta nämä Stratojen "huonon aikakauden" kitaroiden hinnoittelu perustuu aika pitkälti vintage buumiin, joka tuntuu nyt olevan Strato leirissä päällä. Buumi näkyy jopa tässä keskustelussa, jossa 80-luvun superstraton "ennustetaan" nousevan vintage leiriin....siis kitara, joka on kesto vitsi....ei tule tapahtumaan.

Tinnittus: ... 80-luvun superstraton "ennustetaan" nousevan vintage leiriin....siis kitara, joka on kesto vitsi....ei tule tapahtumaan.
 
Tietenkin tapahtuu... vintagen aikaraja siirtyy kun aika kuluu, eivätkä kaikki suhtaudu superstratoihin vitsinä. Tai jos suhtautuvatkin, niin hyvänä vitsinä ;)