Kitarat: kitarakamat ›

Jos oikeasti haluaa/tarvitsee apua täysin pyyteettömän ja ilmaisen netti-informaation lisäksi alalta kuin alalta, pistää netin kiinni, ryömii sieltä näytönloiste-kajoisesta kolostaan samanhenkisten parveilupaikoille, ja luo ihka oikeita reaalikontakteja.

 
Jopa tälläsen viiskymmpisen vanhan pierun mielestä sulla on aika omituinen käsitys SoMesta pelkkänä virtuaalisena netti-ilmiönä. Itse näen sen paremminkin realimaailmaa tukevana toimintona, joka auttaa samanhenkisiä ihmisiä kohtaamaan toisensa ihan IRL. Harva suomalainen on niin ulospäinsuuntautunut, että uskaltaa huikata isossa ihmisjoukossa, joista suurin osa on tod. näk. vieraita (kyse siis aloittelijasta), että "olisko täällä joku, joka tulis mulle himaan säätää mun kitaran intonaation kohdilleen?".

Moi.
 
Laulava Kylätohtori: e. Seiskaykköselle Basistille sanoisin, että pienemmillä paikkakunnilla ei niin vain mennä "porukoihin", koska sellaisia ei juurikaan ole tai jos on, niin eipä niihin niin vaan mennä.
 
Juu, asiat ovat varmasti muuttuneet monastikin ees-taas 80-luvusta jolloin itse painin Riihimäellä (pienempi paikkakunta ainakin omasta mielestä) samaisten ongelmien kanssa.
 
Itsestä ja oma-aloitteisuudesta se kuitenkin oli tuolloinkin kiinni, eikä omalta osalta hyväksytyksi tulemisessa auttanut piirun vertaa kulkea pitkätukkana KISS-selkälippu farkkutakin selkämyksessä.
 
Kantapään kautta tuli soitinrakennusasiat pitkälti opeteltua ja jopa tuostakin "köyhäilystä" huolimatta oli soittokavereitakin.
Jopa samalla luokalla yläasteella.
 
Jotenkin vaan on mahdotonta käsittää ottaen huomioon musiikkikulutuksen valtaisan muutoksen noista ajoista, että nykymuusikonaluilla olisi asiat jopa vieläkin huonommin kuin meillä, mutta kait se sitten niin on.
 
Vilpitön osanottoni.
 
T:Samuli

Netistä löytyy nykyisin kasapäin pätevää tietoa kitaran säätämisestä, ja monet kovan luokan ammattimiehet jakavat siellä tietotaitoaan. Usein mukana on myös kuvia ja videomatskua, jolla näytetään kädestä pitäen, miten homma tehdään. Tietoa löytyy ihan perusasioista aina vaativampiin korjauksiin saakka. Tarvitaan ainoastaan kiinnostuneisuutta asiaan ja viitseliäisyyttä kehittää omaa osaamistaan. Resursseista tämä ei ole kiinni.
 
On kokonaan toinen asia, etteivät kaikki soittajat ole kiinnostuneita soittimien rakenteesta ja toimintaperiaatteista, mikä on täysin OK. Näitä ihmisiä varten on olemassa ammattiseppiä, jotka laittavat soittimet kuntoon korvausta vastaan. Eiväthän kaikki korjaa autoaan tai remontoi asuntoaan itse, vaan ottavat ammattitekijän hoitamaan asian.

basisti1971: Moi.
 

 
Juu, asiat ovat varmasti muuttuneet monastikin ees-taas 80-luvusta jolloin itse painin Riihimäellä (pienempi paikkakunta ainakin omasta mielestä) samaisten ongelmien kanssa.
 
Itsestä ja oma-aloitteisuudesta se kuitenkin oli tuolloinkin kiinni, eikä omalta osalta hyväksytyksi tulemisessa auttanut piirun vertaa kulkea pitkätukkana KISS-selkälippu farkkutakin selkämyksessä.
 
Kantapään kautta tuli soitinrakennusasiat pitkälti opeteltua ja jopa tuostakin "köyhäilystä" huolimatta oli soittokavereitakin.
Jopa samalla luokalla yläasteella.
 
Jotenkin vaan on mahdotonta käsittää ottaen huomioon musiikkikulutuksen valtaisan muutoksen noista ajoista, että nykymuusikonaluilla olisi asiat jopa vieläkin huonommin kuin meillä, mutta kait se sitten niin on.
 
Vilpitön osanottoni.
 
T:Samuli
 
Olen kyllä kanssasi samaa mieltä monelta osin (vaikkatuolla siitä helppolistasta hourailinkin). Sellaiseen asiaan vaan tekee mieli kiinnittaa huomiota , näin itsekin keski-ikäisenä ihmisenä, että ne pienet maaseutukylät ovat autioituneet sitten meidän nuoruuden (Riihimäki nyt ei taida olla varsinaisesti autioituva maaseutukunta), mutta kaupungistumiskehitys joka oli toki alkanut jo silloin seitkyt ja kaheksankytluvuilla on jatkanut eteenpäin ja kiihtyy kaiken aikaa.
 
Olen samaa mieltä siitä, että reaaliset ihmiskontaktit ovat tärkeitä, mutta itse en näe sosiaalisen median vähentäneen sitä vaan ainoastaan se on rikastuttanut sitä tapaa millä ihmiset ovat ja voivat olla keskenään tekemisissä. Nykyisin meillä voi olla kontakteja ympäri suomen tai jopa ympäri maailmaa ja riippuen siitä mitä teemme ja kuinka aktiivisesti liikumme, me voimme olla tekemisissä ihan naamatustenkin. Eikös muusikoiden nettikin järjestä säännöllisesti miittejä? en itse ole ollut vielä semmoisessa mukana, mutta viimevuonna jo pohdin että olisi mukava lähteä katselemaan ihan naamatusten minkälaista porukkaa te olette :-).
 
Yhden täällä pyörivän ihmisen tunnen myös reaalimaailmassa ja olen itse alkanut hiljalleen rapauttaa nimimerkin suojaa ja kerään rohkeutta julkistaa identiteettini niin, että ne jotka minut tuntevat reaalimaailmassa tietäisivät , että minä olen juuri minä :-D. Käytän samaa nikkiä kaikilla foorumeilla ja olen naamakirjaan lisännyt nikkini ja esiinnyn muusikoiden netin naamakirjaryhmässä omalla nimelläni joten ei se oikeasti ole enää mikään salaisuus jos joku haluaa tietää kuka minä olen :-).
 
Se on muuten jännä juttu, että -90 luvulla kun aloin pyöriä usenetin uutisryhmissä, niin käytin aina omaa nimeäni, vaikka silloin jo puhuttiin siitä että pitäisikö olla lempinimi suojana, mutta se oli niihin aikoihin vähän kunnia-asiakin, että mielipiteet pitää uskaltaa sanoa omalla nimellä (vähän niinkuin, että ei se ole edes mielipide jos ei sitä itse voi "allekirjoittaa" ). Sitten kun usenetistä siirryttiin tänne www:n puolelle, niin nämä lempinimet ovat hiippailleet käyttöön. Omalla kohdallani varmaan suomi24 edustaa sellasita vessanseinää, että siellä on vaikea pysyä asialinjoilla.
 
Minä olen kuitenkin ihan todellinen ihminen ja varmasti foorumeilla voisi enemmän sellaisena esiintyä niin muistuisi mieleen, että ei nämä kohtaamiset täällä ehkä ihan niin kamalan eri asia ole kuin tapaaminen fyysisessä maailmassa :-).

Moi.
 
PIM: Jopa tälläsen viiskymmpisen vanhan pierun mielestä sulla on aika omituinen käsitys SoMesta pelkkänä virtuaalisena netti-ilmiönä.
 
Tuo "virtuaalisen netti-ilmiön" kuva mulle on muodostunut näiden muutaman vuosikymmenen aikana jotka olen netissä pyörinyt, tulevia ja meneviä ilmiöitä sivusta seuraten.
 
Lasken kyllä kaiken virtuaalisosiaalisen käyttäytymisen samaan koriin, oli se sitten keskustelupalstoja tai "rajatumpaa" kanssakäymistä pienemmissä ympyröissä.
 

 

 
PIM: Itse näen sen paremminkin realimaailmaa tukevana toimintona, joka auttaa samanhenkisiä ihmisiä kohtaamaan toisensa ihan IRL.
 
Paljolti tuossakin on varmasti vaikutusta sillä kuinka/mihin verkostoitumispalveluita käyttää, tai havannoi niitä käytettävän, tuo reaalimaailman tukeminen toki lienee se alkuperäinen ideakin.
 
Aivan kuten oletettavasti tämänkin viestiketjun "ongelma", paljon on ihmisiä jotka eivät ongelmaa edes havaitse koska käyttäytyvät niin ettei heidän kohdalleen ongelmaa muodostu.
Ts. hoitavat homman "oikein".
 
Myönnettävä on myös etten virtuaalisosiaaliverkostoitumisalustoja edes käytä, eikä ilmiön vierestä seuraaminen ainakaan omalla kohdalla käyttöön ihan äkkiä innosta.
 

 

 
PIM: Harva suomalainen on niin ulospäinsuuntautunut, että uskaltaa huikata isossa ihmisjoukossa, joista suurin osa on tod. näk. vieraita (kyse siis aloittelijasta), että "olisko täällä joku, joka tulis mulle himaan säätää mun kitaran intonaation kohdilleen?".
 
Totta, introverttejä kokolailla olemme me. (Markus Kajon artikulaatiopoljennolla)
 
Toisaalta, jos asennoituu asiaan etukäteen ja tuohon lauseeseen vielä lisää: "Mä maksan kyllä", voi kynnys huikkaamiseenkin madaltua huomattavasti.
Ja jos uskallus ei tuohon riitä, miten uskaltaa nousta lauteille yleisön eteen jos/kun se hetki koittaa?
 

 
Tuon esittämäsi kaltaisia tapauksia kyllä omilta peruskouluajoiltani muistan, puolin ja toisin.
Itsellä eräs nuorempi puolituttu koulukaveri tuli mun luo virittämään ensimmäistä tekemääni kitaraa kun en itse vireeseen saanut.
Koko pian selvisi miksi virittäminen oli mullekin "hivenen" haastavaa, skaala oli valmista otelautaa käytettäessä mennyt täysin päin bärsiitä.
No, noista opittiin...
Ja toki oli pakkokin jos halusi soitella yht'aikaa jonkun oikein tehdyn instrumentin kanssa.
 
Omatekoisen vahvistimen läpi vituravireisellä kitaralla, haparoiva Smoke On The Water alkuriffi kuitenkin kajahti ummikon korvaan upeasti :).
Kaveri osasi soittaa Money For Nothingin riffin, ja se se vasta hienolta kuulostikin.
Epävireisenäkin.
 
Itse kävin myöhemmin ruuvailemassa kavereiden kitaroita ja pähkäiltiin yhdessä soitinprojekteja käsityökerhossa.
Usein tulee mietittyä mitä oikein oltaisiinkaan saatu aikaiseksi jos netin tieto olisi ollut käytettävissämme ja pahimmat sudenkuopat näin vältettävissä, mutta jos nettitieto on vähänkään syrjäyttänyt reaalikontaktit ja reaaliväkertämisen, ei mukamasmenetetyt mahdollisuudet (joista ei oikeasti tuolloin ollut vielä tietoakaan) askarruta läheskään yhtä paljon.
 

 
Jälkiviisaus on toki aina äärettömän helppoa.
Jos puhtaasti taloudelliselta kantilta asiaa ajattelee, tuolloin kakarana 80 luvulla olisi ollut syytä heittää musaharrastus huitsin kuikkaan het' oitis ja keskittyä syvemmin tietotekniikan kehitykseen, sekä softaan että rautaan.
Vaikka sitten musiikin tekemiseen/tallentamiseen jos olisi ihan pakko ollut aasinsilta keksiä.
Mutta harvapa meistä nenän edessä lojuvia mahdollisuuksia just silloin osaa hyväkseen käyttää, mutta liki kaikki miettivät jälkikäteen valinneensa "väärin".
 
Semmoisia me olemme, me.
 
T:Samuli

basisti1971: Mutta harvapa meistä nenän edessä lojuvia mahdollisuuksia just silloin osaa hyväkseen käyttää, mutta liki kaikki miettivät jälkikäteen valinneensa "väärin".
 
No enpä tiedä. Itse ajattelen niin, että niihin omiin valintoihin on ollut pätevät syyt aikanaan. Samoin siihen, miksi jotkut valinnat on jääneet tekemättä. Jos ei it kiinnostanut silloin, niin turha se on nyt miettiä, ettei sitä aikanaan valinnut. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnsota, eikä siitä mitään olisi tullut. Itse olin pari viikkoa it puolen koulussa, mutta kun ei kiinnostanut, niin ei siitä mitään tullut ja keskenhän se jäi. Eikä ole kyllä yhtään harmittanut, päinvastoin...
 
Minusta tuollainen on vähän sama kuin se, että vaeltaisi tänään masentuneena murheenlaaksossa itseään ruoskien, koska ei osannut eilen valita oikeita lottonumeroita.
 
Ja vielä lohdutuksena, että yhtäläiset mahdollisuudet kaikilla lojuu nyt edessä. Se vaan, että harva niihin viitsii tarttua. Helpompaa on miettiä menneitä ja keksiä tekosyitä. ;)

Jotain auttamiseen liittyviä huoneita on täällä mnetissä esim. Aloittelijat, kitaraikamoista löytyy Jelppikerho goes Kitarakamat uudelleen ja oisko noita muitakin.
 
Idea on kyllä ihan jeesh eli paikka jossa autettava ja auttaja kohtaa toisensa.. kysymys kuuluu, että miten tuo olisi järkevin toteuttaa ;D
 
Kun tuolla on jo aihealueina esim. Kitarakamat, Basso, Rummut, Tietokoneet ja musiikkiohjelmat, koskettimet jne. niin oisko niissä jokaisessa hyvä olla ns. vähän standardimaisempi keskustelualue tyyliin Apua tarvitaan Kitarat, Apua tarvitaan Basso, Apua Tarvitaan Tietokoneet jne. ja siellä sitten autettava voi kysyä ja auttava voi auttaa ja asioista voi sopia. Se miksi autettavan ja auttajan keskustelu olisi hyvä olla näissä alakategorioissaan on siksi että jos on yksi alue missä on kaikki soittimet niin homma paisuu eikä ole niin specifististä ja asioiden löytyminen on hankalampaa.
 
Kyseiset keskustelualueet voisi varustaa kahdella eri alueella, jossa toisessa varsinaiset kysymykset ongelmiin esim. toisessa Auttajat (ja sinne voisi kukka tahansa laittaa halutessaan omat tietonsa mistä, miten ja milloin voi kysyä apua ja sitten se varsinainen alue, jossa ongelmasta voi autettava kertoa.
 
Nykyisellään voi myös hyvin lähestyä pikaviestilläkin ja kysyä jos apua tarvitaan, multa on joitain kertoja kysytty asioista ja olen niihin aina vastannut ja auttanut sen tiedon mukaan mitä mulla päässä on.
 
Mutta joo, jokin selkeä systeemi kyllä on hyvä ja ideana oikein bueno homma tämä keskustelu asiasta, kaikkea voi kehittää paremmaksi ja toivottavasti tähän löytyy hyviä ideoita ja ajatuksia lisää.

Onhan täällä ihan hyviä kirjoituksia. Myöskin aloittajan tarkoittama toisien ihmisten auttaminen jossain asiassa on on hyvä ajatuksena.
Siinä on vain käytännön ongelmia ja monessakin paikassa kaupungin/paikkakunnan väkilukuun katsomatta on kavereita jotka ostavat kitaroita ja sitten myyvät niitä hieman kalliimmalla. Siinä samalla saatetaan tehdä niihin pientä viritystä, eli jo hankittaessa ne ovat olleet halpoja kun niissä on ollut pientä tai suurempaa laittamista.
Aina tällaisesta ei niinkään tule kauheaa voittoa, vaaan soittimien määrää tahtoo lisääntyä. Tällaiset tyypit yleensä luulevat tekevänsä bisnestä :)
 
Se miksi tästä kerroin, on kuitenkin ihan toinen. Jos joku aloitteleva haluaisi apua sen ensimmäisen kitaran hankintaan, siis ihan konkreettisesti jonkun ihmisen mukaan jota ei välttämättä tunne. Ei tällaiseen ryhmään oikein pystyisi niin porukkaa valitsemaan, etteikö siinä neuvomisessa olisi jollain oma lehmä ojassa. Ikävä juttu, mutta näin pelkään.
 
Myöskin jos jonkun toisen pitäisi kokeilla vaikka joku putkivahvistin tai kitara. Myöhemmin osoittautuu, että kitaran mikit eivät vaikka olekkaan sellaiset kuin piti tai vahvistinta on modattu, niin käytännössä kukaan ei haluaisi tulla kauppojen väliin takuumieheksi jolle sitten syyt kuitenkin tulevat niskaan kun tuote hajoaa tai ei olekkaan sitä jokaiselta osin mitä pitikin.
 
Olin 90-luvulla ja 2000-luvun alussa erään Jyväskylää pienemmän elävän musiikki ry:n hallituksessa ja järjestetiin tapahtumia. Siinä sai lainata omat kitaravehkeet muille, myydä lippuja , toimia järjestysmiehenä(kurssit piti tietysti käydä), roudata kamat molempiin suuntiin ja joskus vielä etsiä niitä soittajiakin kun osalle tuntui kalja maistuvan niinkin hyvin, että aina ei kaikkien bändien soittajat olisi tulleet edes omalla vuorollaan soittamaan.
Yleensä järjestettiin näitä tapahtumia muutamia vuodessa ja pyrittiin saamaan ihmisiä/nuorisoa soittamaan ja samalla kuuntelemaan paikallisia bändejä.
 
Kun tätä toimintaa seurasi ja olin tosiaan siinä hallituksessa, niin jo monenkin asian ajaminen eteenpäin oli vaikeaa. Koska kukaan ei yleensä halunnut itselleen mitään lisätyötä, niin käytännössä monet sellaisetkin jotka omasta halustaan olivat hommaan mukaan lähteneet. Olivat hiljaa, koska olivat oppineet jo aikaisemmasta keikan järjestämisestä. Siinä tuli vain työtä ja kukaan ei edes kiittänyt kaikesta siitä vaivasta, eikä muustakaan.
Koko touhu pyöri vain muutamien ahkerampia takia ja vuosi vuodelta näihin vastuullisempiin hommiin oli entistä vaikeampi saada porukkaa. Tässä hallituksessa ei siis ollut edes mistään teineistä kysymys, vaan monesti noin 25-45 vuotiaista ihmisistä.
He soittivat itsekkin ja edes sekään ei tilannetta muuttanut toisien auttamisen suhteen mitenkään.
 
Itse olen yrittänyt kirjoituksissa neuvoa ja auttaa porukkaa jos olen vain pystynyt. Minulle on myös jotkut laittaneet yksityisviestejä ja olen niihinkin pyrkinyt vastaamaan, jos olen vain asiasta osannut jotain neuvoa. Näin saa tehdä myös jatkossakin.
Myöskin kun viimeksi möin Helsingistä kotoisin olevalle soittajalle soittimen, jolla on joskus Jyväskylässä töihin liittyviä reissuja. Niin kerroin, että jos haluaa vinkkejä ruokapaikoista, keikkapaikoista tai jostain muustakin kuin musiikkiin liittyvistä asioista-->Niin minulta voi kysyä ja autan jos vain suinkin osaan.
 
Kuitenkaan sellaiseen hommaan en lähde, että alkaisin toisien kitaroihin tekemään pieniä remontteja tai ihan kädestä pitäen lähtisin jonnekkin. Tässä kun olen eläkkeellä ja omiakin vaivoja on ihan tarpeeksi. Aikaa tosin kyllä on, mutta vastuuta mahdollisesti jostain sellaisen hankkimisesta vaikka torilta joka ei ole minun. En uskalla ottaa ja oman myyminen auttamismielessä on vähintäänkin arveluttavaa.
Hyvästä ideasta huolimatta en usko, että tällainen toiminta tulee kunnolla toimimaan oikein missään.
 
Yritän kyllä neuvoa mahdollisuuksien mukaan ja minulle voi laittaa myös siis yksityisesti viestiä jos haluaa. Ne eivät kuitenkaan ole kuin minun omiin kokemuksiin perustuvia juttuja, kenelläpä ei näin olisi, ja siis mitään absoluuttisia totuuksia ihan kaikesta en kovinkaan kauheasti pysty jakamaan.
Tosin faktapohjainen asia on erikseen, mutta jos taas kysytään mielipiteitä...niin ne ovat vain minun, eivätkä siltikään ole kysyjälle parhaita mahdollisia vaikka näin omasta mielestäni hänelle vastaisinkin.
 
Itse kun aikoinaan liityin tänne M.nettiin, niin ajattelin että täällä olisi enemmän sellaista "keskustelua" samanhenkisten ihmisten kanssa :)
Nyt kun olen muutamia vuosia tässä tänne kirjoittanut ja seurannut tätä muutenkin, niin huomaan miten naivi ajatus tuo oikeastaan oli. Kaikilla on kuitenkin omat mielipiteensä ja monikaan ei jaksa aivan turhasta höpöttää jos ei oikeasti ole asiaa. Sitä voi toki jokainen itse yrittää, mutta ei sellaisiin ihan "huvikseen" keskusteluihin yleensä ihan älytöntä määrää tule juttua. Jos ei sitten lasketa myös niitä viestejä, jotka ovat täysin asianvierestä tai tahallaan vain trollaavat keskustelua johonkin typerämpään suuntaan.
Jossain huoneissa voi olla enemmänkin tämäntyylisiä juttuja, siis palataan tähän toisien konkreettiseen auttamiseen. Onhan tuolla monillekin kaupungeille ihan omat huoneet ja jospa sieltä löytyisi tai siellä kehittelisi tällaista ideaa eteenpäin jos innokkuutta on.
 
Minun puolesta kyllä voidaan keskustella täälläkin, mutta itse en pysty terveydellisistään syistä johtuen enää lähtemään tällaiseen mukaan jossa ihan naamatusten opastetaan jossain asiassa/asioissa. Muuten kaikille sellaisille ihmisille iso kiitos, jotka toisia vilpittömästi auttavat.
 
E: Eikä ole tosiaan huono asia, että nuo keskustelut lähtee joskus rönsyilemään.
Mukavaa ajankuluahan näitä on seurata ja osallistua itsekkin. Jos siitä jollekkin on samalla jotain apua/hyötyä, niin aina vaan parempi :)
 
E2: Vielä tuosta elävän musiikin yhdistyksen toiminnasta. Siitä ei siis kukaan saanut minkäänlaisia palkkaa tai korvausta, vaikka lainasi kamoja, möi lippuja, roudasi mennen tullen, eikä esiintymisistä maksettu myöskään palkkaa jne. Kaupunki peri soittotilasta vuokraa ja ne joutui tietenkin jakamaan soittajien kesken. Nuo tapahtumat eivät sellaisiä summia tuottaneet koskaan, että niillä olisi edes nuo vuokrat kyetty maksamaan.
Tämä oli siis täysin vapaaehtoista toimintaa, josta ei siihen osallistujat hyötyneet rahallisesti. Saivat kuitenkin soittaa keikoilla halutessaan ja nimellistä korvausta vastaan sai treenata treenikämpällä, vaikka ei kaikki osallistuneetkaan näihin käytännön järjestelyihin. Keikkojen järjestämiseen, roudamiseen jne...

Moi.
 
hallu: Sellaiseen asiaan vaan tekee mieli kiinnittaa huomiota , näin itsekin keski-ikäisenä ihmisenä, että ne pienet maaseutukylät ovat autioituneet sitten meidän nuoruuden (Riihimäki nyt ei taida olla varsinaisesti autioituva maaseutukunta), mutta kaupungistumiskehitys joka oli toki alkanut jo silloin seitkyt ja kaheksankytluvuilla on jatkanut eteenpäin ja kiihtyy kaiken aikaa.
 
Totta puhut.
 
Valitettava trendi tuo (/tämä) maaseudun autioituminen kyllä, vaikka emännän kanssa tuossa kuutisen vuota sitten teimmekin päinvastaisen liikkeen ja muutimme tänne Vampulaan tuolta pääkaupunkiseudun lähitienoilta.
 
Sinänsä outoa että pääkaupunkiseutu vetää niinkin kovasti kuin vetää, samassa ajassa kuin entisiltä asuinpaikoiltamme pääsi Helsinkiin töihin (muita suuntia ei juuri ollut), pääsee täältä huomattavasti suuremmalle työssäkäyntialueelle.
Asuinkustannuksetkin ovat murto-osa pääkaupunkiseudun vastaavista.
 

 
Riihimäki kasvaa hurjaa vauhtia, kiitos muunmuassa ympäristökuntia/-kaupunkeja älykkäämmän kaavoituspolitiikan.
Vaikka muutaman vuosikymmenen takaiset suuret työnantajat ovat jo aikaa sitten seudulta kadonneet, eikä uusiakaan ole juuri tullut tilalle.
Etenkin Hyvinkääläisiä tuttuja asia sapettaa vahvasti, ja toki on syytäkin.
Itseä ei asia kummemmin liikuta, epävirallisesti muutin pois 90 luvun puolivälissä ja virallisestikin joitain vuosia myöhemmin ;).
 

 

 
hallu:Olen samaa mieltä siitä, että reaaliset ihmiskontaktit ovat tärkeitä, mutta itse en näe sosiaalisen median vähentäneen sitä vaan ainoastaan se on rikastuttanut sitä tapaa millä ihmiset ovat ja voivat olla keskenään tekemisissä. Nykyisin meillä voi olla kontakteja ympäri suomen tai jopa ympäri maailmaa ja riippuen siitä mitä teemme ja kuinka aktiivisesti liikumme, me voimme olla tekemisissä ihan naamatustenkin.
 
Totta, näin sivusta katsoen tosin tuntuu usein siltä että varsinkin kaupankäyntitilanteessa ennestääntuntematon reaalinen ihmiskontakti usein koetaan jopa vastenmielisiksikin, vaikka samaan hengenvetoon peräänkuulutetaan etäkaupan vaaroja ja ongelmallisuutta samojen tuiki tuntemattomien kanssa.
Usein myös kiinnitetään ehkä turhankin paljon huomiota ja painoarvoa nettipersoonaan /-rooliin, persoonaan jota voi tahallisesti tai tahattomasti värittää mielin määrin suuntaan jos toiseenkin.
 
Itse edustan toista äärilaitaa, en edes muista koska viimeksi olisin yksityisen kanssa tehnyt kauppaa muuten kuin kasvotusten.
Poislukien pienet hankinnat huutonetistä aikoinaan.
 
Aika monet kitarakaupat ovat jääneet toteutumattakin kun ostajakandidaatti ei ole suostunut hakemaan.
 

 

 
hallu: Minä olen kuitenkin ihan todellinen ihminen ja varmasti foorumeilla voisi enemmän sellaisena esiintyä niin muistuisi mieleen, että ei nämä kohtaamiset täällä ehkä ihan niin kamalan eri asia ole kuin tapaaminen fyysisessä maailmassa :-).
 
Itse pyrin myös esiintymään mahdollisimman totuudenmukaisesti.
Hitaana kirjoittajana ja editointimahdollisuksien avittamana korkeintaan siloittelen tekstejä rankallakin kädellä ennen
>>Lähetä kirjoitus
kuvakkeen klikkausta, ei-reaaliaikainen nettikirjoittelu kun tarvittaessa antaa editointimahdollisuuden jota reaalikeskustelussa harvoin suodaan :).
Käytän tuota mahdollisuutta todelliseen tarpeeseen.
 
Kaikkia ensinnä mieleen putkahtavia ajatuksiaan kun ei välttämättä ehkä kannata ilman (itse-)filtteröintiä nettiin pukata.
 
T:Samuli

Nyt en lainaile. Menee muuten kirjailemiseen koko päivä. Kukin ottakoon omakseen katsomansa tästä litaniasta (ja suuttukoon sitten siitä). ;D
 
Hämmennyn jatkuvasti siitä, kuinka väärin voi kädellinen lukea internetissä. Jos tulen sanoneeksi, että EN ole ehdottamassa pakkopäivystyksiä ja velvollisuutta ajella omalla kustannuksellaan toisten koteihin, tulee kasakaupalla vastauksia jossa päristään juuri tuollaisesta.
 
Y u piipl no löörn riid?
 
...
 
Onko tämä väärä alue aloitukselle? Ei ole. Täällä puhutaan kitarakamoista. kaikesta nihin liittyvästä. Apua kysellään ja annetaan jo nyt. Asian voisi vain hoitaa hiukan keskitetymmin.
 
...
 
Basisti pitää muistaa oikein erikseen. Me keski-ikäiset vajoamme monesti pohdiskeluihin ja yllättäen niistä seuraa maailmaa parantavia ideoita.
 
Olen huolestuneena (sanoi nimimerkki Huolestunut Kansalainen) pannut merkille, että varsinkin nuorempi väki nimenomaan jää kotiinsa ja sen elämän illuusion tarjoavan sosiaalisen median pariin. Meille kääkkäikäisille sosiaalinen media tuli jo opittujen sosiaalisten tapojen rinnalle helpottamaan muutamia pikkujuttuja. Esimerkiksi ihan jokaisen parin minuutin asian takia emme joudu taapertamaan susien asuttaman metsän läpi naapuriin, vaan voimme hoitaa homman puhelimella, tai monella muulla tavalla.
 
Nuorempi väki on kasvamassa suoraan sosiaaliseen mediaan. He jäävät kotiin silloinkin, kun parempi vaihtoehto on muualla. Ehdottamani toimintamalli opettaisi ihmisille taas sen, että oppiakseen asioita on hyvä mennä ulos ja tavata muita ihmisiä.
 
...
 
Hassua, kuinka nuo elävän musiikin yhdistykset olivat joka puolella samanlaisia. Kun lueskelin mpekkasen jutun, muistelin oman paikkakuntani touhuja. Vähän samaahan tuo on ollut, paitsi lisämausteella. Meillä - kuten jälkeenpäin olen kuullut, monien muiden tapaan - eräs millään lailla soittohommiin osallistumaton "jäsen" veti lopulta yhdistyksen rahat liemenä kaulasta alas ja se touhu loppui oikeastaan siihen.
 
...
 
Kun ajattelin tätä "helpdesk"-ideaa, halusin nimenomaan pyrkiä välttämään kaikenlaista bisneksentekoa, siipeilyä ja ylipäätään minkäänlaisen hyväksikäytön mahdollisuutta. En oikein jaksa ymmärtää että miksi tällainen ei voisi toimia muusikoiden kesken, kun en nyt keksi yhtään toista harrastajaporukkaa jossa jonkinlainen vastaava systeemi ei jo pyörisi.
 
Mutta kyllähän tämä nyt yllättävänkin hankalalta näyttää.
 
Pitäisikö kuitenkin kokeilla pohdiskella miten tällaisen saisi toimimaan sen sijaan että yritämme keksiä toimimattomuuden perusteet sellaisistakin asioista joita ei ole edes ehdotettu?

basisti1971:...Valitettava trendi tuo (/tämä) maaseudun autioituminen kyllä...
 
Tästä voisi toki kirjoittaa kirjan ja lainattu kohta on vain aasinsillaksi aiheeseen.
 
Maaseudulla soittajat ovat vähissä. Parhaiten homma onnistuu niissä kylissä, jossa kaikki tekevät vähän kaikkea. Selät pestään vuorotellen ja rokkimies tuuraa humppabändissä, jos humppamies maksaa takaisin rokkikeikalla.
 
Soittajistakin tulee parempia tällä tavalla. En väitä että tekniikka ja taito välttämättä paranisivat, vaikka monipuolisuus kasvattaakin taitoa ylipäätään. Mutta asenne on aivan toinen. Maalikylissä, joissa soittajia on liiaksi asti, monilla on varaa heittäytyä yhden tyylin tähdiksi. Oikutteleviksi taiteilijoiksi, jotka loikkivat porukasta toiseen keskittyen lähinnä itseensä. Maaseudulla pelimanneista kasvaa parempia "työkavereita". Jos se ei mahdu jonkun kaaliin, ainoa tapa jatkaa on jäädä kamaritaiteilijaksi.
 
On oikeasti mukavaa nähdä sellaista, kun 17-vuotias rumpalipoika vääntää viisikymppisen isänsä kanssa samassa bändissä ja ui vanhojen partojen seassa luontevasti niinkuin ammattilainen konsanaan.
 
Voisiko tästä oppia jotain?
 
Jos ei muuta niin vaikka sen että ei ole olemassa paljoakaan paskaa musiikkia tai biisejä. Sen sijaan on olemassa hirveästi paskalla asenteella tehtyä musiikkia.
 
Jotenkin se maaseudun (jos sattuu olemaan niin onneas että osuu oikealle paikkakunnalle) tapa on luonteva ja juuri sellaiseen kaikille yhteiseen hiileen puhaltamiseen pitäisi pyrkiä isompanakin laumana.
 
Yksi tapa sellaiseen saattaa yllättäen olla toisten auttaminen.

Kyllä ne maaseudun humppatykit on järjestään ihan hirveitä.

Lennu: Kyllä ne maaseudun humppatykit on järjestään ihan hirveitä.
 
Juu. Vain kaupunkilainen on oikea taiteilija.

Moi.
 
Laulava Kylätohtori: No enpä tiedä. Itse ajattelen niin, että niihin omiin valintoihin on ollut pätevät syyt aikanaan. Samoin siihen, miksi jotkut valinnat on jääneet tekemättä. Jos ei it kiinnostanut silloin, niin turha se on nyt miettiä, ettei sitä aikanaan valinnut. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnsota, eikä siitä mitään olisi tullut. Itse olin pari viikkoa it puolen koulussa, mutta kun ei kiinnostanut, niin ei siitä mitään tullut ja keskenhän se jäi. Eikä ole kyllä yhtään harmittanut, päinvastoin...
 
Syyt oli ainakin itsellä puhtaasti ajankäytölliset.
Pätevät tai ei.
Kiinnostuksen puutteesta ei ollut ikinä kiinni.
 
Vaikka kuulunkin siihen onnekkaiden joukkoon jonka musiikki jo varhaisessa vaiheessa pelasti urheilulta, silti ei jäänyt aikaa kaikelle puuhastelulle joihin paloa tunsi.
Ajoneuvot, lähinnä kaksipyöräiset, veivät jo tuolloin leijonanosan vapaa-ajasta, vaikka soittelun ja musavehkeiden rakentelun lomassa VIC-20sellä toki väännettiin basicia, myöhemmin tekussa PC:lle kaikkea kivaa jne.
IT vaan ei tuntunut vielä teini-aikaan alalta jolle suuntautua, koska alan tulevaisuus ei ollut kovin valoisa.
Mieluummin unelmoi rokkitähteydestä :D.
 

 

 
Laulava Kylätohtori: Ja vielä lohdutuksena, että yhtäläiset mahdollisuudet kaikilla lojuu nyt edessä. Se vaan, että harva niihin viitsii tarttua. Helpompaa on miettiä menneitä ja keksiä tekosyitä. ;)
 
Ainakin itsellä mahdollisuudet ovat tietyillä osa-alueilla ainoastaan parantuneet, moninverroin, kiitos vaikkapa vuosikymmenten työstökoneiden ja musavehkeiden "kotiuttamisen", vaikka jossain vaiheessa noitakin yritti trokata ;).
 
En myöskään näkisi asiaa viitsimisongelmana, pikemminkin emme huomaa liian likellä olevia asioita edes yhtä hyvin kuin hoksummat kanssaeläjämme.
 
En toki yöuniani moisista menetä, tulipahan mieleen.
 

 

 

 
BugBadWolf: Nuorempi väki on kasvamassa suoraan sosiaaliseen mediaan. He jäävät kotiin silloinkin, kun parempi vaihtoehto on muualla. Ehdottamani toimintamalli opettaisi ihmisille taas sen, että oppiakseen asioita on hyvä mennä ulos ja tavata muita ihmisiä.
 
Ehdottomasti samaa mieltä.
 

 

 
BugBadWolf: Hassua, kuinka nuo elävän musiikin yhdistykset olivat joka puolella samanlaisia. Kun lueskelin mpekkasen jutun, muistelin oman paikkakuntani touhuja. Vähän samaahan tuo on ollut, paitsi lisämausteella. Meillä - kuten jälkeenpäin olen kuullut, monien muiden tapaan - eräs millään lailla soittohommiin osallistumaton "jäsen" veti lopulta yhdistyksen rahat liemenä kaulasta alas ja se touhu loppui oikeastaan siihen.
 
Saman suuntaiset kokemukset itselläkin.
 
Muusikkorypäs -tai mikä muu tahansa taiteilijarypäs- "vieraan" rahakirstun vartijana löyhin kahlein ei ole ikinä onnistunut eikä ikinä tule onnistumaankaan.
 
Aina löytyy yksilö joka vetää välistä kun tietää ettei kummoisia sanktioita ole tiedossa.
Ja vaikka olisikin, ei välitetä.
 

 

 

 
BugBadWolf: Kun ajattelin tätä "helpdesk"-ideaa, halusin nimenomaan pyrkiä välttämään kaikenlaista bisneksentekoa, siipeilyä ja ylipäätään minkäänlaisen hyväksikäytön mahdollisuutta. En oikein jaksa ymmärtää että miksi tällainen ei voisi toimia muusikoiden kesken, kun en nyt keksi yhtään toista harrastajaporukkaa jossa jonkinlainen vastaava systeemi ei jo pyörisi.
 
Paljossa vuosikymmenten saatossa mukana olleena en valitettavasti enää kykene jakamaan optimistisuutta joka vielä vuosikymmen, pari sitten auttoi jaksamaan vaikkapa kierrellä ympäri eteläsuomen valkkaamassa aikuiselle itäpyöräharrastusta aloittavalle motoristille sopivaa peliä, ja kun kustannustehokas yksilö löytyi, auttamaan "länsimaistamisessa" jotta ajokilometrien huolettomuus olisi edes britti-/HD-tasoa tai mielellään parempi, vain kuullakseni että myyntiin meni persnetolla samoin tein.
Tai vastaavia useampia tapauksia musapuolelta, kun auttaa tuntematonta tai puolituttua.
 
Siperia opettaa, dorkaa se omasta mielestä on kerrasta toiseen pettyä ihmisten moraaliin tekemättä asialle mitään.
 
Mieluummin valkkaan tai olen valkkaamatta auttamiskohteet kohteet itse, tavalla tai toisella.
 

 
Ainakaan ajoneuvopuolella en myöskään ole huomannut että apua kovin kauaa heruu, jos auttamisen kohde on haluton tai kykenemätön vastavuoroisesti auttamaan takaisin/muita, mainitsemasi selänrapsutusjärjestelmä on hyvinkin itsestäänsäätelevä.
 
Mika Sundqvist kirjoitti aikoinaan tähänkin aiheeseen hienosti sopivan artikkelin V8-Magazineen otsikolla "Rahalla örvästelijät" tms. jossa herra ruoti osaamattomuuden ongelmaa.
Jos ei osaa/pysty, on pakko ostaa, eikä ostamisen pitäisi vähentää harrastamisen arvoa millään tavalla.
Mutta kyllähän se usein valitettavasti näyttää niin tekevän.
Ainakin joidenkin mielestä.
Nykyään tuntuu että kaikki pitäisi saada vielä vastikkeetta, eli ollaan menty vieläkin pidemmälle....metsään?
 

 
"Anna hyvän kiertää" / "Paying it forward" -ideologia on oman kokemuksen mukaan usein varsinkin pidemmän päälle perin yksipuolista, ja ideologianakin suoraan vaikkapa sosialismiin verrattavissa.
 
Teoriassa erittäin toimiva ja tavoiteltava, mutta käytännössä heti toimimaton kun ihmisistä on kyse.
 

 
Tuostakin huolimatta on toisia auttamalla tullut solmineeksi hyvinkin pitkäikäisiä ystävyyssuhteita, mutta bilateraalisuus on ollut aina se kantava ajatus, vaikkei se toki heti olekaan välttämättä ilmennyt.
Eli autan aina kun voin.
Ainakin kerran ;).
 

 

 
BugBadWolf: Pitäisikö kuitenkin kokeilla pohdiskella miten tällaisen saisi toimimaan sen sijaan että yritämme keksiä toimimattomuuden perusteet sellaisistakin asioista joita ei ole edes ehdotettu?
 
Ehdottomasti.
 
Heitän ehdotuksena homman organisoimisen paikallisesti nuorisotoimen kautta, joko kunnallisen tai piruntorjunnan kautta.
Tai sitten yksinkertaisesti lähestymällä oppilaitosten musiikinopettajia.
 
Myönnän, olen sydämetön kyyninen paskiainen, mutta olen vahvasti sitä mieltä että aikuisikään ehtineet (eli noiden em. kanavien ulottumattomissa) yksilöt ovat varmasti jo oppineet sekä reaaliverkostoitumisen että virtuaaliverkostumisenkin, jos ylipäätänsä ovat oppiakseen.
 
Ja koska joku kuitenkin vetää moisen kommentin siivittämänä vammaiskortin esiin, omakohtainen kokemus on että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vammaiset tai vammautuneet ovat ylivoimaisesti parhaita verkostoitumisessa.
Pakko kun on.
Osa toki jonkun mielestä siipeilee, mutta eihän kaikkia voi kaikenaikaa miellyttää ;).
 
T:Samuli

Ei sit ;D
 
Virhe! Tyhmä tai liian lyhyt kirjoitus!

Hyviä ideoita heitelty esille.
 
...Mutta oon vaan sen verran kyyninen ettei idealismi uppoa. Tää menee mulle vähän samaan kategoriaan kuin perustaa se "yleisimmin kysytyt kysymykset" -threadi, joka on ideana itsessään helvetin hyvä mutta kaatuu jo kättelyssä siihen että 99% niiden yleisimmin kysyttyjen kysymyksien kysyjistä on kuitenkin perusluonteeltaan niin saatanan laiskoja ettei edes lue sellaisia threadejä. Siinähän pitäisi tehdä töitä. Nähdä vaivaa. Ja jokuhan tekee sen sun puolesta, ja tietenkin ilmaiseksi, eiks vaan?

Kyynisiä tursaita oomme kaikki, sama vika rahikaisella.
... mutta luin vasta BBW:n maaseutu-analyysin, siinä oli asiaa. Noin se menee.