Kitarat: kitarakamat ›

hollstro: Noissa on monta hyvä, mutta noi Peavey Classicit jättäisin väliin juuri epäluotettavuutensa takia. Saundien puolesta aivan mainioita laitteita, eritysiesti tuo 50-wattinen 4x10" kombo. 30-Wattiset Peaveyn pikkupelit on vähemmän innostavia saundinsa puolesta.
 
Omaan classic 30:een vaihdoin WGS Veteran 30-kajarin ja sen jälkeen soundipuolessa ei ollut moittimista. Eli siis oiva peli kajaripäivityksen jälkeen. Jos nyt päivittäisin classic 30:n, vaihtaisin kajariksi WGS Retro 30:n, sillä siinä on hieman kirkkaampi soundi kuin Veteran 30:ssä.
 
Mutta ei pärjää kyllä soundeiltaan Fenderin Supersonicille. Ja väittäisin myös että HRD III pesee Peaveyn Classic 30:n omien testieni perusteella.
 
-iec

Kiitos kaikille vastanneille! :)
Olen Fendereissä päätynyt Princenton Reverb 15wat:tiseen :)
Jos joku siitä tietää jotain "pidemmän päälle vitutusta aiheuttamaa", niin sen vois viäl kertoa :)
En keikkaile ja jos keikkailen, ni aina akustisel vaan, niin ei tuon pienuus häiritse. Toi Fender tulee mun "kotistudiooni" vaan nauhoittelui varten. Mutta JOS siinä on jotain ikävää piirrettä, ni siihen jos tosiaan viäl sais vastauksen, niin ois todella hyvä asia! :)

Ei mitään, kirjoitus oli tullut väärään ketjuun

Princeton Reverb bläkkifeissattuna säröytyy hieman jo nelosella ja on silloin kotioloissa kovaääninen, mutta erittäin hyvänsoundinen. Täysillä särö ei ole kaunista kuultavaa.
 
Se hyötyy suuresti bias-potikan lisäämisestä, NOS putkista ja oikeasta kaiutinvalinnasta (itellä 12" Red Fang Alnico). Vanhat 60-70-lukujen PR:t lienevät erilaisia kuin uustuontantokoneet soundeiltaan.
 
Jos halutaan säröytymätön ja puhtaampaa soundia joka on hieman iisimpi kuin PR, Fenderillä on Princeton. Mulla on sattumalta myynnissä sellainen ;)
 
Aivan loistava pikkuvahvari kotisoitteluun, pikkukeikoille ja bluesisteluun on Vibro Champ. Sellainenkin on mulla tarjolla ;)

von spets: Princeton Reverb
 
...
 
Vanhat 60-70-lukujen PR:t lienevät erilaisia kuin uustuontantokoneet soundeiltaan.
 
Tältä kuulostaa vuoden '65 Princeton Reverb jokseenkin täysillä (eri soundivariaatiot kitaran volumea pakittamalla):
https://dl.dropboxusercontent.com/u/4302688/princeton_reverb_65.mp3
 
Kyllähän tuon vehkeen puhdas soundi (sekä jousikaiku ja tremolo!) on aivan erityisen maukas, mutta kyllä mää voisin kuvitella myös tuota rosoisempaa soundia käyttäväni joihinkin juttuihin, vaikka se vähän kirpsakka onkin. (Mites vaikkapa CCR:n "Hey Tonight:in" intron kitara? Ei sekään mikään villasukka ole...) Yleisesti ottaen kyllä rokkihommiin Brownface-aikakauden Fenderit säröytyvät mun makuun maukkaammin - tai ne sopii särönsä puolesta ehkä vähän useampaan juttuun.
 
Vaan vaan, on tuo sen verran äänekäs peli, ettei toivoakaan ole soittaa sitä kerrostalossa kovin lujaa. Just äsken soittelin neliwattisella Vox AC-4:llä eikä sitäkään tee mieli kääntää edes puoliväliin kun soittelee lisäkaapin kanssa.
 
Princeton Reverb ja muut n. 15-wattiset koneet ovat ehdottomasti parhaimmillaan studiossa ja keikkapaikoilla mikitettyinä. Treenikämpällä vähänkään ronskimman rumpalin kanssa teho ei riitä ja kotikäytössä volumea ei paljon yli kakkosen yleensä pysty vääntämään - ellei nyt sitten asu omakotitalossa.

Hyvän kuuloinen särö täysillä! Mun SF KenRad-putkilla ei surise noin nätisti. On vähän raspimpi vaikka on blackfaced.

iec: Minä ostin Fender Supersonic 22-vahvarin ja olen ollut tyytyväinen :)
 
Tässä muutama muiden tekemä klippi:
http://youtu.be/qO_aM8y-n-g
http://youtu.be/35ydVKaTHTU
http://youtu.be/MsQQyohTDaI
 
Jotain tästä vahvarista kertonee se, että unohdin pedaalilaudan kokonaan pariksi viikoksi, enkä edes huomannut että jotain puuttuisi... :D Soittelin vain innosta soikeana tyyliin mies-kitara-vahvari. Tällä irtoaa aika tiukkaakin säröosastoa ilman OD-pedaalia.
 
-iec
 
Juu. Vanha on aihe - mitä sitten?
 
Olen tähän supersoniciin törmännyt aina silloin tällöin keskusteluissa ja sitä on hehkutettu monen toimesta.
 
Aikoinaan kun se tuli niin kävin sitä testailemassa ja totesin että se oli jotenkin aivan pohjaton. Eli botne puuttui. Soundi oli ohkoinen - varsinkin sillä säröpuolella. Sillä vintagepuolella taas tuntui että hönkää ei riitä mihinkään.
Vertailin vieressä olleeseen blues deluxeen ja ero oli kuin yöllä ja päivällä. BD oli syvä sointuva ja muheva kun taas supersonic oli...jotenkin mitäänsanomaton.
 
Onko siis jotain tapahtunut ko vehkeen kokoonpanossa/suunnittelussa sitten alkuaikojen? Muistan että aiheesta keskusteltiin myös täällä silloin enkä ollut käsitykseni kanssa yksin..

qal: Juu. Vanha on aihe - mitä sitten?
 
Olen tähän supersoniciin törmännyt aina silloin tällöin keskusteluissa ja sitä on hehkutettu monen toimesta.
 
Aikoinaan kun se tuli niin kävin sitä testailemassa ja totesin että se oli jotenkin aivan pohjaton. Eli botne puuttui. Soundi oli ohkoinen - varsinkin sillä säröpuolella. Sillä vintagepuolella taas tuntui että hönkää ei riitä mihinkään.
Vertailin vieressä olleeseen blues deluxeen ja ero oli kuin yöllä ja päivällä. BD oli syvä sointuva ja muheva kun taas supersonic oli...jotenkin mitäänsanomaton.
 
Onko siis jotain tapahtunut ko vehkeen kokoonpanossa/suunnittelussa sitten alkuaikojen? Muistan että aiheesta keskusteltiin myös täällä silloin enkä ollut käsitykseni kanssa yksin..
 
Itse testasin joskus vanhempaa 60 watin versiota ja ainakin sen yksilön ongelma oli, että volumea olisi pitänyt olla enemmän kuin tarpeeksi, että se kuulosti hyvältä. Eli ei hyvää soundia ilman korvatulppia...

qal: Juu. Vanha on aihe - mitä sitten?
 
Olen tähän supersoniciin törmännyt aina silloin tällöin keskusteluissa ja sitä on hehkutettu monen toimesta.
 
Aikoinaan kun se tuli niin kävin sitä testailemassa ja totesin että se oli jotenkin aivan pohjaton. Eli botne puuttui. Soundi oli ohkoinen - varsinkin sillä säröpuolella. Sillä vintagepuolella taas tuntui että hönkää ei riitä mihinkään.
Vertailin vieressä olleeseen blues deluxeen ja ero oli kuin yöllä ja päivällä. BD oli syvä sointuva ja muheva kun taas supersonic oli...jotenkin mitäänsanomaton.
 
Onko siis jotain tapahtunut ko vehkeen kokoonpanossa/suunnittelussa sitten alkuaikojen? Muistan että aiheesta keskusteltiin myös täällä silloin enkä ollut käsitykseni kanssa yksin..
 
Enpä tiedä niistä ensimmäisistä Supersoniceista, mutta oma vuoden 2014 SS22 combo on kyllä omasta mielestä hyvä. Se kyllä parani vielä kun vihdoin kajariksi WGS Retro 30:n. Blues deluxeen en ole tätä verrannut, mutta voi olla että SS on vähemmän skuupattu keskialueella. Tässähän on 6v6 putket päätteessä ja onkos tuossa blues deluxessa 6L6-putket.
 
-iec

Lastinen: Miten mä muistan, että Peavey Classicit meni jossain välissä myyntikieltoon, kun muuntajan ensiö ja toisiopuoli oli vaillinaisesti eristetty tms? Ja tuo huomattiin vuosia sen jälkeen, kun niitä oli jo myyty.
 
Oikein muistat. http://ec.europa.eu/consumers/safet … eeklyOverview&web_report_id=186

uusiipe: Oikein muistat. http://ec.europa.eu/consumers/safet … eeklyOverview&web_report_id=186
 
Aijaa? Muistelin syyksi putkia ympäröivän suojaritilän puutteen.

iec: Enpä tiedä niistä ensimmäisistä Supersoniceista, mutta oma vuoden 2014 SS22 combo on kyllä omasta mielestä hyvä. Se kyllä parani vielä kun vihdoin kajariksi WGS Retro 30:n. Blues deluxeen en ole tätä verrannut, mutta voi olla että SS on vähemmän skuupattu keskialueella. Tässähän on 6v6 putket päätteessä ja onkos tuossa blues deluxessa 6L6-putket.
 
-iec
 
Löytyi pari linkkiä jossa verrataan Supersonic 22:sta ja Blues Deluxea:
 
Clean http://youtu.be/QfvxXYmfv5c
Drive http://youtu.be/AOlGzqPh-cw
 
Jospa tuo nyt auttaa niitä jotka mietiskelevät eroja näiden välillä. Supersonicissa on sitten omat sävynsäädöt kanaville, joten siitä saa ruuvattua aika monipuolisesti eri soundeja. Samoin nuo Gain1 ja Gain2 säädöt saavat aikaan monenlaista särösoundia.
 
-iec

iec: Löytyi pari linkkiä jossa verrataan Supersonic 22:sta ja Blues Deluxea:
 
Clean http://youtu.be/QfvxXYmfv5c
Drive http://youtu.be/AOlGzqPh-cw
 
Jospa tuo nyt auttaa niitä jotka mietiskelevät eroja näiden välillä. Supersonicissa on sitten omat sävynsäädöt kanaville, joten siitä saa ruuvattua aika monipuolisesti eri soundeja. Samoin nuo Gain1 ja Gain2 säädöt saavat aikaan monenlaista särösoundia.
 
-iec
 
Hmm...pitäis varmaan käydä tekemässä uusintatesti näin vuosien jälkeen. Onkohan F-musiikki lopettanut vehkeen maahantuonnin - en ainakaan löytänyt niiden webbikaupasta ko härveliä?

qal: Hmm...pitäis varmaan käydä tekemässä uusintatesti näin vuosien jälkeen. Onkohan F-musiikki lopettanut vehkeen maahantuonnin - en ainakaan löytänyt niiden webbikaupasta ko härveliä?
 
Vantaan F-musiikissa oli, kun siellä kesällä kävin.

Kuha: Vantaan F-musiikissa oli, kun siellä kesällä kävin.
 
Täytyypä käydä kuikuilemassa - jos se on siellä vielä niin saa varmaan tinkattua hyvään hintaan... ;-)

Pari viikkoa tässä ruuvailtu Super Sonic 22 combon ja täytyy sanoa, että loistopeli. Pedaalilauta on jäänyt kokonaan salkkuunsa, kun tästä tuntuu löytyvän soundia joka lähtöön.
 
Puhtaat on Fendermäisen heleät ja tolla fat-modella saa hienoja nyansseja tanakammasta puhtaasta dynaamisiin rosoihin. Ajelin tuossa telen kaulamikillä vähän ronskimmilla äänenpaineilla ja uskaltaisin väittää löytäneeni melko autenttiset ja miehekkäät bassman-rosot. Liikuttiin siellä juccizin lanseeraaman heppasoundin maisemissa. Ei varmaan menisi ihan joka puristin kriteereistä läpi, mutta riittävän samaa ballparkia mulle. Tykkäsin. Myös Maxonin tubescreamerilla boostaaminen toimii about täydellisesti tuohon fat-osastoon.
 
Säröpuoli on mulle ihan just eikä melkeen. Gaineja kun ei ruuvaa ihan tappiin, niin kitaran volumesta saa säädettyä laulavista leadeista maltillisempaan komppi-/riffisäröön ja ainakin omalla kalustolla soundissa säilyy erottelevuutta riittävästi. Toimii sekä LP että telekalustolla.
 
Vaikea kuvitella, että tätä kukaan sanoisi botnettomaksi. Veikkaisin, että on kokeiltu vanhemman mallisarjan pelejä tai sit jossain signaalitiellä on ollu jotain häikkää.
 
Joka tapauksessa Fenderiksi todella moniulotteinen peli. Helppo vielä säätääkin, kunhan pääsee noiden kahden gainin kanssa sinuiksi.

pantsai: Pari viikkoa tässä ruuvailtu Super Sonic 22 combon ja täytyy sanoa, että loistopeli. Pedaalilauta on jäänyt kokonaan salkkuunsa, kun tästä tuntuu löytyvän soundia joka lähtöön.
 
Puhtaat on Fendermäisen heleät ja tolla fat-modella saa hienoja nyansseja tanakammasta puhtaasta dynaamisiin rosoihin. Ajelin tuossa telen kaulamikillä vähän ronskimmilla äänenpaineilla ja uskaltaisin väittää löytäneeni melko autenttiset ja miehekkäät bassman-rosot. Liikuttiin siellä juccizin lanseeraaman heppasoundin maisemissa. Ei varmaan menisi ihan joka puristin kriteereistä läpi, mutta riittävän samaa ballparkia mulle. Tykkäsin. Myös Maxonin tubescreamerilla boostaaminen toimii about täydellisesti tuohon fat-osastoon.
 
Säröpuoli on mulle ihan just eikä melkeen. Gaineja kun ei ruuvaa ihan tappiin, niin kitaran volumesta saa säädettyä laulavista leadeista maltillisempaan komppi-/riffisäröön ja ainakin omalla kalustolla soundissa säilyy erottelevuutta riittävästi. Toimii sekä LP että telekalustolla.
 
Vaikea kuvitella, että tätä kukaan sanoisi botnettomaksi. Veikkaisin, että on kokeiltu vanhemman mallisarjan pelejä tai sit jossain signaalitiellä on ollu jotain häikkää.
 
Joka tapauksessa Fenderiksi todella moniulotteinen peli. Helppo vielä säätääkin, kunhan pääsee noiden kahden gainin kanssa sinuiksi.
 
Tämä sama pedaalien unohtamis-ilmiö tapahtui mullakin kun ostin Super Sonic 22:n. Mielenkiintoinen juttu :) Ja todellakin tuo kitaran volumesäätöön reagointi toimii mainiosti jos pitää Gain 1 nuppia siinä puolen välin paikkeilla. Sitä komppaan myös, että tätä pitää hetken aikaa säätää ja kokeilla, jotta oppii Gain 1 ja Gain 2 nuppien toiminnan ja löytää haluamansa särön.
 
Itsekin olen löytänyt aika makeaa päätesäröä näistä 6V6GT-putkista. Tosin silloin ollaan kyllä aika mojovissa desibelilukemissa, ellei omista keinokuormaa. Ei ole HarryK:n jutut 6V6GT-putkista ihan tuulesta temmattuja...
 
Yhteenvetona voi todeta, että tässä on todellakin vahvari, jolla pärjää vaikka ilman efektejä. Löytyy makeat cleanit ja monipuoliset säröt. Mutta suosittelen myös kokeilemaan mitä tapahtuu sopivalla OD/säröpurkilla. Fulltonen Plimsoul tähän vielä kitaran ja vahvarin väliin niin a vot :D
 
-iec

Onkos kokemusta myös bändikäytössä? Kuinka pitkälle riittää headroomia vintagepuolella?

qal: Onkos kokemusta myös bändikäytössä? Kuinka pitkälle riittää headroomia vintagepuolella?
 
Omassa bändissä (eipä oikeastaan keikkailla vaan soitetaan enimmäkseen porukalla omaksi huviksi) on kyllä cleanillä äänenpaine riittänyt. Meidän rumpali ei ole aivan hiljaisin rumpali, eli mökää lähtee riittävästi. Ei ole kitara vielä jäänyt rummuille paitsioon Super Sonic 22 -combolla. Mutta riippuu tosiaan mitä mättöä soittelee. Musiikkityylinä omalla bändillä on perusrokki ja bluesrokki, mutta käytännössä soitetaan mitä sattuu ja miten sattuu... Äänenpaineen osalta SS22 pystyy käytännössä samaan kuin vanha Peaveyn Classic 30-wattinen combo, mutta tässä on paremmat soundit kuin siinä :)
 
Tämähän on se iänikuinen kysymys, että mikä teho ja mikä määrä kaiutinelementtejä riittää bändisoittoon. Toisten mielestä pärjää 5-wattisella 1x10" kombolla ja toisten mielestä pitää olla 100w nuppi ja 4x12" stäkki. Pikaisesti laskeskelin, että nominaalimaksimiteholla (ei yhtään rosoa) omasta combosta irtoaa 112dB äänenpaine metrin päähän, mutta koska korva ei huomaa putkivahvistimen säröä niin herkästi kuin transistorivahvistimen särötyyppiä, irtoaa tuosta suunnilleen "puhdasta" ääntä vieläkin enemmän. Eikä sitäpaitsi ole suurta eroa vaikka vahvarin tehon kaksinkertaistaisi. 3dB lisäys on sellainen jonka juuri huomaa (vertaa siihen jos käännät hifilaitteista balanssin täysin toiseen kajariin. Siinä tilanteessa on noin 3dB vähemmän äänenvoimakkuutta). Jotta koettu (psykoakustiikan mukaan) äänenvoimakkuus kaksinkertaistuu, pitäisi saada 10dB lisää äänenvoimakkuutta, eli esimerkiksi kymmenkertaistaa kaiuttimelle syötettävä teho (jos vain tehonkesto riittää).
 
-iec

iec:.. Eikä sitäpaitsi ole suurta eroa vaikka vahvarin tehon kaksinkertaistaisi. 3dB lisäys on sellainen jonka juuri huomaa (vertaa siihen jos käännät hifilaitteista balanssin täysin toiseen kajariin. Siinä tilanteessa on noin 3dB vähemmän äänenvoimakkuutta). Jotta koettu (psykoakustiikan mukaan) äänenvoimakkuus kaksinkertaistuu, pitäisi saada 10dB lisää äänenvoimakkuutta, eli esimerkiksi kymmenkertaistaa kaiuttimelle syötettävä teho (jos vain tehonkesto riittää).
 
-iec
 
Jep - samoilla linjoilla. On tullut soiteltua classic 30:llä (onkohan maan päällä yhtään sielua joka ei olisi joskus sen läpi soittanut?) ja edellinen vahvistin oli sellainen jonka sai switchattua 5/15/30 watin tehoille. Kaikki riittivät bändin kanssa mutta soundin luonne oli erilainen. Isommalla wattimäärällä soundi oli ikäänkuin 'isompi' - ei ehkä niinkään lujempi tai läpitunkevampi.
 
Luulisin että enemmänkin tuon soundin luonteen takia niitä vatteja halutaan enemmän kuin vain sen äänenvoimakkuuden takia. Näin ainakin minä jos olisin vattimetsällä.