Kitarat: kitarakamat ›

Näissä videoissa mitä alkuperäinen postaus sisälsi puhutaan mun mielestä erityistarpeesta. Jos kuitenkin otetaan huomioon että suurin osa kitaristeista ei mene lähellekkään 24:ttä väliä jos niiden kitarassa ylipäätänsä edes on 24 väliä, niin onko kitaralla sen takia vaikea soittaa että pitää venyttää kädellä? Isompi ongelma mun mielestä on se kuinka tiheässä nauhat on tuolla kaulan yläpäässä.
 
Itsellä on JP6 BFR joka on niin naurettavan helppo soittaa että tuntuu huijaamiselta. Mua pelottaa lähinnä se että jos totun soittamaan tuolla Petruccikitaralla niin en pystyisi läheskään samaan suoritukseen jollain muulla kitaralla. Mun mielestä tässä tapauksessa puhutaan siitä että kitaristit on nykyään laiskempia opettelemaan ja on helppo syyttää itse soitinta ennemmin kuin itseä jos ei soittaminen onnistu.
 
Ei sellot tai viulutkaan ole mitenkään ergonomisia designiltaan, mutta ei niiden soittajilla tule sahattua palasia pois.
 
En tiedä oletteko samaa mieltä mutta mun mielestä nuo syväleikatut alasarvet on aika törkeitä kitaroissa. Just tuo Petruccin Majesty on hyvä esimerkki. Aletaan olla jo siinä Mockingbird tason rumuudessa.

Mikko L: Itsellä on JP6 BFR joka on niin naurettavan helppo soittaa että tuntuu huijaamiselta. Mua pelottaa lähinnä se että jos totun soittamaan tuolla Petruccikitaralla niin en pystyisi läheskään samaan suoritukseen jollain muulla kitaralla. Mun mielestä tässä tapauksessa puhutaan siitä että kitaristit on nykyään laiskempia opettelemaan ja on helppo syyttää itse soitinta ennemmin kuin itseä jos ei soittaminen onnistu.
 
Nojaa, aina ne on laiskoja olleet :) Luulen että se "seuraavalla kitarallani osaan soittaa" -GAS-mietelmä on varmaan ikivanha sekin. Ja totta on, että vaikeasoittoisella kitaralla on vaikeampi soittaa, oli taso mikä tahansa.
 
Frank Marino jo joskus varmaan 70-luvulla(?) sanoi, että stratossa on parempi saundi, mutta soittaa SG:llä kun sillä on helpompi tiluttaa. Vai tais suunnitella JEMin paljolti just helpposoittoisuus mielessä. Ei noi nyt välttämättä laiskuuteen tosin liity, varmaan enempiki toisin päin.

Mikko L: Näissä videoissa mitä alkuperäinen postaus sisälsi puhutaan mun mielestä erityistarpeesta. Jos kuitenkin otetaan huomioon että suurin osa kitaristeista ei mene lähellekkään 24:ttä väliä jos niiden kitarassa ylipäätänsä edes on 24 väliä, niin onko kitaralla sen takia vaikea soittaa että pitää venyttää kädellä? Isompi ongelma mun mielestä on se kuinka tiheässä nauhat on tuolla kaulan yläpäässä.
 
Itsellä on JP6 BFR joka on niin naurettavan helppo soittaa että tuntuu huijaamiselta. Mua pelottaa lähinnä se että jos totun soittamaan tuolla Petruccikitaralla niin en pystyisi läheskään samaan suoritukseen jollain muulla kitaralla. Mun mielestä tässä tapauksessa puhutaan siitä että kitaristit on nykyään laiskempia opettelemaan ja on helppo syyttää itse soitinta ennemmin kuin itseä jos ei soittaminen onnistu.
 
Ei sellot tai viulutkaan ole mitenkään ergonomisia designiltaan, mutta ei niiden soittajilla tule sahattua palasia pois.
 
En tiedä oletteko samaa mieltä mutta mun mielestä nuo syväleikatut alasarvet on aika törkeitä kitaroissa. Just tuo Petruccin Majesty on hyvä esimerkki. Aletaan olla jo siinä Mockingbird tason rumuudessa.
 
Minä kyllä edelleen väitän, että yhtään vaikeasoittoista soitinta ei ole olemassa, vaan jokainen soitin tehdään niin helpposoittoiseksi kuin se on mahdollista tehdä (keskimääräiselle soittajalle, eli jos poikkeat mitoiltasi olennaisesti keskivertoihmisestä, niin toki sinulla voi silloin olla myös erityisiä tarpeita joita valmistaja ei sarjatuotantokitarassaan huomioi). Näin on tilanne myös viuluissa ja selloissa. Jos soitinta lähdetään kehittämään johonkin suuntaan, niin samalla sitä kehitetään jostakin muusta suunnasta pois. Tämä toteutuu niin säädöissä kuin itse soittimen rakenteessa. Jokaisellta tehdyllä ratkaisulla tavoitellaan jotakin ja jokaisesta myönnytyksestä johonkin tarpeeseen maksetaan hinta jossakin muussa ominaisuudessa.
 
Jos Pertuccin Majesty edustaa sinulle sopivaa kompromissia, niin sehän on hyvä soittele sillä äläkä murehi. jos Frank Marino ei osannut tilutella stratolla, niin ei se tee stratosta huonoa, vaan se ei edustanut Frank Marinolle sopivaa kompromissia (esimerkiksi EVH:le tai Yngvielle se sopi ja niillä ei ollut mitään ongelmaa tilutella stratolla).
 
Minusta olisi suorastaa pelottava ajatus, että maailmassa ei olisi soittimia muuta kuin jonkun tietyn ihmisen erikoistarpeisiin. Se että jollekin tulee edes mieleen kysyä miksi maailmassa tehdään muita kitaroita kuin niitä jotka sopivat minulle, osoittaa niin äärimmäisen itsekeskeistä asennetta että vetää ihan sanattomaksi.

hallu: Minä kyllä edelleen väitän, että yhtään vaikeasoittoista soitinta ei ole olemassa, vaan jokainen soitin tehdään niin helpposoittoiseksi kuin se on mahdollista tehdä (keskimääräiselle soittajalle, eli jos poikkeat mitoiltasi olennaisesti keskivertoihmisestä, niin toki sinulla voi silloin olla myös erityisiä tarpeita joita valmistaja ei sarjatuotantokitarassaan huomioi). Näin on tilanne myös viuluissa ja selloissa. Jos soitinta lähdetään kehittämään johonkin suuntaan, niin samalla sitä kehitetään jostakin muusta suunnasta pois..
 
En kyllä keksi että mitenkä se olisi joltakulta pois, jos Les Paul:in soololovea ja kaulaliitosta hiukan pyöristeltäisiin. Kun muutokset tehdään kitaran takapuolella, ei siitä olisi edes esteettistä julkisivun puolelle näkyvää haittaa. Eli Gibson Les Paul:ia ei ole tehty niin helpposoittoiseksi kuin se olisi mahdollista tehdä.

Mikko L: Just tuo Petruccin Majesty on hyvä esimerkki. Aletaan olla jo siinä Mockingbird tason rumuudessa.
 
Mockingbird on ylväs! Mitä oikein sekoilet :)

zedder: En kyllä keksi että mitenkä se olisi joltakulta pois, jos Les Paul:in soololovea ja kaulaliitosta hiukan pyöristeltäisiin. Kun muutokset tehdään kitaran takapuolella, ei siitä olisi edes esteettistä julkisivun puolelle näkyvää haittaa. Eli Gibson Les Paul:ia ei ole tehty niin helpposoittoiseksi kuin se olisi mahdollista tehdä.
 
En minäkään, mutta en ole kyllin ylimielinen olettaakseni ettei sellaista syytä olisi vain siksi etten minä sitä keksi;-). Sitä paitsi LesPaulista on olemassa haluamasi malli, mutta muistaakseni tykkäsit, että se on liian kallis sinulle. Kaupassa sellaista käpistelin enkä tykännyt siitä vaikka se olisi ollut halpakin (ei se ollut, nuo uudet lessut on kaikki ihan sikakalliita).

hallu: En minäkään, mutta en ole kyllin ylimielinen olettaakseni ettei sellaista syytä olisi vain siksi etten minä sitä keksi;-). Sitä paitsi LesPaulista on olemassa haluamasi malli, mutta muistaakseni tykkäsit, että se on liian kallis sinulle. Kaupassa sellaista käpistelin enkä tykännyt siitä vaikka se olisi ollut halpakin (ei se ollut, nuo uudet lessut on kaikki ihan sikakalliita).
 
Taitaa olla niin että Axcessia ei saa ilman "floikkaa" kuin sikakalliina custom shop -tuotteena? Les Paul:iini en tremoloa kaipaa, vaikka muissa kepeissäni semmoinen onkin.

zedder: Taitaa olla niin että Axcessia ei saa ilman "floikkaa" kuin sikakalliina custom shop -tuotteena? Les Paul:iini en tremoloa kaipaa, vaikka muissa kepeissäni semmoinen onkin.
 
En ole katsonut ihan tuoreita Gibsonin hintoja.
Jos kuitenkin jätetään ihan halvimmat Les Paulit pois niin eikös ne maksa jo sitä luokkaa, että sillä rahalla teettää täällä kotimaassa sellaisen Les Paulin jossa on tuo kyseinen kaulaliitos.
http://koti.aina.net/~fininst/soitinhinnasto.shtml
http://www.auroraguitars.fi/PriceList.aspx
 
Kun puhutaan samaa kieltä niin asiointikin onnistuu jouheasti. Myöskin kun täällä kotomaassa teettää soittimen voi käydä paikan päällä katsomassa miten ne soittimet tosiaan rakentuu.
Samalla saattaa saada ihan rahan arvoista tietoakin, koska soitinrakentajat ovat törmänneet uransa aikana monenlaisiin soittimiin ja tietävät hyvin niiden mahdollisista ongelmista.
Ainakin itse olen joskus säästänyt rahaa kun luulin joidenkin ratkaisujen olevan hyväksi tilaamalleni soittimelle. Rakentajamestari kertoi oman näkemyksen asiaan ja se tuli minulle halvemmaksi.

mpekkanen: En ole katsonut ihan tuoreita Gibsonin hintoja.
Jos kuitenkin jätetään ihan halvimmat Les Paulit pois niin eikös ne maksa jo sitä luokkaa, että sillä rahalla teettää täällä kotimaassa sellaisen Les Paulin jossa on tuo kyseinen kaulaliitos.
http://koti.aina.net/~fininst/soitinhinnasto.shtml
http://www.auroraguitars.fi/PriceList.aspx.
 
Onko siinä jotakin väärää että minä haluaisin nimenomaan Gibsonin? Ongelma on se että keskimäärin Gibsonin ostajat eivät välttämättä halua saavuttaa helposti 22. nauhaa, mutta minulle tuon saavutettavuus merkitsee jotakin.
 
Kaippa tuon parannuksen joku paikallinen luthier järjestäisi nykyiseenkin LP:heni, mutta on sitä pienemmästäkin täällä ikuisesti venkoiltu ja valitettu, kuten volyyminupin sijainnista... :)

zedder: Onko siinä jotakin väärää että minä haluaisin nimenomaan Gibsonin? Ongelma on se että keskimäärin Gibsonin ostajat eivät välttämättä halua saavuttaa helposti 22. nauhaa, mutta minulle tuon saavutettavuus merkitsee jotakin.
 
Kaippa tuon parannuksen joku paikallinen luthier järjestäisi nykyiseenkin LP:heni, mutta on sitä pienemmästäkin täällä ikuisesti venkoiltu ja valitettu, kuten volyyminupin sijainnista... :)
 
Joo, ei siinä ole mitään väärää jos Gibsonin haluat. Itsellänikin on tällä hetkellä Gibsonin Flying V.
Jos juitenkin Les Paulin haluat ja sen täytyy olla Gibson, niin eipä siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
-Joko tilaat sellaisen Custom Shopista
-Teetät omastasi jollain soitinrakentajalla siihen kaulan liitokseen sellaisen muutoksen, että se toimii soitossasi.

mpekkanen: Joo, ei siinä ole mitään väärää jos Gibsonin haluat. Itsellänikin on tällä hetkellä Gibsonin Flying V.
Jos juitenkin Les Paulin haluat ja sen täytyy olla Gibson, niin eipä siinä ole kuin kaksi vaihtoehtoa:
-Joko tilaat sellaisen Custom Shopista
-Teetät omastasi jollain soitinrakentajalla siihen kaulan liitokseen sellaisen muutoksen, että se toimii soitossasi.
 
Minullapa taas on Edwardsin Flying V. Siinä pääsee kivasti nauhalle nro. 22, mutta tuon firman nuijat suunnittelijat ovat tällänneet ko. kitaraan liian kapean kaulan jolla nakkisormeni eivät mahdu aina olemaan sovussa keskenään. Aina niitä jotain pikku ongelmia... Mahtaiskohan Gibsonin "flygareissa" olla leveämmät kaulat...?

hallu: Minusta olisi suorastaa pelottava ajatus, että maailmassa ei olisi soittimia muuta kuin jonkun tietyn ihmisen erikoistarpeisiin. Se että jollekin tulee edes mieleen kysyä miksi maailmassa tehdään muita kitaroita kuin niitä jotka sopivat minulle, osoittaa niin äärimmäisen itsekeskeistä asennetta että vetää ihan sanattomaksi.
 
Olen samaa mieltä useimmista jutuista mitä kirjoitit, mutta jos joku kokee että LP:n tai Straton ergonomiassa olisi parantamisen varaa niin tottahan se on eikä itsekeskeisyyttä.
 
Se taas on toinen juttu että itsekin tykkään mainituista kitaramalleista juuri sellaisina kuin ne ovat. Jotain olennaista niiden luonteesta katoaisi, jos kaulaliitosta muokattaisiin sulavammaksi. Vähemmän kulmikkaisiin muotoihin tottuneet saavat pitää minua tyhmänä jääränä joka olenkin :)

Gibson SG on varmaankin semmoinen kitara minkä mihin vaan nauhalle on helppo päästä kun kaulan missään kohdassa ei oikein ole mitään estettä tai kulmaa. Taitaa olla lähellä täydellistä tuntumaa, vai mitä sanoo SG soittajat?

Kefiiri: Olen samaa mieltä useimmista jutuista mitä kirjoitit, mutta jos joku kokee että LP:n tai Straton ergonomiassa olisi parantamisen varaa niin tottahan se on eikä itsekeskeisyyttä.
 
Se taas on toinen juttu että itsekin tykkään mainituista kitaramalleista juuri sellaisina kuin ne ovat. Jotain olennaista niiden luonteesta katoaisi, jos kaulaliitosta muokattaisiin sulavammaksi. Vähemmän kulmikkaisiin muotoihin tottuneet saavat pitää minua tyhmänä jääränä joka olenkin :)
 
Äh en mä sitä tarkoittanut noin pahasti kärjistää, vaan lähinnä alleviivata sitä näkökulmaa tai tarkastelutapaa, että se oma ajatus ja toive ei ole ainoa ja että muitakin intressejä on ja ne ovat ihan yhtä tärkeitä seikkoja.
 
Omasta mielestä Straton ja Paulin ergonmia ovat ihan hyviä enkä itse niitä ole halunnut koskaan muuttaa, mutta niillehän on kosolti vaihtoehtoja myös Fenderiltä ja ja Gibsonilta itseltään ja muilta valmistajilta vielä enemmän. Mulla on itsellänikin yksi "superstrato" tuossa rivissä jossa pääsee ylänauhoille niin sukkelasti että itse suorastaan kompuroin mennessäni ja se jopa kaulamikillä kuulostaa niin lähelle oikeaa fenderiä, että pelkästään kuuntelemalla en itse erottaisi. Soittotuntuma siinä on tyystin erilainen ja monien mielestä varmaan parempi mutta ei mun mielestä, mutta sillekin on paikkansa tuossa mun standissa.
 
E: niin se mun pointti oli, että en usko että soittajien tielle tarkoituksella rakennetaan esteitä, vaan niillä valituilla rakenteilla tavoitellaan jotakin ominaisuutta. Tottahan se on että eihän suunnittelijalle aina tule mieleen, että asian voi tehdä toisinkin. Sitä kutsutaan tuotekehitykseksi ja osa innovaatioista on niin hyviä että leviävät laajemminkin käyttöön, mutta itse tykkään siitä että on vaihtoehtoja.
 
Gibsonia varmaan ei voi syyttää ainakaan kehitystyön puutteesta. Maailmassa ei varmaan ole montaakaan yhtä aktiivista kitaravalmistajaa, joka yhtä rohkeasti muokkaa myös klassikkomallejaan.

Konstruktion helppous voi myös olla tavoiteltu ominaisuus. Onhan joissakin Stratoissa ja Teleissä kaulapahkaa viistetty pois, myös omassa Selectissä ja on selvästi mukavampi kuin tavallinen palikkamalli. Kalliimpi varmaankin tehdä ja CS-malleissakin sellainen on varmaan vain perinteen vuoksi, eikä mihinkään soittamiseen liittyvän asian takia.

antnis: Konstruktion helppous voi myös olla tavoiteltu ominaisuus. Onhan joissakin Stratoissa ja Teleissä kaulapahkaa viistetty pois, myös omassa Selectissä ja on selvästi mukavampi kuin tavallinen palikkamalli. Kalliimpi varmaankin tehdä ja CS-malleissakin sellainen on varmaan vain perinteen vuoksi, eikä mihinkään soittamiseen liittyvän asian takia.
 
Minä en kyllä usko, että se sulavalinjainen kaulaliitos olisi mikään hintakysymys, koska sellaisia on tehty myös huomattavasti halvempiin kitaroihin. En edelleenkään tiedä onko sillä asialla soiton tai soundin kannalta mitään merkitystä, mutta ajatuksesi perinteen kunnioittamisesta on ihan uskottava. Voi olla että kaulaliitos on käyttäjien vaatimus, koska esimerkiksi Gibson luopui kestävämmästä laparatkaisusta käsittääkseni käyttäjien vaatimuksesta ja siksi me kaikki lessulla soittavat saamme nauttia katkeilevista lavoista.
 
Minua edelleen häiritsee, se että miksi perinteisiä kitaroita ei saisi olla olemassa? jos jokin asia tehdään perinteen takia niille jotka sitä arvostavat niin mitä vikaa siinä on? vaihtoehtojahan kuitenkin löytyy vaikka kuinka paljon ihan jokaiselle. Itse kokeilin tuollaista sulavalinjaista Gibson LesPaulia musafasulla ja kyllä se meikäläiseltä jää hyllyyn ihan suosiolla jonkun sellaisen ostettavaksi joka moisia seikkoja arvostaa. Eli jopa Gibsonilta löytyy vaihtoehtoja jos vaan joku haluaa sellaisia ostaa. Jos perinteiset kitarat eivät kävisi kaupaksi, niin niitä ei luultavasti myytäisi tai edes valmistettaisi.

hallu: Minä en kyllä usko, että se sulavalinjainen kaulaliitos olisi mikään hintakysymys, koska sellaisia on tehty myös huomattavasti halvempiin kitaroihin. En edelleenkään tiedä onko sillä asialla soiton tai soundin kannalta mitään merkitystä, mutta ajatuksesi perinteen kunnioittamisesta on ihan uskottava. Voi olla että kaulaliitos on käyttäjien vaatimus, koska esimerkiksi Gibson luopui kestävämmästä laparatkaisusta käsittääkseni käyttäjien vaatimuksesta ja siksi me kaikki lessulla soittavat saamme nauttia katkeilevista lavoista.
 
Minua edelleen häiritsee, se että miksi perinteisiä kitaroita ei saisi olla olemassa? jos jokin asia tehdään perinteen takia niille jotka sitä arvostavat niin mitä vikaa siinä on? vaihtoehtojahan kuitenkin löytyy vaikka kuinka paljon ihan jokaiselle. Itse kokeilin tuollaista sulavalinjaista Gibson LesPaulia musafasulla ja kyllä se meikäläiseltä jää hyllyyn ihan suosiolla jonkun sellaisen ostettavaksi joka moisia seikkoja arvostaa. Eli jopa Gibsonilta löytyy vaihtoehtoja jos vaan joku haluaa sellaisia ostaa. Jos perinteiset kitarat eivät kävisi kaupaksi, niin niitä ei luultavasti myytäisi tai edes valmistettaisi.
 
Voihan olla, että palikkaliitos on ollut hintakysymys 50-luvun alussa ja sitten se on vaan jäänyt tradition takia. Ehkä :D

Les Paulin kaulaliitokseen vaikuttaa perinteiten jatkaminen ja myöskin varmaan se, että se on helpompi tehdä niin kuin se on tehty ennenkin soittimen laadun siitä kärsimättä.
Eivät Gibsonitkaan ihan taltalla ole alusta loppuun tehty, joten on niiden suunnittelussa ainakin joskus otettu huomioon sen tekemisen helppous. Joistain ratkaisuista on sitten vain tullut kitaran yksi perinteinen ominaisuus, vaikka se nykyään voitaisiin myös toisinkin tehdä.
 
Gibsonilla ja monella muullakin merkillä tavalliset mallit kuitenkin pohjautuvat joissain määrin Custom Shopeista tilattuihin soittimiin.
Eli jos kitaristit ostaisivat enemmän joitakin tuotteita niin todennäköisesti niitä myös tehtäisiin edullisempiinkin malleihin.

Myöskin Gibson ja Fender ovat molemmat tehneet kitaroitansa useista eri puumeteriaaleista, eri mikeillä ja monilla muilla vaihtoehdoilla.
Kuitenkin suurin osa haluaa niitä melko perinteisiä ratkaisuja. Nykyään on molemmilla merkillä varmaan eniten malleja saatavilla kuin koskaan aikaisemmin.
Fenderillä löytyy stratoa ja teleä monenlaista ja useassa hintaluokassa.
 
Gibson julkaisu 80-luvulla Les Paul Studio mallin ja sitä ennen oli Standard ja Custom saatavilla. On toki ollut aikaisemmin muitakin versioita, mutta näin karkeasti.
Siis Les Paulejekin on Gibsonilla nykyään aika paljon ja kyllä niiden mallien lisääntyminen on tapahtunut juurikin niillä soittajien kitaristien kautta. Monille on tehty heidän omia nimikkomalleja ja sitten on halvempaa versiota saatavilla.
 
Gibsonhan on kokeillut monenlaisia teknisiä ratkaisuja, joista osa on jäänyt sitten kokonaan pois. Monia malleja on myös kokeiltu ja niiden tekeminen on myös lopetettu kysynnän vähyyden takia.
Suurin syy näiden uusien mallien ja innovaatioiden torppaamiseen ovat soittajat itse.
Moni haluaa Gibsonin olevan samanlainen Gibson kun se oli useita kymmeniä vuosia sitten omalla suosikkisoittajalla. Tai samanlainen kuin se on sillä tämän päivän suosikkisoittajalla. Se että se tämänkin päivän kitaristi soittaa sillä perinteisellä Les Paulilla voi taas johtua siitä, että hänen monet esikuvansa ovat soittaneet perinteisellä Gibsonilla.
Tästä voi johtua, ettei ihan kaikkia perinteisiä ratkaisuja muuteta hetkessä jos ei sellaisia tilata sitten jatkuvasti Custom Shopista.
Näillä uusilla Les Paul kitaroilla pitäisi olla myös useita tähtiä mainostamassa ja soittamassa niitä.
 
Gibsonkin tekee bisnestä ja kyllä ne kitarat muuttuu jos ja kun siihen on tarvetta.

Soittajat (ainkain rokkikitaristit) ovat niin perusteellisen konservatiivista porukkaa, että soittomukavuutta (tai edes laparatkaisun kestävyyttä!) tärkeämpää on välineen perinteinen malli.
 
Edistyksellisimmät tilujehut sitten alkavat vaatia 24 nauhaa ja pääsyä niille... en ymmärrä miksi pysähdytään siihen, kai niitä nauhoja yksin tein saisi olla vaikka 30?
 
"Kahden oktaavin mittainen" otelauta ei ole erityisen looginen peruste... käytettäviä sävellajeja kuitenkin on monia.

Kefiiri: Soittajat (ainkain rokkikitaristit) ovat niin perusteellisen konservatiivista porukkaa, että soittomukavuutta (tai edes laparatkaisun kestävyyttä!) tärkeämpää on välineen perinteinen malli.
 
Edistyksellisimmät tilujehut sitten alkavat vaatia 24 nauhaa ja pääsyä niille... en ymmärrä miksi pysähdytään siihen, kai niitä nauhoja yksin tein saisi olla vaikka 30?
 
"Kahden oktaavin mittainen" otelauta ei ole erityisen looginen peruste... käytettäviä sävellajeja kuitenkin on monia.
 
Kyllähähän noita on enemmänkin jossain nauhoja kuin tuo 24 esim. http://www.levytukku.fi/ibanez_rg550xh_rsp
 
Ei lopu ihan kesken nauhat tuossa ;D
 
Sitten jos Gibsonin LP:sta puhutaan niin sellaista harkitseva voisi meittiä esim. vaikkapa alla olevan linkin tyylistä mahonkirunkoista skittaa jossa on hieman helpompaa ylänauhoilta soittaminen http://www.levytukku.fi/ibanez_prestige_ar2619-av
 
Ite mietin pitkään Gibsonin LP:n hankkimista juurikin tuon bodyn ja kaulan liittymäkohdan takia kun olen enemän stratomiehiä mutta huomasin, että vaikka se nyt erillainen onkin niin kaikkeen tottuu, eikä tuo nyt niin paha ole kuin kuvittelee eli kyllä sieltä pystyy soittamaan, erillainenhan se on tietysti.
 
Pääasia, että on eri viahtoehtoja kuten se LP:n orginaali kaulan liitos tai sitten se uudempi viistetty liitos.
 
Itseasiassa suurin osa kitaristeista tottuu yllättävän hyvin erillaisiin kitaroihin, pitää vaan niillä soittaa jos haluaa tottua, toisaalta jokainen menee oman halunsa mukaisesti tässä asiassa.