Kitarat: kitarakamat ›

headhead: Suosittelen Vox ac4tv, torilta 150€. Säätöinä volume ja tone (ja sisäinen keinokuorma), mutta niistäkin saa paljon irti. Kiva soittotuntuma. Toimii paremmin yksikelaisilla mun mielestä. Kannattaa tietenkin tsekata youtubeklipit, joista selviää onko vahvistin mitään sinne päinkään mitä haluaa.
 
Mä olen tästä 100% samaa mieltä. Pirun hyväsointinen vahvari, jolla soitellessa selviää sähkökitaran soinnin perimmäinen olemus. Jonkun mielestä pitää heti saada mukaan sähinää, suhinaa ja jos jonkinlaista efektiä, mutta olen niin vanhanaikainen, että nautin ihan siitä sävypaletista, jonka tuollaiseen vahvariin kaikessa rauhassa perehtyminen tarjoaa. Siitä on sitten hyvä vähitellen laajentaa ja miettiä, mitä milläkin jutulla voittaa ja häviää.
 
Tosin Microcubekin on ihan hyvä, mutta siinäkin jo helposti hukkaa asian ytimen.
 
Kauan sitten joku osti tyttärelleen kehutun Microcuben ja oli sointiin sitten kauhean pettynyt. Tottahan se on, että noiden pienten vahvarien sointi pitää ikään kuin mielessään skaalata eri mittakaavaan... samalla tavalla kuin sinfonian kuunteleminen kelloradiosta. Kyllä siitä voi nauttia, jos ei odota jutun kuulostavan ja tuntuvan siltä, että oikeasti on suuressa salissa kuuntelemassa sinfoniaorkesteria.

Joku edullinen audio interface, vaikka Focusrite Scarlett 2i2 2nd gen.
 
Overloud TH3
https://www.youtube.com/watch?v=C3ohxhDK0-U&t=1337s
 
Studiomonitorit, tuosta KRK Rokit RP5 G2.
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1230410

ÄrGee: Joku edullinen audio interface, vaikka Focusrite Scarlett 2i2 2nd gen.
 
Overloud TH3
https://www.youtube.com/watch?v=C3ohxhDK0-U&t=1337s
 
Studiomonitorit, tuosta KRK Rokit RP5 G2.
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1230410
 
Tuossa yllä suosittelin Boss Katanaa, koska se on helppo. Kuitenkin on niin, että softilla saa parempaa soundia. Oma suosikkini softaksi on S-Gear ja Maxon OD808 eteen. Tuo Overloud tosin kiinnostaa itseäni myös. Amplitubesta sen sijaan en pitänyt lainkaan. Mielestäni siinä ei ole dynamiikkaa.

Kefiiri: Mä olen tästä 100% samaa mieltä. Pirun hyväsointinen vahvari, jolla soitellessa selviää sähkökitaran soinnin perimmäinen olemus. Jonkun mielestä pitää heti saada mukaan sähinää, suhinaa ja jos jonkinlaista efektiä, mutta olen niin vanhanaikainen, että nautin ihan siitä sävypaletista, jonka tuollaiseen vahvariin kaikessa rauhassa perehtyminen tarjoaa. Siitä on sitten hyvä vähitellen laajentaa ja miettiä, mitä milläkin jutulla voittaa ja häviää.
 
Just näin. Ja se soundikaan ei välttämättä ole tärkein juttu, vaan se että vahvistimella on kiva soittaa ja se reagoi soittoon hyvällä tavalla. Ja ilman delayta ym oppii soittamaan ihan eri tavalla.

headhead: Just näin. Ja se soundikaan ei välttämättä ole tärkein juttu, vaan se että vahvistimella on kiva soittaa ja se reagoi soittoon hyvällä tavalla. Ja ilman delayta ym oppii soittamaan ihan eri tavalla.
 
Juu tämä on se vanhan liiton tapa. Tulee kuunneltua sitä omaa fraseerausta ja tatsia, kun ei ole kaiken maailman väpättimiä sotkemassa äänikuvaa. Toki joku voi kokea sellaisen soittamisen tylsäksi, mutta näin me vastataan kun kerran kysytään ;)
 
Kotona voi toki soittaa myös sellaisella möhinäsoundilla joka kuulostaa kokonaiselta bändiltä, ja olla tyytväinen. Mutta sellaiseen en osaa suositella kalustoa.

Gabe: Jep. Itsehän ne pitää kokea. Mutta alkuun suosittelisin vierailemaan kyllä eri soitinliikkeessä testailemassa omalla kitaralla mahdollisimman monta eri merkkiä ja mallia. Kyllä siinä raapaistessa alkaa vähän saamaan käsitystä siitä että mikä voisi maistua ja mikä ei. Sitten vaan ehdokkaat mieleen ja torille.
 
Tähän on kyllä pakko sanoa, että kun vähäisellä soittotaidolla, myyjän töllötellessä viressä yrität siinä hiki otsalla siinä piukutella eri vahvareista riitasointua ja oho-eiku ääniä vahvistin toisensa perään, on aika erikoismies, joka vaikka monipuolisesta mallintavasta saa mitään siinä ajassa irti. Parempi ostaa jokuu takuuvarma, yleisesti suositeltu peli ja sukeltaa sen kanssa soundien maailmaan.
 
Nyt jos tilaa vaikka tuollaisen Bossin Katanan, nii ei siinä kovin paljoa voi metsään mennä. Ja vaikka möisi puoleen hintaan pois, niin ei siinä varmaan pörssi kellään kaadu.

Poistin tämän viesti, koska kirjoitin liian provosoivasti enkä tarkoittanut ärsyttää. Ensimmäisessä tämän ketjun viestissäni on kaikki mitä minulla on tästä aiheesta sanottavaa.

Tuossa rolandin cubessahan on se, että se kuulostaa hyvältä jos sen kautta soittaa taitava soittaja, ja huonommalta jos aloittelija joka on just aloittanut soiton. Näinhän se on kyllä kaikissa vahvareissa. Soundi lähtee sormista ja sitten vahvarista.

hallu: Mun logiikka sanoo, että aloittelijan signaaliketjuun mahdollisimman vähän liikkuvia osia ja sellainen vahvistus, joka paljastaa soittovirheet eikä soi itsekseen eli ei kaikuja eikä mitään efektejä. Akustinen on kaikkein paras. Sitten kun soittotaito kehittyy voi alkaa sitä signaaliketjua monimutkaistamaan. Eli mennään soitto ja musiikki edellä.
 
Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota akustisten suosittelua. Ehkä se olen vain minä, eikä sillä, etteikö se varmaan monissa tapauksissa olisi hyvä, mutta jos haluaa soittaa sähkökitaraa, niin on outoa neuvoa ostamaan akustinen.
 
Tämähän on sama kuin käskisi Jon Lordin soitosta kiippareista innostunutta ostamaan akustisen pianon. Ihan eri soittimista kyse loppuviimeksi. Ja varsinkin, jos on vaikka tilutuksesta ja hevistä innostunut, niin miksi ostaa akustinen? Varmasti akustista soittamalla kehittyy soittotaito, mutta sähkökitaraa treenamalla kehittyy se, mitä varsinaisesti tavoitellaankin.
 
Itse en ole kokenut, että esim. Hendrixiä, Purplea, SRVtä tai Zeppeliniä treenatessa akustisesta olisi juurikaan ollut mitään hyötyä.

hallu: Mun logiikka sanoo, että aloittelijan signaaliketjuun mahdollisimman vähän liikkuvia osia ja sellainen vahvistus, joka paljastaa soittovirheet eikä soi itsekseen eli ei kaikuja eikä mitään efektejä. Akustinen on kaikkein paras. Sitten kun soittotaito kehittyy voi alkaa sitä signaaliketjua monimutkaistamaan. Eli mennään soitto ja musiikki edellä.
 
Tuolla metodilla ainakin itselläni homma olisi aikanaan jäänyt siihen.
 
EDIT: pitääkö ensin opetella imuttamaan kuivaa kääpää ennen kuin saa maistaa sen raikasta tytärtä?

Laulava Kylätohtori: Mä en ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota akustisten suosittelua.
 
En minäkään. Jollain surkealla nailonkielisellä jos aloittaa kitaransoittoa kokeilemaan niin en yhtään ihmettele jos into loppuu parin päivän jälkeen.

LaMotta: En minäkään. Jollain surkealla nailonkielisellä jos aloittaa kitaransoittoa kokeilemaan niin en yhtään ihmettele jos into loppuu parin päivän jälkeen.
 
On se näinkin. Kun se kitarasta lähtevä ropina ei yhtään kuulosta Ynkältä eikä Henkalta, voi motivaatiopula tulla.
 
Toisaalta, jos hommaa vahvariksi kompressoivan sustainhirmun ja luukuttaa sitä gainit tapissa, ei välttämättä malta opetella kunnollista vibraattoa. Mutta tarvitseeko sitä osatakaan?

Kefiiri: Kun se kitarasta lähtevä ropina ei yhtään kuulosta Ynkältä eikä Henkalta, voi motivaatiopula tulla.
 
Ei vaan kun se nailonkielinen kitara koverine otelautoineen ja 10mm kielen korkeuksineen on niin paska soittaa.

LaMotta: Ei vaan kun se nailonkielinen kitara koverine otelautoineen ja 10mm kielen korkeuksineen on niin paska soittaa.
 
Kyllä sähkiskin voi olla huonoissa säädöissä.

Kefiiri: Kyllä sähkiskin voi olla huonoissa säädöissä.
 
Kuten koko elämä.

LaMotta: Kuten koko elämä.
 
Eikä pelkästään se. Mutta yritetääs nyt palata asiaan... se on tosiaan tavoitteista kiinni, millaiset kamat tarvitsee. Voihan sitä nauttia soundeista vaikka ei osaisi soittaa pätkääkään. Ja masokisti tykkää nylonkielisestä, se on niitä varten kehitetty :)

Metalkallo: Tuossa rolandin cubessahan on se, että se kuulostaa hyvältä jos sen kautta soittaa taitava soittaja, ja huonommalta jos aloittelija joka on just aloittanut soiton. Näinhän se on kyllä kaikissa vahvareissa. Soundi lähtee sormista ja sitten vahvarista.
 
Soittajan ilmaisukyky ja yleinen ulosanti on eri asia kuin itse tone. Jos unohdetaan soittaja ja tarkastellaan pelkkää laitetta, niin ei noita cubeja voi hyviksi sanoa. Harjoitteluvahvistin josta löytää monenlaista soundia, mutta ei yhtäkään hyvää sellaista.
 
Lisäksi sähkökitara ja akustinen ovat aivan eri instrumentteja.

Metalkallo: Soundi lähtee sormista ja sitten vahvarista.
 
Mulla soundi tais lähteä sormista jo synnytyslaitoksella. Ei ole näkynyt tai siis kuulunut. Pitää siksi panostaa vahvistukseen ja efekteihin. Säröstä ja kaiusta apuja, muuten ei irtoa. Toista se varmaankin on kitarakamapalstan mestareilla, jotka kuulostaa hyvälle pelkällä kitaralla, piuhalla ja askeettisella vahvistimella.

Poistin tämän viesti, koska kirjoitin liian provosoivasti enkä tarkoittanut ärsyttää. Ensimmäisessä tämän ketjun viestissäni on kaikki mitä minulla on tästä aiheesta sanottavaa.

hallu: Ja minä itse opiskelin Purpleni ja Hendrixini akkarilla
 
Jos oikeasti haluaa opetella soittamaan, niin tuo on hyvä ratkaisu. Mutta kaikilla se fokus ei ole soittamisen oppimisessa. Mun mielestä on hyvä muistaa tämäkin.
 
Blackmore muuten on myöntänyt, että Purple Haze akkarilla soitettuna ei vaan kuulosta miltään :D
 
Tämä on Hallulta tosi hyvin tiivistetty, näin itsekin näen:
 
Se ettei sotke efektejä heti alussa mukaan, pitää fokuksen kohdallaan ja pakottaa tutkimaan sitä musan anatomiaa. Periaate on että Purplen ja Hendrixin tai vaikkapa AC-DC:n pitää kuulostaa oikealta vaikka akkarilla soitettuna ja kun sen saavuttaa, niin luultavasti on sisäistänyt myös sen musan. Kun musa on sisäistynyt ja sen osaa soittaa, niin voi rauhassa jatkaa eteenpäin ja tutkia niitä soundeja ja hioa sitä signaalitietään kuntoon ja siinä vaiheessa on luultavasti paremmin kartalla mitä on tekemässä.