Kitarat: kitarakamat ›

tuquoque: GASin hillitseminen on vähän kuin painon pudottaminen. Tosi helposti saa kuriin ja vähenemään - mutta vain hetkeksi. Lopulta kaikki tulee takaisin korkojen kera ja taas palaa rahaa aivan sairaasti.
 
Tätä minä pelkään. Pitäis ottaa käyttöön joku palkintajärjestelmä, missä saat ostaa kitararompetta vasta kun esim. ymmärrät fuzzien sisäistä elämää paremmin tai erotat oikeasti, milloin mikäkin saundi on milläkin mikillä synnytetty. Kumpi on vaivattomampaa - ostaa hitosti kamoja koko ajan vai opiskella läpikotaisin ne vähät (mutta hyvät) omistuksessa olevat kitarat vahvarit ja pedaalit? Kitaristin liha on heikko...

GAS ei koskaan häviä, se vain muuttuu. Edelliset 7 vuotta olen ostellut aseita, kitarakaluston kierrättäminen on paljon mukavampaa kun ei tarvitse joka risahdukseen kysyä lupaa poliisilta. "Saanko maalata mun straton?" -Maksa 72e lupamaksua ja jonota 3kk, sitten saat käydä hallinto-oikeudessa, ja sitten ostaa sprayn.

Eiköhän osa selity sillä luonnollisella halulla palata yksinkertaiseen ja huolettomaan meininkiin soittohommassa, eli ns. keskittyä olennaiseen. Kyllä ite olen ainakin huomannut, että jos soiton yhteydessä pitää vähänkään enemmän tanssia ripaskaa niiden maamiinojen kanssa, niin huomiohan siinä herpaantuu. Tää on pikku hiljaa alkanu kääntää omaakin ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että jos joskus pääsee taas siihen "mies ja kitara" -meininkiin tinkimättä soundista ja setupin käytännöllisyydestä, niin palaan varmaan itekin sinne juurille.
 
Omalla kohdalla se useamman kanavan käyttö, muutamat käytännön asiat ja hewymedallin soiton asettamat tietyt "vaatimukset" vaikuttaa osalta tuohon juurille paluun mahdollisuuksiin. Tästä esimerkkinä viritysmittari tuskin tulee häviämään ikinä miulta nenän edestä soittotilanteessa ja päävahvarinani en pysty tällä hetkellä musamieltymysten vuoksi näkemään oikein muuta kuin vähintään kakskanavaisen pelin. Sitte taas leadia varten buustaus saattaa onnistua periaatteessa jotenkin muutenkin kuin speduilla, esim. kitaran volalla kikkailemalla, mutta ajatus soundin "loiventamisesta" kitaran volalla alas leadista komppisoundiin ei houkuttele, koska komppi on käytössä kuitenkin 95% soittoajasta ja tällöin miusta tää enemmän käytössä oleva soundi ois hyvä olla se ns. vakaa ja muuttumaton peruspohja.
 
Saa nähdä mihin nää pohdinnat johtaa omalla kohdalla. Periaatteessa tuota buustausjuttua voisi kokeilla esim. Bad Catin Unleash -kuormalla, jossa on kaksi kanavaa käytettävissä keskenään eri kuormalla tai jopa vahvistuksella. Tää kuitenkin tietää taas jalkakytkimiä, joista olisi jees päästä luopumaan...
 
Argh :D Loputon suo Jussineen ja kuokkineen. Sitten vielä se, kun joihinkin efekteihin (mm. kaiku) on ihastunut niin paljon, että niistä ei haluaisi luopua. Joka tapauksessa jotain kompromissejä tässä tulee tapahtumaan itsellänikin.

Nyt mulla on sellaiset kamppeet joilla pärjään. Ei ole suurta himoa hommata enää vain uutta kamaa, paitsi pedaalit koska nämä matopurkit kiinnostua mua oikeasti, haluan tietää niistä enemmän, oppia tekemään niitä ja etsiä uusia soundeja. Jossain vaiheessa koko setup menee uusiksi, mutta se vaatii jo ihan erilaisen hintalapun, eli säästäminen alkoi.
 
Kitaroihin tarvin lisää 1-2 keppiä. Yksi varakeppi ja yksi stratotyyppinen keppi singlecoileilla. Mutta nämä eivät ole kiireellisiä.
 
Uusimman kaappi hommauksen jälkeen tuli vaan sellainen olo että tämä oli tässä, nyt on hyvä. Sain soundini hyvään kuntoon seen ulos sen mitä tarvin ja suurimmaksi osaksi sen mitä haluan.

Stalkah: Eiköhän osa selity sillä luonnollisella halulla palata yksinkertaiseen ja huolettomaan meininkiin soittohommassa, eli ns. keskittyä olennaiseen. Kyllä ite olen ainakin huomannut, että jos soiton yhteydessä pitää vähänkään enemmän tanssia ripaskaa niiden maamiinojen kanssa, niin huomiohan siinä herpaantuu. Tää on pikku hiljaa alkanu kääntää omaakin ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että jos joskus pääsee taas siihen "mies ja kitara" -meininkiin tinkimättä soundista ja setupin käytännöllisyydestä, niin palaan varmaan itekin sinne juurille.
 
Omalla kohdalla se useamman kanavan käyttö, muutamat käytännön asiat ja hewymedallin soiton asettamat tietyt "vaatimukset" vaikuttaa osalta tuohon juurille paluun mahdollisuuksiin. Tästä esimerkkinä viritysmittari tuskin tulee häviämään ikinä miulta nenän edestä soittotilanteessa ja päävahvarinani en pysty tällä hetkellä musamieltymysten vuoksi näkemään oikein muuta kuin vähintään kakskanavaisen pelin. Sitte taas leadia varten buustaus saattaa onnistua periaatteessa jotenkin muutenkin kuin speduilla, esim. kitaran volalla kikkailemalla, mutta ajatus soundin "loiventamisesta" kitaran volalla alas leadista komppisoundiin ei houkuttele, koska komppi on käytössä kuitenkin 95% soittoajasta ja tällöin miusta tää enemmän käytössä oleva soundi ois hyvä olla se ns. vakaa ja muuttumaton peruspohja.
 
Saa nähdä mihin nää pohdinnat johtaa omalla kohdalla. Periaatteessa tuota buustausjuttua voisi kokeilla esim. Bad Catin Unleash -kuormalla, jossa on kaksi kanavaa käytettävissä keskenään eri kuormalla tai jopa vahvistuksella. Tää kuitenkin tietää taas jalkakytkimiä, joista olisi jees päästä luopumaan...
 
Argh :D Loputon suo Jussineen ja kuokkineen. Sitten vielä se, kun joihinkin efekteihin (mm. kaiku) on ihastunut niin paljon, että niistä ei haluaisi luopua. Joka tapauksessa jotain kompromissejä tässä tulee tapahtumaan itsellänikin.
 
Mulla on aika sama tilanne ja ongelma on edelleen vahvari jossa erillinen puhdas ja särökanava ilman sooloboostia. Soloboosti kun ois vahvarissa itekseen niin mun kitarapiuha menis suoraan vahvariin. No volumen kanssa olenkin viimeaikoina kikkaillut ja sitten vähän tehny kompromissia.

Stalkah: Eiköhän osa selity sillä luonnollisella halulla palata yksinkertaiseen ja huolettomaan meininkiin soittohommassa, eli ns. keskittyä olennaiseen. Kyllä ite olen ainakin huomannut, että jos soiton yhteydessä pitää vähänkään enemmän tanssia ripaskaa niiden maamiinojen kanssa, niin huomiohan siinä herpaantuu. Tää on pikku hiljaa alkanu kääntää omaakin ajatusmaailmaa siihen suuntaan, että jos joskus pääsee taas siihen "mies ja kitara" -meininkiin tinkimättä soundista ja setupin käytännöllisyydestä, niin palaan varmaan itekin sinne juurille.
 
Meikäläisellähän se valui lopulta tähän. :) Nyt on kitara-piuha-vahvistin, enkä voisi olla tyytyväisempi. Suositelen tutustumaan 50's kytkentään, saa ne kitaran säätimetkin oikeasti käyttöön. Jos haluaa tulla toimeen ilman purkkeja niin kokonaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota ja käyttää aikaa yksityiskohtien viilaamiseen. Erilaisilla putkilla, kytkennöillä ja kaiuttimilla saa ihmeitä aikaan. Mutta jatketaan tästä taas pikaviesteillä kun saan vähän käsiä vapaaksi.

s8na: Mulla on aika sama tilanne ja ongelma on edelleen vahvari jossa erillinen puhdas ja särökanava ilman sooloboostia. Soloboosti kun ois vahvarissa itekseen niin mun kitarapiuha menis suoraan vahvariin. No volumen kanssa olenkin viimeaikoina kikkaillut ja sitten vähän tehny kompromissia.
 
Itelläni on tulevassa Bad Cat Lynx 50:ssa samaten kanssa kaks kanavaa, joista toinen puhdas ja toinen särö. Vaikka kanava-asiat voisivat olla paremmin, niin kyllä mie sen soundin takia hommasin, kun mistään muusta vehkeestä ei tunnu lähtevän sellasta soundia mitä Lynxistä. Gainia kyllä löytyy leadsoundeihin asti, mutta ainakin tässä vaiheessa leadsoundin ja komppisoundien erojen hakeminen kitaran volumella tuntuu hieman etäiseltä, joten alkuun tulen istuttamaan soolobuustin (Mad Professor Sweet Honey OD tai MXR 10 kanavan ekvalisaattori, katsoo nyt) vahvarin oman kanavanvaihtokytkimen "yläpuolelle" spedulautaan niin, että saan tarvittaessa samalla polkaisulla molemmat päälle, jos tulee tarvetta siirtyä suoraan puhtaasta soundista kaasu pohjassa -leadsoundiin.
 
Kunhan uusi vahvari saapuu, niin pitää kyllä kokeilla kaikkea mahdollista ja katsoa, että mikä tuntuu toimivan parhaiten ja luontevimmin.
 
Gabe: Meikäläisellähän se valui lopulta tähän. :) Nyt on kitara-piuha-vahvistin, enkä voisi olla tyytyväisempi. Suositelen tutustumaan 50's kytkentään, saa ne kitaran säätimetkin oikeasti käyttöön. Jos haluaa tulla toimeen ilman purkkeja niin kokonaisuuteen kannattaa kiinnittää huomiota ja käyttää aikaa yksityiskohtien viilaamiseen. Erilaisilla putkilla, kytkennöillä ja kaiuttimilla saa ihmeitä aikaan. Mutta jatketaan tästä taas pikaviesteillä kun saan vähän käsiä vapaaksi.
 
Miulla on muuten nykyjään BKP:n mikkien myötä fiftarikytkentä Palacasterissa. Se on mukavan dynaaminen ja pitkästä aikaa tonepotikoillakin tekee jotain. Vanhojen Seymour Duncanin mikkien kanssa saatto tulla tehtyä nuoruuden hurmassa joku moka siinä kytkennässä, kun tonet ei toiminu käytännössä ollenkaan.
 
Ehdottomasti aion kuitenkin tulevaisuudessa keskittyä entistä enemmän itse vahvariin, kajarikaappiin ja kitaraan. Aika hyvin tulis kyllä rahaa NOS -putkiin ja kitaran fiksailuun, jos hankkiutuis efekteistä eroon ;)
 
Palaahan pikaviestise, kun saat jomman kumman käden käyttöösi tai kun kasvatat kiireisyyttäsi itelles parin lisäkäsiä.
 
E: Offtopikkina tästä viiskytluvun kytkennästä sen verran, et luulin sen olevan itse asiassa joku standardi peruslähtökohta näihin Straton kytkentöihin ja valitsin sen ihan tämän vuoksi.

Less is more -efekti vahvistui juuri äsken lisää! Pääsin testailemaan seuraavaa pedaalia rauhassa (ostin kauan ennen kuin avasin tämän keskustelun);
http://www.jimdunlop.com/product/m133-micro-amp
 
Ihan jo kyseisen munuaisen perusteella en yhtään ihmettele että MXR:ää löytyy yhden jos toisenkin pedaalilaudasta. Nyt ei todellakaan ole mihinkään kiire mitä kamppeisiin tulee, aaaaaahhhhhh! :D

...kun mistään muusta vehkeestä ei tunnu lähtevän sellasta soundia mitä Lynxistä.
 
Kerran kuulin erään tosiäijjän sanovan, "Jos tästä kuolen, kuolen Lynxin selässä (viittasi moottorikelkkamerkkiin)". Mitenhän vastaava äijjäily toimisi kitarakamppeiden kanssa :D Ei ole kunnioitusta herättävä näky, jos kuukahtaisin vahvistimeni päälle - läjä rekkamiehen hymyä ja oranssia väriä...
 
Offtopic, sori :D

Itse myin kaikki muljuttimet, räkkilaitteet, half stackin ja seiskakieliset ja ostin Voxin AC30:n.
 
Signaalitie nykyään seuraava: Tele - Viritin -Bad Monkey - Vox ja helvetin hyvin tulee rokkihommissa toimeen.
 
Säästyvät rahat sijoitan olueen.

Yrms: Itse myin kaikki muljuttimet, räkkilaitteet, half stackin ja seiskakieliset ja ostin Voxin AC30:n.
 
Signaalitie nykyään seuraava: Tele - Viritin -Bad Monkey - Vox ja helvetin hyvin tulee rokkihommissa toimeen.
 
Säästyvät rahat sijoitan olueen.
 
Ei hassumpi sijoitus!

Yrms: Itse myin kaikki muljuttimet, räkkilaitteet, half stackin ja seiskakieliset ja ostin Voxin AC30:n.
 
Signaalitie nykyään seuraava: Tele - Viritin -Bad Monkey - Vox ja helvetin hyvin tulee rokkihommissa toimeen.
 
Säästyvät rahat sijoitan olueen.
 
Kadehdittavan hyvin hommat sulla.

...ja ostin Voxin AC30:n.
 
Itse mietiskelin kauan Voxin ja Orangen välillä. Voi olla että Voxin kohdalla joutuu joskus antamaan GAS:ille periksi, en ole koskaan kuullut kenenkään katuneen ostoa. Miltä vuodelta kolmikymppisesi on?

Tuo oikeasti bändissä soittaminen kyllä on ihan hyvä konsti GASin kyykyttämiseen. Huomaa, mitä sitä oikeasti tarvii ja keskittyy siihen soittamiseen :) Itelläki oli pitkään, ettei oikein soittanu ku bassoa bändihommissa, mutta nyt kun on taas kitaristin pestikin, niin on hävinny tuota kitaraa, pedaalia ja vahvistinta ja olennaiset jääny (ja kolmen vahvistimen tilalle hommasin vain sen yhden vahvistimen, mitä tarvin).
 
Mutta ei tuosta hommasta varmaan ikinä pääse täysin irti. Amfi-tele pitäs saada myytyä ku haluaisin teettää Amfilla mulle Jazzmasterin :)

Ape Escape88: Polkaistaanpas tällainen käyntiin eli milloin otit torjuntavoiton GAS:sta ja miten?
 
Varmaan tuossa 2011. Edelleenkin on satunnaisesti muutama kitara kiikarissa, ja joku niistä varmaan tuleekin joskus sopivalla hetkellä, mutta muuten on tullut käytettyä rahat matkustamiseen. Ihan hyvä niin.
 
Soittimet toki kiinnostavat yhä, mutta osto- ja myyntirumba ei.

VIPMetal: Ei hassumpi sijoitus!
 
Ei todellakaan, kunhan et mitään Koffia, Karjalaa tai Lapparia hanki.

Ape Escape88: Polkaistaanpas tällainen käyntiin eli milloin otit torjuntavoiton GAS:sta ja miten?
 
Okei, vähän kehno vastaus alkuperäiseen kysymykseen: en milloinkaan enkä mitenkään. Mitään GAS:ia ei ole koskaan ollutkaan, ts. minkään pakonomaisen vimman seurauksena ei ole koskaan tullut hommattua mitään. Sen sijaan, jos joskus harvoin on ollut hieman ylimääräistä, on varannot tullut kaikista useimmin sijoitettua johonkin sillä hetkellä kiinnostavaan - jälkeenpäin tarkastellen näemmä kaikista useimmin vanhoihin vahvistimiin tai kaiuttimiin.
 
GAS ei vaivaa edelleenkään.

Vanha Lenin lauleskeli: "The more things you get, the more you want
Just trade in one for another."
 
Taisi olla GAS tuttu juttu sielläkin. ;)

"More is new less."
 
Itse olen kiinnostunut kitarakamoista laitteina ja erityisesti kitaroista myös toiminnallisina esineinä ja siten en koe tarvetta ruoskia itseäni "keskittymällä olennaiseen" eli pelkästään soittoon. Kamaa pitää olla.
 
***
 
Kuinka moni kokee voimakkaan mielihyvän ja vapautumisen tunteen oston yhteydessä sekä pettymyksen ja/tai häpeää jonkin ajan päästä ostamisesta?
Tarviiko piilotella ostettuja kamoja?
 
:-)

darrell: Itse olen kiinnostunut kitarakamoista laitteina ja erityisesti kitaroista myös toiminnallisina esineinä ja siten en koe tarvetta ruoskia itseäni "keskittymällä olennaiseen" eli pelkästään soittoon. Kamaa pitää olla.
 
Olen aina sanonut, että laitepuoli on harrastuksena aivan yhtä hyvä ja 'oikein' kuin itse soittokin. En ymmärrä käskyä "keskittyä olennaiseen" millään tasolla. Miksi ihminen ei saisi harrastaa sitä, mitä itse haluaa, vaan pitäisi harrastaa sitä, mikä joidenkin nettihörhöjen mielestä on 'oikein'. Kai ihminen itse tietää parhaiten, mikä hänen harrastuksessaan on olennaisinta.
 
Pitäisikö uimahyppääjillekin mennä sanomaan, että lopeta se saatanan pomppiminen ja keskity uimiseen... ;)
 
Kuinka moni kokee voimakkaan mielihyvän ja vapautumisen tunteen oston yhteydessä sekä pettymyksen ja/tai häpeää jonkin ajan päästä ostamisesta?
Tarviiko piilotella ostettuja kamoja?
 
:-)
 
Ennemminkin mielen valtaa sataprosenttinen varmuus siitä, että tämä on nyt juuri se, mitä olen aina halunnut ja tämä ratkaisee nyt kaikki ongelmat. Tämän kanssa saan myydä muut pois, koska tämä uusi korvaa ne tehden niistä vanhoista tarpeettomia.
 
Pettymys? Yleensä se seuraa alkuhuumaa, jonka aikana se uusin laite on niiiiiin hyvä. No, usein se onkin, mutta ei sovi omiin tarpeisiin. Ehkä se on myös ollut ongelma, että ne omat tarpeet ovat olleet vähän hakusessa, niin on ollut vaikea niitä täyttää.
 
Joskus on pitänyt ostaa paketit työpaikalle, kun kotiin on jonkun huuman yhteydessä tullut liian monta pakettia lyhyen ajan sisällä. Eipä siitä sinänsä 'ongelmia' ole tullut, mutta se vilpitön kysymys touhun järjellisyydestä saa ajoittain itsenikin kysymään itseltäni, että niin, onko tässä järkeä. Se 'moment of clarity' ei loppu viimeksi ole ollenkaan kiva hetki, joten parempi välttää se, jos se vain on mahdollista... :)
 
Mutta sitten muistan, että kyllähän Hendrixin Jimppa ja Gilmourin Davekin kamoja runkkasi. Ni gyl määki sit...