Kitarat: kitarakamat ›

duc: Mahtaakohan tuollainen putkienvaihto toimia... Rockerverbiähän saa kylläkin 100 watin versionakin, siinä on neljä EL34-putkea.
 
Muistan lukeneeni Orangen foorumilta ihan suunnittelijan itsensä taholta, että tuota 50W -versiota voisi myös ajaa kahdella EL34:lla, kunhan biasointi hoidetaan asialisesti. Ja miksipäs ei, jos putkien kantojen nastajärjestys soeltuu myös El34:lle. Päätemuuntajahan on sovitettu 50W:n mukaan.

Joo kyllä tuota Rockerverb 50W:tä voi ajella EL-34:silla. Vaihtelun vuoksi vain tuossa pienempitehoisessa mallissa eri pääteputket.
 
Mitä tuohon pikkurosoon tulee, niin pitäisi kyllä päästä testaamaan pienitehoisilla mikeillä. Sellaisia kun ei ole kitaroistani yhdessäkään.

Nacher:Mitä tuohon pikkurosoon tulee, niin pitäisi kyllä päästä testaamaan pienitehoisilla mikeillä. Sellaisia kun ei ole kitaroistani yhdessäkään.
 
Tommoset pikkutehoiset mikit tarjoaa usein myös muutenkin nätimpää pikkuruttua, näin sivuhuomiona :)

Kyllähän tähän löytyy paljonkin vaihtoehtoja. Laney VH100R on hyvä, inhimillisen hintainen ja aika monipuolinen laite. Itse asiassa, vaikka täällä foorumilla on jotkut puhuneet toista, niin se vaikuttaisi kuitenkin ihan hyvin rakennetulta laitteelta. Putkienvaihdon yhteydessä tsekkailin sisälle. Jälki on todella siistiä, putket kiinni rungossa ja menee hyppylangoilla piirilevylle. Mua kiinnostaisikin kuulla vähän perusteluja niiltä, jotka ovat VH100R:ää sanoneet huonosti rakennetuksi laitteeksi.
 
Orangen Rockerverb on myös todella hyvä vahvistin. Siinä on mm. todella hyvä kaiku, jos sellaisesta diggailee. Särökanava toimii hyvin ihan pikkusäröistä hi-gainiin. Tohon soundin tummuuteen sanoisin & komppaisin, että midot mikit tekee paljon. Telellä ja Stratolla tekee paljon, jos miedompaa soundia haluaa. Ketjun otsikosta päätellen ei kuitenkaan haluta. :-)
 
Tänään tyyppasin Diezelin Einsteinia ja Marshallin Vintage-Modernia. Einsteinistä jäi tosi hyvä maku. Ainoa mikä tökkii, on käyttöliittymä. Kakkoskanavasta kun lähtee ahtosärö, eikä oikeastaan mitään muuta. Ykköskanavasta lähtee paljon muutakin, mutta se on sitten hei hei puhtaalle soundille. Ts. tarvitsee jonkun säröpurkin lisäksi, jos pitää saada puhtaan soundin lisäksi mietoakin säröä. Marshallin Vintage-Modernissa oli hyvä puhdas soundi, mutta täytyy todeta, etten saanut siitä ulos oikeataan mitään muuta miellyttävää. Yläpäässä oli ärsyttävä piikki (joillekin varmaan päinvastaista), eikä sitä saanut oikein mitenkään ruuvattua pois EQ:lla, joka toimi perus Marshall-tyyliin, eli ei toiminut. Hädin tuskin kuuli eroa, vaikka väänsi bass/middle/treble -kolmikon ääripäästä toiseen. Jotkut tästä vahvistimesta varmaan diggailee paljon, minä en. Mesan F-sarja on musta oikein jees "budjettimesaa", kunhan vaan käytössä on suljettu rakenteinen kaappi. Tosin, jos Einstein on budjetissa, niin siinä hintaluokassa on kyllä jo vaihtoehtoja.

Lisätään vielä Rockerverbin etuihin se, että se toimii todella hienosti myös pienillä volyymeillä. Tuolta voi käydä testailemassa mun nopeita soundiklippejä kerrostalovolyymeillä nauhotettuna:
http://maihinnousu.net/a/?artist_id=830

Ketjun aloittaja ei puhunut budjetista, joten isketään Bogner Ecstacy kehiin. 3 kanavaa, puhdas kanava perustuu Fender Deluxeen ja särökanavat modifioituihin Marshalleihin. Mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja vaikka mihin. Hinta on korkea, mutta vastinetta paljon.
 
Tosta Orangen rockerverbistä pakko mainita, että hevirockbändimme toisella kitaristilla on semmoinen ja hän käytti sitä bändissä jonkin aikaa eikä toiminut sitten yhtään. Hi gain -hommissa särö ei ollut kiinteä ja saundi oli täynnä tuhnua keskialuetta. Äänimiehemme oli aivan helisemässä. Kytkeminen 4x12-Marshalliin (Greenback-elementeillä) ei paljoa auttanut. Loppujen lopuksi pistimme kaverin käyttämään mun Ecstacy-nuppia....

T-Stag: Ketjun aloittaja ei puhunut budjetista, joten isketään Bogner Ecstacy kehiin.
 
Ja samaan syssyyn sitten kaikki muutkin vastaavan kaliiberin laitokset, mitä näitä nyt on - Mesan Road King ja Mark V, Custom Audio Electronics OD-100, Soldano SLO-100, Diezel Herbert jne. :-)

T-Stag: Tosta Orangen rockerverbistä pakko mainita, että hevirockbändimme toisella kitaristilla on semmoinen ja hän käytti sitä bändissä jonkin aikaa eikä toiminut sitten yhtään. Hi gain -hommissa särö ei ollut kiinteä ja saundi oli täynnä tuhnua keskialuetta.
 
Ei tuo yksinään olekaan ihan tarpeeksi tiukka esim. moderniin hevikomppaukseen, mutta boosterin (perus-tubescreamer ym.) kanssa omaan makuun just eikä melkein.
 
E: voisinpa laittaa maihinnousuun vielä yhden klipin Rockerverbistä. Hetki pieni...

Noni, eli tässä tuoretta klippiä Rockerverbillä, minkä männä viikolla jammailin - messissä myös akkaria & bassoa, kuten varmaan kuulette. Vasemman kanavan puhtaat on skulattu meksikolaisella Telecasterilla, kun taas liidit G:n LP Studiolla (Duncan Phat Cat/JB -mikit). Messissä ei ole mitään purkkeja... Mikkinä ja äänikorttina toimi Zoomin H2:
http://maihinnousu.net/s/?song_id=3308
 
E: pahoittelut ylettömän santanamaisesta liidisoitosta :P

Kosti: Elikkä olisi haussa Krankin tilalle sellainen vähän rokahtavampi nuppi metalliin.
 
Bogner Alchemist. On rock. Rock on..

kimurantti1: Einsteinistä jäi tosi hyvä maku. Ainoa mikä tökkii, on käyttöliittymä. Kakkoskanavasta kun lähtee ahtosärö, eikä oikeastaan mitään muuta. Ykköskanavasta lähtee paljon muutakin, mutta se on sitten hei hei puhtaalle soundille. Ts. tarvitsee jonkun säröpurkin lisäksi, jos pitää saada puhtaan soundin lisäksi mietoakin säröä.
 
Tää on vähän käyttäjäkohtainen juttu tietty, mutta mä en oo nähnyt noita moodeja ongelmana tossa vahvarissa. Mä vetelin aikamoisella säröllä agressiivista deathmetallia tuolla bändissä ja se puhdistui pelkällä volapotikalla ihan täysin puhtaaksi asti. Kitaroissa oli vielä kohtuukuumat mikit käytössä (Duncan Custom, DiMarzio ToneZone, '59 ja jotain satunnaista). Käytössä oli siis ykköskanavan kolmosmoodi. Helppoheikki tietty tekee kytkimestä, potikasta ja jakeista koostuvan "volapedaalin", jolla saa yhdellä naksulla tipautettua sisään menevää signaalia tarpeeksi ilman arpomista.
 
Jos se oikein tosissaan vituttaa, niin tuohon vahvariin on olemassa ihan yksinkertainen modi, jonka osaa vähän tietämättömämpikin elektroniikan kanssa roplaava tehdä. Sillä saa moodit vaihdettavaksi polkimella. Gainit ykköskanavalla about klo 13 ja vola puolivälissä pysyy moodien volabalanssikin kondiksessa. Plus tietty, että abouttiarallaa noilla maisemilla soundikin on (ainakin mun ja muutaman muun mielestä) parhaimmillaan.
 
Mikäli käytössä on vaikka G-Major tms. niin sen releillä saa vaihtumaan kanavat ja moodit näppärästi. Tietty saahan niitä relepakkeja erikseenkin, jos ei kaipaa vatkainta, tai käyttää vaikka erillispolkimia. On toi kaikki kieltämättä ylimääräistä vaivaa, mutta jos soundi on mieleen, niin miksikäs ei moista tekisi? Tämähän on kuitenkin kaksikanavainen nuppi ja pirun monipuolinen soundipaletiltaan. Kanavahirmut on sitten Diezelin mallistossa ihan tarkoituksella erikseen. Einstein ei kuitenkaan jää soundikirjon ja laadun suhteen sen huonommaksi, se on vain erilainen.
 
Ja joojoo, mä oon aika fanaattinen näiden värkkien suhteen... :) Mun mielestä toikin vaan on sen pienen lisävaivan arvoinen, mikäli pelkkä käytettävyys tulee kynnyskysymykseksi.

Antti1: Jos se oikein tosissaan vituttaa...
 
Kyllä. Siksi esim. mun kiinnostus tuota vahvainta kohtaan on ollut vähäistä. Mutta...
 
niin tuohon vahvariin on olemassa ihan yksinkertainen modi, jonka osaa vähän tietämättömämpikin elektroniikan kanssa roplaava tehdä.
 
...jos näin on, niin täytyy miettiä uusiksi. Linkkiä tuohon modiin oisko?
 
JuSu

Joo, tässä sulle linkki: http://www.rig-talk.com/forum/viewtopic.php?f=14&t=24857#p375039
 
Tosiaan vahvariin itsessään tarvitaan stereojakki ja kolme piuhaa. Ei kamalan hankala modi. :)
 
EDIT: Tuossa on neuvottu miten saa rakennettua polkimenkin tuota varten, jos ei ennestään oo sopivia kanavanvaihtajia.

sikki-six: Ei tuo yksinään olekaan ihan tarpeeksi tiukka esim. moderniin hevikomppaukseen, mutta boosterin (perus-tubescreamer ym.) kanssa omaan makuun just eikä melkein.
 
E: voisinpa laittaa maihinnousuun vielä yhden klipin Rockerverbistä. Hetki pieni...
 
Sen verran pitää vielä sanoa, että näin samaisen kitaristin soittamassa Orangella modernia rokkia, pienemmällä säröllä kahdeksasosia avoimesti hakaten ja siihen vahvistin toimi ihan eri tavalla kun galoppiin ja dempattuihin kuudestoistaosiin... Rock-puolella Orange pelittää hienosti, etenkin reunasärösaundeissa.

Ootko harkinnu et hommaisit ihan puhtaasti "rokki vahvarin" metallin louskuttamiseen.
 
Meidän bändin kanssa välillä soitellaan melko raskaastikin ja sitten taas välillä varsin himmaillen. Saundit toimii kitaroiden osalta koko ajan kumminkin. Ja itsellähän on vahvistimena:
 
vanha Hiwatt, jonka saundi taipuu pedaalien kanssa aivan mihin tahansa, pedaalien kanssa siksi että vermeksestä itsestään ei hirmuisia säröjä saa ilmoille. Sävysäätimet sen sijaan toimivat erittäin tehokkaasti, volaa saa enemmän kuin tarpeeksi ja saundi pysyy hallittuna ja napakkana koko volyymiskaalan läpi. Pedaaleita vermes syö erinomaisesti joten sopivilla pedaaleilla saa melkein mitä tahansa ulos.
 
Toisella kitaristilla on vahvaimena vanha Fenderin Blues Deluxe combo ja siitäkin saa erittäin mallikasta ruttuutusta ulos. Hällä on pedaalilaudassa ainoastaan kaksi tubescreameria peräkkäin. toisestä tanakka rokkisärö ja sitä boostaamalla ne tuhdit leadit/heavymätöt sitten. Vastaavia kokemuksia on itellä muistakin fenkun vahvaimista. Mm. Bassman sopii raskaampaan musaa munsta oikeinkin hyvin saundinsa luonteen puolesta joskin kovempia säröjä varten pedaalia vaaditaan tässäkin.
 
Eli suosittelisin paneutumaan oikeesti silleen puhtaasti rokkivahvareina pidettyihin kamppeisiin. Esim. Fenderin tuotteista saa helpolla oikein mallikkaan purevan rock/metal saundin joka taatusti poikkeaa kilpakumppanien saundimaailmoista. Samalla saa pedaalin painalluksella ne maailman parhaat cleanit ja ne miedommat rock/pop sävyt. Ja kun menee keikalle saa automaattisesti kaikkien rockpoliisien hyväksynnän rouhealle vahvistinvalikoimalleen.

sikki-six: Tommoset pikkutehoiset mikit tarjoaa usein myös muutenkin nätimpää pikkuruttua, näin sivuhuomiona :)
 
Singlecoilit sopii myös ihan raskaamman musan soittamiseen oivasti. Ainakin toiselle kitaristille. On reilusti purevampi ja läsnäolevampi saundi kumminkin niissä ja ei oo missään vaiheessa vaarana et kitaristi menis saudin puolesta basistin tontille. Edelläolevassa viestissä mainitsemassani bändissä allekirjoittanut soittaa yksikelaisilla ja toinen kitaristi humbuckereilla. Merkkien olessa vielä sopivasti fender-gibson ja ei oo kyllä ikinä ollut mitään tukkoisuus ongelmaa.

Osta olkaimet ja hanki henkselit! Tai sit osta Soldano... :)

Juuri treeneistä palattuani ei auta muu kuin suositella Mesa Mark III:sta.
Metallimainen, mutta juurikin sopivasti rockin ärjyvä peli :D

eipä mitn...

kimurantti1: Kyllähän tähän löytyy paljonkin vaihtoehtoja. Laney VH100R on hyvä, inhimillisen hintainen ja aika monipuolinen laite. Itse asiassa, vaikka täällä foorumilla on jotkut puhuneet toista, niin se vaikuttaisi kuitenkin ihan hyvin rakennetulta laitteelta. Putkienvaihdon yhteydessä tsekkailin sisälle. Jälki on todella siistiä, putket kiinni rungossa ja menee hyppylangoilla piirilevylle. Mua kiinnostaisikin kuulla vähän perusteluja niiltä, jotka ovat VH100R:ää sanoneet huonosti rakennetuksi laitteeksi.
 
Pakko huomauttaa että onko tiedossaisi se että nyt on vissiin menossa jo viides malli VH100R:stä. Sitä on tehty jossain vaiheessa Pintaliitos komponeitella ja ilman rengas sydän muuntajia.
 
VH100r on loistava valinta jos haluaa päästä halvalla. Ei se rakenteellisesti susi ole mutta ei se ole kyllä viimeisen päälle rakennettukaan.
 
Rokahtavaa niin Invader toki mutta halvempi on Screamer. Orangesta ei suoraan perus metalli irto jos sitä haetaan. No ei oikein Laneystakaan sen ollessa Perin Britti henkinen. (puhun nyt siitä M.netin "yleisestä" metalli soundista eli Sikamaisesta mid scoopista sirkkeli gainilla)