Kitarat: kitarakamat ›

Jätä filosofointi muille ja osta tuo:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=877790
 
Sitten kun alkaa omaa näkemystä kertyä asiasta, niin toimi sen mukaan. Tällä palstalla pää menee viimeistään sekaisin, jos alkaa kysyä neuvoja. Kuten huomataan, näkemyksiä on yhtä paljon kuin kirjoittajiakin. Tämä mukaan lukien! :)

petrip: Jätä filosofointi muille ja osta tuo:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=877790
 
Sitten kun alkaa omaa näkemystä kertyä asiasta, niin toimi sen mukaan. Tällä palstalla pää menee viimeistään sekaisin, jos alkaa kysyä neuvoja. Kuten huomataan, näkemyksiä on yhtä paljon kuin kirjoittajiakin. Tämä mukaan lukien! :)
 
Zedder: Hyviä pointteja lopussa. Kuten alussa kirjoitinkin niin Gibsonin Les Paulia olen hommaamassa pääsääntöisesti juuri maineen vuoksi. Vahvoja tunteita en tähän nyt ihan vielä liitä, mutta myönnän että hieman brändiohjautuvasti asiaa lähdin lähestymään :)
 
Petrip: Joo katsoinkin tota jo Torista kertaalleen :) Mihinkäs kategoriaan nuo mikit nyt on "suunniteltu".
 
edit: paitsi tietty ne mikit saa vaihdettua, kuten täällä on jo mainittukin.

Mihinkäs kategoriaan nuo mikit nyt on "suunniteltu".
 
edit: paitsi tietty ne mikit saa vaihdettua, kuten täällä on jo mainittukin.
 
Lindy Fralin merkkinä edustaa parasta A-ryhmää. Customit ovat todennäköisesti "kuumemmat" kuin perus humpparit.

Jos nyt näistä uudemmista Pauleista pitäisi valita,niin varmaan lähimpänä keskitietä voisi olla perus Traditional (ei pro),siinä on nuo kevennysporaukset,mutta ei jyrsitty ontoksi,mikkeinä 57`classic & tallassa +.Siinä voisi olla hyvä lähtökohta,mikkejä voi sitten vaihdella mielensä mukaan(ei muuten ilmaista hommaa pitkässä juoksussa,jos ei kolvi pysy kädessä ja uutena ostaa).Käytettyjen hyväkuntoisten kohtuuhinnat:1300€-1500€ burst-väreillä,mustat olivat uutena halvempia.Vuoteen 2006 asti(-06 mukaan lukien) Standard ilman kammiointeja,hinnat siinä 1500€ molemmin puolin.Halvemmista 90-luvun Studio mallit (saattaa saada jopa 500€-600€) näihin uudempiin Studio malleihin en ota kantaa (guess why?).Laadullisesti Trad:it on hintansa nähden hyviä pelejä järjestään ja jos ei miellytä,eikä ole tullut maksettua liikaa,aikalailla saa omansa pois.Kaupasta jos ostaa(onhan se helpompaa) mutta takkiin tulee reilusti,jos ei miellytäkään.Eihän se kammioitu Standard huono ole,mutta jos perinteinen LP on enemmän mielessä,niin sitten Trad?/vanhempi Stankku?/vanhempi Studio?(näissä muuten eben otelauta).
Tämä tästä aiheesta,jos lavassa täytyy lukea:Gibson,jos ei,niin vaihtoehdot lisääntyy huomattavasti,hyviä LP-mallisia on myös muilla merkeillä.Toivottavasti tässä oli jotain asiaa edes vähän selventävää.

petrip: Jätä filosofointi muille ja osta tuo:
 
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=877790
 
Sitten kun alkaa omaa näkemystä kertyä asiasta, niin toimi sen mukaan. Tällä palstalla pää menee viimeistään sekaisin, jos alkaa kysyä neuvoja. Kuten huomataan, näkemyksiä on yhtä paljon kuin kirjoittajiakin. Tämä mukaan lukien! :)
 
Vahvaa komppia. Itse jokaisen on vitsa väännettävä ja kokemuksen kautta ne omat juttunsa löydettävä. Toki täällä saa asiantuntevaa opastusta, neuvoja, suosituksia, vinkkejä ja paljon mielenkiintoista tietoa, mutta ainut tapa on valitettavasti se, että ostaa jonkun kitaran ja kun sitä on aikansa soittanut, alkaa oppia, mistä siitä kitarasta pitää ja mistä ei. Ja sitä kautta on mahdollista ostaa uusi itselle paremmin sopiva kitara. Koskee siis kaulan radiusta, profiilia ja paksuutta, otelautamateriaaleja, nauhoja, mikkejä, bodyn muotoa, soundeja ym. ym. ym.
 
Jos ei ole koskaan kitaraa soittanut (en tiedä/muista onko aloittaja), niin eipä se kaupassa testailukaan oikein auta, kun ei ole kokemuksen tuomaa tuntumaa soittamiseen tai kitaroihin. Toki se testaus on silti suositeltavaa, mutta hyöty on pienempi kuin kokeneemmalla soittajalla ja testauksesta huolimatta voi tulla itselle sopimaton kitara...

Ottamatta kantaa itse kitaroihin: huomaan, että mikit on sulle tärkeät kun puutut niihin jatkuvasti. Huom! älä osta kitaraa mikkien perusteella, unohda ne kokonaan ostovaiheessa ja keskity itse kitaraan. Osta semmonen kitara mikä tuntuu ja näyttää sulle hyvältä.
 
Uudet merkkimikit maksavat tyyliin 130€/pari uutena, jos orkkismikit eivät natsaa niin vaihda ne, vanhoista saat muutaman kympin edelleenmyydessäsi ne. Mikit eivät siis ole hyvä valintakriteeri kun kitaraa ostetaan ja kitaristiurasi aikana saatat vaihtaa ne moneen kertaan makusi kehittyessä.

Meinasin jo ottaa kantaa aiheeseen akustinen tsäyndi versus tsähkönen tsäyndi, mutta ei jaksa alakaa viäntämmään. Oon kuitenkin sitä mieltä, että joku on väärässä.

Ihan justiin samoilla linjoilla hollstron kanssa siitä että soitin on aina ensisijaisesti soitin, käteen istuva ja akustisesti miellyttävä. Sitten jos ja kun se halko sen ostopäätöksen verran pystyy vakuuttamaan niin mitä vaan soundeja saa sitten aina purnukoista ja mikeistä.

novo: Meinasin jo ottaa kantaa aiheeseen akustinen tsäyndi versus tsähkönen tsäyndi, mutta ei jaksa alakaa viäntämmään.
 
Moon kans kattellu että mihinkähän tämä taas menee..... Mut tsähkökitara on hyvä jos se vaffistimen kautta kuulostaa hyvälle. Kuka ny tsähköistä soittelee ilman vaffistinta ?? Ihme touhua.

Osteri: Moon kans kattellu että mihinkähän tämä taas menee..... Mut tsähkökitara on hyvä jos se vaffistimen kautta kuulostaa hyvälle. Kuka ny tsähköistä soittelee ilman vaffistinta ?? Ihme touhua.
 
Mie kyl, mutta enpä mie niitä soittimia oo sen puolesta valkannu :D Monta kitaraa oon ostanu myös testaamatta. Se akustinen soundi ei oo ikinä ollu merkki yhtään mistään, sähköillä se homma on vasta selevinnä. Ehkä eniten ongelmia tulee pysikymppimikkien kanssa, koska niissä en oo hirveesti nähny tarjontaa varsinkaan halvemmassa hintaluokassa. Muuten mikeillä pääsee kompensoimaan sitä ja tätä hyvinkin helposti. Jos kitara tuntuu hyvältä näppiin, se näyttää miellyttävältä eikä paina rutosti ni se piisaa meikälle. Tiettyjä mikkejä tosin karsastan valmiiks varsinkin tietyissä kitaramalleissa, mutta se on eri juttu jo se.

TonyH: Huom! älä osta kitaraa mikkien perusteella, unohda ne kokonaan ostovaiheessa ja keskity itse kitaraan. Osta semmonen kitara mikä tuntuu ja näyttää sulle hyvältä.
 
Uudet merkkimikit maksavat tyyliin 130€/pari uutena, jos orkkismikit eivät natsaa niin vaihda ne, vanhoista saat muutaman kympin edelleenmyydessäsi ne. Mikit eivät siis ole hyvä valintakriteeri kun kitaraa ostetaan ja kitaristiurasi aikana saatat vaihtaa ne moneen kertaan makusi kehittyessä.
 
Koska lespoissa riittää valikoimaa ja hyviä yksilöitä, en itse ostaisi keppiä joka ei kelpaa sellaisenaan. Gibsonin omat mikit ovat lähes satasen kappale, eli ei ihan pikkuasia jos täytyy heti alkuun talla- ja kaulamikki vaihtaa. Siinä tulee 1500 € kitaralle melkein +15% lisää hintaa.
 
Gibsonin keraamiset 496R ja 500T mikit ovat hyvä vaihtoehto rockin ja metallin soittoon. Noita olisi valmiina ainakin Les Paul Classic Plus -malleissa. Komeita kitaroita ja lähtevät uutena puoleentoista tonniin.

The Jack: Gibsonin keraamiset 496R ja 500T mikit ovat hyvä vaihtoehto rockin ja metallin soittoon. Noita olisi valmiina ainakin Les Paul Classic Plus -malleissa. Komeita kitaroita ja lähtevät uutena puoleentoista tonniin.
 
En jaksanut lukea muuta kuin aloitusviestin, mutta aloittajalle suosittelisin les paulia jossa on juurikin nuo mikit ja vaahterakansi + vaahtera otelauta.
 
Toivottavasti löytyypi mieleinen yksilö jostain. Itse olen tullut siihen tulokseen, että les paulit on parasta bestiä.
 
e: No juuri Classic Plus voisi olla hyvä vaihtoehto. Ai että vois kyl itekin satsata tuommosee seuraavaksi.

Les Paul ei nyt ole kovin kirkassoundinen verrattuna moniin muihin, piste.

Puuttumatta sen enempää nyt jäsen hollstron touhuihin, mainitsen vain esimerkin tai kaksi. Jokainen voi sitten itse pähkäillä ja puntaroida.
 
Testasin ja huolsin viitisen vuotta sitten, ollessani soitinkaupansetä, erästä vanhaa ja todella painavaa Gibson Les Paulia. En punninnut sitä, mutta uskaltaisin näppituntumalla väittää lähemmäksi 6 kiloa kuin 4 kiloa. Tämä arvio pohjautui silloin omistamiini kolmeen Gibson Les Pauliin (Standard, Custom ja '57 VOS) ja yhteen kotimaiseen custom-näkemykseen aiheesta Les Paul.
 
Kyseinen soitin oli todella tunkkainen ja tumppu kun sitä säätäessä "akustisesti" rämpytti. Koska soittimella oli massaa, olisi kieliä pitänyt lyödä suurella voimalla, jotta kyseinen massa olisi saatu resonoimaan ja akustisesti soimaan. Yksinkertaisesti se kitarassa kiinni ollut kielisetti (10-46) ei vain riittänyt saamaan massiivista soitinta resonoimaan.
 
Sen sijaan, kun soittimen löi kiinni styrkkariin voi morjens. Se soi todella upeasti. Soundissa oli botnea, voimaa, munaa... ja siinä oli pitkä sustain (G-kieltä bendaamalla ylemmiltä nauhoilta ja puhtaalla soundilla soitin jaksoi soida ja soida). En olisi koskaan arvannut, että niin "tuhnu" ja suorastaan huono sointi / volumetaso unplugged-versiona rämpyteltynä olisi voinut olla niin hyvä sähköistettynä.
 
Vastaavasti taas, massaltaan kevyempi soitin vaatii vähemmän työtä ja voimaa kieliltä resonoidakseen. Se voi siis kuulostaa unplugged-soittelussa siltä, että kitara soi paremmin ja äänenvoimakkuudeltaan kovempaa. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sähkökitaran kohdalla sitä, että samainen soitin vahvistettuna kuulostaisi paremmalta, soisi pidempään (sustain) jne.
 
Sähkökitara on osiensa summa ja moni asia vaikuttaa moneen. Kaulaliitoksesta elektroniikkaan ja soittajasta käytettyihin laitteisiin. Yksistään akustinen sointi / resonointi, soittimen paino tms. eivät tee soittimesta hyvää tai huonoa. Ne varmasti muokkaavat soitinta johonkin suuntaan, mutta lopullista tuomiota ei minun mielestäni kannata perustaa vain yhteen yksittäiseen argumenttiin. Kannattaa huomioida sähkökitara kokonaisvaltaisesti soittimena, joka vaatii äänen vahvistamista.

McNulty: ....Yksistään akustinen sointi / resonointi, soittimen paino tms. eivät tee soittimesta hyvää tai huonoa. Kannattaa huomioida sähkökitara kokonaisvaltaisesti soittimena, joka vaatii äänen vahvistamista.
 
Siinäpä se. Asiaa + verran. Joskus vaan nämä laite-hifistelyt saa sellaisia mittasuhteita, että soittajan ja kuuntelijan korvat tuppaa unohtumaan täysin. Onhan se toisaalta ihan ok, että mnet kirjoittajilla on erilaisia lähestymiskulmia soittimiin ja laitteisiin. Pitää vaan muistaa että laitteiden rakenteet eivät ole ainoa totuus.
Antaa kaikkien kukkien kukkia, jokainen tyylillään ja itselleen tärkeillä asioilla, hyvää viikonloppua, rock...jne....

Aloittajalle onkin varmaan jo selvinnyt, että käytetty LP Standard tai Traditional sopii budjettiin ja on spekseiltään suht. varma valinta. Myös Standard Faded kannattaa huomioida, jos tulee vastaan: sama kuin stankku, mutta himmeällä pinnalla (jonka voi halutessaan itse kiillottaa kiiltäväksi öljyllä tai esim. T-Cutilla). Omien havaintojeni mukaan erinomaisia nekin ja perus-stankkuja huomattavasti halvempia. Oli malli mikä tahansa, täytyy vaan löytää se mieluisa yksilö painon, käteen sopivuuden ja akustis-sähköisen soinnin perusteella. Ja tietenkin varmistaa, että etenkin kaula on suora ja säätövarat riittää kaularaudassa. Testaamatta en ostaisi, niin isot vaihtelut Gibsoillakin on eri yksilöiden välillä.

McNulty:
Sen sijaan, kun soittimen löi kiinni styrkkariin voi morjens. Se soi todella upeasti. Soundissa oli botnea, voimaa, munaa... ja siinä oli pitkä sustain (G-kieltä bendaamalla ylemmiltä nauhoilta ja puhtaalla soundilla soitin jaksoi soida ja soida). En olisi koskaan arvannut, että niin "tuhnu" ja suorastaan huono sointi / volumetaso unplugged-versiona rämpyteltynä olisi voinut olla niin hyvä sähköistettynä.

 
Tero, jos kerran soitin soi akustisesti lujaa sehän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se luovuttaa värähtelyenergiansa nopeasti ympäristöön. Oleellista sustainin kannalta ei olekaan se kuinka lujaa soitin soi akustisesti vaan kuinka hitaasti se volume vaimeneen ja tässä tapauksessa painava LP tuottaa ilmeisesti vaimean akustisen äänen joka varmaan äkkiä vaimenee ihmisen kuuloalueen alapuolelle, mistä tulee mielikuva "tuhnusta", mutta jatkaa silti soimistaan pitkään kun se voimistetaan vahvistimessa taas ihmisen kuuloalueelle.

PIM: Tero, jos kerran soitin soi akustisesti lujaa sehän tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että se luovuttaa värähtelyenergiansa nopeasti ympäristöön. Oleellista sustainin kannalta ei olekaan se kuinka lujaa soitin soi akustisesti vaan kuinka hitaasti se volume vaimeneen ja tässä tapauksessa painava LP tuottaa ilmeisesti vaimean akustisen äänen joka varmaan äkkiä vaimenee ihmisen kuuloalueen alapuolelle, mistä tulee mielikuva "tuhnusta", mutta jatkaa silti soimistaan pitkään kun se voimistetaan vahvistimessa taas ihmisen kuuloalueelle.
 
Todennäköisesti näin... hyvä pointti Peteltä!

McNulty: Kyseinen soitin oli todella tunkkainen ja tumppu kun sitä säätäessä "akustisesti" rämpytti.
 
Sen sijaan, kun soittimen löi kiinni styrkkariin voi morjens.
 
Mulla on juuri samanlainen kokemus yhdestä wanhasta Les Paul Customista, ja parista muusta Paulista saman suuntaisia.
 
Soittelen kuitenkin kotosalla sähkistä enimmäkseen ilman vahvistinta, joten kyllä mulle merkkaa sekin miltä se sähköittä kuulostaa ja tuntuu. Sen Customin olisin kyllä halunnut...

Näköjään tämä puusota jatkuu topikista toiseen. Älä kiinnitä siihen huomiota, tämä on jo aikapäiviä sitten karannut tavallisen kuolevaisen ymmärryksen toiselle puolelle. Sen verran sanon, että pistä vaan piuha vahvistimeen ja jos kitara kuulostaa vahvistettuna hyvältä, niin se on hyvä. Se miltä se akustisesti kuulosta on taisarvoista koska hyväkään sähkökitara ei yllä edes huonon akustisen kitaran tasolle akustisesti;-). Jos taas tiedät mitä asioita sähkiksen akustisesta soinnista pitää kuunnella, niin sun ei tarvitse kysellä siihen muilta enää neuvoja (kuten huomaat ei me tiedetä:-)).
 
Gibson LesPaulit on hyviä. voi olla että jotkut ovat parempia kuin toiset, mutta huonoa en ole koskaan nähnyt. Ja nyt käsi pystyyn, jos jollakin on huono Gibson LesPaul, niin tuo mulle se niin ostan sen sulta halvalla;-).