Kitarat: kitarakamat ›

beliel: Epiphone. Lavan muoto jurppii ja pahasti. En kuitenkaan ole täysin ehdoton tämän suhteen, ainoastaan 98%.
 
Se on tosiaan jotenkin "hempeä" :-)

Ehkä tämä aihe on enemmän hupattelua ulkomuodolla, mutta on tässä pointtikin. Joillakin firmoilla tuntuu olevan tapana tehdä esim. kauloja, jotka nojaavat johonkin tiettyyn profiiliin/paksuuteen. Samalla tavalla monet valmistajat luottavat johonkin tiettyyn muotokieleen, joka sitten ei välttämättä miellytä. Jos sitten sattuu käymään niin, ettei tykkää ohuesta kaulasta tai jostakin muusta vastaavasta ominaisuudesta, niin toki siitä sitten äkkiä syntyy yleistys ko. merkin tuotoksiin, vaikkakin soundit olisivat mieleiset.
 
Itse en esim. lämpene yhtään les paulien muodolle. Toki tajuan niissä olevat kauniit kansipuut, hyvän soinnin, jne. mutta silmään vaan tökkää tuo kropan muoto. Sama juttu on myös vähän stratojen ongelmana, mutta siellä muoto ei sinällään ole se se pääasiallinen tökkimisen kohde, vaan ne "vintagevärit" jotka ei minun silmään toimi. Sinkkukelainen tallamikki sitten pudottaa loputkin startot minun kartalta pois, kun soundi-ihanteeni on erillainen.

Timo JM: Kerro oma inhokkimerkkisi.
 
Jostain syystä itse kartan kaikkia Ibanezeja. Millään järkisyillä en pysty sitä perustelemaan. Ehkä mua häiritsee se jatkuva uusien mallien suoltaminen. Aivan kuin firma ei itsekään luottais omiin tuotteisiinsa. Tiedän kyllä, että tekevät ihan laadukkaitakin soittimia. Silti pysyn niistä mahdollisimman kaukana.
 
Sama meikällä, en tiä mikä siinä on mut ibanezit ei sytytä millään tasolla. Kai niitten nyt pitäis olla hyviä keppejä mut joku niissä on mikä ei napostele.
 
Sit tietenki fenderit ja gibsonit, rumia paskoja kaikki hoho. Soitan Jacksonilla ja Bc Richillä.

täytyy sanoa että fender, en ole koskaan voinut sietää kummankaan yleisemmän fenkun lapoja ja telen bodykin saa lähinnä voimaan huonosti. Jopa siinä määrin että suunnittelin ostavani itselleni moisen ihan vaan sillä että tietäisi omistavansa jotain todella rumaa :D

the-Antero: Mulla taitaa olla yleinen kammo isojen merkkien halpismerkkeihin... Ltd, squier, epiphone... Tyhmäähän se on mutta sillain se vaan on...
 
Jos nyt jotain pitäisi sanoa, niin tämä. Jotenkin tuo "halpamerkki" status etoo jollain tasolla. Squiereista ei kiinnosta edes JV:t, jotka ovat kiistatta (kuulemma) loistavia soittimia)... Merkkejä, joita en koskaan voisi ostaa ovat Jackson, Ibanez, Bc Rich, Dean ymv... Ovat niin rumia ja ne, joita olen kokeillut ovat myös tuntumaltaan täydellisen vääriä minulle...
 
Teleä pidin myös mahdottomana vielä puolitoista vuotta sitten, koska se on niin ruma, mutta niin se keski-iän lähestyminen pehmentää mieltä, että Tellu on asustellut talossa jo toista vuotta...

korvaoo: Jopa siinä määrin että suunnittelin ostavani itselleni moisen ihan vaan sillä että tietäisi omistavansa jotain todella rumaa :D
 
Tuohon on parempikin ratkaisu. https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd. … 4652_2975983159029_1006962008_n.jpg

Jeszse: Tuohon on parempikin ratkaisu. https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd. … 4652_2975983159029_1006962008_n.jpg
 
pitää myöntää että tuokin ois melko rankka rangaistuskeino :D

Gabe: Kun asiaa tarkemmin miettii niin tähän ei oikeastaan voi vastata loukkaamatta jotakuta.
 
Hmm. Ei kai kukaan oikeasti loukkaannu siitä, että joku muu ei halua vetää jonkin tietyn merkkisellä luutulla?
 
Itse asiaan, lähes merkillä kuin merkillä löytyy mielestäni ainakin joku kiinnostava kitara, poisukien ehkä jotkut pelkät halpiskopiobrändit.
 
Flying Finn -kitaralla en kuitenkaan vetäisi; vaikka itsellänikin on ollut kitaroita joissa kitschiä on ihan riittävästi, on noissa jotain mikä tökkii.
Myös esim. Music Man kitarat ja Peaveyt on jotenkin mitäänsanomattomia. Suhr valmistaa varmaan erittäin hyviä kitaroita, mutta jokin niissäkin tökkii.

korvaoo: pitää myöntää että tuokin ois melko rankka rangaistuskeino :D
 
Helvetin kiva keppi oli, myin vaan pois ku ei tullu jostain syystä soiteltua sillä.

Siis tottakai minullakin on koko joukko laitteita joita vierastan, mutta en niitäkään inhoa enkä liitä virastamista siihen merkkiin. Tai no ehkä joku VHT, Fryette, Mesa Boogie, Engl, etc. ovat omissa mielikuvissani merkkeinä leimautuneet hevisirkkeleiksi enkä osaa kuvitella noita merkkejä hankkivani siitä syystä. Toisaalta onhan Mesalla se lonestar, joka on aika seksikäs vahvari myös perinteisempien soundien ystävälle. Sama juttu joidenkin kitaramerkkien kohdalla jotka ovat selvästi erikoistuneet millyttämään hevikansaa esimerkiksi Jakson ja Charvel. Toisaalta Ibanez on tehnyt hevikirveitä lankkupuolella, mutta se on tehnyt myös erinomaisia jazzlaatikoita ja akustisia, jotka ovat itselleni tutumpia tuovat tunteen, että voisin omistaa Ibanezin. Japanilaisista merkeistä arvostan ylivoimaisesti eniten Yamahaa niin kitaoissa kuin moottoripyörissä ja sen jälkeen tulee ehkä Tokai ja Ibanez vasta siinä kolmosena.
 
Edelleen en tunnusta mitään merkkiä inhoavani. Tai no ehkä autoissa inhoan ranskalaisia ja saksalaisia. Ranskalaisia siksi, että niiden itse huoltaminen on tehty vaikeaksi ja saksalaisia siksi, että ne ovat niin hemmetin pieniä. Niissäkään ei oikein merkit pomppaa esille, paitsi ehkä bmw:n autoihin olen liittänyt kielteisiä mielikuvia enitän, mutta toisaalta bemarin matkaenduroprätkät on sikamageita.
 
Plääh... mä näytän uppoavan tähän suohon kaulaani myötä kun yritän järkeistää näitä tunnepuolen asioita.

Kaikki "taidemusiikkikitarat" joihin luen Parkerit, Danelectrot, Jazzmaster yms. Ja ihan minkä merkkinen kitara vaan jossa on perusstraton lapa reversenä. Hyi stna! Semmonen kitara EI VOI olla edes hyvä soittaa.

Fender, huonoja kokemuksia etenkin vahvistin puolella.
Tokai, pyrin välttämään. Ei erityistä syytä mutta kopiointi vituttaa.
Ibanez. Ei kiitos, tässä ei nyt vaan ole mitään mikä nappais

Mä luulen että Parkerin taidekitarat ei ehkä ole mun juttu. Toinen hieman ajatusta jakava merkki on Danelektro...... paitsi tietysti niiden Longhorn basso jollainen pitää saada siksi koska Golden Earring (NL) bändillä sellainen myös oli. Siitä jäi jokin kumma päähänpinttymä.

Karhukoira74: .. Semmonen kitara EI VOI olla edes hyvä soittaa.
 
Mutta - et voi tietää.. ;)
Kovin valitettavaa tietty jos on jonkinmoinen "merkkikammo", toki jotenkin ymmärrettävääkin, vaikka se saattaa rajata ihan loistavia soittimia ulkopuolelle?? Totta kai kaikilla on ne suosikit, ja parhaiten "käteen sopivat" skebat. Sitä silmälläpitäenhän niitä vaihtoehtoja nykyisin on runsaasti. niin hintapolitiikan, muotokielen kuin muitten ratkaisujen osalta. Mutta silloin muinoin kun tuota kitarahommaa enemmälti tein, ei tietenkään voinut tehdä mitään "en-mä-tuota, yäk!" rajoituksia remontin kohteitten suhteen.. =)
Joskus, kauan sitten, johonkin säikeeseen kokoilin listaa merkeistä, joitten kitaroita olen käpistellyt, ja olihan se melko kattava kyllä..
Pitää pitäytyä niissä jotka on itselle hyviä, mutta sitten kannattaa myös huomioida se, että se oma "inhokki" voikin olla jollekin toiselle soittajamiehelle se just paras..
Meinaan vaan, että kyllä sen ajan voi paremminkin käyttää, kuin siihen että jonkun valintaa ruotii ja sitä omaa totuuttaan julistelee.
Jokainen valmistaja pyrkii kumminkin tekemään ihan toimivia soittimia, eiköpä? Joten kannattaa olla "avoimin mielin" eikä antaa toissijaisten seikkojen (esim. netti-ränttäykset ja -dissaukset) siihen oman soittimen valintaan vaikuttaa.

Osteri: Mä luulen että Parkerin taidekitarat ei ehkä ole mun juttu. Toinen hieman ajatusta jakava merkki on Danelektro...... paitsi tietysti niiden Longhorn basso jollainen pitää saada siksi koska Golden Earring (NL) bändillä sellainen myös oli. Siitä jäi jokin kumma päähänpinttymä.
 
Hollantilaiset basistit oli jostain syystä noihin mielistyneet, oli myös Schocking Bluen basistilla.. =)
Mutta kannattaa kokeilla ennen hankintaa!!

Hmm ehkä LTD ja Squier on ne jota jotenkin automaattisesti kartan.

fox: Kovin valitettavaa tietty jos on jonkinmoinen "merkkikammo", toki jotenkin ymmärrettävääkin, vaikka se saattaa rajata ihan loistavia soittimia ulkopuolelle??
 
Mulla ainakin harrastajana ensin tulee ulkonäkö ja sitten muut. Toki ne muut ovat ihan yhtä tärkeitä kuin ulkonäkö, mutta itselle ei riitä, että kitara soi hyvin ja on laadukas, jos ulkonäkö ei miellytä. En siis missään tapauksessa tarkoita, että ostan kitarani VAIN ulkonäön perusteella, vaan sitä, että ulkonäkö on yhtä tärkeää kuin sointi ja sopivuus käteen...
 
Jos olisin ammattilainen, olisi tilanne toinen, silloin kyse on työkalusta leivän tuomiseksi pöytään, jolloin ulkonäkö olisi sinänsä merkityksetön.

Eikun nyt mä sen keksin. Dean ja B.C Rich. Hyissaaa... Niiltä puuttuu sielu. Jotenkin lasken ne leluiksi. Sellasia leikkikitaroita. En oo ikinä laskenu niitä oikeiksi kitaroiksi.

Fender, LTD, Epiphone. Kolmen kärki. Fenderin kohdalla tossa ei oo mitn järkeä, mutta minkäs teet. Wanhojen setien tylsiä kitaroita, sanoo hän Gibson Les Paulilla soittaessa.

Pahimmat varmaankin fenkku ja gibson, ne kierrän kaukaa. ja schecterin punamustasotkuvärit ja rumat otelaudat. Hyi