Kitarat: kitarakamat ›

Danelectro dano oli satkun kitaraksi mielestäni loistava. http://www.thomann.de/fi/prod_revie … itarat_ja_bassot_BF_danelectro.html
 
Vielä ehkä sielukkaampi oli Vintage Lemon Drop. Paras alle 500e kitara, joka mulla on ollut, vaikka maksoin aikanaan 280e.
http://www.custom-sounds.com/vintag … language=fi&manufacturers_id=77

Mulla oli DDR:stä kasarilla suomeen kantautunut Jolana Galaxis. Ei se kauheesti yli hunttia tainnut mulle maksaa, mutta se oli kyllä sieluttomuuden vastakohta. Siinä oli naitettu stratoa, jazzmasteria/jaguaria/mustangia ja ulkoavaruuden tuntemattomuuksia tosi upeassa suhteessa ja vaikea siitä oli olla aistimatta jotain periskummallista fiilistä. No myyntiinhän se meni käytännön syistä, mutta tuli sitä skulattua garagebändissä ja sitä soittaessa fiilis oli kyllä hyvä.

Selvennän nyt vielä kerran, sillä tästä nyt tuli näköjään tämmöinen usko yliluonnolliseen-käsite peliin kun käytin sanaa "sielu" kitarasta.
 
Tarkoitan sillä sitä kitaran luonnetta, se voi kuvata montaa eri asiaa siitä. Monilla soittimilla on "luonteet". Jotkut soivat omalla tavallaan, joissain on tietty fiilis kun niitä soittaa, jopa analogisyntikoissa saattaa olla pieniä viantapaisia joka aiheuttaa jonkun soundimutaation mitä ei normaalisti saisi aikaan. Niinkuin SID-piiri. Ei se tuottanut varsinaisesti mitään identtistä kohinaa koska noise-kanava oli (pseudo)random.
 
Mitään ikuista sielua, ihmisellä, puulla, tai kitaralla en usko olevan ja katson universumia hyvin utilitäärisesti. Kukin tavallaan. Tässä tapauksessa kuitenkin oletin asian olevan itsestäänselvä sillä tätä termiä ollaan käytetty kauan, mutta ehkä se on vaan ollut oman piirin juttu.
 
MISTÄÄN YLILUONNOLLISESTA EI SIIS OLE KYSE! :D

Myrkky Nuoli: Mulla oli DDR:stä kasarilla suomeen kantautunut Jolana Galaxis. Ei se kauheesti yli hunttia tainnut mulle maksaa, mutta se oli kyllä sieluttomuuden vastakohta. Siinä oli naitettu stratoa, jazzmasteria/jaguaria/mustangia ja ulkoavaruuden tuntemattomuuksia tosi upeassa suhteessa ja vaikea siitä oli olla aistimatta jotain periskummallista fiilistä. No myyntiinhän se meni käytännön syistä, mutta tuli sitä skulattua garagebändissä ja sitä soittaessa fiilis oli kyllä hyvä.
 
Haha, kuulostaa mainiolta. Taisi olla samanlainen tunne kun joku kantoin nupin ja kaapin kotiin Venäjältä. Soundi oli niin outo ettei sitä olisi vahvistimeksi tunnistanut, volumet kun käännettiin alas niin tupakkatauoilla kuului eri maiden radioita siitä. Lopulta kun se vietiin korjattavaksi, mekaanikko sanoi että on ihme ettei kukaan ole vielä kuollut.
 
Toinen tapaus (ja hyvä tuuri) sattui joskus 90-luvun puolivälissä. Ostin kaverin enon ullakolta Aria:n Les Paulin ja 50-luvun Peavey Classic 2x12" combon 300 markalla. Combo oli yksi parhaita vahvareita johon olen koskenut eläessäni, ja Aria oli vioistaan huolimatta jännä yksilö sekin. Se oli ilmesesti ennen aikaa kun Aria sai nykyisen halpis-maineensa. Näillä vekottimilla oli sitä sielua. :)

fatgonzo:
Toinen tapaus (ja hyvä tuuri) sattui joskus 90-luvun puolivälissä. Ostin kaverin enon ullakolta Aria:n Les Paulin ja 50-luvun Peavey Classic 2x12" combon 300 markalla. Combo oli yksi parhaita vahvareita johon olen koskenut eläessäni, ja Aria oli vioistaan huolimatta jännä yksilö sekin. Se oli ilmesesti ennen aikaa kun Aria sai nykyisen halpis-maineensa. Näillä vekottimilla oli sitä sielua. :)
 
No hei, Arian, ja Aria Pro:n japsivehkeethän on, paitsi "ei-niin-kovin halpoja", myös ihan arvostettuja. Vähän eri planeetalta ku joku Jolana..
Vallankin jotkut japsien "kultakauden" (eli sen kopiokauden jälkeiset) Aria Pro -"mukaelmat" Leo Pard - ja eri LS- malliset.
Kaipa tuo kombo kuitenkin oli jonkun parikyt vuotta nuorempi? 70-lukulaiset Peavey Classicithan oli uskomattoman kovia vehkehiä.

fox: No hei, Arian, ja Aria Pro:n japsivehkeethän on, paitsi "ei-niin-kovin halpoja", myös ihan arvostettuja. Vähän eri planeetalta ku joku Jolana..
Vallankin jotkut japsien "kultakauden" (eli sen kopiokauden jälkeiset) Aria Pro -"mukaelmat" Leo Pard - ja eri LS- malliset.
Kaipa tuo kombo kuitenkin oli jonkun parikyt vuotta nuorempi? 70-lukulaiset Peavey Classicithan oli uskomattoman kovia vehkehiä.
 
Totta, 70-luvultahan se Peavey. Joku aivopieru, pitihän se silloin saatua heti tarkistaa mikä tämä on. Classic VT212 jos oikein muistan. Jos näkyy joskus vielä sellainen niin en epäröi ostaa.
 
Tutkin kauan Googlen kuvahaun tuloksia ja lähin mitä löysin oli:
 
http://www.marshallforum.com/member … -new-amps-picture8557-classic-1.jpg
 
Joku ei silti tunnu oikealta tuossa, mutta ainakin tosi lähellä ollaan.
 
Aria LP:n möin pois, yhtä typerä idea sekin. Kun olisi osannut sen verran huoltaa kitaraa mitä tänään niin tuskin olisi lähtenyt minnekään.

fatgonzo:
...Joku ei silti tunnu oikealta tuossa, mutta ainakin tosi lähellä ollaan...
 
Kyllä tuo on "ihan tutun" näkönen - olisko ollut vähän vuosimallista riippuvia eroja niissä?
Ja olihan tuossa sarjassa 212 Classic Stereo, ja 212 Classic Chorus, jälkimmäisessä oli muistaakseni tuossa etumaskissa vihreet reunat..
Kuitenkin oikein on hyvä hybridivahvistin tuo.. Hartley Peavey ihan kohtuullisen lootan osasi kyllä rakennella.

fatgonzo: http://www.marshallforum.com/member … -new-amps-picture8557-classic-1.jpg
 
Joo, tuo oli todella hyvä vahvistin.
 
Mojo on tietysti henkilökohtainen juttu. Esim Yamaha Pasifica - ei yhtään mojoa. Yamaha SG2000 - älyttömästi mojoa. Ibanez RGxxx - ei yhtään mojoa, Ibanez Destroyer tai 70-luvun Gibson-kopiot - älyttömästi mojoa

fatgonzo:
 
http://www.marshallforum.com/member … -new-amps-picture8557-classic-1.jpg
 
Joku ei silti tunnu oikealta tuossa, mutta ainakin tosi lähellä ollaan.
 
Tod näk kuvan Piivi on VT Classic. Sulla oli ehkä VacuumTubeModified, jossa Tremolon oli korvannut Phaser. Ja Automix-kytkin. Sellanen oli 70-luvun lopulla mun eka "oikea" vahvistin. Jäi ehkä parhaat ominaisuudet hyödyntämättä, kun piti saada Marshall... tähän nostalginen huokaus....