Kitarat: kitarakamat ›

fox: Ne "Velvet Brick"- mikit oli 335-S Customissa, Stankussa tais olla Dirty Fingerssit..
 
Siis juurikin noissa Firebrand-malleissa..
 
Ok. Joskus kaivelin (kun oli jo tuo kitara mennyt ohi) tietoja siitä, kun oli vähän erikoisempi Gibson itselle ja jäi käsitys, että oli Dirty Fingersit. Mutta aika samettinen oli ed. mainitulla yhdistelmällä :D

jra: Ok. Joskus kaivelin (kun oli jo tuo kitara mennyt ohi) tietoja siitä, kun oli vähän erikoisempi Gibson itselle ja jäi käsitys, että oli Dirty Fingersit. Mutta aika samettinen oli ed. mainitulla yhdistelmällä :D
 
Noita ei ihan "hirveesti" ole vissiin Suomessa.. SG Firebrandeja taitaa olla enemmän, niissä on samoja mikkejä muistaakseni.. Siis Velvet Brick- tai Dirty Fingers -mikkejä.

opel99: tämä tuli itselekkin vähän puuntakaa että itseasiassa tosiaan matalaulostosemmalla hummparilla tai jopa siirtymällä p-90 mikkiin saa loppupeleissä parhaat hevisaundit.minkä myös herra lommo on aikanaan huomannut eikä kai kukaan sabbathin musaa muuksi luonnehdi kuin heviksi.
 
Itselläni on P90 yhdessä kitarassa, ja ei siitä ainakaan helpolla heviä irtoa. Hyvät cleanit siitä saa, mutta säröillä on aika tunkkainen ja vähän erotteleva. Sellainen napakkuus puuttuu täysin. Mielenkiintoisen kuuloinen omalla tavallaan, mutta ei tällä Megadethiä soitella. Tuntuu päästävän myös melkoisesti häiriöääntä läpi joten ei sovellu kovin hyvin high gain rämpyttelyyn. Iommi tuolla tosiaan alkuaikoina soitteli, mutta monesti valinnat tehdään silloin rahan ja saatavuustilanteen mukaan. Soittajalla on se yksi kitara ja siinä on ne mikit mitkä siinä nyt sattuu olemaan.

Joskus oli minulla sellainen Gibson Firebrand Les Paul. Tasakantinen ja mikinvalitsin siellä muiden potikoiden joukossa.
Ei sekään kyllä minua mitenkään kauheasti soundillisestii säväyttänyt. En tosin tiedä mitkä ne mikit olivat, mutta alkuperäiset kuitenkin.
Voi olla yksi seikka sekin, etten kyllä tykännyt sen ulkoisesta olemuksesta kauheasti ja ei nuo Les Paulit ole koskaan olleet minun juttu muutenkaan. Ei se ainakaan minun käsissäni soinut niin hyvältä, kuin tämä nykyinen Flying V 67 reissue.
Tosin silloin oli vahvistmet hieman erilaiset(silloin ne oli kyllä huomattavasti paremmat) ja vaikka nykyään on vain pieni trankkucombo on tuolla Flying V:llä soitettu kyllä monenkinlaisien vahvareiden kanssa. Varsinkin sen kaulamikistä tykkään tosi paljon ja tallamikkiä käytän vain sooloissa ja en aina niissäkään. Kaulamikki oli soundinsa puolesta parempi siinä Firebrandissakin.
 
Kuinkahan moni käyttää Gibsoneita kuin Fendereitäkään(esim. telecasteria), niin että rytmit soitetaan sillä kaulamikillä ja soolot tallamikillä. Aika monella tuntuu olevan juuri tosin päin tai sitten kaulamikillä soitetaan puhtaampia soundeja ja muuten on lähes koko ajan tallamikki käytössä.
Ainakin mitä itse olen monenlaisia soittajia tavannut ja eipä tuota toriaakaan tarvitse paljoa seurata, niin huomaa saman. Jos kitaraan on vaihdettu yksi mikki tai siitä on jopa tehty yksimikkinen, niin lähes aina se on tallamikki joka on vaihdettu parempaan.
Kaulasta on saatettu ottaa mikki pois jopa kokonaan, vaikka tuskin se siellä mitään haittaisi. Vai onko se sitten jotenkin paremman näköinen kun on vain tallamikki ja etumikin kohdalla ei ole mitään. En tiedä, makujahan on monenlaisia.
Eikä silläkään ole mitään väliä ja metallimusassa varmaan enemmän toimiikin tuo tallamikki soundi.
 
Monesti vaan muuten kun puhutaan mikeistä ja sellaista jotka sopivat hyvin toisensa kanssa, niin kyllä tuokin on aika olennainen tieto. Siis tietää kummalla kaveri soittaa enimmäkseen...
Mikkikeskusteluja käydään kuitenkin monenkinlaisien mikkivalmistamerkkien ja erilaisien kitaroidenkin kanssa. Ei se ainakaan paranna sitä toisen ymmärtämistä jos niiden mikkien/kitaran käyttötapakin poikkeaa noin paljon toisistaan.
Itsellä on kyllä yksimikkisiä kitaroita ja joissain se on tallassa ja joissain taas kaulassa. Ei se mitenkään olennaisesti muuta mitään, kun soittimet ovat muutenkin erilaisia ja niin on niistä halutut sounditkin.
 
E: Minusta Gibson tyylisissä kitaroissa toimii hyvin kun antaa kaulassa olla kaksikelaisen ja vaihtaa tallamikin P90 tyyliseksi. Harvemmin näkee näin päin noita mikkejä kitaroissa, mutta itse kyllä tykkään. Omassa Nationalissa on näin, mutta ei sekään kyllä mikää hevikitara toki ole :)
Telecastereissa on myös joissakin ja se on ihan käytännöllinen yhdistelmä. Kaulassa humbucker ja tallassa telen oma tallamikki.
Kuka tykkää mistäkin ja riipuu ihan siitäkin millaista musaa soitetaan.
 
Vielä tuosta hyvästä Gibson mikistä, niin jos katsoo noita vanhoja 50-luvun Gibson humbuckereita Ebay:stä... Ei ole ihan halpoja kyllä nekään, jos sattuu löytymään.
 
E2: Tuossa on yksi mikki 2995 dollaria :)
http://www.ebay.com/itm/Vintage-195 … 1957-BURST-58-GOLDTOP-/281942952880

Eikös se yleensä mene niin, että mitä tehokkaampi mikki niin sitä helpommin se ajaa vahvaria särölle, eli tehokkaampien oli aikoinaan tarkoitus ajaa vahvaria kovemmille säröille koska silloin ei vielä irronnut säröä vahvarista itsestään niin paljoa. Nykyään säröä saa niin paljon kuin sielu sietää ja täten hieman tehottomammat mikit on silloin hyvät. Eli kannattaa varmaan ajatella haluaako sitä tehokkuutta etsiä itse mikistä vai vahvarista?
 
57 on varmaan aikas hyvä mikki hevimpään että popimpaan menoon, vaikka tosin omaa kokemusta ei ole, mutta mitä kuullut niin aika hyvin se toimii.

Metalkallo: Eikös se yleensä mene niin, että mitä tehokkaampi mikki niin sitä helpommin se ajaa vahvaria särölle, eli tehokkaampien oli aikoinaan tarkoitus ajaa vahvaria kovemmille säröille koska silloin ei vielä irronnut säröä vahvarista itsestään niin paljoa. Nykyään säröä saa niin paljon kuin sielu sietää ja täten hieman tehottomammat mikit on silloin hyvät. Eli kannattaa varmaan ajatella haluaako sitä tehokkuutta etsiä itse mikistä vai vahvarista?
 
57 on varmaan aikas hyvä mikki hevimpään että popimpaan menoon, vaikka tosin omaa kokemusta ei ole, mutta mitä kuullut niin aika hyvin se toimii.
 
joo näin se menee,laitteet on kehittyny tietty siitä kun esim sabbath alotti,varmaan ne uskottavat hevisaundit saa nykyyän irti gibsonin humppareista ihan eri tavalla kuin back in the days vahvistimien ja purkkien kehityksen myötä.vaikka siis omassa kepissä olisi matalaulostuloteho malli mikki.

opel99: joo näin se menee,laitteet on kehittyny tietty siitä kun esim sabbath alotti,varmaan ne uskottavat hevisaundit saa nykyyän irti gibsonin humppareista ihan eri tavalla kuin back in the days vahvistimien ja purkkien kehityksen myötä.vaikka siis omassa kepissä olisi matalaulostuloteho malli mikki.
 
Otetaan noista vanhan koulukunnan "hevi-Mikeistä" nyt vaikka DiMarzion klassikko, eli Super Distortion/Dual Sound, jotka oli niitä ensimmäisiä "jälkiasennusmikkejä" mitä markkinoille tuli. Jos en ihan väärin muista, niin ne oli luokkaa 13 kOhmia, tai sinne päin. Tämän päivän "haikein-vahvariin" kun lyö vanhan SuperDiston, niin saattaa vinkaista (vahaamaton!) kovilla gaineilla. Näin se kehitys kehittyy..
Suht kovalla ulostuloteholla varustettu mikki tietysti puolustaa paikkaansa, vallankin jos ja kun se kitaran elektroniikka on duunattu esmerkiks puolituksilla, sarjaan/rinnan kytkennällä tahi tri-sound modauksella, kovatehoinen mikki ei "kärsi" balanssin ja volan puolesta noista modauksista, toisin kuin joku pienellä teholla oleva. Tää ei ole muuttunut noista 70-luvun puolvälin päivistä.
Ja onhan siinä kitarassa volumepotikka, onhan? Sillä sitä poweri-Mikkiä voi kesyttää kummasti, vaikka olis mikä haikein-mylly perässä. =)

ja plussaa pukkaa foxille.

fox: Otetaan noista vanhan koulukunnan "hevi-Mikeistä" nyt vaikka DiMarzion klassikko, eli Super Distortion/Dual Sound, jotka oli niitä ensimmäisiä "jälkiasennusmikkejä" mitä markkinoille tuli. Jos en ihan väärin muista, niin ne oli luokkaa 13 kOhmia, tai sinne päin. Tämän päivän "haikein-vahvariin" kun lyö vanhan SuperDiston, niin saattaa vinkaista (vahaamaton!) kovilla gaineilla. Näin se kehitys kehittyy..
Suht kovalla ulostuloteholla varustettu mikki tietysti puolustaa paikkaansa, vallankin jos ja kun se kitaran elektroniikka on duunattu esmerkiks puolituksilla, sarjaan/rinnan kytkennällä tahi tri-sound modauksella, kovatehoinen mikki ei "kärsi" balanssin ja volan puolesta noista modauksista, toisin kuin joku pienellä teholla oleva. Tää ei ole muuttunut noista 70-luvun puolvälin päivistä.
Ja onhan siinä kitarassa volumepotikka, onhan? Sillä sitä poweri-Mikkiä voi kesyttää kummasti, vaikka olis mikä haikein-mylly perässä. =)
 
No juuri minäkin mietin tuota volaa, että miksi sitä ei voisi käyttää kesyttämän sitä outputtia? mutta ilmeisesti voi koskapa otit asian esille :-) . Toinen mieleen tullut asia oli, että eikös mikrofonin korkeutta kieliinnähden säätämällä saada liian kuumaa mikkiä kesytettyä?
 
Mulla on tossa jazzlootassa tosi kesyt mikit ja tein semmoisen tempun, että vaihdoin kielet normisähkiksen kieliin ,010 - ,046 ja tomtallan, niin jopa tulikin rouhea särökitara siitä. Aikasemmin en tykännyt yhtään sen kitaran säröistä kun mikit tuntu mun makuun mutaisilta ja ikävän latteilta, mutta kun mikkejä laski kielistä kauemmas ja vaihtoi puisen tallan metalliseen ja hiotut paksut jazzkielet normaaleihin rounwoundeihin, niin soundivaikutus oli melekonen:-) en mä tietenkään jazzlootaa hevikeihääksi markkinoi, mutta komppaan että kesyt humppari voi olla tosi toimivakin ratkaisu särösoundeihin tossa kitarassa se kaula mikki on alle neljä ohmia ja tallamikki reilu kahdeksan ohmia (epäilin että nää on rikki, mutta mun henkilökohtainen kitarateknikko oli sitä mieltä että nää jazzlootien mikit vaan on vähän kylmempiä ihan tarkoituksella).

Mikki jota itse välttelen kuin ruttoa on 500T.
Karmea keraaminen kärisijä. Ruma yläpää, tunkkainen ja persoonaton keskivartalo ja kireä alapää :D
Omituista että niitä niin paljon laitetaan tai laitettiin Flying-V- ja SG-malleihin kun parempia olisi gibsonilla vaikka kuinka.

Haha. Noihan on hyviä ominaisuuksia. Tietynlaiseen musaan. Eli räkäiseen sellaiseen. Toimii kyllä. Itelläkin oli aikanaan Explo-kitara ja kyllä toimi säröllä. Tai ainakin mun korvaan parempi kun esim. SG:n vakiomikit.

Kyllä ainakin mun korvaan parhaimmissa Gibsonin tekemissä tusina SG:ssä on olleet mikkeinä 57:t, voisi oikeestaan miettiä iskevänsä moiset Tokaihin myös vaikka musta noi mukana tulleetkin menettelee.

Se mitä olen ihmettelyt noista Gibsoneiden uudemmista Firebird minihumbuckereista. Kenelle ne on oikeasti tarkoitettu?
Hevinsoittajilleko?
 
En tiedä ketään joka olisi niistä mitenkään innostunut, varsinkin jos on kokeillut niitä vanhempia mikkejä ja vanhempia Firebirdejä. Eihän niissä ole se soundi sinnepäinkään.
Kyllä jos on hyväsoundista Firebirdiä soitellua ja tuollaisen uuden hommaa, niin ei ole varmaan itku kaukana jos samoja soundeja hakee. Toki siihen Firebirdiin voi ne mikit vaihtaa, mutta eikö Gibsonilla ole tätä asiaa mietitty ollenkaan?
Vähän siltä tuntuisi, mutta onhan kyseinen merkki kyllä tehnyt muitakin aika huonoja ratkaisuja muutamienkin viimevuosien aikana. Ei sillä etteikö muutkin merkit olisivat, jossain muissa hommissa...
Kyllä noita uudempiakin Firebird kitaroita soittaa varmasti moni blues kitaristi ja ei noista mitään Winter soundia kyllä saa.
Ostaako noita sitten ihan oikeasti nuoremmat soittajat, jotka tykkäävät noista nykyisistä minihumbuckereista joiden soundi on aivan liian kuuma.
Jos tykkäävät, niin ei sitä kitaraa ole ainakaan silloin ostettu jonkun Firebirdillä soittavan esikuvan mukaan. Niissä vanhemmissa kun oli tuo soundi aivan toisenlainen.
 
Käsittääkseni kyllä nuoremmatkin soittajat ostavat ihan samoin kuin vanhemmatkin soittajat esikuviensa merkkisiä ja mallisia soittimia, ei tietenkään kaikki, mutta hyvinkin monien ostopäätökseen ne vaikuttavat. Nykyään on noita signature kitaroita joka merkillä enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kai sekin jostain kertoo, mutta se minkälainen niiden soundi on, on ihan toisarvoinen asia. Siltähän tuo Gibsonin kohdalla tuntuisi ainakin Firebirdin kohdalla.
 
Ehkäpä nuoremmilla soittajilla ei ole minkäänlaista kokemusta noista vanhemmista Firebird mikeistä tai kitaroista. En sitten tiedä ketä uudempien Firebird Gibsonien ostajat kuuntelevat, kun se esikuvien soundi ei kuitenkaan todennäköisesti ole yhtään samanlainen kuin näillä uusilla kitaroilla.
Ehkä olen liian vanha, kun en tätäkään ymmärrä. Toisaalta monillakin mikkivalmistajilla myydään ihan hyvin noita vanhemman soundisia minihumbuckereita, että kyllä niille jonkinlaista kysyntää kuitenkin on.
 
Gibsonin Firebirdiä on monestikkin tullut suunniteltua, mutta eihän siinä ole nykyään laukkua ja mikitkin saisi vaihtaa. Onneksi suurin kuume tuosta on mennyt ohitse ja nykyään varsinkin, ei ole enää niin kiinnostava. Itsellä oli joskus yhdessä kitarassa todella hyväsoundinen Firebird mikki kaulassa ja sen soundi oli siis ihan tajuttoman hyvä. Varsinkin sellaiseen Winter tyyliseen slidebluesiin, mutta muutenkin. Se oli hyvä mikki ja nämä uudet ei ole kyllä muuta kuin ulkoisesti samannäköisiä.
 
Suurimmalla osalla tuntuu kyllä riittäävän sekin kun kitara on oikean muotoinen ja merkkinen. Vielä jos värikin on kohdallaan, niin se on siinä...

mpekkanen: Se mitä olen ihmettelyt noista Gibsoneiden uudemmista Firebird minihumbuckereista. Kenelle ne on oikeasti tarkoitettu?
Hevinsoittajilleko?
 
En tiedä ketään joka olisi niistä mitenkään innostunut,
 
...
 
Suurimmalla osalla tuntuu kyllä riittäävän sekin kun kitara on oikean muotoinen ja merkkinen. Vielä jos värikin on kohdallaan, niin se on siinä...
 
Aivan asiaa, mutta nämä kaksi kohtaa ovat kyllä ristiriidassa keskenään? Ainakin täällä tuntuvat kaikki nyky-birdien omistajat vaihtaneet enemmän alkuperäistä soundia tuottavat, tai ainakin huomattavasti tehdasmikeistä eroavat omiinsa.
 
Vaikka tämä ei ole Firebird-ketju, eikä birdin nykyinen tallamikki ole maailman paras hevi-mikki, niin sekin ihmetyttää, että mikit olivat tuollaiset niin perusmalleissa kuin Custom Shopilla, mutta kuitenkin pitkään mentiin banjovirittimillä, vaikka ne olivat se kohta joka olisi ollut modernisoinnin paikka jos jotain oli pakko muuttaa. Pari vuottahan on ollut tarjolla ne paremmat ja kevyemmät, vaikkakaan ei yhtä sexyt, gearless-virittimet.

jra: Aivan asiaa, mutta nämä kaksi kohtaa ovat kyllä ristiriidassa keskenään? Ainakin täällä tuntuvat kaikki nyky-birdien omistajat vaihtaneet enemmän alkuperäistä soundia tuottavat, tai ainakin huomattavasti tehdasmikeistä eroavat omiinsa.
 
Vaikka tämä ei ole Firebird-ketju, eikä birdin nykyinen tallamikki ole maailman paras hevi-mikki, niin sekin ihmetyttää, että mikit olivat tuollaiset niin perusmalleissa kuin Custom Shopilla, mutta kuitenkin pitkään mentiin banjovirittimillä, vaikka ne olivat se kohta joka olisi ollut modernisoinnin paikka jos jotain oli pakko muuttaa. Pari vuottahan on ollut tarjolla ne paremmat ja kevyemmät, vaikkakaan ei yhtä sexyt, gearless-virittimet.
 
Totta turiset. Varmasti monikin Firebirdin ostaja vaihtaa juurikin nuo mikit ja niin tekisin minäkin jos tuollainen uudempi FB kitara sattuisi olemaan.
 
Tuolla viimeisellä lauseella tarkoitin noita uusien FB kitaroiden ostajia, jotka ovat tyytyväisiä niiden soundiin. Onhan heillekkin siitä Firebirdistä jonkinlainen kipinä varmaan tullut omien esikuvien kautta. Noita kun ei kauheasti ole muuten liikenteessä, ainakaan Suomessa.
Tosin aika monessa kitarassa se on sama homma. Jos joku haluaa stratocasterin tai vaikka Jacksonin Randy Rhoadsin, niin sen on oltava oikean merkkinen ja oikean värinen. Soundi voi siinä silti olla huonompi ja täysin erilainen kuin niillä soittajilla joita tykkää kuunnella tai millaista soundia itse etsii. Se kitara on myös saatettu tehdä ihan toisessa maanosassakin, mutta muoto/merkki ja väri ovat hyvät...
 
Varmaan näiden uusien FB kitaroiden ostajissa on paria erilaista tyyppiä. Ainakin pääsääntöisesti.
1. Ostetaan Firebird ja vaihdetaan ne mikit, koska nykyiset eivät ole kunnolla Firebidin kuuloiset. Nämä kaverit ovat soittaneet niillä vanhemmilla ja parempi soundisilla Firebirdeillä. Tiedetään mitä haetaan.
2. Ostetaan kitara, jonka muoto&väri ja merkkikin ovat cool. Ei ole välttämättä niin väliä miltä kuulostaa tai vertailukohtaa ei edes ole noihin vanhempiin FB kitaroihin. Silti se on saatettu hankkia sellaisien soittajien innoittamana, jotka soittavat pienempitehoisilla Firebird mikeillä eli niillä vanhemmilla FB kitaroilla.
 
Aika vähän noita Firebird kitaroita kuitenkin soitetaan moniin muihin Gibsonin malleihin verratuna ja tosiaan nyt tarkoitan näitä FB minihumbucker versioita. Ei niitä normaalikokoisilla kaksikelaisilla olevia halvempia malleja. En tiedä, vieläkö niitä edes tehdään...

vähän menee off topiciksi mutta nyt kun luin ton minihumppari jutun gibbonista ja juuri aiemmin vastaavaa juttua erään toisen tunnetun jenkkimerkin widerangehumpparista,niin ei voi kun ihmetellä näiden valmistajien logiikkaa,jos ko.mikit on aikanaan tehty tiettyyn saundimaailmaan niin miksi nykymallit täytyy tehdä täysin erisaundisiksi ja sitten niitä kuitenkin markkinoidaan legendaksi muodostuneella nimellä,vaihtaisivat nyt edes sen nimen niin ostajakunta tietäisi heti että kyseessä on täysin erisaundinen uusi malli.

opel99: vähän menee off topiciksi...
 
Totta ja lainaan vain tämän alun. Kuitenkin jos haetaan sitä parasta mikkiä, olipa se soundi ja merkki mikä tahansa, niin silloin tässä on sekin ettei ne ns. samanlaiset(tai samalla nimellä myytävät) mikit ole olleet aina samanlaisia.
Jos taas jonkun aikakauden joku mikki on ihan selkeästi erisoundinen kuin nykyään, niin silloin tähän keskusteluun saadaan jo tuo vintage hommakin mukaan.
Monetkin mikit joskus 50-luvulla tehtiin enemmän silmämääräisesti kuin mitä ne nykyään ovat koneiden tekeminä. Jos taas halutaan hyvää soundia ja hinnalla ei ole väliä, niin sitten ne oikeat vastaukset voivat olla jotain 3000 euron Gibson mikkejä 50-luvun lopusta. Tai sitten ei. Minusta tuo hinta ei kyllä kerro mitään siitä soundista ja vanhemmissa mikeissä on epäilemättä ainakin "hieman" erilainen soundi kuin uudemmissa. Onko se sen rahan arvoinen, on jo täysin toinen seikka.
 
Voi olla, että täysin samanlaisen tai "paremman" saa moneltakin merkilta kuin nämä todella kalliit vuosikertamikit ja vielä halvemmalla kuin yksikään uusi Gibson merkkinen mikki. Makuasioita ja riippuu myös mihin sitä käytetään ja mitenkä.
 
Tuota en kyllä itsekkään ymmärrä miksi jotain hyvää mikkiä muutetaan ja myydaan samalla nimellä. Kyllä Gibsonilla, Fenderillä tämä tiedetään ihan varmasti noista kyseisistä mikeistä, mutta se syy on jossain muualla!!!???
Ehkä molemmat noista kahdesta merkistä valmistavat pääsääntöisesti ihan toisenlaisille kavereille kitaroita kuin minä. Silloinhan minun mielipiteilläni ei ole heille niinkään väliä. Tosin jos ne uudet kitarat olisivat esim.Gibsonilla samoja mikkien kohdalla, niin sellaisen uuden ostaminen voisi olla jopa harkinnassa.
Ihme juttu kylläkin...

Mikit kuin mikit sopii heviin. Kunhan ei vingu tai ulise ylimääräisiä, niinkuin mun SG:n originaali tallamikki teki. Olisko ollut juuri tää 500T?

Itsellä on 2002 tai 2003 vuoden Flying V 67 reissue. Ei ole nyt tässä tuo kitara, niin en voi sitä tarkistaa.
Tuossa on muistaakseni tallamikki 500T tai 498T, en ole aivan varma. Muutamia vuosia sillä tuli soitettua eräässä Motörhead cover bändissä ja kyllä se ainakin siinä soundasi hyvälle.
 
Ei se varmastikkaan ole Gibsonin kaikkien aikojen paras mikki, mutta kyllä se minulla toimi ihan vinkumatta ja muutenkin.
Jos siihen mikit pitäisi vaihtaa, niin ennemmin kyllä hommaisin joko jotkut Dimarzion tai Duncanin Paf tyyliset mikit kuin hommaisin Gibson merkkiset. Kauhean suuritehoisia mikkejä en kuitenkaan hankkisi miltään merkiltä, vaikka tarkoitus olisikin soittaa heviä.
Sillä kyllä tulee nykyään soitettua aika blues kamaa ja siihen se on myös varsin monipuolinen ja hyvä kitara. Metallia en enää soita ja tuokin on siinä ja siinä onko Motörhead metallia vai raskasta rockia...Varmaan vähän molempia.
 
Joskus juttelin erään kitaristin kanssa joka tykkäsi hankkia moniin kitaroihinsa todella rankkoja ja kuumia mikkejä. Kuitenkin kun hän oli kymmeniä vuosia niillä soitellut ja musatyyli tuntui menevän vain rankempaan suuntaan. Hänkin oli siinä samaa mieltä, että monesti tuollainen perus PAF tyylinen, ei liian kuuma, mikki on paras jos haluaa rankkaa soundia. Tosin tähän vaikuttaa todella paljon se vahvistinkin, mutta tällaista mieltä oli tämä kaveri. Keikkaili joskus myös euroopassakin metallibändinsä kanssa, että kyseessä ei ollut pelkästään sellainen kotona soitteleva kaveri.
Samanlaisia asioita on kyllä moni muukin kertonut havainneensa ja ihan muualla kuin täällä m.netissä. Siis noista kitaristeista, jotka soittaa raskaampaa musaa. Toki sellaistakin musaa soitetaan monenlaisilla vehkeillä ja tyylejäkin on paljon. Makujakin on vielä erilaisia siihen päälle.
 
Ei niiden mikkien kuitenkaan tarvitse olla kaikista kuumimmat, mitä markkinoilta löytyy jos hyvää soundia haluaa. Siis, vaikka jonkinlaista metallimusaa soittaisikin.
Monesti metallimusassa se soundi tehdään etuasteessa ja pääte voi olla trankku. Hyvää kaappia ei myöskään kannatta unohtaa tässäkään kohdalla, se tahtoo olla monellakin kitaristilla edelleen se heikoin lenkki noissa soittokamoissa. Toki soittotaitokin voi sitä olla, mutta ei nyt puhuta siitä...

Mun Flying Veehen on vaihdettu Duncanin Custom tallaan ja kaulassa DiMarzion Paf Pro. Toimii oikeen hyvin rokki ja hevihommiin, kevyempäänkin passaa ihan hyvin. Alkuperäiset(500T ja se kaulamikki) oli ihan hyvät kans, erilaiset toki mutta "yhtä hyvältä" se on aina soundannut.