Kitarat: kitarakamat ›

Terve
 
aristoteles666:
...ihmisten kuulo ei yleensä ole kovin hyvä mittaamaan mitään.
 
Paitsi tietysti että se on paras mittari kertomaan mikä kuulostaa hyvälle :)

jyrkalt: Hatun nosto testin tekijille viitseliäisyydestä, mutta mutta..
 
Ensimmäisenä mulla tuli mieleen ja heräsi ajatus..
Miksi tälläinen testi on tehty? Ketä tuo tieto palvelee? Eli omasta näkökulmasta katsottuna testin antama informaatio on aika outoa/turhaa, ellei soittajalla ole omissa kitarakamoissaan tiettyä vikaa tai puutetta joka johtuu nimenomaan kitaran piuhasta.
Mä en ymmärrä mitä soittaja tekee tiedolla mitä taajuuksia korostaa tai mitä se toistaa vaimeammin. Olettaisin että oletetut puutteet saundissa voi korjata siitä vahvistimesta. Usemissa vahvistimissa kuitenkin on se EQ-osasto, jolla voi äänen sävyjä muuttaa.
Mä itse käsittelen aihetta kitatapiuhan laadukkuus enemminkin niin että se on kestävää ja ei niin altis häiriöille muista omista skittakamoista tai sähköverkossa olevista vehkeistä.
 
Itse olen huomannut sen, että huonon piuhan aiheuttamaa yläkerran vajetta on vaikea saada vahvistimen eq:lla kuntoon. Huonoilla piuhoilla oma soundini on aina ollut jotenkin tukkoinen. Kirkkaampisoundisilla kaapeleilla pystyn paremmin kontrolloimaan diskanttiosastoa. Tämä ei tarkoita sitä, että käyttäisin kirkkaampisoundisilla piuhoilla vähemmän trebleä/presenceä tai toisinpäin. Soundi vaan tuntuu terveemmälle paremmilla piuhoilla. Erityisesti tämän huomaa äänitystilanteessa jolloin tulee kuunneltua kitarasoundia tarkemmin studiomonitoreista.
 
Itse tarvitsen yläkertaa soundissa paljon, koska soittelen usein särön rajamailla ja haluan, että yläkerta on oikeanlainen. Usein tulee myös vähennettyä tonea kitaran tonepotikasta. On mukavaa, että sitä trebleä löytyy tonepotikalla vielä lisää, jos on tarve. Joten itselleni tällä piuha-asialla on merkitystä paljon. Kaikille se ei tietenkään merkkaa samalla lailla, riippuu varmaankin soittotyylistä ja soittovehkeistä.

Huikki: Itse olen huomannut sen, että huonon piuhan aiheuttamaa yläkerran vajetta on vaikea saada vahvistimen eq:lla kuntoon. Huonoilla piuhoilla oma soundini on aina ollut jotenkin tukkoinen. Kirkkaampisoundisilla kaapeleilla pystyn paremmin kontrolloimaan diskanttiosastoa. Tämä ei tarkoita sitä, että käyttäisin kirkkaampisoundisilla piuhoilla vähemmän trebleä/presenceä tai toisinpäin. Soundi vaan tuntuu terveemmälle paremmilla piuhoilla. Erityisesti tämän huomaa äänitystilanteessa jolloin tulee kuunneltua kitarasoundia tarkemmin studiomonitoreista.
 
Itse tarvitsen yläkertaa soundissa paljon, koska soittelen usein särön rajamailla ja haluan, että yläkerta on oikeanlainen. Usein tulee myös vähennettyä tonea kitaran tonepotikasta. On mukavaa, että sitä trebleä löytyy tonepotikalla vielä lisää, jos on tarve. Joten itselleni tällä piuha-asialla on merkitystä paljon. Kaikille se ei tietenkään merkkaa samalla lailla, riippuu varmaankin soittotyylistä ja soittovehkeistä.
 
Mä huomasin että tuossa testissä käytit Marshall Bluesbreakeriä. JTM45:lla mäkin soittelen ja tuon vahvistimen kanssa musta itsestäkin on tullut tuon yläkerran kanssa oikein friikki :) Samanlailla vahvarin puhdas saundi on juuri ja juuri siinä breikkaamisen kynnyksellä. Se yläpää on todella tärkeä, oon samaa mieltä ja huomaan kyllä heti jos vahvistimen precense tai treble on vähänkin muuttunut.
 
Oikein hymyilytti kun puhui tuosta saundin tummentamisesta kun mullakin on sille usein tarvetta. Mä oon hoitanut homman ihan snadisti volumea potiksta vääntämällä. Kokonais volumetaso ei juurikaan muutu mut sen pienen sparklen saa noin pois omalla stratolla.
 
Mulla itsellä on nyt käytössä Evidencen ja Vovoxin kaapeleita ja niihin oon ollut todella tyytyväinen joka suhteessa.

Mittasinpa taloudesta löytyvät kolme erilaista merkitöntä kitarakaapelia. Kaikki olivat pituudeltaan silmämitalla n. 6m. Kapasitanssit olivat 720pF, 800pF ja 820pF. Viisastuinko tästä? No enpä juuri. Yllättävän suuria kuitenkin kapasitanssit olivat.

jii.haanpaa: Kamavänkkäys on rakas, mutta eri harrastus. Ei nyt sotketa musahommia siihen! :)
 
Sanopa tuo Carl Verheyenille, Eric Johnsonille, George Lynchille, Slashille, Scott Hendersonille, Mark Knopflerille... ;)
 
Samalla lailla kuin klasariviulisti on tarkka strokastaan ja kielistään ja ilman kosteudesta ja salin soundista, on sähkökitaristilla oltava signaalitie hallussa. No, jos mielenkiinto ei riitä, niin voi jättää puolitiehen tietoisesti. Mutta se ei silti tee asiasta merkityksetöntä.

Guitar Playerissa oli muuten joskus varsin kattava piuhatesti. Sivuiltaan löytyi äkkiseltään tällainen tiivistelmä: http://www.guitarplayer.com/article/49-guitar-cables/apr-08/34729
 
Alkuperäisessä artikkelissa oli vähän enemmän infoa, kannattaa kaivaa vaikka kirjastosta ko. lehti jos löytyy ja kiinnostaa.

tässä myös jonkin näköistä "piuha" vertailua
 
http://www.engadget.com/2008/03/03/ … fference-between-monster-cable-and/

Mulla on aina ollut George L -piuha mutta en ole havainnut suhteessa muihin suurta eroa. GL -piuha on kuitenkin mukavan ohut ja mukava roudata ja esteettisestikin hyvä :-)

ATIA: ..GL -piuha on kuitenkin mukavan ohut ja mukava roudata..
 
Mä en oo viel kokenu yhtäkään kitarapiuhaa epämukavaks roudaus -näkökulmasta katsottuna.