Muusikonrenttu: Kun ostin vintage Straton, jonka sunburst-body on täynnä pientä puunväristä länttiä, oli mielessä maalauttaa uudestaan kermanvalkoiseksi. Bändin jäsenten ääretön rock-uskottavuuden suitsutus kuitenkin muutti mielen ja kitara jäi alkuperäismaaliinsa. Ja hyvä niin.
Nämä ovat kyllä ihan hauskoja juttuja mietittäväksi. Tuttavani on hurahtanut vintage Vespa-skoottereihin ja aiheesta kirjankin kirjoittaneena voidaan varmaan laskea alan asiantuntijaksi. Hänellä on hyvin tarkka ja täsmällinen ote kosmeettisesti huonokuntoisten skootterien entisöinnissä. En tiedä oliko tämä mikään yleisperiaate, mutta hän selitti ainakin yhden vanhan Vespan kohdalla miten sen maalipinta oli entisöity. Homma meni niin, että alkuperäisen vanhan maalin koostumus oli jotenkin suurinpiirtein kemiallisesti analysoitu. Joka tapauksessa oli tultu siihen tulokseen, että vastaavaa myrkkyseosta ei enää valmisteta.
Niinpä maaliseos tehtiin käsin sekoittamalla, tietenkin mahdollisimman tarkasti alkuperäiseen sävyyn sopivaksi ja pistettiinköhän vielä vanhat myrkyt ja lyijytkin sekaan? Mutterit ja nippelit korvattiin tarvittaessa alkuperäisillä NOS ("new old stock") osilla. Tarvittaessa osia lähdettiin hakemaan vaikka toiselta puolen Eurooppaa.
Eli voidaan ehkä sanoa, että skootterimiehen Vespa-menopelin ei välttämättä tarvitse olla alkuperäisessä kunnossa ollakseen (sananmukaisesti) katu-uskottava. Toisaalta näiden kapistusten kohdalla reiät maalipinnassa ovat varmaan enemmänkin kuin kosmeettinen haitta. Luulisin ruosteen puskevan helpommin allaoleviin metalliosiin jos maalipinta on atomeina maailmalla. Kitarassa ei moista vaaraa ole eikä kyllä nupeissakaan. |
kaaliaivo
