Kitarat: kitarakamat ›

Taannoin oli Ylen MOT-ohjelmassa juttua tulipalosta, jonka väitetään aiheutuneen lyijyakullisen sähköpyörän syttymisestä. Pyörän maahantuonut firma haastettiin oikeuteen vakuutusyhtiön toimesta ja siitäkin huolimatta, että lausunnon antaneet Tukes ja VTT pitivät epätodennäköisenä sitä, että palonaiheuttajana olisi kyseinen sähköpyörä, Hyvinkään käräjäoikeus päätti asian kantajan eduksi.
 
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/ … a-tuomittiin-tulipalon-sytyttajaksi
 
Itse en haluaisi olla siinä tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö haastaa minut käräjille, koska olen myynyt itserakentamani tai jonkun muun harrastelijan rakentaman vahvistimen, joka on mahdollisesti aiheuttanut tulipalon. Jos olisin myymässä edellämainitun kaltaista vahvistinta, tekisin sen toimintakyvyttämäksi irroittamalla virransyötön johdotukset ja virtakytkimen. Tämän lisäksi laatisin dokumentin, jonka allekirjoittamalla laitteen ostaja vahvistaa tulleensa tietoiseksi laitteen "keskeneräisyydestä" ja siitä, että sen loppuunsaattamiseen vaaditaan sähköpätevyys.
 
Kuten tuo MOTin juttu osoittaa, pelkkä CE-merkintä ei vapauta laitteen valmistajaa eikä maahantuojaa korvausvastuusta. Suomalainen oikeuskäytäntö on valitettavasti sillä tasolla, että kusessa voit olla, vaikka yrityksesi toiminta on täysin säädösten ja pykälien mukaista. Täytyy toivoa, että tuo fillarikeissi etenee ylempiin oikeusasteisiin ja käräjäoikeuden päätös kumoutuu.

Juuri näin, jos haluaa vastuuvapaiden esmes tuollaisen diy-pelin myynnistä, niin toimien näin ja mustaa valkoiselle vaikka näin:Poistetaan laitteesta virransyötön mahdollisuus kokonaan, eli millään piuhalla et saa syötettyä koneeseen virtaa. Kauppakirjaan:Myydään ei toimintakuntoisena sähkölaitteena, ainoastaan purettavaksi.
Tämän jälkeen se on kyllä ihan ostajan vastuulla, mitä sen jälkeen tapahtuu.
Tämä tässä esimerkkinä vain siksi, koska puhe oli diy-vaffarin kaupan laillisuudesta, tässä kohtaa ei myydä enää kyseistä laitetta, vaan lähinnä kierrätykseen elektroniikkaa, jolloin tuo laillisuuspykälä kyllä täyttyy, ainakin mun mielestä, vastatkoon joku, jos on parempaa ymmärrystä.
 
Pientä vastaavuutta omaa tämä. Joku myy tonttia jossa talo, mökki vielä ihan käypänen, mutta vähän remonttia vailla. Tontin arvo kaupassa reilusti suurempi kuin tönön, toki kaupasta saisi enemmän jos myytäisiin remontoitava tönö tontilla. Kierretään vastuu ja jälkikäteisulinat, mutta saadaan vähän vähemmän rahaa, kauppakirjassa:Myydään tontti jolla purkukuntoinen talo.
Joku voi saada hyvän talon periaatteessa remontoinnin kustannuksilla, myyjän vastuu loppuu kaupantekohetkeen.
 
Tää on vähän tällainen juttu, kun helposti menee keskustelussa sekaisin asian juridinen puoli ja tuo turvallisuus.
 
Otetaanpa huvikseen kuviteltu esimerkki, joka oikeasti voisi olla elämästä.
Sulla on vahvistin joka vikaantuu, lähin S3-valtuuksin varustettu huoltoliike sijaitsee 300km:n päässä ja sun pitäisi paketoida vaffari kunnolla ja viedä se 20km:n matka lähimpään Matkahuollon asiamiespisteeseen, sitten sama reissu toisin päin, kun peli on huollettu. Pakkaamisiin, lähettelyihin, ajeluihin meni yhteensä 3h, rahteihin 60€, huoltoliikkeelle kokonaiskustannukset 70€, itse huolto, yksi kylmäjuotos 1/2h. Koko projektiin viikko.
 
Vaihtoehto nro.2
Naapurissa, tien toisella puolella asuu Masa, joka on korjaillut ja rakentanut kaikenlaista elektroniikkaa pienen ikänsä, putkivahvistimiakin muutaman kymmenen, mitään koulutusta Masalla ei ole, on ns. itseoppinut ja erittäin huolellinen kaveri.
Käydessään sun luona kahvilla, tulet maininneeksi, että sun vaffariin on tullut joku häikkä. Masa tuumaa tähän, että voi ottaa vaffarin samalla mukaan, katsoa mikä sitä vaivaa ja laittaa kuntoon. Voisi kuulema tuoda sen huomenna takaisin, kun tulee taas kahville, korvapuustipalkalla kuulema korjaantuu.
 
Kummanko sinä valitsisit?
 
Antti K: Taannoin oli Ylen MOT-ohjelmassa juttua tulipalosta, jonka väitetään aiheutuneen lyijyakullisen sähköpyörän syttymisestä. Pyörän maahantuonut firma haastettiin oikeuteen vakuutusyhtiön toimesta ja siitäkin huolimatta, että lausunnon antaneet Tukes ja VTT pitivät epätodennäköisenä sitä, että palonaiheuttajana olisi kyseinen sähköpyörä, Hyvinkään käräjäoikeus päätti asian kantajan eduksi.
 
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/ … a-tuomittiin-tulipalon-sytyttajaksi
 
Itse en haluaisi olla siinä tilanteessa, jossa vakuutusyhtiö haastaa minut käräjille, koska olen myynyt itserakentamani tai jonkun muun harrastelijan rakentaman vahvistimen, joka on mahdollisesti aiheuttanut tulipalon. Jos olisin myymässä edellämainitun kaltaista vahvistinta, tekisin sen toimintakyvyttämäksi irroittamalla virransyötön johdotukset ja virtakytkimen. Tämän lisäksi laatisin dokumentin, jonka allekirjoittamalla laitteen ostaja vahvistaa tulleensa tietoiseksi laitteen "keskeneräisyydestä" ja siitä, että sen loppuunsaattamiseen vaaditaan sähköpätevyys.
 
Kuten tuo MOTin juttu osoittaa, pelkkä CE-merkintä ei vapauta laitteen valmistajaa eikä maahantuojaa korvausvastuusta. Suomalainen oikeuskäytäntö on valitettavasti sillä tasolla, että kusessa voit olla, vaikka yrityksesi toiminta on täysin säädösten ja pykälien mukaista. Täytyy toivoa, että tuo fillarikeissi etenee ylempiin oikeusasteisiin ja käräjäoikeuden päätös kumoutuu.

Pakko vähän vielä jatkaa aiheesta, kun kerran alkuun on päästy, joten.
Parasta antia keskustelupalstoilla on yleensä se, kun homma pysyy lapasessa ja polttoaine oikeaa(siis se oikeassa olemisen ja väittelyn voittamisen tarve, on mun mielestä sitä väärää ja motiivi kumpuaa jostain ihan muualta, kuin halusta saada asioihin selvyys).
Tässähän on otsikon mukaan käsitelty tuota vastuuasiaa ja sivuttu turvallisuutta.
Jep, myyjä on kyllä vastuussa myymästään laitteesta, mutta ei se vastuuta poista myöskään ostajalta, edellyttäen myyjän olleen rehellinen ja kertoneen asian oikean laidan.
Vai,meneekö jonkun mielestä asia näin?:No toi antoi ja minä söin, sen vika kokonaan. Hiekkalaatikolla voi toki näin käydä, siellä se on ihan arkipäivää:=)
 
Askel otsikon ulkopuolelle jälleen. Ratkaisuehdotuksia probleemaan, jossa kaverilla tuollainen diy-vaffari ja halu myydä se edelleen? Sellaista pattitilannettahan ei ole, etteikö näin olematonta asiaa saataisi ratkaistua lainkirjain ja turvallisuusnäkökohdat säilytettynä, eli vastaus:Sori, toi ny jäi sun käsiin. Ei ole vastaus, tai on, mut väärä sellainen.
 
Täällä kuitenkin on jäseniä vähän joka alalta, ihan oman kokemuksen perusteella, juristeja useampikin(yhden kanssa on kitarakauppoja tehty).
Hampaan jota perus hampilääkäri ei saanut kuntoon on hoitanut Mnettiläinen hammaskirurgi, jonka kanssa tehty kitara ja vahvistinkauppoja, viisaudenhampaat kiskoi erään kotimaisen kärkipään orkesterin rumpali, joka kas kummaa, siviiliammatiltaan hammaslääkäri.
Näin sivujuonteena vain.
 
Noin käytännön tasolla homma kulkee monasti niin, että näitä juttuja tehdään tuttujen kavereiden kesken, jotka on asioista selvillä, eli myydään, ostetaan, huolletaan, modataan vehkeitä, eikä siinä sen kummempaa, siellä jokainen vastaa tekemisistään ja tottakai pitää olla luottamus kunnossa.
 
Probleema astuu framille siinä kohtaa, niinkuin huomattu, jos näitä diy-vehkeitä yleisesti aletaan myymään, jolloin ostaja ja myyjä ovat toisilleen ennestään tuntemattomia, tämä on se, johon sitä lainkirjaimen täyttymistä voisi miettiä, ilman että kyse olisi mistään vastuunpakoilusta.
Soittohommaan liittyvän elektroniikan kanssa touhuaminen on monelle varmasti mukavaa puhdetta ja vastapainoa arjen monotukseen, eli miksi tehdä asiasta mustavalkoista mörköoopperaa, kun ratkaisujakin on olemassa?
 
Omat ajatukset on tuolla aiempana, mutta tässä vielä, eli myydään toimimattomana purettavaksi, ilman virran sisäänsyötön mahdollisuutta, tai tarkastus S3-oikeudet omaavalla huoltoliikkeellä.

Jukka Häikiö:
.... eli myydään toimimattomana purettavaksi, ilman virran sisäänsyötön mahdollisuutta, tai tarkastus S3-oikeudet omaavalla huoltoliikkeellä.
 
Esim. minun oma 5E3 on klooni eli tarkka kopio alkuperäisestä. Tehty niistä komponenteista joita nykyään saa ja jotka vastaa alkuperäistä.
Komponentit saattaa olla jopa luotettavimpia, kuin alkuperäisissä oli.
Ongelma on siinä, että se alkuperäinen vm 57 ei täytä tämän päivän laitestandardeja. Vahvistimille on omat laitestandardit. S3 huoltoliike voi tarkistaa, että se on oikein kasattu, kuten alkuperäinen ja on varmaankin turvallinen. Mutta se tarkastus ei tee siitä hyväksyttyä myyntiin. Siihen ei voi laittaa CE-merkkiä koska se on vm57-mallia.
 
En ota kantaa kannattaako myydä, jne. Jokaisen oma asia. Kaikilla laitteilla on nykyään omat niitä koskevat direktiivit ja standardit, joita noudattamalla kyseisen alan lait toteutuu. Eli tuohon vm 57 ongelmaan vaan halusin laittaa kommentin. Alkuperäinen kun rakennettiin EU:ta ei ollut olemassa. Sikäli kivemmat ajat oli mitä tulee direktiivien määrään.

Melko mielenkiintoista luettavaa täytyy sanoa. Varsinkin kun on tullut paljon pedaaleja ja pientä rakenneltua, ja nyt sitten siirtymässä tekemään putkivahvaria. Rakennuksen alla on myös yksi putkellinen mikkietunen sekä SLL kompura. Tosiaan ajattelin, että joskus nämä voisi sitten myydä eteenpäin, jos tarpeettomiksi osoittautuvat.
 
Tämä sitten loppujen lopuksi sai miettimään, että mitä kustantaa näyttää se ammattilaisella, joka lätkäisee siihen CE-leiman? Siis varmasti riippuu vähän, mutta missä hintaluokassa ollaan? 50e / 100e vai jopa 200e? Kyseessä olisi joku perusvahvistin turret-levylle point-to-pointtina.

Jos nyt pitää pohja pudottaa asiasta, niin S1-S3 on paskaa.
 
Koe suoritetaan standardikirja naaman edessä, josta kopiodaan vastaukset 1:1.
 
Suoritin S2 ja S3. S1 ei eroa siitä juuri ollenkaan.

Tympee Huttunen: Jos nyt pitää pohja pudottaa asiasta, niin S1-S3 on paskaa
 
Sinun mielipiteese S3:sta ei kuitenkaa muuta faktoja mitenkään vai ajattelitko tulla sitten käräjille sanomaan: " S1-S3 on paskaa!", johon syyttäjä sitten: "ai saakeli, ihanko totta? No, annetaan olla sitte..."
 
Jos haluat jotain rakentavaa kertoa, niin laita vaikka vinkkejä miten harrastaja saa nuo suoritettua, mitä maksaa jne.

jhlamm: Melko mielenkiintoista luettavaa täytyy sanoa. Varsinkin kun on tullut paljon pedaaleja ja pientä rakenneltua, ja nyt sitten siirtymässä tekemään putkivahvaria. Rakennuksen alla on myös yksi putkellinen mikkietunen sekä SLL kompura. Tosiaan ajattelin, että joskus nämä voisi sitten myydä eteenpäin, jos tarpeettomiksi osoittautuvat.
 
Tämä sitten loppujen lopuksi sai miettimään, että mitä kustantaa näyttää se ammattilaisella, joka lätkäisee siihen CE-leiman? Siis varmasti riippuu vähän, mutta missä hintaluokassa ollaan? 50e / 100e vai jopa 200e? Kyseessä olisi joku perusvahvistin turret-levylle point-to-pointtina.
 
Laitetaan nyt tähänkin oikeaa tietoa CE-merkinnästä. Se on _valmistajan_ vakuutus siitä että laite täyttää tietyt vaatimukset. http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Ku … vallisuus/Kulutustavarat/CE-merkki/

steelduck: Sinun mielipiteese S3:sta ei kuitenkaa muuta faktoja mitenkään vai ajattelitko tulla sitten käräjille sanomaan: " S1-S3 on paskaa!", johon syyttäjä sitten: "ai saakeli, ihanko totta? No, annetaan olla sitte..."
 
Jos haluat jotain rakentavaa kertoa, niin laita vaikka vinkkejä miten harrastaja saa nuo suoritettua, mitä maksaa jne.
 
http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Sa … urakointi/Sahkoalan-vastuuhenkilot/

Antti K: http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Sa … urakointi/Sahkoalan-vastuuhenkilot/
 
OK, aika tekemätön paikka siis perusharrastajalle:
 
"Tavallisimmat nyrkkisäännöt pätevyystodistusten saamisen minimirajoiksi ovat seuraavat:
Sähköpätevyyteen 2 tarvitaan soveltuva perustutkinto, esim. sähköasentajan perustutkinto, sen jälkeen hankittu kolmevuotinen työkokemus sähkölaitteistojen rakentamiseen ja töiden johtamiseen perehdyttävistä töistä, sekä suoritettu turvallisuustutkinto.
Sähköpätevyys 3:ssa koulutus voidaan korvata soveltuvalla työkokemuksella.
Sähköpätevyyteen 1 tarvitaan vähintään teknikon tai insinöörin koulutus, rajoitettuun S1:een yliasentajan erikoisammattitutkinto."
 
Kyllä tuommoisen S1, S2, S3:set suorittanut kaveri minusta aika vakuuttava on, jos tuommoiset on minimivaatimukset. Aika kaukana ollaan naapurin Penasta, joka on kova jätkä kolvaamaan ja skulaa skebaa ku henkka.

Mielenkiintoinen aihe!
 
Onkohan yhtään tapausta, jossa henkilö olisi liittynyt suorasääristen seurakuntaan hankimansa DIY laitteen kautta? Suomessa siis ...

steelduck: OK, aika tekemätön paikka siis perusharrastajalle:
 
Sähköpätevyys 3:ssa koulutus voidaan korvata soveltuvalla työkokemuksella.

 
Noista työkokemusasioista on kyllä joustettu ajan saatossa. Omissa S2:ssa aikanaan joustettiin. Kyse kun on ihmisten toimeentulosta, niin joskus katsovat hieman rennommin asioita. Jos pystyt osoittamaan, että olet harrastuspohjalta rakentanut vuosikausia laitteita ja olet saanut jonkinlaista ohjaustakin, niin luulisin, että saat S3 pätevyyden kun suoritat sen sähköturvallisuustentin. Niihin on muutaman päivän kursseja ja voi myös itse kahlata aineiston läpi.
Kirjat saa olla esillä tentissä. Yleensä on joku mitoituslaskelma myös yhtenä osana tenttiä. Soita tuonne tukesiin ja kysy mitä meinaavat.
 
Jos laittaa CE-merkin, niin vahvistin kuuluu olla rakennettu jonkin esim. tällaisten standardien mukaan:
https://sales.sfs.fi/fi/index/tuote … tml.stx?pg=33.160.10&g=SFSsahko
Kalliita ovat ja en ole itse lukenut noita ja ei ole saatavilla ollut. En tee työkseni vahvistimia. Joku muu osaa sen paremmin.
Vahvistimien perseessä on usein tarralla mainittu, mitkä vastaavat asiat on Amerikkaan ja Canadaan vietävissä malleissa otettu huomioon. EU:ssa ei kait tarvitse listata itse vahvistimeen minkä mukaan ne on rakennettu. Mutta jos lätkäisee CE-merkin se on ilmoitus/vakuutus, että kyseinen aparaatti on tehty liittyvien standardien mukaan.

Eihän noita tutkintoja kannata yksityisen henkilön alkaa miettiä, jos on vaan harrastaja ja siviiliammatti jotain ihan muuta. Muuten noista kolvaushommista ja rakenteluista, ei se tutkinto tee kenestäkään sen pätevämpää gurua, ainoastaan se laillisuus näkökulmahan tässä on se pointti, eli lupa tehdä. Yhtälailla sille luvat omaavalle voi käydä kämmi ja jotain mennä pieleen. Kyllä se vaan niin on, että monella alalla ne paperit ei ole tae työn paremmuudesta, tai osaamisesta. Otetaan nyt vaikka esimerkiksi it-ala, sieltä löytyy aika paljon tyyppejä, ns. itseoppineita, joille homma on ollut pakkomielteeseen asti intohimo, joille koulunpenkillä pukamansa ja paperinsa hankkineet ei pärjää alkuunkaan. Ihan sama pätee vaikka raksahommassa, se lautapojasta 15veenä aloittanut, nyt 45v timpuri, on usein niitä koulunpenkkejä kuluttanutta ja paperillista pätevyyttä saavuttanutta, huomattavasti pätevämpi. Laillisuus itsessään ei tee jostain parempaa/turvallisempaa, se tekee siitä vain laillisen.
 
Ajokortti, siinä sitä on lupakirjaa pätevyydelle kerrakseen, ei varmaan tarvii selittää kelleen?
 
Muttamutta edelleen, ilmeisesti mikään ei tee diy-vaffarista lainkirjaimen täyttävää, vaikka sen tarkastaisi valtuudet omaava firma?
 
Sertifikaattien ja säädösten maailma, siinäkö se ihmisen turva ja luottamus lepää? Höh, se on kuitenkin edelleen ihminen kun tekee...

Tinippa84: Onkohan yhtään tapausta, jossa henkilö olisi liittynyt suorasääristen seurakuntaan hankimansa DIY laitteen kautta?
Ei liene Suomessa yhtään, mutta montako vainajaa tarvitaan että määräyksiä kannattaa noudattaa?
 
Ja PS: erittäin monessa tapaturmassa 'kytkennän oli suorittanut henkilö, jolla ei ollut pätevyyttä tai lupaa tehdä kyseisiä toimenpiteitä'.

Tympee Huttunen: Jos nyt pitää pohja pudottaa asiasta, niin S1-S3 on paskaa.
 
Koe suoritetaan standardikirja naaman edessä, josta kopiodaan vastaukset 1:1.
 
Suoritin S2 ja S3. S1 ei eroa siitä juuri ollenkaan.
 
Ei ainakaan S1:n saaminen ollut läpihuutojuttu. Kokeiden suorittaminen on se helpoin homma, isompi asia on oikeanlaisen työkokemuksen saaminen, tästä TUKE:s on ainakin S1:n kanssa kranttu. Työnantajan todistuksen lisäksi piti hyvinkin tarkkaan kuvata mitä on tullut tehtyä ja kuinka paljon.

Oikeastaan ainoo konkreettinen juttu mikä mulle on tullut mieleen asian tiimoilta, eikä sekään kait suoranaisesti sitä lainkirjainta täytä. Jos jotain kiinnostaa ostaa diy-vaffaria, mutta asia epäilyttää, niin myyjän kanssa sopien, että kiikuttaa vaffarin valtuudet omaavaan huoltoon ja tsekkauttaa siellä, että kaikki on tehty niin kuin pitää, onpahan ostajalla sitten ainakin pätevyydet omaavan sana.
 
Sinänsä asia ei mua kovin kosketa, vaikka onkin tuo jr tuolla Torilla ja tavallaan oma Mansikki kaksi jalkaa ojassa. Jos niikseen tulee, konstilla, tahi toisella siitä suurin piirtein omansa saa. Niitä jotka noita tykkää askarrella enemmän, liikuttaa isommin, jos ei ole sellaisia kavereiden ympyröitä, joissa nuo vaihtaa omistajaa, ilman suurempaa ulinaa, jossa ostaja tietää oman vastuunsa ja mitä tekee. Siinähän ne sydänverellä tehdyt sitten jää käsiin, jos ei ihan omien tekemisten näyttelyä halua perustaa, ei kai siinäkään, jos nappulaa ja tilaa riittää.
 
Eipä tässä taida itselle tulla enempiä mieleen, joku fiksumpi jatkaa.

mikpe: Ei ainakaan S1:n saaminen ollut läpihuutojuttu. Kokeiden suorittaminen on se helpoin homma, isompi asia on oikeanlaisen työkokemuksen saaminen, tästä TUKE:s on ainakin S1:n kanssa kranttu. Työnantajan todistuksen lisäksi piti hyvinkin tarkkaan kuvata mitä on tullut tehtyä ja kuinka paljon.
 
S1 multa puuttuukin ja siis S2 ja S3 suoritettu. En tosin ole urakointioikeuksia hakenut, vaikka sähköalan hommissa olen koko ajan.
 
Koe on läpihuutojuttu ja tyyppi voi ton ajan vaikka kytkeä rj45-rasioita ja työnantaja voi säveltää laput mitkä menee läpi.
 
Sanottoot kuitenkin, että sähkötöiden laatu opetuksineen ja perehdytyksineen on huippua täällä.

73nd3r: Ei liene Suomessa yhtään, mutta montako vainajaa tarvitaan että määräyksiä kannattaa noudattaa?
 
Jep, oikeestaan tää ei ollu tässä ajatuksena, vaan se että onko ennakkotapausta miten olis kotinikkarille käynyt ko. tapauksen johdosta.
Mulla olis jonkinlainen kutina, että kun sitä syyllistä kaivellaan, niin se ei ole loppukäyttäjä.
 
Edit. Rakentajan näkökulmasta hirvittää, että jos mun tekemä vahvari on samassa huoneessa kun mummu kuolee vanhuuteen, niin oon samantien syytteessä ja murhaaja.

Tympee Huttunen: S1 multa puuttuukin ja siis S2 ja S3 suoritettu. En tosin ole urakointioikeuksia hakenut, vaikka sähköalan hommissa olen koko ajan.
 
Koe on läpihuutojuttu ja tyyppi voi ton ajan vaikka kytkeä rj45-rasioita ja työnantaja voi säveltää laput mitkä menee läpi.
 
Sanottoot kuitenkin, että sähkötöiden laatu opetuksineen ja perehdytyksineen on huippua täällä.
 
En muista mikä noista S-luokituksista antaa oikeuden tehdä sähkökytkentöjä perheenjäsenille, mutta ei muille. Ilmeisesti joko S2 tai S3. Sinänsä aika huvittavaa, että lainsäätäjä joko arvioi, että sukulaisille tehtäessä asentaja on huolellisempi tai vaihtoehtoisesti kuolleilla sukulaisilla ei ole niin väliä. En tiedä kumpi on loppupeleissä arveluttavampi tulkinta...
 
Suoritin edellisen työnantajani kustantamana SFS 6002 -sähkötyöturvallisuuskoulutuksen ja sen anti oli oppimismielessä aika vaatimaton. Puhuttiin alkeishuikkasten varauksista ja sen sellaisesta, mutta missään vaiheessa ei mainittu, että KeVi on maa ja musta on surma. Kolmasosa omista alaisistani reputti kurssin loppukokeen ja yrityksemme sähkömies joutui pitämään heille tukiopetusta, jotta he saivat sertifikaatit.
 
Kurssin mielenkiintoisinta antia oli lukea koulutusaineistosta tapahtumakuvauksia esimerkkikeissistä, joissa ihmishenkiä oli menetetty sähköiskun seurauksena. Aika monessa tapauksessa oman kompetenssin yliarviointi oli johtanut letaaliin lopputulokseen. Kaikkein ikävimmissä tapauksissa uhrina oli ollut täysin sivullinen. Tämä on hyvä muistaa, kun sähkölaitteita roplailee: Sille voi vielä nauraa, jos saat omaa typeryyttäsi anodijännitteestä kynsille, mutta se, että joutuu elelemään menetetty ihmishenki omallatunnolla, voi vetää miehen hiljaiseksi.

noissa sertifikaateissa on taustana se etta kuka tahansa pystyy juottamaan jonkun laitteen kasaan, mutta kun ei ymmarra itse kytkennasta mitaan, voi tehda kytkennan joka jo paperilla on hengenvaarallinen, ja sita pyritaan estamaan noilla tutkinoilla.
 
ei se rakentaminen ole vaikeaa, mutta olisi suotavaa etta tietaa mita se kytkenta oikeasti tekee.