Kitarat: kitarakamat ›

hevikukko:
Tässä videossa kuuluu mukavasti juurikin sellainen kiva tone. Tuohon suuntaan olis hyvä, tosin laitan säröä lisää hiukan.
http://www.youtube.com/watch?v=o9Ujm4HEXGc&feature=related
 
Oikein tyylikästä bluus-vetoa siinä, kyl. Täytyypä sanoa että "kalustolla on osansa" eli jos katsot tuota selostusta, niin:
"Gregor Hilden plays a original 1959er Gibson Les Paul Std. sunburst. The Amp is a 1982 Kitty Hawk Std. Amp"
 
Mutta tuolta pohjalta voidaan nuo "tehosammat" yhdistelmät tiputtaa pois. Joku 57 Classic Plus -pari? Tai pistä mailia tuonne Tim Millsille Bareknuckleen (BKP) ja kysy mitä hän ehdottelisi noilla ohjeilla?

Oikein tyylikästä bluus-vetoa siinä, kyl. Täytyypä sanoa että "kalustolla on osansa" eli jos katsot tuota selostusta, niin:
"Gregor Hilden plays a original 1959er Gibson Les Paul Std. sunburst. The Amp is a 1982 Kitty Hawk Std. Amp"

Mutta tuolta pohjalta voidaan nuo "tehosammat" yhdistelmät tiputtaa pois. Joku 57 Classic Plus -pari? Tai pistä mailia tuonne Tim Millsille Bareknuckleen (BKP) ja kysy mitä hän ehdottelisi noilla ohjeilla?
 
Noniin. Hieno hommeli että ollaan jo jyvällä halutusta soundista. Eiköhän tuolla MarkIV:llä saa ulos kevyttä kauraa Crunch kanavalla. Laitetaan mietintämyssyyn vihjeet ja viestit. Suunnittelen mikkien vaihtoa lähimain. Kaikille hyvää viikonloppua ja ollaan tässä kuulolla. Jos tulee vielä mieleen jotain...tässähän on tilaa kirjoittaa ajatuksensa. ;)
 
HK

hevikukko:
1) Kitarani on Wolf kimppatilaus ja Eben otelauta/Mahonki runkoinen.
2) Saisi kuulostaa nyt erilaiselta kitaralta muihin kitaroihini nähden
3) haen ihan uutta, sitä ns. oikeeta LP ääntä.
Soundin pitää olla erotteleva ja puinen, mutta ei liian kirkas. Sustain on aina plussaa.
 
Vastaan suoraan esittämiisi tavoitteisiin.
 
1) Monasti mahonkisia liimakaulakitaroita moititaan siitä että soitto "menee tukkoon" liian alapäävoittoisilla mikeillä. Ehkä tässä on se kohta jossa mikkivalinnassa pitää skarpata. Kirjoitit haluavasi erottelevuutta. Edellä olevat kirjoitukset aidoista Les Pauleista kannattaa ottaa huomioon. Rahalla pääsee sopiviin ja hyvin korkealaatuisiin mikkeihin.
 
2) Varsinaisesti kysymykseesi DiMarzio mikeistä ehdotan tutustumaan Breed-malliin (talla+kaula). Jos DiMarzioista ja erottelevuudesta puhutaan niin Breediä selvästi haet. Kyseinen mikki on erittäin hyvin erotteleva ja keskialuetta painottava. Liimakaulaisessa mahonkikitarassa sointi ei mene ollenkaan "tukkoon". Alavireetkin on selkeitä. Se on sen hyvä puoli. Noh, ainakin musakaupassa vertaillessani oma keppi jatkoi Breedeillä sointiaan pidempään kuin ihan perus Gibson SG, että jos se jotain sustainista kertoo.
 
3) Breed ei ehkä ole perinteisen linjan LP mikki. Sulla on tiukka paikka valita "se oikea mikki".
 
Onnea etsintään.

hevikukko:
1) Kitarani on Wolf kimppatilaus ja Eben otelauta/Mahonki runkoinen.
2) Saisi kuulostaa nyt erilaiselta kitaralta muihin kitaroihini nähden
3) haen ihan uutta, sitä ns. oikeeta LP ääntä.
Soundin pitää olla erotteleva ja puinen, mutta ei liian kirkas. Sustain on aina plussaa.

Vastaan suoraan esittämiisi tavoitteisiin.

1) Monasti mahonkisia liimakaulakitaroita moititaan siitä että soitto "menee tukkoon" liian alapäävoittoisilla mikeillä. Ehkä tässä on se kohta jossa mikkivalinnassa pitää skarpata. Kirjoitit haluavasi erottelevuutta. Edellä olevat kirjoitukset aidoista Les Pauleista kannattaa ottaa huomioon. Rahalla pääsee sopiviin ja hyvin korkealaatuisiin mikkeihin.

2) Varsinaisesti kysymykseesi DiMarzio mikeistä ehdotan tutustumaan Breed-malliin (talla+kaula). Jos DiMarzioista ja erottelevuudesta puhutaan niin Breediä selvästi haet. Kyseinen mikki on erittäin hyvin erotteleva ja keskialuetta painottava. Liimakaulaisessa mahonkikitarassa sointi ei mene ollenkaan "tukkoon". Alavireetkin on selkeitä. Se on sen hyvä puoli. Noh, ainakin musakaupassa vertaillessani oma keppi jatkoi Breedeillä sointiaan pidempään kuin ihan perus Gibson SG, että jos se jotain sustainista kertoo.

3) Breed ei ehkä ole perinteisen linjan LP mikki. Sulla on tiukka paikka valita "se oikea mikki".

Onnea etsintään.
 
Tämä oli aika karkkia lukea kaiken lisäksi. Ei perhana. Nyt täytyy sanoa että on ollut todella asiallisia vastauksia tässä itse aiheutetussa ketjussa. Eiköhän luulisi irtoavan sopivat kelat runkoon.

Osteri: Jos DiMarzioista ja erottelevuudesta puhutaan niin Breediä selvästi haet. Kyseinen mikki on erittäin hyvin erotteleva ja keskialuetta painottava. Liimakaulaisessa mahonkikitarassa sointi ei mene ollenkaan "tukkoon". Alavireetkin on selkeitä. Se on sen hyvä puoli. Noh, ainakin musakaupassa vertaillessani oma keppi jatkoi Breedeillä sointiaan pidempään kuin ihan perus Gibson SG, että jos se jotain sustainista kertoo.
 
Kommentoin , vaikka ei LP-tyylisestä kitarasta olekkaan kyse.
 
Breed on kyllä hyvä mikki, laitoin sen tuohon Ibanezin PGM:ään tallamikiksi. Mikään mörssäri se ei ole, mutta erottelevuudessaan se on kyllä hieno. Toimii jopa Dropped-D vireellä ja vielä siitä puoli sävelaskelta alas vireillä hienosti. Puolituksilla saa vielä erottelevamman saundin irti. Yllätys oli itselle , täytynee vaihtaa myös tuohon JS-Ibaan Breed tallaan ja pistää Evo 2 hyllyyn.

Joo, DiMarzio Breed on kyllä yllättävän vähän leiskutettu mikki täällä keskusteluissa.
Uskon että nimenomaan tuo erottelevuus monelta oikeasti unohtuu kun niitä mikkivalintoja tehdään. Breed on myös vähemmän käytetty mikki ja siitä johtuu tuo kokemuksen vähyys. Onneksi itsellä asia on aikanaan pohdittu ja itselle sopivasti nyt kunnossa.
Sellaista tässä nokkelana päättelin.... :)

Kaulamikin paikalle en suosittele ainakaan Air Nortonia Dimarziolta. Löytyy itseltä ja ei oikein erottele. Taasen Paf-Prota uskallan suositella kaulapaikalle Dimarziolta. Tallaan ToneZone ei varmastikaan huono vaihtoehto ole Gary Moore meininkeihin...

hevikukko: Hyviä vastauksia tullut kaikilta, thanks.
 
Haen autenttista soundia, mutta pikku purenta ei ole pahaksi. Ei tarvitse olla heavymörssärimikit. Juurikin sellainen mukavan pehmee, muttei liian laiha.
En ala muuttamaan nuppini asetuksia, koska olen löytänyt jo soundini.
 
Tässä videossa kuuluu mukavasti juurikin sellainen kiva tone. Tuohon suuntaan olis hyvä, tosin laitan säröä lisää hiukan.
http://www.youtube.com/watch?v=o9Ujm4HEXGc&feature=related
 
Tuota videota kun katsoin, niin sanoisin että 36th anniversary paffit. Niissä on melkoisen puinen soundi ja vähän vintagea kuumempi. Mulla oli nuo joskus LP:ssa ja tykkäsin soundista tosi paljon, mutta vähän liian miedot meikäläisen makuun. Kaulamikki ja välaisento oli mielettömän hyvät hyvät, mutta tallassa JB osui paremmin omaan makuun ja niin vaihdoin samalla molemmat pois. Jos on hyvin resonoiva kitara niin on loistava valinta DiMarzion kataloogista. Reagoi hyvin soittotatsiin. JB on kompressoivampi ja kliineillä paljon huonompi kuin nuo DiMarziot, mutta säröhommissa osuu meikäläiselle..

fox: Joku 57 Classic Plus -pari?
 
Itse ehdottaisin myös samaa. Mulla on Ibanezin PF-200:ssä vm. 1979 '57 Classic. Toimii hyvin.

Sensonic: Itse ehdottaisin myös samaa. Mulla on Ibanezin PF-200:ssä vm. 1979 '57 Classic. Toimii hyvin.
 
Oliko 70-luvulla jo muka '57 Classic ja Classic Plus-mikkejä?

McNulty: Oliko 70-luvulla jo muka '57 Classic ja Classic Plus-mikkejä?
 
Ei, mutta Sensonicin Performeri on tuolta mainitulta vuodelta.. 8) Sitä se (varmaan ja todennäkösesti) meinaa..

fox: Ei, mutta Sensonicin Performeri on tuolta mainitulta vuodelta.. 8) Sitä se (varmaan ja todennäkösesti) meinaa..
 
Jep.
 
Virhe! Tyhjä tai liian tyhmä kannanotto!

Mikkejä valitessa kannattaa ehkä ottaa realistinen asenne että pari ekaa kertaa voi mennä metsään ennenkö se oikea löytyy. Joskus vieläpä se oikea on juuri sellainen joita juuri sinun kitaraasi ei suositella. Näin kävi omalla kohdalla kun Alnico II pro humbbari joka on valmistajan ja monien käyttäjien mukaan juuri parhaimmillaan kirkkaan soundin omaavan kitarassa, mutta omassa tumman ja tukkoisen keskialueen omaavassa skebassa se herätti soundin kokonaan uudelleen henkiin. Ja juuri ne tummasoundisiin kitaroihin suositellut mikit olivat kova pettymys.