Kitarat: kitarakamat ›

Kiitos vinkeistä... ensi askelia tässä otetaan omille äänityksille treenikämpällä. 906:lla...

Mikko L: Joo tämä kyseinen asia saa aina minut raapimaan päätä, että kukahan tämän middlepiikkijutun alunperin on keksinyt. Kyllä siihen törmää ihan kansainvälisilläkin foorumeilla. Tarkoituksena ei nyt sinänsä ole murtaa tätä myyttiä. Jos joku pystyy näyttämään minulle missä tämä piikki on, niin olen erittäin kiinnostunut sen löytämään, mutta itse en ole vielä törmännyt siihen. :)
 
Enpä voisi olla tästä enempää samaa mieltä. Toki, onhan se kirkas kun laittaa johonkin Bentonin halpikseen ja sitten ulistaan foorumeilla. Nettilegendat tuntuvat elävän vahvasti tälläkin sivustolla.
 
Tosiaan, en tuota V30:n ylämiddlepiikkiä missään nimessä allekirjoita. Täydellisin heavy/hard rock -elementti joka soundaa juuri "oikealta". Tietäjät tietää.

ÄrGee: Muodissa since 1986 :D
 
Nuoruuden kukassa siis verrattuna g12-75:een ;D
 
Edit: Olisiko ylämiddlepiikin legendassa kuitenkin hiukan nettifoorumeiden syövereitä loogisemmin toimiva synty? V30han esiintyy usemmiten hi-gain vahvistimen parina. Jonkinlaisen siistin testiäänen mittailu ei välttämättä tarjoa samanlaista kuuloelämystä kuin tosissaan rähjäävän mättökoneen karjunta.

G12-T75 ei ole nykyään ollenkaan sama ämyri, kuin 90-luvun alkuun saakka olevat brittivalmisteiset. Nuo wanhat pieksee uudet 100-0. Makuasia toki tämä osittain, mutta sanoisin että ihan kaikkeen muuhun kuin skuupattuun nykymetalliin tuollainen vanha on paljon parempi, kuin uusi. Lisäksi sellainen kyykyttää äänenpaineeltaankin jopa V30:stä.

Onhan se kivaa leikkiä ja mittailla, mutta nuo mittaukset tuskin kertovat mitään kitaristille joka kuuntelee soittooaan muutaman metrin päässä kajarista. Äänittäjää ja miksaajaahan sitä on kitaristin aina hyvä syytellä, kun se kitarasoundi onkin huono.
 
Itse jos haluasin jotain vihiä mikä on jonkun kaapin taajuustoisto tilassa jossa soitan tai äänitän. Pistäisin Behringer EMC8000 mikin ehkä metrin päähän kaapista. Sitten pitäisikin miettiä millä vahvistimella ajaisin testisignaalin kaappiin. Sitähän helposti kuvittelee, että mikä tahansa vahvistin jossa on tasainen taajustoiso kävisi. Kitaravahvistimet on useasti putkivahvistimia joiden lähtöimpedanssi on useita ohmeja. Puolijohdevahvistimissa lähtöimpedanssi on yleensä reilusti alle yhden ohmin. Lähtöimpedanssin vaikutus voi olla suuri kaiuttimen taajuustoistoon ja joissain kitaravahvistimissa se voi olla kymmeniä ohmeja ja joissain ohmin sadasosan. Vaikuttaako taajuustoistoon myös millä teholla kajaria ajetaan?
 
Alkaa olemaan liikaa muutuujia hyödyllisen datan keräykseen, tila, mikki, mikin sijoitus, vahvistimen lähtöimpedanssi, teho jolla kaappia ajetetaan, ja joitain jota en nyt edes muista ajatella. Tällaisissa mittauksissa olisi kyllä hyvä tietää mittausvahvistimen lähtöimpedanssi ja millä teholla mittaukset on tehty.

https://muusikoiden.net/keskustelu/ … ts.php?c=15&t=165522&co=240
 
Tuossa vielä. Aiheuttanut itsellekkin ihmetystä tuo moneen kertaan, vaikka en edes kitaraa bändissä soita. Että miksi oletettavasti täysin samat skobet kuulostaa niin erilaisilta. Se ero on meinaan iso, ei voi olla kuulematta. Mutta nyt tietää.

Dropped C: G12-T75 ei ole nykyään ollenkaan sama ämyri...
 
Aika harva muistakaan "tutuista" taitaa olla alkuperäistä vastaava nykyisin. Jotkut kehittyvät paremmiksikin. Jotkut tehdään vain halvemmalla ja myydään vanhalla nimellä.
 
Kaiuttimen kanssa kannattaa myös muistaa se että jos tänään kuuntelee elävänä 70-lukulaista tötteröä, se on "kasvanut aikuiseksi" tuossa matkansa varrella ja on kuulostanut uutena toisenlaiselta. Myös erilaisia vanhoja äänitteitä kuunnellessa täytyy yhdistellä kaikki sutudiotekniikan ihmeetkin kuulemaansa. Soundihan syntyy koko ketjusta, eikä vain kaiuttimesta.
 
Itse olen viime vuosina yrittänyt löytää mahdollisimman värjäämättömiä kaiuttimia. Näin olen kuvitellut tarjoavani vahvistimille parhaan tavan esitellä monipuolisuuttaan. Kalustoni kun kykenee siirtymään vaivattomasti jazzista mättöön kulkien jokaisen tyylin kautta niiden välillä.
 
Mutta mielipidehän se tämäkin toki on. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttären hevosesta.

PA tai bassoämyrit on "värjäämättömiä", eli niissä on tasainen vaste. Eivät toimi kitaralla yleensä ollenkaan, paitsi ehkä johonkin Kyuss-tyyliseen pörinään. Kaikissa kitaraämyreissä on kovaa keskialueen korostusta. Lisäksi nämä PA-ämyrit ovat ns. "pitkäiskuisia" ja kitaraämyrit "lyhytiskuisia" tästä lyhyestä iskusta tulee juurikin se ätäkki kitarasaundiin ja kitara kuulostaa kitaralta.

Dropped C: ...Eivät toimi kitaralla yleensä ollenkaa...
 
Toimii toimii ;D Mesan ja EV:n epäpyhä allianssi käyköön esimerkkinä tästä. Sanoisin, että tässä saattaa hyvinkin olla kyseessä toinen urbaanilegenda. Mistä tällainen tieto on ylipäätään peräisin?
 
Tietenkin, jos vahvistimeen ei kosketa kaiuttimen vaihdon yhteydessä, ääni voi olla hyvinkin totutusta poikkeava. Tämä ei tarkoita sitä että kaiutin on huono. Se tarkoittaa vain sitä että se on erilainen.
 
Ja mitä me sieltä PA:sta kuulemme? Kaiken.

Toi EV12L ämyri on pikemminkin poikkeus, mikä vahvistaa säännön. K.o. ämyri toimii erittäin hienosti niin kitaralla -ja bassolla, mikä ei yleensä ole keissi ja kestääkin siis basson soiton.

Dropped C: Toi EV12L ämyri on pikemminkin poikkeus, mikä vahvistaa säännön.
 
Eikä ole ainoa. Olisiko minulla kuitenkin tarkennuksen paikka ja pitäisi lausua että "mahdollisimman vähän värittävä kaiutin hakusessa"?
 
Nyt ei siis ole kyse siitä, että väittäisin jonkun kaiuttimen olevan huono oman soundinsa takia. Päinvastoin. Joskus on tarpeenkin korostaa jotain ääntä alleviivaamalla se kaiutinvalinnalla.
 
Mutta nuo mainitsemani G12-75 ja V30 ovat varsin voimakkaasti omaa ääntään tarjoavia laitteita. Soitit mitä tahansa, millä tahansa ja nuo kertovat olemassaolostaan. Minulla oli 2 x 12 G12-75 hetkisen kiinni Mesassa ja korvat alkoivat selittää minulle että johonkin treenikämpän nurkkaan on jemmattu Marshall.
 
Kun kaiutin on värjäämätön, se antaa vahvistimelle tilaa näyttää mikä se on. Siirtyminen soundista toiseen ei tuo mukanaan mitään muuta. On toki olemassa yhden soundin ihmeitä, joilla tällainen ei ole tarpeen. Joissain vahvistimissa on niin vähän säätöaluetta, että kaiuttimien vaihto on jopa suurimman muutoksen aikaansaava temppu. Mutta sellaisille soittajille, joilla on käytössään soundimaailman ääripäät - olkoot ne nyt tässä välissä vaikkapa Fender-clean ja Hi-gain mättö - (varsin monet vahvistimet tekaisevat nykyisin 3 kanavaa, joihin noiden aikaisempien väliin upotetaan vielä Marsukin), neutraalimpi, vai pitäisikö sanoa monipuolisempi, toisto on tarpeen.
 
Tai sitten ei ole. Jos tykkää siitä että saman kaiuttimen mauste maistuu joka sopassa, silloin pitää ottaa sellainen. Minulle - mielipidettä pukkaa siis - kaiutin on kapine jonka pitää kyetä toistamaan kaikki vahvistimen tuottamat äänet ilman että joku soundi kuulostaisi "väärältä" sille kaiuttimelle.

Dropped C: G12-T75 ei ole nykyään ollenkaan sama ämyri, kuin 90-luvun alkuun saakka olevat brittivalmisteiset. Nuo wanhat pieksee uudet 100-0. Makuasia toki tämä osittain, mutta sanoisin että ihan kaikkeen muuhun kuin skuupattuun nykymetalliin tuollainen vanha on paljon parempi, kuin uusi. Lisäksi sellainen kyykyttää äänenpaineeltaankin jopa V30:stä.
 
Mulla on Marshall Jubilee 4x12" komero 80-luvun lopusta, jossa on orkkikset G12-t75 ämyrit. Kyllä nuo ainakin mulle kelpaa...

steelduck: Kiitos vinkeistä... ensi askelia tässä otetaan omille äänityksille treenikämpällä. 906:lla...
 
Eipä noi kyllä mitään suuria salaisuuksia ole, vaan ihan koko lailla vakiintunut ja yleinen tapa lähteä V30-tötteröä dynaamisella mikittämään on seuraava:
 
1) Tuuppaa mikki kohtisuoraan ihan kankaaseen kiinni kohtaan, jossa elementin pölykuppi ja kartio kohtaavat.
2) Rupea etsimään mieluisaa saundia luurit päässä sekä vetämällä mikkiä kauemmas kankaasta että kääntelemällä vinoon kohtisuorasta asemasta.
3) Kun ruvetaan olemaan lähellä, liikuttele mikkiä sivu- ja pystysuunnassa ja etsi parhaan kuuloinen asemointi.
 
Lopulliseen asetteluun vaikuttaa tosi paljon kaappi, elementtiyksilö, mikki, tähtien asento ja niineespäin, mutta tosta on helppo lähteä liikkeelle. Muistaa vaan kuunnella mikitettyä tsaundia koko ajan mikkiä heilutellessa, sillä se muuttuu pienilläkin liikkeillä aika rajusti.
 
SM57+V30-yhdistelmällä se sweet spot tuntuu löytyvän melkein aina - ainakin oman ja kollegojen mielestä - niin, että mikki on suoraan dust capin ja kartion rajalla n. 2-2,5cm irti kankaasta ja karkeasti 45 asteen kulmassa. Tämä lähinnä metalli- ja rokkihommissa.

AngieRainbow: Mulla on Marshall Jubilee 4x12" komero 80-luvun lopusta, jossa on orkkikset G12-t75 ämyrit. Kyllä nuo ainakin mulle kelpaa...
 
No just sitähän minä meinasin, että tälläiset vanhat on huiput.

Dropped C: No just sitähän minä meinasin, että tälläiset vanhat on huiput.
 
Juu, ymmärsin. Tarkoitus oli sanoa, että samat on havainnot :)

Jos V30 middlepiikkiä haluaa kaivella esiin niin eikös silloin pitäisi ottaa mikitetty soundi jostain kauempaa eikä muuttaa EQ:ta valkkaamalla lähimikityksellä korvalle sopivin ääni. Youtubea selaamalla kyllä V30:sen rapsakan precencen kuulee demossa kuin demossa. Hyvä kaiutin ei siinä mitään.
 
Lieneekö sattumaa, että eri laitteet jotka sattuu korostelemaan jotain tollasia kirpakoita keskiääniä tuntuvat olevan kitarahommissa rokkipuolella klassikoita.

Oisko tuossa middlepiikissä enemmänkin kyse siitä, että V30 ei niin paljo kompensoi ihmiskorvalle herkintä taajuusaluetta vaan toistaa tasasesti vielä aika pitkälle kaiken ennen falloffia?

Ketjussa aiemmin esitetty ajatus, että lyhytiskuinen kitaraelementti toistaisi kitaran napakammin kuin pitkäiskuinen PA-elementti, tuntuu hämmentävältä. Siinä tapauksessahan kitarakaiutinta ei passaisi ollenkaan mikittää PA:han. Keikka pitäisi rymytä pelkällä backlinella, jos haluaa hyvän soundin.

Kefiiri: Ketjussa aiemmin esitetty ajatus, että lyhytiskuinen kitaraelementti toistaisi kitaran napakammin kuin pitkäiskuinen PA-elementti, tuntuu hämmentävältä. Siinä tapauksessahan kitarakaiutinta ei passaisi ollenkaan mikittää PA:han. Keikka pitäisi rymytä pelkällä backlinella, jos haluaa hyvän soundin.
 
PA toistaa parhaansa mukaan sen "virheen" mitä kitarakajari ekaks tekee. Vai oisko täasä legendassa kyse jostain 60-luvun kehnoista pa-kamoista. Hyvinhän noi nykyveehkeet kemperit yms toistelee.
 
Mites muuten kitarakajarin säröytyminen? V30sessä on kyllä selkeesti jotain räkää ja jos vaikka se säröytyminen tuo just sen keskialueen esiin.

Kefiiri: Ketjussa aiemmin esitetty ajatus, että lyhytiskuinen kitaraelementti toistaisi kitaran napakammin kuin pitkäiskuinen PA-elementti, tuntuu hämmentävältä. Siinä tapauksessahan kitarakaiutinta ei passaisi ollenkaan mikittää PA:han. Keikka pitäisi rymytä pelkällä backlinella, jos haluaa hyvän soundin.
 
Tää kelpais mulle