Kitarat: kitarakamat ›

JuSu: Pesetkö sä kitaroitasi pesukoneessa?
 
JuSu
 
Peseekö joku sitten sukkia?

fox: Vantage on ihan "pikkusen" eri tasolla kuin Cimar (joka oli Hoshinon/Ibanezin ns. aloittelijatason keppi) tai vallankin DIA.. Noin hajahuomiona vaan moinen..
Vantagehan oli Matsumoku-konsernin kanadalaiselle soitinkauppaketjulle alunperin tehty, pikkusen ratsastamaan Alembicin tai S.D.Curleen malliston kaltaisilla natural-värisillä multilaminoiduilla kauloilla varustetuilla malleilla. Joku neckthru- VA 900 kitarahan on melko hintava, ei tosin (vielä) muiden "kovan luokan" japsivintagen hinnoissa, mutta Vantagea on tuolla suuren maailman japsivintage-sivustoilla veikkailtu siksi brändiksi jonka hinnat ryhtyy seuraavaksi kohoilemaan. Mutta tiedä tuosta sitten.
Hintatasoa on tuossa muutama vuosi sitten nostanut jossain määrin yllättävää kyllä, japanilaisten tulo markkinoille. Esimerkiks Ibanezin "kultakauden" soittimia, Artistia ja Musiciania, kun kovin paljoa ei Japaniin jäänyt, vaan etupäässä menivät vientiin.
 
Se Vantage nimi jäi vaan jostain sopukoista mieleen tuon ajan halpiskitarana. Hyvä kun korjasit asian. Entäs tällainen kuin Morris? Sanooko se mitään? Meidän bändin toisella kitaristilla oli joku sellainen kitara joskus vielä 80 -luvulla ns. kakkoskitarana, eikä se herättänyt hirveästi kiksejä.

BugBadWolf: Peseekö joku sitten sukkia?
 
Pesukoneessako, vai ylipäätään?
 
Menee ihan dadaksi nyt tämä.

JuSu: Pesetkö sä kitaroitasi pesukoneessa?
 
JuSu
 
Totta kai ne pestään! Mutta ainoastaan hienopesuna kolmessakympissä villaisten kanssa. Nitrolakka kärsii muuten.

harryk: Se Vantage... Morris...
 
Noissa 70-lukulaisissa pakkaa sekoittaa vähän sekin, että monellakin tuon ajan merkillä oli halpaa romua ja joku paremmin tehy "lippulaivamalli". Mayallakin oli El Maya ja se taisi olla oikeastikin vähän parempi. Ainakin lespoissa oli ihan liimakaulat ;D
 
Morris (olikos se britti?) taisi olla niitä Suosikki-lehdessä kaupattavia postimyyntipelejä. Samoissa ilmoissa myytiin muistaakseni WEM vahvistimia ja joku niistäkin tykkää. Eiköhän sama teema jatku tänäänkin jollain toisella merkillä. Williams taitaa olla kuuluisin Anttila-kitara?
 
Tapahtuuhan tänä päivänäkin sellaisia ihmeitä, että halpiskitaroihin eksyy joku poikkeuksellisen hyvin soiva yksilö ja sellaisten maineellahan nuo loput sitten ratsastavat. Surkea totuus on kuitenkin se, että suurin osa halvasta paskasta ei muutu timanteiksi.
 
Itse olen ajatellut antaa ihmisten jauhaa japanin vintagesta ja olla vain hiljaa. Mutta kun näin tuossa pari viikkoa sitten Maya leikkikalukitaran kolmellasadalla torilla, niin kyllähän siinä ensiksi tuli mieleen nostaa asiasta sellainen meteli että kukaan ei seuraaviin viiteensataan vuoteen sellaista yrittäisi.

JuSu:..Menee ihan dadaksi nyt tämä.
 
Hyvä.
 
Ymmärtääkseni sukat raaputetaan (tai vasaroidaan, vähän hikityypistä riippuen) vuoden toisena suihkupäivänä (juhannuksen jälkeen siis) jalasta ja tilalle asennetaan uudet.

harryk: Se Vantage nimi jäi vaan jostain sopukoista mieleen tuon ajan halpiskitarana. Hyvä kun korjasit asian. Entäs tällainen kuin Morris? Sanooko se mitään? Meidän bändin toisella kitaristilla oli joku sellainen kitara joskus vielä 80 -luvulla ns. kakkoskitarana, eikä se herättänyt hirveästi kiksejä.
 
Morriksia oli "vähän joka lähtöön", se oli Moridairan merkki. Suomeen tais tulla etupäässä niitä halvemman pään Morriksia. Meidän studiokompleksissa pyöri pitkän aikaa joku Morriksen Presari-basso, eikä se ollut kovin "vakuuttava". Että sanoisin: sieltä "alemman kategorian" päästä taitaa noi Suomessa olevat Morrikset olla. Kaula oli muistaakseni ihan OK, mutta rauta ja sähköt sitte "halvemmasta päästä".

BugBadWolf: Noissa 70-lukulaisissa pakkaa sekoittaa vähän sekin, että monellakin tuon ajan merkillä oli halpaa romua ja joku paremmin tehy "lippulaivamalli". Mayallakin oli El Maya ja se taisi olla oikeastikin vähän parempi. Ainakin lespoissa oli ihan liimakaulat ;D
 
Näinhän se oli. Mulla on ollu tuolta 70-luvulta lähtien El Mayan 5-kielinen banjo, ja ihan se on "asiansa ajanut". Joskus tuli aika paljonkin sitä soitettua. Toki on todettava, etten vieläkään moista instrumenttia osaa. Mutta se onkin kokonaan toinen juttu, ja on vaan mun huonoutta.
 
Edith Piaf: Juu se Morris oli siis Moridairan, ja ihan japsi. Tuota brittiyhteyttä en tiedä. Mahdollinen se kyllä on, muttei ollut siinä määrin brittien "oma" brändi, kuin esmerkiks Ibanezin/Hoshinon mallistosta Charles Summerhill- ketjulle tekemät CSL:t jotka siis oli ihan Ibanez-malleja mutta eri logolla.

Haa!
 
Bändin rumpalilla oli joskus El Maya 335 kopsu ja Lucky7 joita aina silloin tällöin rääkättiin(vittu sitä kierron määrää, kun täpö marsuun lykkäs) ... Mayan soundi oli Tosi jees, tosin mikään muu osa-alue ei ollut ihan niin kohillaan(ei sillon hirveesti osannu säädellä).
 
Eikös nää Lucky seiskat ollu jotaa postimyynti kepukoita?
 
Oisko ollu vielä niin, että se lucky seiska lyötii silloisen basistin kaulaan medaljongiks, aika sumee muistikuva.

high_society:...Eikös nää Lucky seiskat ollu jotaa postimyynti kepukoita?
 
Juu. Hymystä taisi saada ostaa tuollaisen ja kitarakurssin osamaksulla.
 
Itse aloin muuten El Mayan lespalla. Tiedähäntä, miltä se tänään tuntuisi, mutta penikkanahan sitä luuli ihan hyväksi.
 
Viritellä sai kyllä ahkerasti.

high_society: Haa!
Eikös nää Lucky seiskat ollu jotaa postimyynti kepukoita?
 
Sellasiahan ne. Senpä vuoks niitä kohtuullisen paljon oli Suomessa. Siin oli joku "kitarakoulu-kirjanen" ohessa.
Se on muuten hollantilainen, Egmondin tekemä se Lucky 7. Pari vuotta sitte oli meillä ihan keikallakin kitaristilla Lucky Seven, soitti sillä pari kovaa rokkirallia. Eihän se ihan nykykitaroille sillee pärjää, huonolla Idealin mikillä. Eikä se soitettavuuskaan ihan unelmaa ole.

BugBadWolf: Juu. Hymystä taisi saada ostaa tuollaisen ja kitarakurssin osamaksulla.
 
Itse aloin muuten El Mayan lespalla. Tiedähäntä, miltä se tänään tuntuisi, mutta penikkanahan sitä luuli ihan hyväksi.
 
Viritellä sai kyllä ahkerasti.
 
Tein ensimmäisen kitarani, eli akustisen sellaisen koulun veistotunnilla joskus 14-vuotiaana 60-luvun lopulla. Se oli ihan hirveä viritys, eli lähellä sen ajan japseja laadultaan. Vein sen sitten johonkin divariin Helsingin Fredrikinkadulla ja sain siitä jopa useamman kympin rahaa markkoina. Divarin pitäjä kysyi mistä se on kotoisin ja sanoin pokkana, että Japanista.

Tota mul on ihan sellanen muistikuva, et Luckyn akustinen sointi oli ihan jees, vaikka lastua olikin=)
 
Toinen mikä on jäänyt noista halppis/vaneri kepeistä mieleen, oli Hondo 760 Deluxe.Kaula siinä oli helvetin hyvä ja mikit oli hyvät,vaikka mitkä lieneet.Oisko 2-3 vuotta ku poistin torilla pilkka hintaan.
 
Ja näin sidekickinä, aattelin muutamia vuosia sitten kokeilla jap paisleyhin ihan kokeilun vuoksi jotain muita mikkejä,vaikka alkuperäisissä ei mitään vikaa ollutkaan.
Ostin fralinin blues Customit vai mitkä lienivätkään.Meni torille aika nopeesti ja orkkikset takas.
 
Orkkis mikeissä oli vaan mun makuun paljon parempi keskialue mitä noissa fralineissa oli, tai ei siis ollut juuri ollenkaan.

harryk:...eli lähellä sen ajan japseja laadultaan...
 
Vaan olen minä joutunut (joutua on täsmälleen se sana, joka tähän yhteyteen kuuluu) kokeilemaan neuvostoliitossakin valmistettua kitaraa. Merkkiä en muista (joku avaruusjuttu se kuitenkin oli, kuten ne kaikki), mutta muuten on kyllä vaikea saada laite mielestään.
 
Jos suunnittelemalla suunnittelee niin, että ihan kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat päin helvettiä, saa aikaan jotain sellaista. Kiero, käyrä, vino ja väärä. Kauhea nenä-ääni, rätinää ja avohaavoja. Ei sen ensimmäistäkään hyvää asiaa. Kaulalla olisi voinut tappaa norsun ja silti se oli joka suuntaan pielessä.
 
Kaukaa katsottuna ulkomuoto oli jopa uteliaisuutta herättävä. Nippeliä ja nappelia kasakaupalla. Mutta ihmettelisin kovasti, jos niistä japanialaisten surkeimmista kuitenkaan ihan tuota tasoa löytyisi.
 
http://www.ebay.com/itm/STELLA-USSR … k%3D1%26rkt%3D3%26sd%3D281478827374
 
Googlettelin vähän. Tuossa on vähän samaa näköä. Merkkikin selvisi. Stellahan se.

hallu: No itseasiassa täytyy sanoa, että tällä kertaa olen hollstron kanssa samaa mieltä ja sanon, että eipä muuten tule. Tämä johtuu puhtaasti tuotantomääristä -50 luvulla tehtiin yhteensä joku tuhat kitaraa tjsp. siis tosi vähän nykyiseen verrattuna jolloin joka päivä valmistuu suunnilleen sama määrä kitaroita. 2000 luvulla niitä vaan on tullut niin älyttömästi ettei niistä voi tulla koskaan harvinaisia. .... tai ainakaan yhtä harvinaisia.
 
Tuossa on Gibsonin kultakauden sähkisten tuotantomäärät: http://www.guitarhq.com/shippin4.html

BugBadWolf: Vaan olen minä joutunut (joutua on täsmälleen se sana, joka tähän yhteyteen kuuluu) kokeilemaan neuvostoliitossakin valmistettua kitaraa. Merkkiä en muista (joku avaruusjuttu se kuitenkin oli, kuten ne kaikki), mutta muuten on kyllä vaikea saada laite mielestään.
 
Jos suunnittelemalla suunnittelee niin, että ihan kaikki pienetkin yksityiskohdat ovat päin helvettiä, saa aikaan jotain sellaista. Kiero, käyrä, vino ja väärä. Kauhea nenä-ääni, rätinää ja avohaavoja. Ei sen ensimmäistäkään hyvää asiaa. Kaulalla olisi voinut tappaa norsun ja silti se oli joka suuntaan pielessä.
 
Kaukaa katsottuna ulkomuoto oli jopa uteliaisuutta herättävä. Nippeliä ja nappelia kasakaupalla. Mutta ihmettelisin kovasti, jos niistä japanialaisten surkeimmista kuitenkaan ihan tuota tasoa löytyisi.
 
http://www.ebay.com/itm/STELLA-USSR … k%3D1%26rkt%3D3%26sd%3D281478827374
 
Googlettelin vähän. Tuossa on vähän samaa näköä. Merkkikin selvisi. Stellahan se.
 
Neukkujen juttu oli suunnittelu/suunnitelmatalous, jossa iso osa porukkaa suunnitteli ja pieni osa teki/toteutti liian pienellä liksalla. Sama näyttää toistuvan nykysuomessa.

harryk: Neukkujen juttu oli suunnittelu/suunnitelmatalous, jossa iso osa porukkaa suunnitteli ja pieni osa teki/toteutti liian pienellä liksalla. Sama näyttää toistuvan nykysuomessa.
 
Haha badum-tsshhhh

niviman: c) Monet 40 - 50 -vuotiaat löytävät omat nostalgiasoittimensa muista kuin stratoista ja Les Pauleista.
 
Kyllä tästä voi löytää itsensä. Ainakin ne muut on nostalgisia itselle. Se kai tässä koko homman tien päässä on se juttu; vaikka soitto hiipuu niin kamat jää.
Kuusi keppiä talossa eikä mitään ajatustakaan että joku ohjaisi niitä torille hyeenoille saalistettaviksi.

harryk:... Sama näyttää toistuvan nykysuomessa.
 
No jaa. Eivät ole ihan täydellisesti osanneet kopioida tuota suunnitelmaa kuitenkaan. Mutta periaate on sama.. On esimerkiksi ehdoteltu mm omistusasumisen haittaavan vakavasti talouselämää. Omaisuus pois rahvaalta ja eliitin taskuihin. Mitäpä köyhät rahalla...
 
Voiko putkitekniikalla toteuttaa foliohatun? Alan nähdä taas talousrikoksia korruptiovapaassa Suomessamme...
 
Tämän kehityksen jatkuminen toki ratkaisisi aloittajan esiintuoman kitaroiden liikakansoitusongelman. Paluu savupirtteihin auttaisi pakkasöinä siivoamaan monta turhaa kitaraa maailmasta.

Asia ratkeaa varmaan natsisaksan aatun opeilla, eli kitarat roviolle ja ne jotka jäävät jäljelle, niiden arvo vaan nousee.