Kitarat: kitarakamat ›

Olen kitaristina ikialoittelija ja räpeltäjä, joten mediakritiikki on suotavaa:
 
Tilasin joulukuussa ex-tempore sokkona ensimmäisen Teleni, Mex-std ja lefty. Hakusessa oli kirkas ja ehkä vähän purevakin soundipaletti, juurimusiikki osastolle lähinnä. Sain edullisesti mainiosti soitettavan ja aivan hyvin viimeistellyn yksilön.
Kaula on oikein sopiva minulle ja tuntuu sietävän Suomen ilmastoa. Satulalle ei tarvinnut tehdä mitään, ehkä siinä on himpun verran varaa madaltaa jos haluaa. Vire on hyvä. Miinusta tulee nauhoista, joiden päät on viistottu turhan paljon. Menetän lähes millin pelikentän leveyttä vain siksi, etteivät prinsessat pääsisi viukuttamaan nauhojen päistä. Virikoneet ja muukin rauta on jämyä ja toimivaa.
Ja kaulatasku on jämpti, mutta takapuolessa näkyy halogenivalolla ehkä maalarin hanskan osumia pari kappaletta, prkl.
 
Odotin vaahtera/leppä/tele soundin olevan kuitenkin kirkkaampi. Mainostavat "New Hotter PUs", olleet ehkä vuodesta 2006 lähtien (omani 2008), joten se saattaa olla osasyy.
Soundi on hyvinkin all around ja ehkä myyvä, mutta ei sitä Teleä mitä toivoin. Tai sitten vika on lankussa. Tässä juuri kokemattumuuteni tulee ilmi. Pintakäsittely on mielestäni paksu ja runko koputellessa vähän eloton, tietysti iso tallakin vaikuttaa. Pitäisköhän mennä Nurmoon naputtelemaan kitaroita, että saisi vähän pohjaa arvioon.
Mikkien vaihto on joka tapauksessa edessä.
 
Hinta/laatusuhteeseen olen kuitenkin tyytyväinen ja Telecaster on hieno laji.
 
Edith: pannaas vielä kiitokset: JCarlos, Jetza. Gloria, Alonso ja Rienda, menee varmaan tätä kautta perille.

Manasse: Olen kitaristina ikialoittelija ja räpeltäjä, joten mediakritiikki on suotavaa:
 
Tilasin joulukuussa ex-tempore sokkona ensimmäisen Teleni, Mex-std ja lefty. Hakusessa oli kirkas ja ehkä vähän purevakin soundipaletti...
 
Soundi on hyvinkin all around ja ehkä myyvä, mutta ei sitä Teleä mitä toivoin. Tai sitten vika on lankussa.
 
Vika ei ole lankussa vaan sinussa.
 
Uskokaa nyt, että kitaraa ei kannata tilata. Se pitää itse valita.
 
Kaikki muut kräpit voi tilata riskillä, mutta jos ei tiedä miltä tilaamansa kitarayksilö tulee kuullostaamaan - ei ole sielultaan kitaristi.

Mulla on omasta mielestäni helvetin hyvä Mexicostankku -92. Hyvin soivat puuosat, nauhat vielä alkuperäiset ja ihan OK, body kolmesta leppäpalasta.
 
Mutta, päivityksiä joutui kyllä tekemään. Ensinnäkin bodysta on hiottu maalit veks ja heitetty ohut petsi päälle. Tämä on edellisen omistajan tekosia, en osaa arvioida mahdollisia vaikutuksia sointiin, mutta hienolta se ainakin näyttää.
 
Talla oli ihan uudenvuodentinaa, blokki onneton nysä samaa vinkuintian "metalli"seosta. Vaihdoin tilalle hieman modernimman Wilkinsonin kunnon blokilla. Eroa on kuin yöllä ja päivällä.
 
Mikit olivat ihan OK, jos pitää keraamisista yksikelaisista. Minä en pidä. Mikkeinä on ollut Lace Sensoria ja jotakin sekalaisia tarvikemikkejä. Parannus ollut huomattava, mutta nämä ovat niitä makuasioita, pölö pölö. Tällä hetkellä stratossa on kiinni 3 yksikelaisen kokoista, ei mitään merkkikamaa vaan hyvät ja sopuhintaiset, humpparia, jotka kaikki ovat nostopotikoilla puolitettavissa. 5-asentoisella kytkimellä saa vielä melkoisen kasan variaatioita mitkä kelat mistäkin mikistä ovat käytössä.
 
Siis, ainakin asiallinen pohja värkätä mieleisensä, jos kohdalle sattuu se kuuluisa hyvä yksilö.

Kaikki muut kräpit voi tilata riskillä, mutta jos ei tiedä miltä tilaamansa kitarayksilö tulee kuullostaamaan - ei ole sielultaan kitaristi.
 
Tuuhan pois siltä "high horseltasi" - meillä vasureilla ei todellakaan ole sellaista luksusta, että kitaroita pääsisi (melkein ikinä) testailemaan ennen ostoa. Kattele vaikka lähimmän kitarakauppasi vasurikitaroiden valikoimaa, ei ne kovin kummosia ole... Lähinnä tarjolla on ihan halpiksia ja sitten näitä kalliimpia, siltä väliltä ei taas just mitään. vasurikitaroita ei myöskään ole yleensä hyllyssä, eli tilaukseen menee, kunhan suostuu ostamaan kapulan.
 
"Sielultaan kitaristi", heh. Nuo on työkaluja ja äänientuottamisvälineitä, toiset tappelee enemmän vastaan kuin toiset... Meillä vasureilla ei oo varaa tommoseen uskonnolliseen viininmaisteluun kitaraa valitessa.

Mulla on tommone hauska viritys että kaula on meksikolainen 60th anniversary ja loppu kitara jenkki HSS Stratoa. Tykkään tosi paljon kaula on lähes täydellinen ja muutenkin hyviä kokemuksia noista meksikolaisita..

juki68: Noilla ulkoisilla tekijöillä, nauhan törrötyksillä, lakkavalumilla, bindauksilla ym. visuaalisilla hommilla ei ole itte homman kanssa mitään tekemistä mitä täällä peräänkuulutetaan.
 
Kitarat on tehty soittamista ei katselua varten. Ymmärrän tietty senkin, että monella kitaran laadun arviointi rajoittuu katseluun, kun käpälästä ei irtoo, mutta se ei ole kitaran vika.
 
Ei se nyt näin mustavalkosta tarvi olla. Kyllä monelle soittimen ulkonäkö tärkee juttu, siinä missä akustinen sointi musakaupan soitinta renkuttaessa. Tässä keskustelussa oli kyse Meksikolaisista fendereistä, eikä siitä kenen käpälällä jopa tuo Meksikon Fender kuulostaa kuin woodstock vuonna 69.

sikki-six: Tuuhan pois siltä "high horseltasi" - meillä vasureilla ei todellakaan ole sellaista luksusta, että kitaroita pääsisi (melkein ikinä) testailemaan ennen ostoa. Kattele vaikka lähimmän kitarakauppasi vasurikitaroiden valikoimaa, ei ne kovin kummosia ole... Lähinnä tarjolla on ihan halpiksia ja sitten näitä kalliimpia, siltä väliltä ei taas just mitään. vasurikitaroita ei myöskään ole yleensä hyllyssä, eli tilaukseen menee, kunhan suostuu ostamaan kapulan.
 
"Sielultaan kitaristi", heh. Nuo on työkaluja ja äänientuottamisvälineitä, toiset tappelee enemmän vastaan kuin toiset... Meillä vasureilla ei oo varaa tommoseen uskonnolliseen viininmaisteluun kitaraa valitessa.
 
Juuh, yksijalkaisuus rajoittaa hieman pikajuoksumahdollisuuksia. Kitaran testaaminen on ideaalitilanne, joka on suurimmalle osalle suomalaisista täysin mahdollista. Harmi että oot vasuri..

FensonGibder: Juuh, yksijalkaisuus rajoittaa hieman pikajuoksumahdollisuuksia. Kitaran testaaminen on ideaalitilanne, joka on suurimmalle osalle suomalaisista täysin mahdollista. Harmi että oot vasuri..
 
Sama "vammahan" on myös Manassella (jos hänen tekstin luit), jonka tekstiin viittasit aiemmalla kirjoituksellasi.
 
Kyllä tämän vasuriuden kanssa oppii elämään, vaikka välillä ketuttaakin kun 90% ihmisistä on ihan vääräkätisiä :)

sikki-six: Sama "vammahan" on myös Manassella (jos hänen tekstin luit), jonka tekstiin viittasit aiemmalla kirjoituksellasi.
 
Kyllä tämän vasuriuden kanssa oppii elämään, vaikka välillä ketuttaakin kun 90% ihmisistä on ihan vääräkätisiä :)
 
Heh.
 
En tiedä miten itse toimisi jos olisin vasuri mutta arvaan:
 
Aloittelijana ostaisin "sikana säkissä" niin kuin tein oikeakätisenäkin täysin tietämättömänä mikä on "hyvä" kitara. Onneksi Vaasalaisen musiikkikaupan nuori myyjä myi loistavan stratokopion ja pääsin siis vähällä tässä suhteessa.
 
Muutaman vuoden soittaneena taas olisin valinnut kitaran lähinnä ulkonäköfiiliksen, mukaan. Saundi oli silloin pahasti metsässä (liikaa gainia, paska vahvistin, jne.)
 
Nyt 15 vuoden jälkeen taas kokonaisuus on kohtalaisesti hallussa, kaikki haluamani kitarat on kokeiltu. NYT ostaisin kitaran vain kaulan ja saundin mukaan, en ulkonäön mukaan. Ulkonäkö on kyllä edelleen tärkeä, mutta burst/olympic white -kinastelut eivät enää ratkaise jääkö hyvä heppi heilumaan kaupan hyllylle.
 
Miten tämä liittyy vasenkätisyyteen? Ei mitenkään.
 
Paitsi, että olisi tosi rankkaa löytää SE kitara vasurina tässä vaiheessa.

FensonGibder: Vika ei ole lankussa vaan sinussa.
 
Jee, ihan varmasti minussa on enemmän vikaa kuin lankussa. Onneksi tässä tapauksessa, jos en saa haluamaani tonea mikkien vaihdolla, uuden Tele-rungon veisteleminen ei ole kovinkaan iso ongelma. Mainio kaula ja muut vasurireleet on jo valmiina. Uuden pään värkkääminen, vaikkapa poppelista, on jo hankalampaa, valitettavasti.
 
Kitaran tilauttaminen omalla lähikauppiaalla on vähän kakspiippuinen juttu. Jos tuote ei tarpeeksi miellytä. se on helpompi palauttaa viikon kuluessa kasvottomaan nettikauppaan kuin vaivata kaveria. Live-kokeilua varten saattaa vasurina joutua ajelemaan useita satoja kilometrejä ja tekemään lopuksi kyllästyneenä hätäisen ostoksen. No onneksi ei tällä hetkellä ole tarvettakaan. Säästöprojekti LP:tä varten pitää kyllä viritellä.
 
Mutta topicciin: lässytystä jenkkimalliin
http://theguitarist.wordpress.com/2 … standard-made-in-mexico-telecaster/
 
( Mukana taas näitä 50 vuotta kahdeksalla mantereella keikkailleita sankareita)

Omakohtaista kokemusta Mehico Standard Stratosta nyt puoltoista vuotta. Hinta/Laatu-suhde käytetylle ehkä 9. Tallan ja mikit vois vaihtaa ja vaihdankin jossain välissä. Nykyisilläkin pärjää joten ei kiirettä. Puuosissa ei valittamista.
 
Keikkaa heitetty (ulko- ja sisätiloissa), oltu studiossa ja soitettu satoja tai tuhansia tunteja treeneissä ja kotona. kertaakaan ei ole pettänyt. Paha mennä valittamaan. Ei katkee kielet, vire pitää ja soi niin hyvin että kyllä sillä musiikkia tekee.
 
Tallan ja mikit kun vaihtaa niin aletaan lähestyä Usa-straton hintaa. Usa-stratossa on varmaankin vielä päällä sitä Made In Usa-hintaa. Sitä en sitten tiedä että tehdäänkö jossain Fenkun tehtaalla puu-osien lajittelua laadun perusteella. Parhaat osat päätyisivät usa-stratoihin. Vai onko mex strat enemmän sarjatuotantoa kuin usa-versio. Ja viimeistely ei ilmeisesti ole niin hyvää. Vähemmän työtä per kitara=halvempi hinta.

Olen ollut omaan mehikon Classic Stratooni erittäin tyytyväinen, parhaiten soitettava kitara mihin olen käpäläni laskenut. Viimeistely on mahtavaa ja mikitkin ovat hunajaa korville yhdistettynä omaan Voxiin.
 
Kuvaa löytyy rofiilista.