Kitarat: kitarakamat ›

pekurides: jotain siitä puuttuupi juu... hissimusaa?
 
Jätä se hissi-etuliite pois. :)

Jucciz: Nyt kun joku vielä kertoisi, minkä takia Portnoyn rumpusoundit on joka DT-levyllä aivan karmivat - mutta joka kerta eri syystä.
 
Ennen Scenes levyä siitä voi syyttää ulkopuolista tuottajaa, triggauksia, koko bändin yleistä suuntausta 80-luvun soundimaailmoihin jne... Nykyään siitä voi syyttää ihan vaan Portnoyn ja muun bändin tyylitajuttomuutta. Eli mies nyt vaan sattuu tykkäämään siitä karmivasta soundista, aivan kuten muukin bändi, poislukien Myung jolta ei koskaan kysytä mitään ja joka lytätään miksauksessa viimeistään pois.

Borlag: Ennen Scenes levyä siitä voi syyttää ulkopuolista tuottajaa, triggauksia, koko bändin yleistä suuntausta 80-luvun soundimaailmoihin jne... Nykyään siitä voi syyttää ihan vaan Portnoyn ja muun bändin tyylitajuttomuutta. Eli mies nyt vaan sattuu tykkäämään siitä karmivasta soundista, aivan kuten muukin bändi, poislukien Myung jolta ei koskaan kysytä mitään ja joka lytätään miksauksessa viimeistään pois.
 
Jotenkin musta on tuntunut jo pitkään, että ainut tyylitajuinen soittaja tossa koko bändissä on tähän mennessä ollut juuri Myung, ja senkin kaverin osaaminen pääsis luultavasti esiin paremmin jossain ihan eri kontekstissa. Sääli.

Jucciz: Jotenkin musta on tuntunut jo pitkään, että ainut tyylitajuinen soittaja tossa koko bändissä on tähän mennessä ollut juuri Myung, ja senkin kaverin osaaminen pääsis luultavasti esiin paremmin jossain ihan eri kontekstissa. Sääli.
 
Annetaan vielä ääni Kevin Moorelle.

Jucciz: Jotenkin musta on tuntunut jo pitkään, että ainut tyylitajuinen soittaja tossa koko bändissä on tähän mennessä ollut juuri Myung, ja senkin kaverin osaaminen pääsis luultavasti esiin paremmin jossain ihan eri kontekstissa. Sääli.
 
Miehen sivuprojekteissa The Jelly Jam ja Platypus on kyllä varsin maukasta soittoa, mutta itse biisit täysin mitäänsanomatonta tusinaprogea.
 
edit: Kevin Mooren mukana meni se fiilis koko bändistä, muille näyttää itse suorittaminen olla pääasia. OSI ihan toiselta planeetalta kuin Dream Theater, hyvässä mielessä.

Borlag: Miehen sivuprojekteissa The Jelly Jam ja Platypus on kyllä varsin maukasta soittoa, mutta itse biisit täysin mitäänsanomatonta tusinaprogea.
 
Sama ongelma siis kaikkialla: soittajia kyllä aina löytyy, vaan kuka tekisi hyviä biisejä?
 
Sit vielä tää, että onko se automaattisesti progea jos on paljon hassuja tahtlijajeja ja pitkiä biisejä? Aika suuri osa nykyään "progena" julkaistavasta tavarasta ansaitsee mielestäni (vaikka lokeroinnista en erityisemmin pidäkään) tulla lokeroiduksi lähinnä tekniikka- tai lottoheviksi.
 
Olis kyllä kiva kuulla joitain uusia bändejä, jotka ihan oikeasti kuulostavat progelta, eli 60-70-lukujen vaihteen molemmin puolin tehdyltä edistykselliseltä ja ennakkoluulottomalta rockmusiikilta, jossa on paljon vaikutteita eri tyyleistä eikä mitään alavirekitaratahtilajituuttausta. Ehdotuksia?

Jucciz: Ehdotuksia?
 
No kai sä nyt ainakin The Flower Kingsin oot tarkastanut, vaikkei ihan uusi olekaan? Siinä on mun mielestä hyvä paketti uutta ja vanhaa.

Jucciz: Sama ongelma siis kaikkialla: soittajia kyllä aina löytyy, vaan kuka tekisi hyviä biisejä?
 
Sit vielä tää, että onko se automaattisesti progea jos on paljon hassuja tahtlijajeja ja pitkiä biisejä? Aika suuri osa nykyään "progena" julkaistavasta tavarasta ansaitsee mielestäni (vaikka lokeroinnista en erityisemmin pidäkään) tulla lokeroiduksi lähinnä tekniikka- tai lottoheviksi.
 
Olis kyllä kiva kuulla joitain uusia bändejä, jotka ihan oikeasti kuulostavat progelta, eli 60-70-lukujen vaihteen molemmin puolin tehdyltä edistykselliseltä ja ennakkoluulottomalta rockmusiikilta, jossa on paljon vaikutteita eri tyyleistä eikä mitään alavirekitaratahtilajituuttausta. Ehdotuksia?
 
Niin no, itselleni proge ei ole mitään muuta kuin vanhojen progebändeiksi luokiteltujen bändien kopioimista ilman edes mitään yritystä luoda jotain omaa. Nuo alkuperäiset proge bändit ansaitsevat sen koko nimikkeen; progressiivinen, jolla jo enemmän merkitystä.
 
Itse suosittelisin Porcupine Treeta, välillä tuppaa kopioimaan muilta turhan paljon, mutta siitä ei pääse syyttämään ettei kokeilisi löytää jotain omaa. Tai siitä että olisi pelkkää suorittamista.

Jucciz: Ehdotuksia?
 
Aika moista OT:tä mutta Beardfish. Perinteikkäämpää progea, mutta ainakin minusta myös mukana jotain uutta.

KUNU:Varsinkin vanhempi osasto vielä Ibanez ajoilta on kultaa. Uudempi ei niinkään sytytä.
 
Mää tykkään taas juurikin uudemmasta. Jotenkin hevimpi ote. On siellä vanhoissakin hyviä piisejä kyllä.

Jucciz: Olis kyllä kiva kuulla joitain uusia bändejä, jotka ihan oikeasti kuulostavat progelta
 
Henk.koht. proge ei paljon kiinnosta, mutta tsekkaa nyt vaikka tuolta:
http://www.progarchives.com/top-prog-albums.asp?syears=2009#list

Borlag: Niin no, itselleni proge ei ole mitään muuta kuin vanhojen progebändeiksi luokiteltujen bändien kopioimista ilman edes mitään yritystä luoda jotain omaa. Nuo alkuperäiset proge bändit ansaitsevat sen koko nimikkeen; progressiivinen, jolla jo enemmän merkitystä.
 
Itse suosittelisin Porcupine Treeta, välillä tuppaa kopioimaan muilta turhan paljon, mutta siitä ei pääse syyttämään ettei kokeilisi löytää jotain omaa. Tai siitä että olisi pelkkää suorittamista.
 
Aika pitkälti samoilla linjoilla. Proge tuli, oli, ja meni. Jonkun etuliitteen uusi "progena" tehtävä musiikki mielestäni vaatii väkisin - ei sitä oikein mitenkään voi yhdistää sellaisenaan ns. oikeaan progeen. Olkoon vaikka nu-progea sitten. ;)
 
Porcupine Treetä pari levyä tsekkasinkin joskus: paikoin ihan mukavaa tavaraa, mutta jotenkin se on mun korvaan vähän liian jäsentymätöntä tai "polarisoitunutta" matskua (ns. Opeth-tauti): joko rauhallista hissuttelua, jossa parhaat kohdat kuulostavat suoraan Pink Floydiltä varastetuilta tai sitten nykymetallibändeiltä vähintään yhtä röyhkeästi lainattua teknisempää riffituuttausta - ilman, että nuo kaksi elementtiä mitenkään erityisen hienovaraisesti ja salakavalasti kietoutuisivat toisiinsa luoden oikeasti kiinnostavan kokonaisuuden tai lopultakaan mitään kauhean uutta ja omaperäistä. Mikään täysin toivoton orkesteri ei toki kyseessä ole: PT:tä nyt sentään voi kuunnella - toisin kuin DT:tä - siitä voi paikka paikoin jopa tykätä.

Itellä on DT parhaina hetkinään suosikkibändien joukossa, mutta onhan niiden levyt aivan helvetin epätasaisia. Metropolis pt. 2: Scenes From A Memory on kummiskin selkeästi paras, melkein vois luulla että Juccizkin tykkäis siitä.
 
Ayreon on toinen näistä uudemmista progejutuista mikä on itelle kolahtanut. Vaikkapa levy Universal Migrator pt I. Rauhallisempaa tavaraa siinä.

duc: Ayreon on toinen näistä uudemmista progejutuista mikä on itelle kolahtanut. Vaikkapa levy Universal Migrator pt I. Rauhallisempaa tavaraa siinä.
 
Tuossa on bändi, tai oikeastaan projekti jota en varmaankaan tule koskaan ymmärtämään. Koko touhu kuulostaa siltä että ollaan menty studioon kahdenkymmenen laulajan ja miljoonan eri idean kanssa, purkitettu sekalaista sälää ja passitettu kaikki kotiin. Jälkeenpäin leikkaillaan ja liimaillaan kaikki kasaan sen kummemmin miettimättä sopiiko ne yhteen lainkaan vai ei. The Human Equation platalla on kyseenalainen kunnia olla ainoa levy ikinä mitä olen kuullut ja rikkonut säpäleiksi etten vahingossakaan kuuntele sitä ikinä uudestaan. Se ei ansaitse paikkaa levyhyllyssä millään muotoa, ei vaikka olenkin pikkutarkka keräilijä joka haluaa kaiken mahdollisen kaikilta bändeiltä ja niiden sivuprojekteilta mistä tykkään. Hällä väliä vaikka tuollakin platalla on mm. Townsend ja LaBrie mukana. Dream Theateriltakin omistan lähemmäs 120 eri levyä (kyllä, niitä on oikeasti niin paljon) plus 3000 bootlegia, mutta tuota soopaa en huoli en millään.

Borlag: Tuossa on bändi, tai oikeastaan projekti jota en varmaankaan tule koskaan ymmärtämään. Koko touhu kuulostaa siltä että ollaan menty studioon kahdenkymmenen laulajan ja miljoonan eri idean kanssa, purkitettu sekalaista sälää ja passitettu kaikki kotiin. Jälkeenpäin leikkaillaan ja liimaillaan kaikki kasaan sen kummemmin miettimättä sopiiko ne yhteen lainkaan vai ei. The Human Equation platalla on kyseenalainen kunnia olla ainoa levy ikinä mitä olen kuullut ja rikkonut säpäleiksi etten vahingossakaan kuuntele sitä ikinä uudestaan. Se ei ansaitse paikkaa levyhyllyssä millään muotoa, ei vaikka olenkin pikkutarkka keräilijä joka haluaa kaiken mahdollisen kaikilta bändeiltä ja niiden sivuprojekteilta mistä tykkään. Hällä väliä vaikka tuollakin platalla on mm. Townsend ja LaBrie mukana. Dream Theateriltakin omistan lähemmäs 120 eri levyä (kyllä, niitä on oikeasti niin paljon) plus 3000 bootlegia, mutta tuota soopaa en huoli en millään.
 
Hah, ei itellekään ole nuo uudemmat iskeneet. Oikeastaan Actual Fantasy on mulle se parhaiten toimiva levy, siinä taitaakin olla selvästi vähiten vierailevia artisteja...

Harmi vaan, ettei tätäkään progekeskustelua ikinä löydä jälkeenpäin haulla ainakaan tällä otsikolla.

Tuo DBX:n kompura on kieltämättä jännä osa herran räkkiä. On ollut mukana 90-luvun alusta asti. Salainen ase?
 
Tsekatkaapa tämä kuva Petruccin tämänhetkisestä setistä:
 
http://www.johnpetrucci.com/images/gear/bcsl2009/right_rack.jpg
 
Eli kompura on vaihtunut TC:n kaksikanavaiseksi C400XL -monikaistakompuraksi, räkissä ylhäällä Mesan Amp Switcherin alla ja pedaalilevyn yläpuolella. Boost-pedaalikin on vaihtunut Keeleyn modaamaan Tube Screameriin. Tässä kaikki laitetiedot niistä kiinnostuneille:
 
http://www.johnpetrucci.com/gear.htm

Ettei ihan OT:ksi mene, niin voisiko joku sanoin kuvailla tuota videon soundia? Ihan senkin takia, että en täysin tajua mitä tarkoitetaan esim. jos soundi on 'pyöreä' tai vaikka 'tunkkainen'. Jokaisella varmaan on omat standardinsa, mutta olisi hyvä jos jotain suuntaa saisi. :)

T-Stag: Tsekatkaapa tämä kuva Petruccin tämänhetkisestä setistä:
 
http://www.johnpetrucci.com/images/gear/bcsl2009/right_rack.jpg
 
Eli kompura on vaihtunut TC:n kaksikanavaiseksi C400XL -monikaistakompuraksi
 
Höh, rauta vaihtuu melekein joka viikko :) Näköjään TC:n 2290 on myös poistunut käytöstä.

aoeu: Ettei ihan OT:ksi mene, niin voisiko joku sanoin kuvailla tuota videon soundia? Ihan senkin takia, että en täysin tajua mitä tarkoitetaan esim. jos soundi on 'pyöreä' tai vaikka 'tunkkainen'. Jokaisella varmaan on omat standardinsa, mutta olisi hyvä jos jotain suuntaa saisi. :)
 
No siis tuo soundi on tyypillinen MK IIC+:n soundi: smooth & punchy. Särö on selkeä, huolimatta massiivisista gainin määristä. Mielestäni maailman paras kitarasoundi.