Kitarat: kitarakamat ›

Ylipäänsä ei ole mitenkään mielettömästi väliä mitkä mikit ovat, jos on vain hyvä merkki (Seymour & Duncan, DiMarzio, EMG joitain mainitakseni)
 
Mutta jos todellakin tarttee kunnon säröjä niin Dimebucker oli erittäin hyvä ja "tiukka mikki" Washburnin Dimen signaturessa.
 
Jos sattumoisin löytyy tuollainen niin pistä tallaan kiinni ja kaulamikiksi tietysti perinteinen Seymour& Duncan SH2 (jazz-mikki)
http://seymourduncan.com/products/e … mbucker/progressive/sh2_jazz_model/
 
Noilla ei varmasti mennä metsään pahasti. Kandee kuitenkin katsoa valmiiksi sellainen kitara, jossa on sopivat saundit ja mikit itselle. Ei mihin tahansa kitaraan kannata alkaa vaihtelemaan mikkejä. Ylipäänsä ihmetyttää, miksi ihmeessä, jotkut vaihtelevat halpaan kitaranruoskaan jotain kalliita mikkejä. Tuntuu jotenkin samalta kuin laittaisi kehnoon Ladaan kalliit renkaat. Toki ominaisuuksiin tulee parannus, mutta miksei saman tien vaihda koko kitaraa.

Hommaa molempiin käyttötarkoituksiin oma kitara niin saat soundit kohdilleen.

marco_albertz: Ylipäänsä ei ole mitenkään mielettömästi väliä mitkä mikit ovat, jos on vain hyvä merkki (Seymour & Duncan, DiMarzio, EMG joitain mainitakseni)
 
Tätä kun nyt on useampaan otteeseen mainittu, ni sanonpa et tuo miten paljon on väliä on aika suhteellinen käsite. Jollekin se on se ja sama kunhan kepistä tulee suht häiriövapaata signaalia ja toiselle ei. Mutta onhan se nyt vähän eri asia onko kepissä EMG-aktiivit vai SD:n paffit?
 
Omista kokemuksista jopa niinkin vähäinen muutos kuin straton tallaan JB -> Custom 5 oli aika huomattava soundin miellyttävyydessä. Ja kitara ei edes ollut mikään kallis ja hyvä. Samoin selkeä parannus tuli toisessa kitarassa kun tallan Air Zone vaihtui Nortoniin. Tiedä sit mistä johtunee, soundityypistä, vahvistimesta, kajareista tai vaikka soittotyylistä mutta pelkkään psykoakustiikkaan en oikein jaksa uskoa (kun en kuitenkaan ole sitä porukkaa joka kuuntelee vahvistimiensa virtapiuhoja oskilloskoopilla).