Kitarat: kitarakamat ›

Ahokkis: Morjens!
 
Ostin tässä uuden kitaran (Vintage vrs100) ja huomasin että mikit ei ole ihan mun makuun. Kaulamikki on aavistuksen liian tuhnu ja ylä/middlekireä, kuulostaa kasibittiseltä. Saisi olla kirkas ja lämmin, mutta kuitenkin tarvittaessa räväkkä. Tallamikillä saisi olla kirkkautta ja räväkkyyttä.
 
Bändin kanssa veivaan mättöä, mutta muuten tykkään soitella keviää funkkia/progea/klassista rokkia.
 
Oon miettinyt dimarzion Air Nortonia ja Air Zonea tai teslatekiltä jotain jos on(suosituksia?). Olisko toi se mun setti vai osaisitteko mikimestarit kehotaa muita settejä..?
 
Mites muuten kitara noin niinku muuten. Onko hintaisensa väärti peli? Itselläni on vintage lessu johonka olen tyytyväinen mikki uusinnan ja nauhojen siistimisen jälkeen.

LesPaul70: Minä en lukenut tuota ihan noin. Uskon postaajan olleen ihan tosissaan.
 
Saattaapi hyvin olla... tuli vain jostain sellainen fiilis ihan ensimmäisenä.
 
Vaikka itsekin pidän BKP:n mikkejä huippuina (näkeehän sen artikkeleistanikin), uskon myös, että jokaisen makuun ne eivät ole ja, aivan erityisesti, että mikä tahansa BKP ei sovi mihin tahansa kitaraan ja mihin tahansa tarkoitukseen.
 
Itse testailin kanssa useita BKP:n mikkejä ennenkö sieltä löytyi se "oma soundi". Stratossa oli ensin The Sultan's setti mutta se vaihtui haituvan kuumempaan Mother's Milk settiin. Samoin Humbucker-puolella miulla oli Nailbomb ja Painkiller. Kummatkin aivan liian järeitä miun soittoon (jopa ääriheviin näillä nykyvahvistimilla). Sitten kokeilin Black Dog ja The Mule settiä LePaan ja tykkäsin entistä enemmän. Tuosta jäi tuo Black Dog pois kun kaipasin lisää selkeyttä soundiin ja nykyään Stormy Monday toimittaa kaulamikin virkaa ja The Mule tallamikin virkaa, useammassakin kitarassa.
 
Lisäksi Tim Mills todellakin antaa itse sähköpostilla suosituksia mikistä, kun vain ilmoittaa millaiset kamat itsellä on ja minkätyylistä soundia hakee. Tätä mahdollisuutta kannattaa ehdottomasti hyödyntää.
 
Jep. Minulle suositteli silloin juuri tuota The Mule (neck) ja Black Dog (bridge) kun haeskelin Les Pauliin sopivaa rokkimikkisettiä. Kerroin myös soundillisia esikuvia (bändejä, kitaristeja yms.) Mills tietää ja tuntee tuotteensa kyllä hyvin.
 
Eivät ne BKP-mikit tietysti sittenkään ole mikään hopealuoti kaikkiin soundiongelmiin tai edes kaikkien makuun. Esimerkiksi hajakääminnän ansiosta selkeämpi soundi voi olla joillekin vain haitta, jos tykkää sellaisesta paksummasta (minun mielestäni sameammasta) soundista.
 
Ylipäätänsä mitkään mikit yksistään eivät ole oikotie onneen. Perinteisesti soittaja itse, kitara, vahvistin ja kaiutinelementit ovat ne tärkeimmät kulmakivet, joissa sitten nämä pienemmät tekijät (kielet, johdot, mikit yms.) näyttelevät sivurooleja. Hyvä soundi on kuitenkin kaikkien näiden yhteenlaskettu summa.

http://www.saloguitars.com/
 
Tuolta saa hyviä mikkejä. olen kyllä mainostanut ennenkin, ja tulen mainostamaan jatkossa:-). Itse pidin kanssa jb:tä "maailman napana", ennen kuin ostin Salon kitaran. En siis mitään faktoja ja vertailuita osaa sanoa yhtä paljon kuin nuo muut ketjussa kirjoittavat, koska en ole kokeillutkaan noi monia eri mikkejä. Loputon suo nää musavehkeet kyllä on...
 
Ei nuo mun kitaran mikit ihan öykkäheviin taivu, kun sellaista blueshevirockimpaa soundia haen. Salo käämii mikkejä myös "tilaustyönä" asiakkaan toiveiden mukaan. Mitä kysyin hintoja eilen, niin 80-100€ per mikki, mikä on käsintehdystä aika halpahinta, mun mielestä ainakin.

bonecrusher: Minulle tuli tästä kirjoituksesta ihan ensimmäisenä mieleen että "tässä nyt vaan jauhetaan foorumilla", vaikka oikeasti mitään ei ole testattukaan. Randomilla valittu kaksi mikkiä joista julistetaan mutuilemalla oma mielipiteensä. Sitten lopulta ajattelin kuitenkin, ettei sillä ole väliä onko testattu vai ei... enhän miekään kaikista BKP:n tuotteista diggaile. Esim. Nailbomb ei lopulta ollut minua varten ja nyt ESP:ssä ja Charvelissa on DiMarziota. Nailbomb oli liian herkkä korkeussäädölle ja kaikki aika reeniksellä meni mikin ruuvaamiseen ylösalas kolossaan. Samoin se oli aivan liian kuuma miun rokkitouhuihin (liian moderni soundiltaan). En silti itse julistaisi kaikkia tuotteita surkeiksi sen pohjalta että on kahta mikkiä testailtu.
 
Loppupeleissähän kyse on just siitä mistä itse pitää ja sen oman soundinsa voi löytää 5 sentin tai 5 miljoonan vermeistä (tai jostain tuolta väliltä). Mitään oikeaa vastaustahan ei ole. Ei siitä pienestä sarkasmista sen suurempia hernepusseja kannata nasaalikäytäviin imaista.
 
PS. Onhan niitä muitakin mikkivalmistajia kuin BKP, joita kannattaa perinteisten Duncanien, Marzioiden ja EMG:n ohessa testailla. Rio Grande Pickupsista aina WB pickupsiin tai Stephens Designiin asti.
 
Niin, mieleenhän voi tulla mitä vaan. Tuolla mun profiilissa on kuvassa punaisessa kutosessa vielä BKP:n tuotteet, uskoisin olevan tutun näköiset jos niiden kanssa olet oikeasti pelannut.
 
Ja aikaisempaan kysymykseen, kyllä olivat uudet ja Timin suosituksen mukaan tilasin. Pohjatiedot jotka halusi oli kitaran malli, puut, tyylisuunta ja mieluinen soundi.
 
Kyllähän ne muuten mutkun ei sittenkään. Trilogyt jotenkin liian "sielukkaat" mun makuun ja sitten taas en tykkää yhtään single-coil hurinoista. Miracle Man jotenkin liian tumma Orangen kanssa, erottelee ja potkii, mutta ei siltikään ole mulle just se.
 
JB:n kun vaihtoi tallaan, tuli heti taas sellanen tuttu fiilis, tietää mitä saa, samaten Hotrailsit, jotka on aina ollut mun makuun.
 
Jokos alkaa Bone-keisarille kelvata vai tuliko vielä sellanen fiilis...?

Gary the pine: Niin, mieleenhän voi tulla mitä vaan. Tuolla mun profiilissa on kuvassa punaisessa kutosessa vielä BKP:n tuotteet, uskoisin olevan tutun näköiset jos niiden kanssa olet oikeasti pelannut.
 
Kyllä mulle mustat kuoret sekä humbuckereissa ja singlecoil-mikeissä on tuttuja, se mitä niiden alla on asia erikseen. Toisekseen, en kurkkinut profiiliasi kirjoituksesi jälkeen, joten kuva tuli minulle tutuksi vasta äsken. Förlåt!
 
Ja aikaisempaan kysymykseen, kyllä olivat uudet ja Timin suosituksen mukaan tilasin. Pohjatiedot jotka halusi oli kitaran malli, puut, tyylisuunta ja mieluinen soundi.
 
Kyllähän ne muuten mutkun ei sittenkään. Trilogyt jotenkin liian "sielukkaat" mun makuun ja sitten taas en tykkää yhtään single-coil hurinoista. Miracle Man jotenkin liian tumma Orangen kanssa, erottelee ja potkii, mutta ei siltikään ole mulle just se.
 
Jees, ei kaikki aina kaikilla toimi, eikä välttämättä ole "se juttu". Hyvä niin, sillä olisi helvetin tylsää jos kaikilla ois samat rojut lapasessa.
 
JB:n kun vaihtoi tallaan, tuli heti taas sellanen tuttu fiilis, tietää mitä saa, samaten Hotrailsit, jotka on aina ollut mun makuun.
 
Sama oli minulla kun vaihdoin Nailbombit takaisin DiMarzion Super Distortioneihin parissa heviluutussa. Se soundi toimi laakista, ilman että täytyi mikin korkeus asettaa millilleen ja ruuvata säätöjä ja asetuksia muista romuista jatkuvasti.
 
Soundin hakeminen on välillä ihan kivaa, mutta reeniksellä sitä toivoo aina enempi aikaa itse soittamiselle kuin pitsinnypläilylle.
 
Jokos alkaa Bone-keisarille kelvata vai tuliko vielä sellanen fiilis...?
 
Mikä ihmeen keisari? Turha nälviä yhtään siellä. Mie vaan sanoin suoraan kiertelemättä ja kaartelematta sen oman ensifiiliksen. Jos luit kirjoitukseni loppuun niin sieltä ois pitänyt siullekin jäädä enemmän hyvää kouraan kuin herneitä nessuun.

jan_k: Kyllä toi jb/59 on aika voittamaton yhdistelmä mielestäni.
 
Joo, sillä ei kyllä ainakaan voiteta. 59 nyt on ihan perus ok mikki, mutta en tajua, miksi kukaan suosittelee JB:tä yhtään mihinkään.

Olen lueskellut nuita mahtavan internetin foorumeita joissa JB: tä on syytetty alakerran tiukkuuden puutteesta, ja huonosta soveltuvudesta rytmisoittoon. Kommentteja?

Jaba: Olen lueskellut nuita mahtavan internetin foorumeita joissa JB: tä on syytetty alakerran tiukkuuden puutteesta, ja huonosta soveltuvudesta rytmisoittoon. Kommentteja?
 
Minusta JB on jotenkin "kireä". Ilmeisesti johtuu sen mikin ylitsepursuavasta treblestä ja ylä-middle korostuksesta. Ei välttämättä huono juttu jossain kokomahonkisessa luutussa, josta halutaan ulos treblekkäämpi tone. Myös ulostuloa on sen verran reilusti, että kireä (jokseenkin kompressoitu ja kapea) soundi korostuu entisestään.
 
Minulle ainakin JB oli täysin väärä valinta. Se ei hengittänyt lainkaan...

Tai sitten torille kyttäilemään kimppatilauksien ylijäämiä;-) Teslan Plasma II on varsin pätevä setti mahonkikepukkaan. Riittävän kuuma räyhäkkääseenkin menoon ja toisaalta lämmin ja selkeä. Ei riivi mistään suunnasta, mutta tarjoaa kuitenkin hammasta.
 
Eihän nuo siis mitään maailmaa mullistavaa tarjoa. Hyvää perusmikkiä halpaan hintaan...