Kitarat: kitarakamat ›

Meikä on seilannu näissä kieliseteissä edestakas. Kädet hikoavat törkeästi, eikä aina jaksa olla putsaamassa, niin tietyt kielet menettävät soinnin ja kirkkauden tyyliin parin päivän rankan soittelun jälkeen.
 
Noi Ernie ballin superslinkyt olen todennut paskimmiksi kieliksi, mitä itse olen kokeillut. Fenkut, ghssät, dr:t, d'addariot yms on myös selattu. Pitääpä testaa noita Elixireitä jos natsais
 
Soitan standard .11 setillä normaalisti.

Schecterissä 10-52+60 Dean Markleyt, jotka varmaan vaihtunee jossain välin tuttuihin Ernie Balleihin. Bändissä vireenä C ja kotona A#
 
Peavey V:ssä 12-56 Erniet, vireenä D

D'addarion kieleen olen jostain syystä päätynyt. Kaikenlaisia kieliä ajan saatossa kitaroissa ollut, mutta noihin on aina palattu. Sopivaa settiä ei valmiina ole, joten keräytin 12-16-20-34-46-59 kustomsetin. Lyhyellä skaalalla ja droppi C-vireessä mennään. Innokkaimmat kielibalanssaimiähet huomauttais heti, että toi 59 on liian ohut, mutta olen sillä tavalla omituinen, että droppivireessä dropatun kielen kuuluu olla dropattu myös tuntumaltaan. Se on mulle just se juttu sekä soundillisesti että tuntumaltaan.

Tällä hetkellä mennään DR:llä kun sattui niitä saamaan edukkaasti täysin customsettinä 9-56. Toimii lyhyemmän skaalan Ninjassa sekä pidemmän skaalan Razorback V:ssä vireellä drop-C#. Jälleen pidemmän skaalan VMNT:llä liikutaan 10-56 setillä välillä Eb-drop-C#. Myös D menee.

Martin Darco 10-46 Eb vireessä.
 
Miksi, no siksi että tuollaiset pajalla laittoivat kitaroihin ja noita saa noin 3 e paketti netistä tilaamalla. Noin 10 pakettia varastossa ja ei tartte miettiä mitä kieliä mihinkin laittaa. Samoin säädöt pysyvät paremmin kohdallaan kun käyttää samanmerkkistä settiä.
 
Kielinä nuo ovat ihan hyvät peruskielet, ei mitään ihmeitä, mutta ei valittamistakaan, kestoaika on varmaan jotain keskiluokkaa. Ei vaan jaksa räpeltää ja ihmetellä mitä kieliä keppiin laittaisi. Soittotaito kun ei kieliä vaihtamalla kuitenkaan parane.
 
Aiemmin kokeiltua:
 
Ernie Ball slinkyt, aiempi vakiosatsi. Laadultaan ok peruskielet, ehkä hitusen pehmeämmät kuin yllämainitut, kiilto kului nopeasti tietyistä kohdista kieltä.
 
Ernie Ball titanium. Aivan basat pinnoitetut, jotenkin nahkeat ja epämielyttävät tuntumalta. Pidemmästä kestosta ei mitään merkkejä.
 
Elixir Nanoveb, liukkaat ja jäykät. Jostain syystä siirryin pois näistä.

10-52 tai 11-52 D'addario Eb vireessä
12-54 (D'addario EXL145) Db vireessä
 
Skaala 24.75"

Mitkä on kalleimmista kielistä mielestänne parhaat?

DR BT-10. Ei ole toistaiseksi pettänyt millään osa-alueella.

jussi1976: Mitkä on kalleimmista kielistä mielestänne parhaat?
 
ei mitkään, ne kaikki kuluu loppuun ennen kuin mitään eroja voisi ilmetä, metalli venyy aikansa ja sitten se on kuollut.
tietenkin jos soittaa hiljaa, varovasti eikä venyttele ym, niin voi kestää pidempään,
mutta soittaako silloin?

jussi1976: Mitkä on kalleimmista kielistä mielestänne parhaat?
 
Elixirit. Kirkassoundi ja kestää 3-4 kertaa pidempään ku tavalliset.
Ja Elixireillä varustetuissa kitaroissa otelauta pysyy paremmin puhtaana.

Itse en ole Elixireistä välittänyt ikinä tatsin puolesta, jotenkin ´semmoisia muovisia. Kestävät toki pitkään. Olen itse käyttänyt noits edellisellä sivulla mainittuja Dean Markleyn vintage reissueita ja kun putsaa pikaisesti soiton jälkeen, kestävät kyllä hyvin, tatsi on miellyttävä ja soundi mainio. Itse olen aina t-kauppaan säännöllisesti tarviketilauksien yhteydessä noita ostanut ja 3,9e Saksan hinnan huomioon ottaen ovat ylivoimaisia peruskieliä minullekin.

spp: DR BT-10. Ei ole toistaiseksi pettänyt millään osa-alueella.
 
Tämä

DR:t on aika usein, nekin tekee vielä pyöreää ydintä. Voisi joskus kokeilla Optiman kieliä, löytyy kuparia ja kultaa. Brian May -setissä on 24 karaatin kultaa:
http://www.thomann.de/fi/optima_brian_may_signature_saiten.htm
 
Ehkä nuo pitäisi sitten käytön jälkeen sulattaa kultahipuksi.

No kokeillaan nyt sit noita Brian May - kieliä....

Elixir 10-46 (25.5") ja 11-49 (24,75"). Soundaa hyvälle, kestää pitkään ja on napakan jäykät. D'Addariolta pitäää ottaa pauttiarallaa kertaluokkaa paksummat jos haluaa saman jäykkyyden.

Deeärrät. 10-52. Ne mulla yleensä on. Mutta nyt en edes tiedä toisen kitarani kielistä kun aikast uusi kitara minulle ja hyvät kielet siinä oli niin ne pidin toistaiseksi. Siis ei ole tehdaskielet - käytetty kitara. Ysit vissiin on ne.

Elixir Nanoweb on ollut ehdoton suosikki jo pari vuotta, lähinnä soinnin kestävyyden takia. Ja olen siihen "liukkauteenkin" tykästynyt. Kitaroita on useampi ja vireet vaihtuvat, 9-42, 9-46, 10-46 ja 10-52 ovat olleet kokeiltavina ja kaikista olen tykännyt. Aiemmin olin DR-mies, hyviä kieliähän nekin ovat, mutta ainakin minulla tuntuivat kuoleentuvan selvästi nopeammin, eikä köyhä mies voi kovin usein uusia kieliä ostaa.

Elixir Nanowebit pyörii täälläkin. Vireenä B tai dropped B. Eli settinä on 10-46+60 tai 12-60. Ovat vaan perkeleen kalliita nuo 60:t bassoirtokielet. Toki 56 menee korvaavana mutta se on aavistuksen verran liian löysä. Melkein pitäisi vaihtaa pohjasetti 11-paksuiseen, että balanssi pysyy.
 
DR on kakkosvaihtoehtona kuten yläkerran kirjoittajallakin.

Erno Pallon 11-54 Les Paulissa ja X-Plorerissa. Standardi vire molemmissa.

Elixirin kustomoitu 11-52 -setti SG:ssä kiinni. Hyväksi luen kestävyyden ja heksaytimestä johtuvan jämäkkyyden punotuilla kielillä -> madalletutkin vireet soi napakasti. Liukkaus on asia johon tottuu, mutta en itse siitä hirveästi nauti, semminkin kun Elixireillä kielten vaihtoväli on tyyliin vuosi, josta seuraa, että aina setin vaihdon jälkeen kitara tuntuu melko vieraalta tatsin suhteen. Se liukkaus katoaa (tai sitten sormet tottuu) parissa viikossa ja sit on vaan ihan parhautta tiedossa. Etenkin kun monet peruskielet ovat parin viikon aikana jo kadottaneet merkittävän osan eloisuudestaan.