Kitarat: kitarakamat ›

Gibson ES-335 jostain 60-l lopulta lähti Kitarapajaan about 1984, sitten menikin melki 25v ilman että olisin minkäänlaiseen kitaraan edes koskenut, mutta nyt sillä olis kiva soitella taas.

Carlsbro TOP 100 nuppi, jonka myin 70-luvun loppupuolella pois

Charvel Model 6. Kaula oli paras ikinä.

Ainut mikä oikeesti vituttaa on eka putkari eli terneyn Classic 30, siihen oli tullut vuodatettua niin perkeleesti hikeä ja verta että yhhyh.

antnis: Gibson ES-335 jostain 60-l lopulta lähti Kitarapajaan about 1984, sitten menikin melki 25v ilman että olisin minkäänlaiseen kitaraan edes koskenut, mutta nyt sillä olis kiva soitella taas.
 
Plus että tommonen kitara ois tänä päivänä aika... kiusallisen arvokas.

Nipponissa 1970-luvulla tehty Maya-merkkinen Gibson Hummingbird-kopio....Sain sen leirinuotiosoittelussa niin paskaan kuntoon,että annoin sen kaverille,jolta olin aiemmin ostanut.....En ole edes nähnyt livenä Gibsonin Hummingbirdiä,mutta tää Maya oli noin 1000 kertaa parempi kuin mulla myöhemmin ollut 2000-luvulla tehty Epiphonen Kolibripleksinen tekele....

Epiphonen Dotin myynti on harmittanu jälkikäteen. Nyt ois taas kiva välillä ottaa puoliakustinen käteen, eli heti kun vaan rahaa jostain löytyy...

H&K Tour Reverb -komboa ei olis pitänyt myydä... kun se oli aika halpakin ja kuulosti aika pirun hyvältä. Mutta kuume oli kova uusiin leluihin.

Peavey Classic 50/50
- ei mitään vikaa
 
Rocktron Multivalve
- ruma mutta hyvä
 
Prescription Electronics RX Overdriver
- munakas roso
 
Ibanez RG7421XL
- skaalalle olisi ollut käyttöä

Fenderin Black Face Twin Reverbistä menin joskus Marshallkuumeessa luopumaan, no onneksi on sentään se '69 JMP Super Bass jäljellä jonka silloin hankin...

Engl Fireball. Vaikka aikalailla yhden hyvän soundin vehje, niin silti pidin siitä ainokaisesta. Myin sen ajatuksella "tässei nyt oo ollut bänditoimintaa muutamaan vuoteen, myydään pois pölyyntymästä". Ja kas, siitä kaks kuukautta eteenpäin "tuutko bändiin mukaan?"
Ehkäpä ostan tuon Mesan kaveriksi Powerballin joku päivä niin vähän samaa meininkiä, mutta hieman monipuolisemmin.

Marshall Super Bass '70 oli kyllä mukava kone, joka ois varmasti keräilymielessä kantsinu säästää... hiton hyväkuntoinenkin. No, '67 JMP lohduttaa hieman.

Ekan kitarani, Hank Marvinin punaisen Squier Stratocasterin myynti harmittaa, samanlaista ei ole vastaan tullut.

Confidentum: Ai että sympatiseeraan - tuo varmaan sattuu :)
 
Itseäni ei niinkään myynnit kaduta vaan se, että ostin samoihin aikoihin käytetyn C-mallin Kadetin enkä Nokian osakkeita vaikka niitä halvalla tarjottiin
 
..oliko pitkällä vai lyhyellä kepillä?Jos pitkällä niin sittenhän sen ymmärtää...

Kyllä eniten kaduttaa se kun menin myymään ekan kitarani eli Ibanezin Arc-100:n. Loppujen lopuksi se oli hintaisekseen mahtava Lessumukaelma, mutta kun en vaan silloin osannut, vaan huono soundi oli kitaran vika...
 
Tuollainen siis, jos joku tunnustaa ostaneensa sellaisen käytettynä Rocktorista Tampereella (liike lopettanut), niin ilmoita kiitos, saattaisin ostaa vanhan ystävän takaisin. Ikävöin häntä... =(
 
http://www.flanger.fi/ibaARC100BS.jpg

Kieltämättä hiukan näin nätisti jälkikäteen kaduttaa Charvel Model 6 vm. '88 (muistaakseni) vaihtaminen vuonna '96 uutukaiseen Tokai Love Rockiin. Vaikka hyvä kitarahan se sekin oli.
 
Hlökohtaisen konkurssin kohdatessa (työttymyys toim. huom.) kun muudan vuosi takaperin muutin koko soittolaitteiston rahaksi jotta riittivät edes jotenkuten elämiseen ei varsinaisesti kaduta. Harmittaa helkkaristi, hyvä setti oli omasta mielestä kasassa. Siitä ei kuitenkaan sen enempää, en osaa oikein katua tuota. Ruokaa oli saatava kaikille perheenjäsenistä.

-74 Custom Tele lähti n.2,5k markalla aikoinaan, Warmothin strato chandlerin lipstickeillä meni kans turhan halvalla. Näitä on ikävä.

Jucciz: Plus että tommonen kitara ois tänä päivänä aika... kiusallisen arvokas.
 
Nojuu plus tunnearvo kun olis samalla soitellut 16vee->46vee. Veitsi kääntyy haavassa.

kerrankin voin sanoa ettei kaduta.
kaikki on myyty pois millä ei mitään oo tehny ja kaipuuta ei ole.
 
ainoostaan perjantaina baarissa hukkaamat hanskat vituttaa kovasti.

Dino's Dynabox: hyvän kuuloinen vehje, teki se sitten mitä ikinä oikeasti. En vain silloin mättöhommien lomassa tajunnut sen absoluuttista hienoutta. Prkl.
 
Insane Kane Boob-808: nimestä päätellen hyvä, vähän modailtu 808. Teki sille suunnitellun homman hyvin, rahapula pakotti myymään mm. tuon vuokranmaksun tieltä.
 
Rivera K412T V30 & G12K-100 elementeillä: kiistatta parassoundisin kaappi, mitä on vielä vastaan kävellyt. Rahapula, vuokrat, ruoka jne... Tää on oikeastaan ainoa vempain, jonka ihan 100% varmuudella haluaisin takaisin.
 
Carvin DC127: paras omistuksessani vieraillut kitara. Meni myyntiin jonkin epämääräiseksi jääneen rahoittamiseksi. Vituttaa vieläkin joskus, mutta onneksi ei ollut mikään ihan napakymppi mulle kuitenkaan.
 
Diezel VH4:n myynti ei ole alkanut kyrpimään vielä... :)