Kitarat: kitarakamat ›

Mr. Speed: Noissa taitaa se harvinaisuus piillä vasenkätisyydessä, koska niitä taitaapi kotimaassa olla melko nihkeästi tarjolla.
 
Tämä. Vasurien valmistusmäärätkin on jo lähtökohtaisesti verraten pieniä, tarjonta niukkaa. Kyllä se siinä hinnassa näkyy.
Aloittaja pohdiskelee noitten uudempien hintakehitystä, vallankin joittenkin ei-niin perinteisten (siis vintagemarkkinoilla perinteisten..) valmistajien tuotteitten osalta. Siihen on melko mahdoton sanoa yhtään mitään "varmaa arviota".
Yleensä kannattaa pitäytyä "perinteisissä", mikäli edes hiukankin on tavoitteena se arvonnousu, vähäisempikin. Totta kai yllätyksiä (ja "yllätyksiä") saattaa tapahtua. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa joidenkin Ibanezin omien mallien pikkusen "lapasesta lähtenyt" hintakehitys tuossa vuosituhannen vaihteessa. Siitä sitten on tullut pikku bonuksena muidenkin Ibanez-mallien hinnannousu, sekä pienemmässä määrin myös muiden japsien kitaranrakennuksen "kultakauden" mallien hintakehitys, vaikkakin noita Ibanezeja vähäisempi.
Osaltaan tässäkin vaikuttaa se lainalaisuus, että vintagekamalla pitää olla kysyntää, mielellään toki tarjonnan ylittävää. Jotta noista uudemmista sitten jonkun vuoden päästä olis aikomus tehdä tiliä, olisi hyvä omistaa esim. kristallipallo tai jotain. ;)

Ziggy Bubba:
Yleensä mallien valmistaminen loppuu ymmärtääkseni sen takia että se ei mene kaupaksi. Joskus toki voi olla malleja jotka lopetetaan, koska ne ovat "liian hyviä" kyseiseen hintasegmenttiin.
 
Yleensä kyllä juuri tilausten pohjalta noita valmistetaan, ei suinkaan "varaston täytteeksi". Tarkoitushan on teollisessa toiminnassa tehdä tiliä..jotta saadaan palkat maksuun, tuotantovälineet uusittua ja vaikkapa niitä puutavaroitakin ostettua.
Tuota en kyllä allekirjoita tuota loppua, paitsi jos tarkoitat tuolla "liian hyvällä" sitä, että kyseisen mallin valmistaminen tulee kalliimmaksi kuin sen oletettu minimi tehdashinta, eli hinta jolla se myydään tehtaalta ulos. Tehdashintahan ei minkään valmistajan osalta oo ollenkaan se hinta mitä jälleenmyyjä siitä soittimesta veloittaa, ei sinne päinkään.

fox: Tuota en kyllä allekirjoita tuota loppua, paitsi jos tarkoitat tuolla "liian hyvällä" sitä, että kyseisen mallin valmistaminen tulee kalliimmaksi kuin sen oletettu minimi tehdashinta, eli hinta jolla se myydään tehtaalta ulos. Tehdashintahan ei minkään valmistajan osalta oo ollenkaan se hinta mitä jälleenmyyjä siitä soittimesta veloittaa, ei sinne päinkään.
 
Ihan totta, kyllä tossa varmasti on firmoille tärkein just se menekki ja ihan erityisesti viivan alle jäävä summa. Eiköhän tossa kylmästi lasketa, että mikä kitara tuottaa eniten rahaa firmalle. Niitä malleja tehdään sitten, tosi paljon.
 
Ite (vasurina) en osaa nähdä sitä vasurimallien pienempää valmistuserää minään myyntivalttina. Sehän pätee ihan kaikkiin vasurikitaroihin, eli koko siihen tarjontaan mikä meillä "leftyillä" on.
 
Isot merkit, kuten Fender, Gibson ja Yamaha tekevät oikein mukavasti erilaisia vasureita, mutta se on niille helpompaa kun myyntiä on joka tapauksessa tasaisesti. PRS teki aikoinaan aika nilkin linjauksen, että eivät tee vasureita. Se oli huonoa bisnestä heille silloin. Nyt he sentään julkaisevat about joka vuosi jonkun sadan yksilön satsin.
 
Pitäs varmaan avata vasureille ihan oma, ihan siihen keskittynyt keskustelu.

Ziggy Bubba: Ihan totta, kyllä tossa varmasti on firmoille tärkein just se menekki ja ihan erityisesti viivan alle jäävä summa. Eiköhän tossa kylmästi lasketa, että mikä kitara tuottaa eniten rahaa firmalle. Niitä malleja tehdään sitten, tosi paljon.
 
Ite (vasurina) en osaa nähdä sitä vasurimallien pienempää valmistuserää minään myyntivalttina. Sehän pätee ihan kaikkiin vasurikitaroihin, eli koko siihen tarjontaan mikä meillä "leftyillä" on.
 
Isot merkit, kuten Fender, Gibson ja Yamaha tekevät oikein mukavasti erilaisia vasureita, mutta se on niille helpompaa kun myyntiä on joka tapauksessa tasaisesti. PRS teki aikoinaan aika nilkin linjauksen, että eivät tee vasureita. Se oli huonoa bisnestä heille silloin. Nyt he sentään julkaisevat about joka vuosi jonkun sadan yksilön satsin.
 
Pitäs varmaan avata vasureille ihan oma, ihan siihen keskittynyt keskustelu.
 
No, mikä ettei - onhan jenkkilässä "teikäläisille" ihan oma erikoissoitinkauppakin, Southpaw Guitars.. ;)
 
Kyllä tuolla "suuressa maailmassa" tuppaa noi vasurit kyllä olemaan "pikkusen tyyriimpiä" kuin perusmallit.. Mutta tarjonta ja "mallikirjo" on pienempää..

joku muu sikko: Nyt puhutaan kitaroiden keräilyarvoista eikä mistään järkeen tai käyttöarvoon perustuvasta asiasta. 50 ja 60 lukujen Les Paulit maksaa maltaita. Seuraavaksi tulee 70 luku. Ei se sen monimutkaisempi asia ole.
 
Myöskin 70-luvulla tuotannon määrä nousi. Laatukin saattoi olla hieman mitä sattui tulemaan. Tosin tästä voisi keskustella pidempäänkin milloin on tehty parhaat ja taas milloin on tehty ne kaikista tasalaatuisimmat soittimet. Olipa se merkki sitten mikä hyvänsä.
Kuitenkin kun valmistusmäärät suurentuu, niin kyllä se raja tulee vastaan jolloin hinta nousee mutta tuotteelle ei ole kuitenkaan kysyntää.
Uusia saa halvemmalla ja parempia.
 
Arvohan voi olla vaikka kuinka paljon, mutta sen soittimen haluttavuus on täysin toinen asia.
 
Itsellä on National ollut jo jonkun aikaa torilla myynnissä 1000 eurolla. Kitara on 50-luvun lopusta tai ihan 60-luvun alkua. Hinta on sellainen, että sillä ei saa uutena enää kovinkaan paljoa edes USA kitaroita.
Siltikään se ei tunnu kiinnostavan, vaikka on vielä harvinainenkin. Tosin siitä on otettu piezo mikki pois ja laitettu tallaan Duncan P90 mikki. Eli ei ole ihan alkuperäisessä kunnossa, mutta on taatusti hintaisekseen enemmän kuin hyvä. Enemmän soittajan kuin keräilijän soitin.
Kitarapajalta josta soittimen aikoinaan ostin kerrottiin, että oikeasti soittimen hinnan pitäisi olla noin 1500 euroa. Kuitenkin täällä on toisenlaiset markkinat kuin muualla euroopassa tai jenkeissä(joiden Ebay hintoihin verrataan kaikkea täällä kaupattavaa, mikäli sen saa sieltä halvemmalla). Ostamisesta on jo aikaakin niin paljon, että sinä aikana on Gibson Les Paul Studiokin kallistunut useamman satasen :)
 
Kitarat ovat hieman siitä hankalia "sijoituskohteita", koska soitinta pitäisi aktiivisesti soittaa ja huoltaa säännöllisesti, että se toimisi kunnolla. Monesti kitarat alkavat soimaan paremmin kun niitä soittaa enemmän. Taas suurella käytöllä olevat soittimet saavat todennäköisemmin kolhuja ja muita vammoja. Nauhojenkin vaihtaminen tiputtaa arvoa, samoin tallojen ja virityskoneistojen vaihdot. Mikeistä ja sähköistä puhumattakaan.
 
En ihan allekirjoita, että ensin 50 ja 60-luku ja sitten 70-luvun kitarat ovat niitä joiden hinnat nousee. Joissain tapuksissa kyllä, mutta ei aina. Myöskin Suomessa on niin pienet markkinat, että vaikka kitara olisikin arvokas(jossain muualla) niin ei täältä välttämättä löydy sille ostajaa.
Tuossa oli laitettu linkkiä vasenkätisille soittimille ja vaikka nekin ovat harvinaisia, niin on niiden ostajakuntakin paljon pienempi.
Luultavasti kaikki Gibson ja Fender kitarat 70-luvulta tulevat nousemaan tulevaisuudessa, vaikka se hinta ei aina kulkisikaan laadun kanssa käsikädessä.
 
Nykyään on nuoremmat(miksei myös vanhemmatkin) soittajat paljon enemmän yksilöllisten custom soittimien perään kuin aikaisemmin. Niitä on myös helpompi ja suhteessa edullisempi hankkia kuin ehkä koskaan ennen. Hyviä kitaroita tehdään muuallakin kuin amerikassa. Näistä tämän päivän custom soittimista voi toki saada itselle todella hyviä kitaroita, mutta ne ovat harvoin mitään keräilykitaroita. Mikäli kitaran historia ei sitten muutoin ole mielenkiintoinen.

Luultavasti kaikki Gibson ja Fender kitarat 70-luvulta tulevat nousemaan tulevaisuudessa, vaikka se hinta ei aina kulkisikaan laadun kanssa käsikädessä.
 
Nykyään on nuoremmat(miksei myös vanhemmatkin) soittajat paljon enemmän yksilöllisten custom soittimien perään kuin aikaisemmin. Niitä on myös helpompi ja suhteessa edullisempi hankkia kuin ehkä koskaan ennen. Hyviä kitaroita tehdään muuallakin kuin amerikassa. Näistä tämän päivän custom soittimista voi toki saada itselle todella hyviä kitaroita, mutta ne ovat harvoin mitään keräilykitaroita. Mikäli kitaran historia ei sitten muutoin ole mielenkiintoinen.
 
Tämä vaikuttaa todellisuudelta. Marshall Jubilee- ajatus on myöskin uskottava; tulee olemaan joitakin brändejä ja vuosimalleja yli muiden.