Kitarat: kitarakamat ›

Jos ei itse säätelemällä jotain soundia saa niin luultavasti sitä ei vaan niillä vehkeillä saa.

kyllä sitä tarkoitan enkä mitään tismalleen saman laista vaan saman tyylistä
 
Tiedä mikä trolli olet, ja onhan se perseestä ruveta jostain oikeinkirjoituksesta huomauttelemaan, mutta kirjoita nyt edes tuo "samanlaista" yhteen.

Tuskin ketjun alottaja nyt justiinsa prikulleen Laihon soundia haluaa, vaan sen tyylistä soundia, jolla Alexi soittelee. Miksi sana "Laiho" saa suurimman osan M.nettiä näkemään punaista? Jos oltaisiin kysytty vaikka Claptonin 60-luvun soundia, niin asiallisia vastauksia olisi tulvinut ketju täyteen... Jotkut kattokaas vaan tykkää siitä Laihon soitosta/soundista.
 
No omalta osaltani Laihon nimen mainitseminen ei saa näkemään punaista. Hyvä kitaristihan se on omalla genrellään ja itsekin diggaan sen ja Latvalan soittamisesta.
 
Meikäläisen pointti on se, että kannattaako sitä apinoida kitaristi-idolinsa soundia ynnä muuta soittamiseen liittyvää, kun voi kehittää itselleen oman soittotyylin ja soundin. Tokihan alussa sitä varmaan yrittää opetella soittamaan suosikkibiisejään, mutta olisi ensiarvoisen tärkeää kehittää oma soundi ja soittotyyli, ettei kuulostaisi ihan "copycatilta", koska se ei ainakaan meikäläisen mielestä ole hyvä juttu.
 
COB:sta muuten vielä sellainen meikäläisen mielipide, että niiden kannattaisi hommata oikea laulaja, vaikka johonkin Michael Kiske (ex-Helloween) -tyyliin. Sitten minäkin voisin kuunnella tuota bändiä ;-) Soittopuoli on jo reilassa, kunhan vain saisivat tuon vokaalipuolen kuntoon...
 
Edit: niin, tuosta toisen soundista sitten vielä stoori 70 -luvun lopusta: Van Halen oli lämppäribändinä Ted Mugentin kiertueella ja Nugent oli koko kiertueen ajan diggaillut EVH:n kitarasoundia. Rundin lopussa se pyysi soundcheckissä EVH:n kitarateknikolta, voisiko kokeilla EVH:n kitarakamoja. Teknikko antoi luvan, joten Ted pluggasi kitaran kiinni ja soitteli. Samalta Nugentilta se edelleen kuulosti, eli homman opetus on se, että vaikkakin sinulla olisi sama soundi kuin jollain muulla, niin se soittotatsi tulee kuitenkin sormista ja sitä on jo sitten vaikeampi jäljitellä.

no siis tässä mun voxissa ei oo channeleita (jotai semmosta mulle ainakin selitettiin...)
kun jotkut sitä hi gainia niin innoissaan selittää...

Edit: niin, tuosta toisen soundista sitten vielä stoori 70 -luvun lopusta: Van Halen oli lämppäribändinä Ted Mugentin kiertueella ja Nugent oli koko kiertueen ajan diggaillut EVH:n kitarasoundia. Rundin lopussa se pyysi soundcheckissä EVH:n kitarateknikolta, voisiko kokeilla EVH:n kitarakamoja. Teknikko antoi luvan, joten Ted pluggasi kitaran kiinni ja soitteli. Samalta Nugentilta se edelleen kuulosti, eli homman opetus on se, että vaikkakin sinulla olisi sama soundi kuin jollain muulla, niin se soittotatsi tulee kuitenkin sormista ja sitä on jo sitten vaikeampi jäljitellä.
 
joo, mut oisse kivempi soittaa kunnon soundeilla siis semmosist mist tykkää

joo, mut oisse kivempi soittaa kunnon soundeilla siis semmosist mist tykkää
 
No olikohan järkeä ostaa vahvistinta josta ei saa sellaisia saundeja mistä tykkää? Jos kyse on siitä ettet osaa itse säätää saundeja, suosittelen manuaalin lukemista... Luulen että sillä UK Higainilla tarkoitettiin UK Modern -mallinnusta.

Meikäläisen pointti on se, että kannattaako sitä apinoida kitaristi-idolinsa soundia ynnä muuta soittamiseen liittyvää, kun voi kehittää itselleen oman soittotyylin ja soundin. Tokihan alussa sitä varmaan yrittää opetella soittamaan suosikkibiisejään, mutta olisi ensiarvoisen tärkeää kehittää oma soundi ja soittotyyli, ettei kuulostaisi ihan "copycatilta", koska se ei ainakaan meikäläisen mielestä ole hyvä juttu.
 
Jos sitä "omaa soundia" (mikä tunnu tällä palstalla olevan lähes mystisen aseman saavuttanut, nirvanaa muistuttava tila) lähtee hakemaan heti alkuunsa, koska isot pojat neuvoivat, tuloksena on ainoastaan valitettavan paska soundi. Ei jokaisella Tero-Pertti 15-veellä voi olla omaa signature-soundia. Antaa poikain harjoitella ruuvailemalla esikuviaan muistuttavia ääniä vehkeistään, siinä sitä oppii ja se oma soundi muodostuu sitten aikanaan jos on muodostuakseen.
 
Näin kitarakamat-palstan sivustaseuraajana naurattaa kyllä vitisti katsella vierestä aina kun joku nuorempi jantteri erehtyy kysymään miten saisi sen ja sen soundin siitä ja siitä vehkestä. Se aloittaa poikkeuksetta "mitä järkeä kopioida, hakisit sitä sun omaa soundia"-tuputuksen, joka muistuttaa kovasti sitä blues-jyyrien katkeraa tilitystä paikallisessa räkälässä lauantai-iltaisin, kun vaimo on taas kesäloman kunniaksi päästänyt äijän vähän kaljoittelemaan.

Jos sitä "omaa soundia" (mikä tunnu tällä palstalla olevan lähes mystisen aseman saavuttanut, nirvanaa muistuttava tila) lähtee hakemaan heti alkuunsa, koska isot pojat neuvoivat, tuloksena on ainoastaan valitettavan paska soundi. Ei jokaisella Tero-Pertti 15-veellä voi olla omaa signature-soundia. Antaa poikain harjoitella ruuvailemalla esikuviaan muistuttavia ääniä vehkeistään, siinä sitä oppii ja se oma soundi muodostuu sitten aikanaan jos on muodostuakseen.
 
Näin kitarakamat-palstan sivustaseuraajana naurattaa kyllä vitisti katsella vierestä aina kun joku nuorempi jantteri erehtyy kysymään miten saisi sen ja sen soundin siitä ja siitä vehkestä. Se aloittaa poikkeuksetta "mitä järkeä kopioida, hakisit sitä sun omaa soundia"-tuputuksen, joka muistuttaa kovasti sitä blues-jyyrien katkeraa tilitystä paikallisessa räkälässä lauantai-iltaisin, kun vaimo on taas kesäloman kunniaksi päästänyt äijän vähän kaljoittelemaan.
 
Sait plussan! Juurikin tämä on ongelmana tässä foorumissa. Musiikkimaulla ei ole vaikutusta vastausten laatuun, kunhan kuuntelet bluesia. Kannattaa suurimman osan tähän ketjuun vastanneista miettiä sitä oman postauksen tarpeellisuutta ja asiallisuutta.

Sait plussan! Juurikin tämä on ongelmana tässä foorumissa. Musiikkimaulla ei ole vaikutusta vastausten laatuun, kunhan kuuntelet bluesia.
 
Mikä tää blues-juttu oikein on? Koska täällä on viimeksi keskusteltu bluesista ja kuinka moni sitä soittaa? Ketä ne blues-miehet täällä oikein on, joista te aina puhutte? Mä oon mustataustaisesta versiosta asti lukenut aktiivisesti muusinettiä, mutta tota bluesryhmää mä en oo vielä löytänyt. Aika mystistä porukkaa.
 
Kannattaa suurimman osan tähän ketjuun vastanneista miettiä sitä oman postauksen tarpeellisuutta ja asiallisuutta.
 
Kuten myös sun ja mun.
 
Ei kai sillä tavalla oo mitään merkitystä miten soundejaan lähtee hakemaan? Kyllähän kaikki kamarunkkarit päässään kuulee jonkun hyvän soundin, jota tavoittelevat. Eikö? Jos siellä sattuu soimaan Aleksi Laiho, niin sittenpä soi. Sit ihmetellään, että miten sellaisen saisi käytettävissä olevalla kalustolla. Järkeväähän se on yrittää ottaa niistä kaikki irti ja jos omat taidot eivät riitä, niin varmaan kannattaa kysyä neuvoa?
 
Ainoa idiotismi tässä mun mielestä aina tapahtuu vain siinä kohtaa, että mennään tuohon "aloittelijan ei kannata... väännä niitä... et osaa, opettele soittamaan... osta ne ja ne kamat" -jutusteluun. Ketään ei neuvo oikeasti miten niitä nykyisiä romuja saisi parhaiten hyödynnettyä. En edes minä, miinus siitä siis mulle.
 
Ugh! Olen puhunut.

Jos sitä "omaa soundia" (mikä tunnu tällä palstalla olevan lähes mystisen aseman saavuttanut, nirvanaa muistuttava tila) lähtee hakemaan heti alkuunsa, koska isot pojat neuvoivat, tuloksena on ainoastaan valitettavan paska soundi. Ei jokaisella Tero-Pertti 15-veellä voi olla omaa signature-soundia. Antaa poikain harjoitella ruuvailemalla esikuviaan muistuttavia ääniä vehkeistään, siinä sitä oppii ja se oma soundi muodostuu sitten aikanaan jos on muodostuakseen.
 
Näin kitarakamat-palstan sivustaseuraajana naurattaa kyllä vitisti katsella vierestä aina kun joku nuorempi jantteri erehtyy kysymään miten saisi sen ja sen soundin siitä ja siitä vehkestä. Se aloittaa poikkeuksetta "mitä järkeä kopioida, hakisit sitä sun omaa soundia"-tuputuksen, joka muistuttaa kovasti sitä blues-jyyrien katkeraa tilitystä paikallisessa räkälässä lauantai-iltaisin, kun vaimo on taas kesäloman kunniaksi päästänyt äijän vähän kaljoittelemaan.
 
No noiden muiden soittajien soundien ruuvaaminen ja biisien opetteluhan on nykyään tehty helpoksi, kun on olemassa kaiken maailman "Lick Library" -opetusmatskua, jonka perusteella voi opetella idoliensa soittotyyliä. Eipä nuo opettajat niissä pysty ko. idolin soittotyyliä 100% emuloimaan, mutta pystyväthän ainakin näyttämään, mitkä ovat kyseisen soittajan tyylin kulmakivet. Ja mikä plussaa, niin ainakaan noiden Lick Library -DVD:eiden ostajan ei tarvitse osata lainkaan nuotteja/tabloja saati tietää mistä otelaudalta saadaan mikäkin nuotti, sillä opetus on tyyliin "G -kieli, seitsemäs nauha".
 
Itsekin muutaman tuollaisen DVD:n katsoneena täytyy myöntää, että tuollainen audiovisuaalinen esitys on huomattavasti parempi kuin se, että ostaisi itselleen nuotti-/tablakirjan ja yrittäisi siitä sitten opetella kitaristi-idolinsa kitarariffejä ja -lickejä.
 
Soundeista sen verran, että nykyään niiden ruuvailu on tehty helpoksi. Ainakin PODiin voi ladata suoraan netistä jonkun tietyn soittajan soundilta "kuulostavan" patchin koneelleen ja siitä edelleen PODiinsa. Ei tarvitse enää lukea mitään Roland/Boss "soundivaras" -kirjasta, kuten noin 20 vuotta sitten.
 
Niin, ja näiden kommenttien jälkeen: en soita bluesia ;-)

Sait plussan! Juurikin tämä on ongelmana tässä foorumissa. Musiikkimaulla ei ole vaikutusta vastausten laatuun, kunhan kuuntelet bluesia. Kannattaa suurimman osan tähän ketjuun vastanneista miettiä sitä oman postauksen tarpeellisuutta ja asiallisuutta.
 
Oman soundin etsimisestä kannattaa muistaa sekin, että suurin osa legendaarisista kitaristeista on soittanut melko pitkälle aikuisikää (eli rokkarin elämänkaaressa +20 vuotiaaksi) "muiden soundeilla". Kun kuuntelee Hendrixiä ennen Experienceä, Claptonin alkupään tuotantoa, George Harrisonia, Pagea, Keefiä 60-luvun alussa, Townshendia samoin, niin kaikki ovat aloittaneet matkimalla ja kopioimalla soundeja myöten edeltäjiään. Usein sitten se ettei kopiointi ole onnistunut - esim. Townshend halusi soittaa kuin Clapton, mutta soolot eivät irronneet esikuvan malliin, joten Pete alkoi kehittää omaa komppisoittoaan - sai aikaan sen että vähitellen löytyi SE soundi mistä ko. kitaristi tunnettaan. Sama on noilla muillakin.
 
Aika karua vaatia esim. alle 15 vuotiaalta, että älä matki Laihoa tms. kehitä oma soundi. Matkiminen on usein se paras tapa oppia, olennaista on se ettei kopioi ajattelematta, vaan miettii miten joku soundi on saatu aikaan, tai miksi soitetaan niin kuin soitetaan. Jos soittajalla on taiteellisesti jotain annettavaa, niin kyllä se oma soundi sieltä puskee vähitellen esiin, jos ei niin on tämä soittaminen siitä huolimatta mukavaa ja parempi harrastus kuin moni muu.
 
Itse kysymykseen osaa varmasti joku genren paremmin tunteva vastata ainakin yleisellä tasolla, itse en erota Laihon soundia muista vastaavista, vaikka Bodomin tiedänkin ja ihan ok. on ollut mitä olen joskus kuullut.
 
Kannattaa vain ajan kanssa ja ajatuksella ruuvailla sitä vahvistinta, veikkaan että tuosta Voxista löytyy kotitarpeisiin sitä mitä olet hakemassa. Laitat vaikka ensin. kaikki tone-hanikat klo 12 ja sitten alat kokeilla yksi kerrallaan mallinnuksia. Kun alkaa kuulostaa edes hieman siltä mitä haet, pistät muistiin mikä mallinnus oli. Kun olet käynyt kaikki läpi, alat säätämään toneja, gainia ja kitaran sävysäätöjä niin että homma alkaa kuulostaa halutulta. Muista että oikea soundi voi olla pienestä kiinni, kun löytyy hyvä pistä asetukset muistiin ja jatka soittamista ja viilaamista.
 
Tuo Blues-juttu tulee varmaan siitä, että higain shreddereiden mielestä kaikki hiukka hitaampi ja mutaisempi on bluesia (eli Zeppelinistä, Purplesta alkaen), kun taas perinneporukan mielestä kaikki , muilla kuin perinnevehkeillä soitettu äänekkäämpi ja nopeampi musa on tilua tai "bodomia". Suurin osa on sitten oikeasti jossain siellä välissä tai kokonaan muilla laitumilla.

Kannattaa vain ajan kanssa ja ajatuksella ruuvailla sitä vahvistinta, veikkaan että tuosta Voxista löytyy kotitarpeisiin sitä mitä olet hakemassa. Laitat vaikka ensin. kaikki tone-hanikat klo 12 ja sitten alat kokeilla yksi kerrallaan mallinnuksia. Kun alkaa kuulostaa edes hieman siltä mitä haet, pistät muistiin mikä mallinnus oli. Kun olet käynyt kaikki läpi, alat säätämään toneja, gainia ja kitaran sävysäätöjä niin että homma alkaa kuulostaa halutulta. Muista että oikea soundi voi olla pienestä kiinni, kun löytyy hyvä pistä asetukset muistiin ja jatka soittamista ja viilaamista.
 
A vot. Tämä vastasi mielestäni parhaalla mahdollisella tavajalla OP:n kysymykseen. Plussa heilahti.

no mutta helvetti vaik siin ei oiskaa järkee ni haluun silti soittaa bodomia allun soundeilla!
 
mä taisin just rakastua...

Aika karua vaatia esim. alle 15 vuotiaalta, että älä matki Laihoa tms. kehitä oma soundi. Matkiminen on usein se paras tapa oppia, olennaista on se ettei kopioi ajattelematta, vaan miettii miten joku soundi on saatu aikaan, tai miksi soitetaan niin kuin soitetaan. Jos soittajalla on taiteellisesti jotain annettavaa, niin kyllä se oma soundi sieltä puskee vähitellen esiin, jos ei niin on tämä soittaminen siitä huolimatta mukavaa ja parempi harrastus kuin moni muu.
 
Ja on se asia vähän niinkin että se oma tyyli ja maku kehittyy pikkuhiljaa. Minusta tärkeintä 15-kesäiselle ei välttämättä ole se matkiiko jotain toista vai ei, vaan se että soittaa mahdollisimman paljon erilaisia juttuja. Heviähän varmaan 95% kaikista kitaristinaluista alkaa veivaamaan (niin minäkin :D), mutta sen lisäksi tekee hyvää kuunnella ja soittaa muutakin. Vaikkei muualla niin sitten vaikka koulun kissanristiäisissä tai kirkkokuorossa... se taitaa olla ainoa tapa kehittää sitä omaa korvaa.
 
Sitten kun on päässyt matkimisesta/mukana soittelusta siihen, että alkaa tulla kaikkia omia ideoita ja taitoa kertyy niiden toteuttamiseen (unohtamatta sitä korvaa että mikä sopii mihinkin...) niin soundipuoli alkaa myös kehittyä siitä vähän niin kuin itsestään - eikä se oma soundi tule varmaan koskaan valmiiksi! Aina se kehittyy eteenpäin. Luulisin että varsinainen kamamuljaaminen alkaa kunnolla vasta tässä vaiheessa, kun on vähän selkeämmin tiedossa mitä ihan oikeasti halutaan. :)

Nostellaanpas hieman ettei topikki vanhene..
 
Matkiminen on nuorelle hyvä juttu (miettikääs evoluutiota ja tiedon siirtoa sukupolvelta toiselle). Mutta:
 
Se, että mahdollisimman aikaisin rupeaa etsimään sitä omaa soundiaan ja tutustuu instrumenttiinsa, tässä yhteydessä vahvistimeen, niin että oppii tuntemaan sen toiminnot ja "koukut" on ehdottoman tärkeää. Tiedän soittajia jotka ovat tyytyneet valmiisiin paketteihin ja ovat turhautuneita, kun eivät osaakaan luoda haluttua soundia tyhjältä pöydältä. Tässä suhteessa kompuutteriin liitettävät mallintavat mokkulat ovat sekä loistava ratkaisu että McDonalds -pikaratkaisu, joka tuhoaa oman ideologian.
 
Se on ok, että täällä kyselee miten tämä tehdään -kysymyksiä. Ainakaan siitä ei pitäisi ruveta dissaamaan. Lienee paras konsti lopettaa harrastus alkuunsa, kun omat koirat puree lähtökuopissa. Kun ei tiedä vielä juuri mitään, ei voi olettaa, että osaa esittää edes järkeviä kysymyksiä.
 
Näin sanottuna blues ei ole juttuni, kun en osaa, ja siltikin jokainen vuosi harrastusta lisää vie minut lähemmäksi vintage soundeja ja pehmeämpää ilmaisua. :D

Itseä ainakin ärsyttää, kun en saa niitä justsamoja-soundeja irti MicroCubesta, kuin tietyissä kappaleissa on. Enkä tarkoita sitä, että Alexia koitan soittaa, kun en koita. Sen takia olenkin ostamassa multiefektiä tietokoneeseen.
 
Et siis Marshallin comboa, jossa on parhaat efektit omiin tarpeisiisi, vaikka et koskaan ole Marshallin comboa testannut?

Kitarakamapalstaa lukiessa kyllä huomaa että on Laiho hyvin hoitanut esp/ltd/emg:n mainostamisen, sen verran paljon jauhetaan samasta aiheesta. Mut siitähän Laiho saaki rahaa.

Kitarakamapalstaa lukiessa kyllä huomaa että on Laiho hyvin hoitanut esp/ltd/emg:n mainostamisen, sen verran paljon jauhetaan samasta aiheesta. Mut siitähän Laiho saaki rahaa.
 
Täysin samaa mieltä. Joka viikko muutama henkilö kysyy ihmisten kommentteja Laihon signatureista, ja muista vastaavista V-tyylisistä.

Täysin samaa mieltä. Joka viikko muutama henkilö kysyy ihmisten kommentteja Laihon signatureista, ja muista vastaavista V-tyylisistä.
 
Mikäs siinä niin tökkii? Joka ikäluokalla on omat sankarinsa. Kyllä täällä on kyselty Keefin, Henkan, Erkin, Gilmourin, SRV & Co soundin salaisuuksia aivan samaan malliin, hyvä että joukossa on mukana joku suomalainenkin.
 
Kiinnostaisi muuten itseäkin sankareideni Keefin, Fruscianten, Ribotin ym. soundin löytäminen VOXin DA5:sta, kun putkivehjes on telakalla;) Vastaukseksi ei kelpaa että "sormista se lähteen" - ne mulla jo on.

no siis tässä mun voxissa ei oo channeleita (jotai semmosta mulle ainakin selitettiin...)
kun jotkut sitä hi gainia niin innoissaan selittää...
 
Tsekkaa www.gearwire.com sivuilta Rob Mathin demo AD30VT:stä. Mies on tehny muutamat Marshall-demot, joista yks on kovasti parjattu MG100DX.