Kitarat: kitarakamat ›

freakingenius: Ai se missä suunnassa plekua pidetään kieleen nähden? Mitä jyrkemmässä kulmassa sitä "paul gilbertmäisempi" soundi.
 
btw. youtubessa on Cracking the code niminen sarja joka on omistettu plekukäden toimintaan. Kannataa kattoa.
 
Tästä on muutama vuosi aikaa kun perehdyin asiaan Paul Gilbertin innoittamana. Pikkaustekniikka meni hieman uusiksi, ja plektra alkoi liikkumaan paljon sulavammin kielten yli kulman ansiosta. Sitä en tiedä vaikuttaako se soundiin kovin radikaalisti, enemmänkin soittotekninen asia.
 
''Swoosh swoosh'' :D
https://youtu.be/CpJNUGHxC3M

käsi: Mitkäs on fiilikset tuosta chicken plekusta? Onko rahan arvoinen?
 
Olen kyllä tykännyt! Siinähän on aika terävä reuna kuitenkin ja on tosi tukevat kädessä. Mainostavat että kestää yksi plektra vuoden. Soundiinhan tossa otettiinkin jo kantaa.

Kyllähän pleku vaikuttaa paljon soundiin. Asia havainnollistuu, kun soittaa ensin vaikka tavallisella medium-plektralla ja vaihtaa sitten Dunlop Jazz IIIeen. Tämä näin niinku ääriesimerkkinä.

Kunnallisjäte: Ostin ennen juhannusta 2014 pussillisen eli 4 kpl: Wegen Picks 1.4 mm Bluegrass Pick Custom Soundsilta. ...
 
Katselin juuri näitä Custom Soundsin sivuilta, seuraavalla kerralla siellä käydessä lähtevät testiin.

arijuki: Olen kyllä tykännyt! Siinähän on aika terävä reuna kuitenkin ja on tosi tukevat kädessä. Mainostavat että kestää yksi plektra vuoden. Soundiinhan tossa otettiinkin jo kantaa.
 
Noi plekut on mua kiinnostanut. Saaoi nähdä tuleeko sellainen hommattua. ehkä noista pitää parempaa huolta kun maksaa vähän enemmän ku sen 50 senttiä. Noita ei vaan suomesta monesta paikasta löydä.

Rämppy: Kyllähän pleku vaikuttaa paljon soundiin. Asia havainnollistuu, kun soittaa ensin vaikka tavallisella medium-plektralla ja vaihtaa sitten Dunlop Jazz IIIeen. Tämä näin niinku ääriesimerkkinä.
 
Akustisessa kitarassa huomaa mun mielestä hyvin erot.

Plektran paksuus, materiaali ja kärki vaikuttaa kaikista suorimmin äänen alukkeeseen, joka on ehkäpä tärkein yksittäinen ominaisuus minkä tahansa soittimen soundissa - jos transienttia ei kuule, voi olla huomattavan vaikeaa erottaa kaksi täysin erilaista sointinta toisistaan. Myöskin plektran kulma vaikuttaa paljon enemmän kitaran soundiin kuin mikään etuasteputki. Siksipä onkin hassua, ettei plektroista keskustella enemmän. Syy on toki selvä - plektran ominaisuudet ja "eri komponentit" voi ymmärtää ilman sähkötekniikan opintoja, niitä saa kaikkialta ja ennen kaikkea ne eivät maksa juuri mitään, siispä aihe ei ole läheskään yhtä seksikäs. Jos joku sanoo, ettei kuule soundieroa erilaisissa plektroissa tai vaikkapa plektran kulmassa, niin no offence, ei ole syytä ottaa vakavasti saman henkilön analyysejä esim. NOS -putkien nyansseista. Mulla ei tietenkään ole mitään NOS -putkia vastaan, käytin niitä esimerkkinä vain sen takia, että ko. keskustelu tossa etusivulla tai sen tuntumassa on roikkunut vaikka kuinka pitkään ja herättää toisinaan paljon tunteita.

kimurantti1: Plektran paksuus, materiaali ja kärki vaikuttaa kaikista suorimmin äänen alukkeeseen, joka on ehkäpä tärkein yksittäinen ominaisuus minkä tahansa soittimen soundissa - jos transienttia ei kuule, voi olla huomattavan vaikeaa erottaa kaksi täysin erilaista sointinta toisistaan. Myöskin plektran kulma vaikuttaa paljon enemmän kitaran soundiin kuin mikään etuasteputki. Siksipä onkin hassua, ettei plektroista keskustella enemmän. Syy on toki selvä - plektran ominaisuudet ja "eri komponentit" voi ymmärtää ilman sähkötekniikan opintoja, niitä saa kaikkialta ja ennen kaikkea ne eivät maksa juuri mitään, siispä aihe ei ole läheskään yhtä seksikäs. Jos joku sanoo, ettei kuule soundieroa erilaisissa plektroissa tai vaikkapa plektran kulmassa, niin no offence, ei ole syytä ottaa vakavasti saman henkilön analyysejä esim. NOS -putkien nyansseista. Mulla ei tietenkään ole mitään NOS -putkia vastaan, käytin niitä esimerkkinä vain sen takia, että ko. keskustelu tossa etusivulla tai sen tuntumassa on roikkunut vaikka kuinka pitkään ja herättää toisinaan paljon tunteita.
 
Aloitin tämän ketjun vähän niinkuin tuon takia ettei tästä juuri puhuta. Ite tosiaan kuluneen vuoden innostuin tutkimaan plektroja pitkästä aikaa. Vaikka palasin vanhaan oli se yllättävän opettava kokemus. Voipi olla että jatkossa studiossa mulla saatta olla käytössä ihan ero plekut kuin mitä noin tavallisesti käytän. Ja jostain syystä viimeaikoina olen törmännyt jos jonkinlaisiin kustomi plektroihin, hinnat vaihtelee paljon, mutta on jopa jotain kivisiä plekuja jotka maksaa lähes 20 euroa kpl.
 
Putkista ja kielistä puhutaan huomattavasti enemmän. Onhan yksi hyvä esimerkki Brian May, sen soundista iso osa tulee sen plakusta.

käsi: Aloitin tämän ketjun vähän niinkuin tuon takia ettei tästä juuri puhuta. Ite tosiaan kuluneen vuoden innostuin tutkimaan plektroja pitkästä aikaa. Vaikka palasin vanhaan oli se yllättävän opettava kokemus. Voipi olla että jatkossa studiossa mulla saatta olla käytössä ihan ero plekut kuin mitä noin tavallisesti käytän. Ja jostain syystä viimeaikoina olen törmännyt jos jonkinlaisiin kustomi plektroihin, hinnat vaihtelee paljon, mutta on jopa jotain kivisiä plekuja jotka maksaa lähes 20 euroa kpl.
 
Putkista ja kielistä puhutaan huomattavasti enemmän. Onhan yksi hyvä esimerkki Brian May, sen soundista iso osa tulee sen plakusta.
 
Kyllähän plektra vaikuttaa. Saako suomesta ns. erikoisplektroja mistään? Olisi hauska tehdä joskus vertailua puu/luu/kivi/metalli plekuista. Itse olen päätynyt käyttämään Jazz III Ultexeja, paras soundin puolesta kuin tuntumaltaankin.

Paras tuntuma o mun mielest ollu Chicken Picks Shredder III:ssa, ikävä vaan että se raapasuääni vie fiilikset kokonaan cleaneilla soitosta.

käsi: Toisaalla keskustellaan puiden vaikutuksesta soundiin. Kielten osuudesta soundiin on ollut aiemmin puhetta. Mutta entäs nämä pienet läpäreet.
 
Omasta mielestä näillä on hyvinkin iso vaikutus soundiin. Materiaali vaikuttaa paljon.
Millaisia kokemuksia teillä on? Onko soundi iso tekijä kun valitsette plekun vai onko tuntuma tärkeämpi?
 
Mukavuus on tärkein. Perus Fender hevi 1mm on hyvä. Puolet soitosta täppään, eli samapa se on vaikka kivellä vetäis.

Pelimonni: Mukavuus on tärkein. Perus Fender hevi 1mm on hyvä. Puolet soitosta täppään, eli samapa se on vaikka kivellä vetäis.
 
Mistä sun levyjä voi tilata?

Mä tykkään eniten Dunlopin 0,71 mm Gator Grip plektrasta, jossa komeilee alligaattorin pärstä. Sellainen mattapintainen. Pysyy hyvin näpeissä ja näillä saa just sopivan kirkkaan soundin. Miinuksena on, että kuluvat nopeasti. Mutta halpojahan nuo...
Joskus on hauska fiilistellä jazz kolmosella. Sillä saa pyöreää soundia.

Mä oon "soittanut" jazz III:sella iät ajat, menin sitten testaamaan sellaista normikokoista kovaa muovista mallia, selkeästi isompi ja jäykkä. Ainakin omast mielest toi kyllä soittoon ihan uudenlaista napakkuutta. Pitäis varmaan kokeilla uusia juttuja joskus useamminkin..

Moi.
 
Gabe: Saako suomesta ns. erikoisplektroja mistään?
 
Mikä lasketaan erikoisplektraksi?
 
Kaikenlaista kivaa ovat käsityötaitoiset (köyhät/pihit/kokeilunhaluiset) plekunkäyttäjät aikojen alusta väkästelleet.
 
Paskoista vinyyleistä tuli aikoinaan pentuna väännettyä plekuja, samoin kuin muistakin muovilevyistä, erilaisista metalleista, puista, kivistä.
 
Osa kokeiluista oli onnistuneita, osa ei niinkään...
 
Kyllä kitaranikkari jämäpalasta aina plektran hioo :).
 
T:Samuli

Kyllähän plektra vaikuttaa. Saako suomesta ns. erikoisplektroja mistään? Olisi hauska tehdä joskus vertailua puu/luu/kivi/metalli plekuista. Itse olen päätynyt käyttämään Jazz III Ultexeja, paras soundin puolesta kuin tuntumaltaankin.
 
Kitarapajalta ainakin. Tilasin John Pearsen plektralajitelman missä on plektroja erilaisista materiaaleista ja kyllä ne avartavat soundipalettia. Kovuus, paino, pinta-ala mikä kieltä näppää jne. vaikuttavat hyvinkin paljon ja usein tulee haettua paras plektra-kitara yhdistelmä johonkin tiettyyn biisiin. Halpoja nuo eivät ole mutta toisaalta niistä tulee juuri hinnan takia pidettyä hyvää huolta. Olen suunnilleen puolitoista vuotta käyttänyt noita ja hukannut ehkä yhden.

Mä olen jo useamman vuoden ajan vannonut sikpik:ien nimeen, vaikka täytyykin jenkkilästä asti tilata: http://www.sikpik.com/
 
Helpottaa kummasti tuota "plektran kulman hakua", ja vaikka pyöreähköt reunat syövätkin napakkuutta pois, ote ei lipsu missään vaiheessa. Pystyypä jopa lirputtimen laittamaan aina soiton alkaessa automaattisesti suunnilleen oikeaan kulmaankin.
 
Ennen sikpik:ejä oli sellainen vaihe että piti olla mahdollisimman ohuita läpysköitä jotka sitten vielä saksilla terotettiin - kyllähän näpsähteli. Ehkä halusin kantristiksi, mutta joka tapauksessa yhtäkkinen muutos oli melkoisen päinvastainen.
 
Soundillisesti olen olevinaan huomannut että sillä soittokulmalla ja otteen jämäkkyydellä on suurin merkitys omaan soundiin ja soittotuntumaan - ainakin kun käytetään millin paksuisia kovamuovisia plekuja - joten siksi päädyin noihin.

On sillä matskulla ja paksuudella merkitystä, mutta mun mielestä vielä enemmän vaikuttaa se, että miten sitä plekua käyttää eli ote, kulma ja muut tekijät. No, umpijäykästä lärpykästä ei tietenkään mitään pehmeää rämpyttelypeliä saa mutta aika ohuestakin plekusta saa otetta vaihtamalla aika monenlaista irti. Ite huomaan hakevani rock-touhuissa melko maksimaalista atakkia ja kaivaudun plekulla kieliin ihan huolella. Silloin tarvitaan pleku, joka tarvittaessa antaa myös vähän myöten. Sitten kun mennään higainin ja metallin puolelle niin dynamiikka taas tasoittuu jo plekupäässä, jazz III on hyvä. Nykyään oon kylläkin tykännyt näppäillä nylonia sormilla ja fiilistellä.

Kyllähän tuo vaikuttaa.
 
Itellä on niin matta kuin kirkaspintaista, paksua ja vähemmän paksua, eri muotoista sekä kokoa ja materiaalia ja jos niillä soittaa "samalla lailla" on soundi vähän eri noilla. Toiset plekut liukuu kielillä enemmän kuin toiset taas ikään kuin "purevat" kieliin tiukemmin esim. matta vs. liukas pintainen.
 
Sitten on tosissaan sekin, mitä tuossa edelläkin mainittiin eli miten sillä plekulla soittaa eli kovaa / hiljaa, missä kulmassa/asennossa, kuinka hellää raapaisten vaiko syvään uurtaen jne.
 
Mulla plekujen paksuudet vaihtee n. 0,73 - 2 mm (taitaa olla pari n. 2,5 mm paksuistakin). Tulee käytettyä useampaa plekua mikä tuo kivaa vaihtelua hommaan ja soundiinkin.

kimurantti1: Plektran paksuus, materiaali ja kärki vaikuttaa kaikista suorimmin äänen alukkeeseen, joka on ehkäpä tärkein yksittäinen ominaisuus minkä tahansa soittimen soundissa - jos transienttia ei kuule, voi olla huomattavan vaikeaa erottaa kaksi täysin erilaista sointinta toisistaan. Myöskin plektran kulma vaikuttaa paljon enemmän kitaran soundiin kuin mikään etuasteputki. Siksipä onkin hassua, ettei plektroista keskustella enemmän. Syy on toki selvä - plektran ominaisuudet ja "eri komponentit" voi ymmärtää ilman sähkötekniikan opintoja, niitä saa kaikkialta ja ennen kaikkea ne eivät maksa juuri mitään, siispä aihe ei ole läheskään yhtä seksikäs. Jos joku sanoo, ettei kuule soundieroa erilaisissa plektroissa tai vaikkapa plektran kulmassa, niin no offence, ei ole syytä ottaa vakavasti saman henkilön analyysejä esim. NOS -putkien nyansseista. Mulla ei tietenkään ole mitään NOS -putkia vastaan, käytin niitä esimerkkinä vain sen takia, että ko. keskustelu tossa etusivulla tai sen tuntumassa on roikkunut vaikka kuinka pitkään ja herättää toisinaan paljon tunteita.
 
Enpä itse olisi hirveän paljon paremmin osannut asiaa sanoa. Näin.