Kitarat: kitarakamat ›

Siis sehän on sillälailla että ostamatta ei testata. Onhan noita säröpurkkeja ollut ja mennyt, ja vain muutama jäänyt lautaan. Bassolla taitaa olla kolme-neljä kappaletta säröjä lattialla potkittavana ja kitarakamoissa kanavanvaihtopedaalin lisäksi joko yksi tai ei yhtään.

J.Nikkanen: Siis sehän on sillälailla että ostamatta ei testata.
 
Se on, Nikkanen, just näin. Eikä tämä ole edes mikään vitsi.

iec: Mooer Cruncher voisi olla hyvä mikäli haet Marshall-in-a-box -tyyppistä ratkaisua. Näytti olevan yksi tuolla torillakin. Eli Voxista clean soundi kohdalleen ja sitten cruncherilla vain säröä ja level pienellä, jotta et yritäkään yliohjata kovalla signaalitasolla sitä trankkuvahvarin etuastetta.
 
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1352801
 
Toksia!
Laitetaan mieleen, eihän tuo ainakaan hinnan kiroissa käytettynä. Sehän se on noissa overdrive pedaaleissa, että ne toimivat vahvistimen tuuppaajina (nostaa volumea samalla) ja distortionit särkevät jo itsessään eli voisi olla tässä suhteessa kokeilemisen arvoinen ratkaisu.

Stone: Toksia!
Laitetaan mieleen, eihän tuo ainakaan hinnan kiroissa käytettynä. Sehän se on noissa overdrive pedaaleissa, että ne toimivat vahvistimen tuuppaajina (nostaa volumea samalla) ja distortionit särkevät jo itsessään eli voisi olla tässä suhteessa kokeilemisen arvoinen ratkaisu.
 
Jep. Nuo amp-in-a-box -tyyliset ratkaisut toimivat todella hyvin juuri särön tuottajana, eli ei tarvitse ajaa pedaalin levelillä ruttuun sitä etuastetta. Toki niillä voi tehdä myös senkin. Monissa edullisemmissa trankkuvahvareissa se vahvistimen etuasteen yliohjaaminen johtaa vain kauheaan sirinään tai muuhun ei-toivottuun soundiin. Tätä ei voi yleistää kaikkiin trankkuvahvareihin. Joidenkin kanssa yliohjaaminen toimii sangen mallikkaasti.
 
Tuo mainitsemani käytetty Mooer Cruncher voisi olla kaikkein edullisin tapa tällä hetkellä päästä tuon Vox Pathfinderin kanssa hyvään lopputulokseen.

J.Nikkanen: Siis sehän on sillälailla että ostamatta ei testata. Onhan noita säröpurkkeja ollut ja mennyt, ja vain muutama jäänyt lautaan. Bassolla taitaa olla kolme-neljä kappaletta säröjä lattialla potkittavana ja kitarakamoissa kanavanvaihtopedaalin lisäksi joko yksi tai ei yhtään.
 
Yhestäkään en ole saanut hyvää saundia. Semmosta mökkinaapureille kelpaavaa vaan.
Toki Halpis ultimate Drive modattuna on kannattava ostos. Tubescreamer on kauhea. En tajua sen mainetta. Eiköhän SRV pitänyt sen puhtaana, ja lisäsi vain gainia. Hirvitys.
Friedman BE-OD on youtubessa kyllä hyvänkuulonen.
 
Onneksi on Mesa Studiopreamp. Ei tarvi polkimia.

Pelimonni: Yhestäkään en ole saanut hyvää saundia. Semmosta mökkinaapureille kelpaavaa vaan.
Toki Halpis ultimate Drive modattuna on kannattava ostos. Tubescreamer on kauhea. En tajua sen mainetta. Eiköhän SRV pitänyt sen puhtaana, ja lisäsi vain gainia. Hirvitys.
Friedman BE-OD on youtubessa kyllä hyvänkuulonen.
 
Onneksi on Mesa Studiopreamp. Ei tarvi polkimia.
 
No nyt Monni puhelee ihan höpöjä. :)
 
Sä et osaa vaan käyttää. Tubescreameritkin on legendoja ja soundit myös. Ite kyl tykkään kovasti. Eihän sitä oikeastaan edes muita säröpurkkeja tarvitsisi. Ja tämä siis Marshall-henkisen vahvarin kanssa. Ne sopii just tiukentamaan sitä soundia, vaikka toisaalta, eihän SRV tiukentanut Marshallia, joten kyllä se sopii moneen menoon...

Laulava Kylätohtori: No nyt Monni puhelee ihan höpöjä. :)
 
Sä et osaa vaan käyttää. Tubescreameritkin on legendoja ja soundit myös. Ite kyl tykkään kovasti. Eihän sitä oikeastaan edes muita säröpurkkeja tarvitsisi. Ja tämä siis Marshall-henkisen vahvarin kanssa. Ne sopii just tiukentamaan sitä soundia, vaikka toisaalta, eihän SRV tiukentanut Marshallia, joten kyllä se sopii moneen menoon...
 
Joo, ja erityisen hyvin Tubescreamer sopiikin perinteisten Fenderin vahvistimien kanssa. Marshallissahan on yleensä jo itsessään middleä riittävästi.

Laulava Kylätohtori: No nyt Monni puhelee ihan höpöjä. :)
 
Sä et osaa vaan käyttää. Tubescreameritkin on legendoja ja soundit myös. Ite kyl tykkään kovasti. Eihän sitä oikeastaan edes muita säröpurkkeja tarvitsisi. Ja tämä siis Marshall-henkisen vahvarin kanssa. Ne sopii just tiukentamaan sitä soundia, vaikka toisaalta, eihän SRV tiukentanut Marshallia, joten kyllä se sopii moneen menoon...
 
Komppailen Monnia. Ei TS viihdy omassakaan laudassa, Distortion+- ja RAT-tyyliset piirit sopivat omien soundien boostaukseen paljon paremmin. Puhumattakaan erilaisista futseista. TS:stä puuttuu terävyys, jota tarvitsen.
 
Marshall-in-a-box-keskusteluun täytyy sen verran poiketa, että hankin Menatone The Kingin. Huh, että on kova laitos! Ihan erilainen tatsi kuin esim. Crunch Box -johdannaisissa. Jotenkin kompressoi itseäni miellyttävämmin ja ottaa hyvin erilaisia soittotyylejä vastaan. Reagoi siis kaiken kaikkiaan hienosti.

Ts on kuiva ja sävytön. Jos sellaisesta tykkää niin se on hyvä sitten.

Ymmärrän kyllä, että monet eivät TS:stä tykkää ja itsekin pidin ennen sitä ihan turhana polkimena. Mutta maku muuttuu...
Varsinkin kun hommasin straton niin yksikelaisten mikkien kanssa se toimii mielestäni erittäin hyvin tietyissä musahommissa.
Huppareiden kanssa en niinkään.

velipekka: Ymmärrän kyllä, että monet eivät TS:stä tykkää ja itsekin pidin ennen sitä ihan turhana polkimena. Mutta maku muuttuu...
Varsinkin kun hommasin straton niin yksikelaisten mikkien kanssa se toimii mielestäni erittäin hyvin tietyissä musahommissa.
Huppareiden kanssa en niinkään.
 
Vanha v. 1979 TS-808 on ollut hyödyllisin laitos les paulin ja vox ac30 henkisen styrkkarin kanssa tähän mennessä itselleni bändi kontekstissa. Selkeyttää soundia just oikealla tavalla. Säröt siitä pidän lähes olemattomissa ja näin se boostaa sekä eq:uttaa reunaruvella olevaa vahvistinta "perfect" omaan makuuni.
Laudassa on käynyt rat 2, ocd kopiota ja muutakin, niin ne ovat väistyneet, mutta TS-808 on tullut jäädäkseen. Sanottava myös, että bad monkey toimi myös melko mukavasti.
 
Muuten...Heikki Silvennoinen käyttää marshall jcm800 kanssa ts9 tube screameria eli toimii sille se setuppi marshallin kanssa.

Varmaankin tube screamerin vahva middle-korostus jakaa mielipiteitä. Mä oon aina tykännyt tube screamerista ja tykkään edelleen. Itselläni on TS9. Osoittautunut hyväksi nimenomaan bändisoitossa, koska tuolla purkilla saa helposti äänimassasta erottuvan soundin. Ei mikään kovin transparentti säröttäjä, vaan nimen omaan tube screamer -soundi, joka ei kuitenkaan täysin peitä kitaran omaa soundia. Tarvittaessa boostaan TS:ää lähes puhtaalle säädetyllä overdrivella. Toimii mun mielestä kaikilla kitaroilla ja ainakin Fenderin ja Marshallin perinteisemmillä putkivahvistimilla.

En itsekään välitä TS:sta ihan puhtaasti särön lähteenä, mutta boostina se toimii vallan mainiosti. Silti väittäisin, että nykyään saa kuitenkin monipuolisempiakin pedaaleja, jotka hoitavat tuon boostitontin hyvin.
 
Itsehän soitan mallintavilla, mutta hommasin Keeley D&M Driven jatkoksi kun ei mallinnuksista löytynyt Klon tai OCD tyyppisiä säröjä ja täytyy sanoa että onpa mahtava pedaali! Varsinkin yksikelaisten kanssa kumpi puoli vaan toimii tosi hyvin, humppareilla Boost vie voiton.

Tubeskriimeri on hyvä siksi, että se ei kompressoi koko hommaa lyttyyn vaan antaa soinnin hengittää säröisempänäkin.

Jaa-a...
 
Itellä ollu Sparkle Drive pitkään ja se toimii ts-boostina hyvin joko etusen edessä (säröl) tai levelboostina (clean) efektilenkissä.
 
Vintage RAT taas toimii hienosti kliinikanavalle mut ei siitä oikee jää lapsille kerrottavaa särökanavan päälle :)
 
Sit vaffarista ne oikeet säröt ;)

velipekka: Ymmärrän kyllä, että monet eivät TS:stä tykkää ja itsekin pidin ennen sitä ihan turhana polkimena. Mutta maku muuttuu...
Varsinkin kun hommasin straton niin yksikelaisten mikkien kanssa se toimii mielestäni erittäin hyvin tietyissä musahommissa.
Huppareiden kanssa en niinkään.
 
Juu, straton kanssa boosti toimii hyvin, ainakin puhtaan päällä. Straton kanssa nyt toimii melkein mikä vaan. Mullakin oli Boss SD1 jota straton kanssa käyttelin välillä puhtaan päällä ja hyvin toimi ja kuulosti hyvältä, humbucker kitaran kanssa taas aivan erilaiselta. Sitten se voi olla myös kiinni kajarista käytetyn vahvarin kanssa antaako pedaalin kanssa sitä haluttua sointia.
 
Ihan niin kuin kefiiri sanoi, TS antaa hengittää, ei vedä koko hommaa täysin ruttuun. TS tai SD1 kliinin päällä kuin yhdistää kliinin ja särön yhteen kuitenkaan poissulkematta toista jolloin sitä kuulee molempia sieltä seasta. Erittäin hieno soundi tämä mielestäni ja toimii parhaiten juuri stratolla. Tästä mun mielestä kuulee kans hyvin miten erilainen soitin strato on verrattuna vaikka les pauliin tai muihin humbucker kitaroihin.
 
Amp-in-a-box pedaalit toimii just hyvin puhtaan päällä ja siihenhän ne on tarkoitettukin. Mulla on itselläni Rockett Animal ja S0R0666:n tekemä Plexitone ja ne kuulostaa todella niiltä miltä niiden pitääkin eli toiselta vahvistimelta. Animal 68 plexiltä/JMP. Plexitonesta en ole varma mikä plexi kyseessä, mutta veikkaan et 1959 tai JTM45. Molemmat täysin erilaisia soundeiltaan. Onhan nuo boxit hieman kalliita, mutta sen arvoisiakin.
 
Mun vahvari kun on perustukseltaan Fender Bassman, niin nuo pedaalit toimii tajuttoman hyvin kliinin päällä. Fenderin kliini on paksumpi, pehmeämpi ja elävämpi kuin marsun joten itse olen sitä mieltä et Fenderin kliini on paras alusta puhtaan päällä käytettäville pedaaleille.

mulla on kaikkein parhaiten toiminut ehx:n english Muff joka oli paitsi hyväsoundinen, niin myös monipuolinen eli toimi monenlaisen vahvistimen kanssa sekä särökanavaa boostaamaan että itsenäisenä kliininkanavan päälle ja jopa äänikorttiin sähkökitaran etuvahvistimena ilman että tarvitsi mitään muuta joten oli kyllä tosi omiaan. Purkin säröt toimivat ihan miedoista reunasäröistä rankempaankin menoon ja oli helppo itse modata vaihtamalla ärhäkämpää tai miedompaa putkea eli tossa purkissa ne putket oikeasti ei ollut pelkästään koristeena.
 
Toinen ehkä jopa EHX:ää monipuolisempi oli Koch Pedaltone, mutta se ei kai enää mahdu "säröpedaali" käsitteen alle kun on enemmänkin etuvahvistin. Sanoisin, että kotikitaristillekin parhautta jos haluaa soitella "aidoilla" soundeilla mallintimen sijasta.
 
Varsinaisesti säröpurkeista kokeilin Boss SD-1 superoverdriveä ja se oli ihan jees, mutta nää pikkupurkit ei oikein itsekseen seiso, vaan näiden hyvyys tai huonous näyttää riippuvan siitä muusta signaaliketjusta. Nuo edellä mainitut pärjäsivät itsekseenkin tai korjasivat muun signaaliketjun puutteita, mutta SD-1:n hauis ei ihan siihen tuntunut riittävän, vaan soundasi hyvältä jos muut vehkeet oli hyviä.

En tiedä onko näissä sen kummempaa totuutta. Pitää vain kokeilla x-määrä erilaisia speduja, jotta löytää omaan setupiin ja makuun sopivan.

Metalkallo:
Ihan niin kuin kefiiri sanoi, TS antaa hengittää, ei vedä koko hommaa täysin ruttuun. TS tai SD1 kliinin päällä kuin yhdistää kliinin ja särön yhteen kuitenkaan poissulkematta toista jolloin sitä kuulee molempia sieltä seasta. Erittäin hieno soundi tämä mielestäni ja toimii parhaiten juuri stratolla. Tästä mun mielestä kuulee kans hyvin miten erilainen soitin strato on verrattuna vaikka les pauliin tai muihin humbucker kitaroihin.
 
Näin on, ja eritoten straton ja jonkun vähän skuupatumman styrkkarin (lue: ei marsu) kanssa. LP ja marsu -kombolla soundi on aika karskia honotusta. Noh, tietty kaikki soundiasiat on preferenssejä.
 
Mun mielestä tämän nykyajan kama- ja etenkin pedaalirunkkauksen varjopuolia on, että jengiltä katoaa helposti kokonaisuuksien taju. Etenkin säröjen kohdalla, jotka lähtökohtasesti muokkaa soundia aika radikaalistikin, olis hyvä ymmärtää ja muistaa sekin, mitä sen purkin molemmin puolin tapahtuu.

Oma henkilökohtainen totuuteni säröpedaaleista tällä hetkellä on se ettei niillä tee yhtikäs mitään kun soittaa Mesan nupin kautta.