Kitarat: kitarakamat ›

Pinewood: Eppujen Maximum Jee & Jeen kannessa on muuten Rickenbacker, joka Wikipedian mukaan lainattiin Juice Leskiseltä. Levyn äänitti Mika Sundqvist, jonka on myös mainittu käyttäneen Rickenbackeria Alwari Tuohitorven aikoihin. Mutta nyt ollaan jo aika kaukana tästä päivästä - haitanneeko tuo kuitenkaan?
 
Joo muistelisin Sundqvistilla olleen Tuohitorven aikoihin ainakin basson, joka oli Rikkenpakkeri.

Eikös Jussi Raittinenkin soittanut Rickenbacker-bassolla samoihin aikoihin?

Pertti Kurikan Nimipäivät basistillla Sami Helteellä taitaa olla Rickenbacker basso. Ja aika monella tuttavapiirissäkin niitä on. Kitarat harvinaisempia

CMX:n A.W Yrjänällä on käytössä myös Rickenbacker 4003-basso vasurina.

Juha Torvisellakin on suhde Rickenbackeriin - ja omistuksessa toinen Juicen vanhoista. Ei tosin käytössä.
 
http://www.riffi.fi/artikkelit/haas … -fiiliksen-jonka-yleis%C3%B6-huomaa

Pari kertaa olen Rickenbackereita liikkeessä käpistellyt, enkä ymärtänyt niistä mitään. Tatsi on noissa todella omituinen, F ja G vehkeisiin tottuneena.

Sarko: Pari kertaa olen Rickenbackereita liikkeessä käpistellyt, enkä ymärtänyt niistä mitään. Tatsi on noissa todella omituinen, F ja G vehkeisiin tottuneena.
 
!2-kielistä Rikua olen soittanut, napakka tatsi, ei ollenkaan sitä kädet-liian-täynnä -tuntua mikä 12-kielisillä yleensä tulee.

Kefiiri: !2-kielistä Rikua olen soittanut, napakka tatsi, ei ollenkaan sitä kädet-liian-täynnä -tuntua mikä 12-kielisillä yleensä tulee.
 
Just kävin Kitarapajan vuokraamossa rämpyttämässä 12-kielistä Rikua: kädet eivät ole täynnä kaulaa, mutta otelauta on kyllä täynnä sormia. Ahdasta on, pienikätisten kitara.

Juu, otelauta on kapea, mutta eiköhän se ole tottumiskysymys. Soittaahan porukka mandoliineillakin. Itse ihastuin vallan siihen tuntumaan.
12-kielisessä on vielä se hyvä puoli, että jos muutama kieli vähän demppaantuukin kun nakkejaan levittää otelaudalle, niin aika monta kieltä vielä soikin :)

Kefiiri: Juu, otelauta on kapea, mutta eiköhän se ole tottumiskysymys. Soittaahan porukka mandoliineillakin. Itse ihastuin vallan siihen tuntumaan.
12-kielisessä on vielä se hyvä puoli, että jos muutama kieli vähän demppaantuukin kun nakkejaan levittää otelaudalle, niin aika monta kieltä vielä soikin :)
 
Sama taktiikka kuin ison rumpusetin hommaamisessa: mitä enemmän peltejä ja pönttöjä on, sitä todennäköisemmin osuu edes johonkin kun huitoo. :D

muistan kun 80 luvun alkupuolella kokeilin ensimmaisen kerran rickenbackeria, oletin sen olevan jotenkin erityisen hyva, koska se maksoi kitarapajalla melkein kaksi kertaa niin paljoin kuin fenderit ja gibsonit.
 
juu, ei, ei ole isokatisen kitara ollenkaan, silla soittaminen oli tuskaa.
 
mutta opetti ettei kallis hinta ole tae mistaan.

Paul Wellerillä tais kans olla viha-rakkaussuhde Rickenbackereihin. Jostain Mojostako luin että Rikut saattoivat saada studiossa kyytiä The Jamin sessioissa, kun eivät pitäneet virettä. Tosin Wellerin tatsi oli tuolloin sellainen, että Tele ois sopinut paremmin.

Kefiiri: Juu, otelauta on kapea, mutta eiköhän se ole tottumiskysymys. Soittaahan porukka mandoliineillakin.
 
Toki, tosin subjektiivisen kokemukseni mukaan maniskassa on kieliparia kohden enemmän tilaa.

varakeef: Toki, tosin subjektiivisen kokemukseni mukaan maniskassa on kieliparia kohden enemmän tilaa.
 
Oho. Maniskan kaula on sika kapea (ainakin venäläisen rautakauppamandoliinin), mutta onhan kieliäkin tosiaan vähemmän. Täytyypä oikein selvittää paremmalla ajalla...

Olen vain kokeillut Rikua keran tai pari musafasulla, mutta tykkäsin kyllä siitä ihan silleen, että olisin voinut ostaakin jos olisi ollut rahaa paljon. Rikun bassosta tykkäsinkin sitten ihan tosissani ja sitä varten olisin voinut ottaa vaikka vekeselin..... , jos järki ei olisi tullut väliin jarruttelemaan hyvää hankintaa. Mutta oli kyllä hyvässä tämmingissä se kyseinen yksilö.

Sarko: Paul Wellerillä tais kans olla viha-rakkaussuhde Rickenbackereihin. Jostain Mojostako luin että Rikut saattoivat saada studiossa kyytiä The Jamin sessioissa, kun eivät pitäneet virettä. Tosin Wellerin tatsi oli tuolloin sellainen, että Tele ois sopinut paremmin.
 
Muistan myös kun Liekin Jansku aikanaan tuskaili keikalla Rikunsa vireen kanssa. Seuraavalla näkemälläni Liekin keikalla soittikin sitten Stratolla.
 
http://www.nrgm.fi/artikkelit/18-liekki-pienokainen-2003/
 
Aika paljon olen kuullut juttuja Rikun vireenpitävyydestä. Kuinkakohan yleinen ongelma se oikeasti on? Ja mistä se johtuu ensisijaisesti? Liittyykö vain joihinkin malleihin?

Kefiiri: Oho. Maniskan kaula on sika kapea (ainakin venäläisen rautakauppamandoliinin), mutta onhan kieliäkin tosiaan vähemmän. Täytyypä oikein selvittää paremmalla ajalla...
 
Tilantuntua lisää mandoliinin viritys, sekä sille ominaiset otteet ja käden asento.

Pinewood: Aika paljon olen kuullut juttuja Rikun vireenpitävyydestä. Kuinkakohan yleinen ongelma se oikeasti on? Ja mistä se johtuu ensisijaisesti? Liittyykö vain joihinkin malleihin?
 
Muista Rickenbackereista en osaa tietenkään sanoa kuin siitä, jonka itse aikanaan omistin, mutta kyseisen yksilön kanssa ei ainakaan koskaan ollut vireen (pitävyyden tai muutenkaan) kanssa sen kummempia ongelmia. Kyseessä oli siis 80 -lukulainen Fireglo 330. Soittelin sillä aktiivisesti parikin vuotta (silloin ei ollut varaa vaihtaa kamoja jatkuvasti...).

Pinewood: Aika paljon olen kuullut juttuja Rikun vireenpitävyydestä. Kuinkakohan yleinen ongelma se oikeasti on? Ja mistä se johtuu ensisijaisesti? Liittyykö vain joihinkin malleihin?
 
Mulla oli hieman samoja ongelmia oman Rikun kanssa ensialkuun. Johtui satulasta, jossa hieman ahtaat ja liian korkealle jätetyt slotit kielille. Teki alanauhoilta soitettaessa hieman epävirettä ja kielet jäivät jumittamaan, jolloin vire nousi hieman hetken soitettua. Kunnon setup ja satulan fiksaaminen Oeschilla korjasi ongelman, nyt vire pysyy vaikka kuinka veivaa.

Menihän se Sävelaitan Mapleglo 330 vihdoin kaupaksi. Kuka tunnustaa ostaneensa?
 
Toivottavasti kukaan ei kuitenkaan ostanut sitä yrittääkseen vain tehdä torilla voittoa.