Kitarat: kitarakamat ›

Varmaan sellaisilla soittajilla, jotka tarvitsevat monenlaisia soundeja on soittokamojen tarve aivan toinen. Jossain bilebändissä, missä soitetaan monenkinlaisia covereita voi olla tärkeää saada hyvinkin erilaisia soundeja, vaikka se yleiso ei sitä niin aina erottaisikaan.
 
Mallintavissa vehkeissä voi olla hyvää myös sekin, että niitä kun soittaa hyvillä kuulokkeilla ja kokeilee erilaisilla kaappisimulaatiolla voi ne itselle kiinnostavat laitteet löytyä helpommin kuin kantapään kautta.
 
Kuitenkin itse olen aina tykännyt mahdollisimma yksinkertaisista ratkaisuista. Nykyään on soittoni mennyt vieläkin enemmän slide bluesiin ja erilaisiin kansanmusiikin soittoihin. Niitä saatetaan soittaa ihan akustisillakin soittimilla, mutta myös akustisestikkin saa hyvinkin paljon variaatiota soittoonsa, jos siihen soundiin ja soittoonsa sellaista vain haluaa.
Vahvareissa on myös entistä enemmän kiinnostavaa, kun sillä yhdellä soundilla+volumella ja kädentatsilla saadaan hyvältä kuulostavaa jälkeä aikaiseksi. Minusta on kiinnostavampaa kuunnella vaikka 3-kielistä slide sikarilaattikokitaristia joka osaa hommansa kuin 8-kielistä baritonisoittajaa jolla on kymmenittäin eri efektejä ja virtuoosimainen soittotyyli.
Monesti vähemmän on enemmmän ja se, että pienellä kattauksella saa hyvää ja kiinnostavan kuuloista musiikkia aikaiseksi ei ole aina sen helpompaa. Ei se ainakaan välttämättä ole laadullisesti huonompaa tai siis helpompaakaan, vaikka niitä nuotteja ei soitettaisikaan älyttömän nopeasti tai muuten teknisesti tajuttoman taitavasti. Minusta hyvässä soitossa on muustakin kysymys, kuin soundeista, tekniikasta ja nopeudesta.
 
Silloin kun terveys vielä kesti bänditouhuja, niin kitaran ja vahvarin välissä oli Fulltonen Fulldrive 2. Tässä hommassa olisi varmasti toiminut moni muukin pedaali ihan yhtä hyvin, mutta kun näitä pedaaleita tuli myös jossain vaiheessa testattua aikalaillakin, niin tämä vain sattui itselle kolahtamaan. Vaikka sitä en edes OD purkkina käyttänytkään bändihommissa. Kotona siitä sai sitten säröä pienemmillä comboilla ja se oli varmaan syy siihen miksi se sattui omaksi suosikiksi jäämään.
Vahvistin oli bändi/treeni ja keikkakäytössä Peaveyn VTM 60 ja siitä sai todella monenlaisia soundeja ulos. Tosi hyvä vahvistin, mutta sen käytön oppiminen vaati sitä että tajusin ettei hyvä kitarasoundi ole bändissä sama kuin hyvä soundi yksin soittaessa.
Tämän alla oli Metaltronix 4x12 kaappi ja se soundasi tuon nupin kanssa myös bluesissakin todella hyvältä. Vaikka ulkonäkö ei siihen suuntaan viittaakkaan.
 
Peavey oli yksikanavainen vahvistin, mutta siinä oli low ja high sisäänmenot. Low toimi enemmän puhtaampien ja bluesin parissa ja high oli taas kuumempi. Käsittääkseni vahvistin on kuitenkin ihan yksikanavainen ja noiden kahden sisäänmenoa ei voi vaihtaa millään kanavanvaihtajalla. Itsellä kyllä oli noissa molemissa puolissa jo niin erilaiset asetukset muutenkin, ettei sellaista toimintoa olisi tarvinut muutenkaan.
Niissä oli todella paljon eroa soundillisesti ja itse tykkäsin pitää sitä päätepuolen volume isommalla kuin etuasteen puolen volumea. Olipa kyse sitten Blues tyylin soundista tai metallimmasta menosta, eli kumpi sisäänmeno tahansa. Rankemmassakin musassa, soundi ei oikeastaan ollut kauhean säröinen soitossani. Soitin vaan rankalla tatsilla ja tatsia pienentämällä se sama soundi soi lähes puhtailta kuulostavalta.
 
Monenkinlaisia purkkeja tuli kokeiltua, mutta kun tuon hyvän kaapin löysin omaan makuuni, niin huomasin ettei se etuasteen tai särkijän särö ollut se mitä itse tarvitsin.
Tällöin myös laitoin merkille, että vaikka tykkäsin rankemmistakin soundeista joskus-->niin myöskään kitaran mikkien ei tarvinnut olla tällaiseen soundiin välttämättä sieltä kuumimmista päästä, jotta sen hyvän soundin sai. Monesti Marshall tyylinen vahvistin + hyvä kaappi ja kitara, jossa oli siis aika PAF tyyliset mikit tuottivat jo tarpeeksi rankan soundin. Jos siihen halusi jotain hieman lisää, niin sitten sitä lisäsi jollain särkijällä tai boosterilla, mutta juurikin niin, että niitä käytti vain nostamaan signaalia boosterin tapaan. Ei siis purkeista itse säröä.
 
Nyt kun soittelen kotosalla ja akustisilla etupäässä, on kiinnostus sellaiseen vähäeleiseen soittoon vain lisääntynyt. Mitä vähemmän on kaikkea, niin sitä haastavampaa ja myöskin samalla mielenkiintoisempaa.
Yhdellä kanavalla minusta pärjää hyvin bändin kanssa ja monesti yksi oikeasti hyvä soundi on parempi kuin kymmenittäin melko hyviä soundeja. Hyvä soitto kuulostaa hyvältä myöskin hieman huonommillakin vehkeillä ja taas sitä huonompaa/tylsempää soittoa(joka voi olla siis teknisesti hyvinkin taitavaa) ei saa juurikaan sen kummemmaksi vaikka hommaisi useita kymmeniä kitaroita, vahvareita, kaappeja ja kaikenlaisia efektejä.
 
Minusta hyvän kitaristin eräänlainen mitta on myös sekin, että sillä yhdellä soundilla se soitto kuulostaa hyvältä. Olipa se musatyyli sitten mitä tahansa :)

Mulla on aina ollut sellainen yksinkertainen lähestyminen yksikanavaisiin (tai kaksikanavaisiin) vahvareihin, että säädän vahvarista hyvän soundin ja soitan sillä.

Myrkky Nuoli: Riippuu vähä. Joko kaikki täysille paitsi basso nollaan ja kitaran volalla loput tai sit sweet spottin, joka on yleensä se kohta missä kompressoituu maukkaasti ja alkaa just lähteä särölle ja siihen fuzzia päälle. Fuzz facen kun laittaa niin särön määrää saakin kitatalla pelattua laidasta laitaan tuota.
 
Olen viime aikoina hiukan avannut sitä bassoakin tuossa vahvarissa. Soitan aika perkussiivisesti, ja jos mahdollista, kaulamikillä, ja yritän aina vaikka väkisin tunkea sellaista pientä töminää kitarasta kuuluviin, vaikka ei aina paljon mitään aina erotukaan.

No mulla on yksikanavainen fenderi ilman mastervolumea ja minä käytän sitä niin, että soitan joko ihan pelkästään piuha kitarasta vahvistimeen jolloin soundi on kaikkein paras, mutta vaatii vähän vahvistimen avaamista että alkaa hengittää. Yleensä pidän siinä edessä toista etuvahvistinta jonka efektiluuppiin laitan muljuttimen ja jossakin välissä käytän toisinaan kompressoria, mutta oikeastaan tämän vahvistimen kanssa kompuraa ei tarvitse niin se majailee pysyväisesti tuon bassovahvistimen edessä. Laitteistoni on siis kitara (katso kamalistaus joku niistä) ->etuvahvistin Koch pedaltone, jonka efektilenkissä on kaikulaite boss re-20 (eikä mulla muita kaikuja olekaan kun vahvarissa ei ole jousikaikua) ja lopuksi vahvistin Fender Vibro champ.
 
Homma toimii hyvin tuolla kattauksella eikä ole tullut mieleen, että tarvitsisi vahvistinkauppaan lähteä. Ainoa, että 6w A-luokan vahvistin on liian kesy treenikämpälle ja keikalle, mutta toimii himassa hyvin. Jos tarvetta bändikäytölle joskus tulee, niin olen ajatellut kokeilla miten tuo 60W bassovahvistin toimii kitaran kanssa (himassa se toimii ihan hyvin kun laittaa Kochin siihen väliin) tai sitten voisin ostaa jonkun aktiivikaapin vaikka sen Tech21 powerenginen tai sitten LZ lounaslaatikon. Mutta vielä sellaista tarvetta ei ole joten näillä mennään.

Se on täysin kiinni siitä mitä tarvitsee. Toki yksikanavainen riittää, parempi yksi hyvä kuin kaksi paskaa, tai toinen hyvä ja toinen huono, jolloin tulos on kuitenkin sama kuin yksi kanava.
 
Hyviä juttuja yllä. Ei mitään lisättävää.

klobasa: Mulla on aina ollut sellainen yksinkertainen lähestyminen yksikanavaisiin (tai kaksikanavaisiin) vahvareihin, että säädän vahvarista hyvän soundin ja soitan sillä.
 
Joskus tuli näinkin toimittua mutta sit huomasin, että spedurumba oli paitsi hauskaa, myös aikaa vievää, kallista ja typerää.

Itseasiassa nuo mun pääasiallisesti käytössä olevat styrkkarit on kumpikin kaks'kanavaisia, mutta käytössä on vain lead -mode eli sopinee otsikon rajoihin :-)
 
Omat soundimieltymykset ovat hivuttautuneet vuosien saatossa vähitellen tuommoiseen omaan korvaan luontevalta ja orgaaniselta kuulostavaan suuntaan ja sen myötä boosterit sun muut signaalinkohentajat lojuvat hyllyllä pölyä keräämässä - koetan repiä soundini kitara-piuha-vahvistin systeemillä. En puristisista tms. syistä vaan ihan siksi, että sekin toimii yllättävän usein ja rajallista aivokapasiteettia jää enempi itse soittamiseen ;-) Joskus tarpeen vaatiessa välissä saattaa olla wahi ja/tai Strymonin leslie -boxi.
 
Yleensä ruuvaan etuaste -gainin ja master -volumen niin, että kitaran volumen ollessa jossain 7-8 paikkeilla löytyy sooloihin sopivasti ryhtiä ynnä sustainia ja laulavuutta mutta potikan lievemmillä asetuksilla taittuu myös suht' puhdas komppisoundi - tykkään kun soolo- ja komppisoundi ovat ns. samasta maailmasta.
 
P.S. Niin, piti vielä sanomani, että vahvistimina on useimmiten joko Fuchs'in parikytäwattinen Black Jack + 2x12" puoliksi avoin kaappi tai Fenderin 60W Supersonic combo. Öö.. no joskus kun joutuu/saa!!! vetää jonkun Santana -homman on kuvioissa öbaut 30 vuotta vanha Mesan MKIII combo, mutta se on taas ihan toinen ja omanlaisensa juttu...

Komppisärö vahvistimesta ja soolot od:lla sekä vahvistimen volaboostilla. Tosin Telen kanssa kompeissa Simblen Predriver saattaa olla koko ajan päällä vähän tarpeista riipuen.

Näin:
https://www.youtube.com/watch?v=ZkGCvLstPrE
 
Saattaa vaan olla volatason ja soundin sovittamisessa ongelmia ainakin isommilla koneilla.

Wäiski: Näin:
https://www.youtube.com/watch?v=ZkGCvLstPrE
 
Saattaa vaan olla volatason ja soundin sovittamisessa ongelmia ainakin isommilla koneilla.
 
Joo hyvät kamat tunnistaa siitä, että joka nappulasta tapahtuu jotakin. Tossa nähdyssä on kaikkein parasta se ettei se vaadi mitään järjettömän hintasta colletorchoise mallia, vaan se onnistuu stnakulla, studiolla, tokailla tai epiluurilla ihan yhtä hyvin. Tuon metodin kanssa vaan itse pitäisin kattauksen aika simppelinä enkä ihan hirveästi mitään mallinnushässäköitä laittaisi signaaliketjuun (tai ainakin sitten niitä vähän parempia).

JuSu:
Tällä kertaa lähdin liikkeelle aivan (etuaste)roson rajamailla olevasta soundista, ja sitä sitten erilaisilla pedaaleilla tuuppaamalla (clean boost, distortion) saan eri särövariaatioita. Kuitenkin niin, että vahvistimen oma etuaste on vahvasti mukana murotuotannossa, eikä vain toista pedaalien tuottamaa soundia. Tämä tuntuisi olevan mun kohdalla se juttu, mitä en aiemmin ole osannut kunnolla hyödyntää. Vahvistimessa on siis master volume.
 
Tällä tavalla olen mennyt jo vuosikausia. Tai no, joskus oli sellainen variaatio että hain vahvarista ilman efektejä sopivan komppisaundin, jota tarvittaessa buustasin tai leikkasin, jos halusin kevyemmän saundin. Eli käytin eq-pedaalia tavallaan fiksattuna volumen pienennyksenä ja volumen kompensaationa. Tämä oli siis aiemmassa emo-vaikutteisessa poprock-bändissä jossa cliinin ei tarvinnut olla cliiniä ja säröä oli aika kevyt. Nythän on olemassa jopa jotain pedaaleja, jotka tekevät tämän saman ja leikkaavat sopivia taajuuksia, jolla säröä saadaan puhdistettua.
 
Nykyinen setuppi taas toimii siten, että perussaundi saa olla vähän murolla, ja hiljempaa soittamalla se on puhdas. Siihen sitten melkoinen massa säröä, jolloin etuastekin muroutuu kivasti. Tämä siis post-metallibändissä, jossa kontrasti eri osien välillä on suuri.
 
Studiossa sitten taas rakentelen saundeja monin eri tavoin, yleensä otan vahvarista enemmän säröä suoraan.

Selmerin T&B/ Vast, kolmenappinen plexitone ja siinä ne kaikki tarpeelliset soundit alkaakin oleen. Sitte muljuttimia oman maun mukaan.

Eikö näiden modernien kaksikanavaisten peruskonstruktio ole se, että särökanavassa on etummaisena transistorein toteutettu särötin, käytännössä siis sisäänrakennettu od tahi distortion? Varmaankin joissain ehkä putkellakin toteutettuna?
 
Ainakin ne joita olen kokeillut, ovat kuulostaneet siltä.

Yksikanavaisen vahvistinsetupin etuna on se, että on lainakamoilla vetäminen on helpompaa, voi vaan ottaa pedalboardin mukaan ja kytkeä sen vahvariin. Kaikenlaiset monikanavasetupit taas vaatii aina oman vahvarin mukaan. Lisäksi yksikanavaisen kanssa on helpompaa säätää yleisvolumea ja eq:ta, mutta taas toisaalta jos miksaaja pyytää vaikka säätämään särön äänenvoimakkuutta puhtaaseen verrattuna, homma menee vaikeammaksi.

varakeef: Eikö näiden modernien kaksikanavaisten peruskonstruktio ole se, että särökanavassa on etummaisena transistorein toteutettu särötin, käytännössä siis sisäänrakennettu od tahi distortion? Varmaankin joissain ehkä putkellakin toteutettuna?
 
Ainakin ne joita olen kokeillut, ovat kuulostaneet siltä.
 
Kyl mulla ainakin on ihan 2 erillistä etuastetta. Toinen on variointi cascade-preamp JTM45:sta ja toinen deluxe reverbistä.
 
toisaalta jos miksaaja pyytää vaikka säätämään särön äänenvoimakkuutta puhtaaseen verrattuna, homma menee vaikeammaksi.
 
Eikös noissa säröpurkeissa yleensä oo semmonen "level"/"volume" tms säädin?

Juzpe: Eikös noissa säröpurkeissa yleensä oo semmonen "level"/"volume" tms säädin?
 
Paitsi jos etuastetta murottaa niin se ei välttämättä nosta volumea vaan särön määrää.

Exhausted: Paitsi jos etuastetta murottaa niin se ei välttämättä nosta volumea vaan särön määrää.
 
Eikös tuossa toisaalta toimisi se, että OD on loopissa? Silloinhan sen taso vaikuttaa pääteasteelle menevään volyymiin.

Exhausted: Yksikanavaisen vahvistinsetupin etuna on se, että on lainakamoilla vetäminen on helpompaa, voi vaan ottaa pedalboardin mukaan ja kytkeä sen vahvariin.
 
Jos homma perustuu etuasteen ruttaamiseen, ei se välttämättä ole noin yksinkertaista. Eri vahvistimet reagoivat eri tavoin. Jos taas soundi luodaan pedaalein ja se syötetään puhtaaseen vahvistimeen, niin sitten asia on simppelimpi. Siltikään ne omat pedaalit eivät ollenkaan välttämättä toimi kivan kuuloisesti lainavahvistimen kautta toistettuna, vaikka miten säätäisi.
 
Lisäksi yksikanavaisen kanssa on helpompaa säätää yleisvolumea ja eq:ta, mutta taas toisaalta jos miksaaja pyytää vaikka säätämään särön äänenvoimakkuutta puhtaaseen verrattuna, homma menee vaikeammaksi.
 
Sama juttu tässä. Jos soundi luodaan pedaalein ja ainoastaan vahvistetaan vahvistimessa, niin säätäminen on helpompaa. Jos pedaaleilla rutataan etuastetta, on homma kinkkisempi.
 
Eikö näin?
 
JuSu

JuSu: Jos homma perustuu etuasteen ruttaamiseen, ei se välttämättä ole noin yksinkertaista. Eri vahvistimet reagoivat eri tavoin. Jos taas soundi luodaan pedaalein ja se syötetään puhtaaseen vahvistimeen, niin sitten asia on simppelimpi. Siltikään ne omat pedaalit eivät ollenkaan välttämättä toimi kivan kuuloisesti lainavahvistimen kautta toistettuna, vaikka miten säätäisi.
 

 
Sama juttu tässä. Jos soundi luodaan pedaalein ja ainoastaan vahvistetaan vahvistimessa, niin säätäminen on helpompaa. Jos pedaaleilla rutataan etuastetta, on homma kinkkisempi.
 
Eikö näin?
 
JuSu
 
On se näin, mutta olen saanut yllättävän hyviä tuloksia oman setupin kanssa. Vahvistimena siis suhteellisen uniikkisaundinen Monster, mutta olen soittanut ainakin Fenderin Deluxeen ja Peavey Classiciin kelvollisilla saundeilla. Oikeastaan huonompi saundi on ollut joskus kun on ollut oma nuppi mutta lainattu kaappi. Efektilaitteessa oleva master-eq on myös hyvä työkalu lainavahvareille.
 
Kerran miksaaja sanoi pelkkää kitaraa checkatessa, että säröt on kohtuuttoman lujalla cleaneihin nähden, mutta sitten piti sanoa että se kuuluu bändin saundiin, että cleanit kohdat on todella hiljaisia.

Tässä yksi esimerkki miten voi käyttää yksikanavaista vahvistinta :D
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/144725.jpg