Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Aloittajalle: Sellainen vinkki piti myös mainita että kannattaa pirauttaa paikkakunnan poliisilaitokselle. Jos kitara on varastettu ja joku sitä kaipaa niin siitä on todennäköisesti oltu sinne päin yhteydessä.
 
Juu tämä kävikin mielessä jo aiemmin, täytyy pirautella.
 
Se myyjä tiesi kyllä hämärämieheksi aika paljon kitaroista, selitti siinä mm. miten intonaatio säädetään tuohon kyseiseen kitaraan ja muitakin yksityiskohtia. Soittaa se ei kyllä osannut kuin muutamia sointuja rämpytellä.

Moi.
 
k1mm0: Minulle kaupattiin eilen Helsingissä hivenen epämääräisen oloisen hemmon toimesta Univox-merkkistä akustista kitaraa. Tyyppi oli kyllä ottanut selvää merkistä ja tiesi selvästi kitaroista jotain, mutta en oikein selvää vastausta saanut kun kyselin, kuinka kitara oli hänelle päätynyt.
 
"Hivenen epämääräisen oloinen hemmo Helsingissä" kyllä kattanee valtaosan stadin muusikoista ja heidän sidosryhmistään.
Ainakin ennenvanhaan.
Miksipä ajat olisivat siitä muuttuneet...
 
MUTTA...
 
Hienoa että tällaista vielä harrastetaan, oli ihan normi toimintaa ainakin 80 ja 90- luvuilla, sekä liikeiden että yksityisten toimesta.
 
Hattua nostaisin jos sellaista käyttäisin.
 

 
Kauppiaat yleensä ykskantaan totesivat että peli jää nyt tänne, suksi kuuseen, ja jos ei kelpaa niin hoidetaan sinivuokot paikalle.
"Nerokkaimmat" menivät lankaan kun kauppias lupasi paremmat fyrkat jos laitetaan myyntitiliin.
Oli sitten sosiaaliturvatunnusta myöten antaa tiedot eteenpäin.
Maininta pärstävärkin taltioitumisesta valvontanauhalle hillitsi kuulemma kovasti kipakoimpien aiheuttamia näyteikkunaremppoja.
Samat vatipäät sitten kiikuttivat parhaimmillaan viikon välein kuumaa kamaa näytille, samoin lopputuloksin.
 
Poliisi sitten hoiti hommat heidän parhaakseen katsomalla tavalla siitä etiäpäin.
 
Yksityisillä puuha oli hankalampaa, tavara piti oikeasti ostaa rahalla, mutta pääsääntöisesti "oikea omistaja" korvasi.
 

 
Gabe: Jos ostat varastetun tavaran niin laillisesti sinusta ei tule koskaan sen omistajaa.
 
Periaatteessa joo, mutta "oikealla omistajalla" on velvollisuus todistaa tavara omakseen.
 
Jos rikosilmoitusta ei ole tehty, tai tavaran tunnistaminen esim. sarjanumeron puuttuessa tai turmelluttua, homma on melko selvä ellei kyseessä ole kymppitonnien laite.
 
Julkinen huutokauppa ja vakuutuskorvausmenettely ovat myös sellaisia kauppatapahtumia jotka pääsääntöisesti nollaavat tavaran historian.
Ja kumpaistakin on maailman sivu käytetty em. tarkoitukseen.
 
Ja oikein kun lähdetään filosofoimaan, kukaan ei oikeasti täällä mitään tuulen huuhtomaa lukuunottamatta omista, käärinliinoissa kun ei tuppaa taskuompeleita olemaan.
 
T:Samuli

basisti1971:
Samat vatipäät sitten kiikuttivat parhaimmillaan viikon välein kuumaa kamaa näytille, samoin lopputuloksin.
 
USAssahan on yleinen käytäntö (oisko jopa laki?) se, että jos vie kaniin/musaliikkeeseen käytetyn myyntiin, niin ne on siellä esillä kuukauden verran ennen kuin niitä myydään. Juurikin siksi, että jos on pöllitty, niin niistä voi omiaan kysellä.

basisti1971: Periaatteessa joo, mutta "oikealla omistajalla" on velvollisuus todistaa tavara omakseen.
 
Totta kai pitää todistaa, muutenhan sitä voisi kuka vaan väittää mitä vaan omakseen.
 
e. Tämän vuoksi aina talteen sarjanumerot, kuitit, kuvat jne.