Kitarat: kitarakamat ›

...mitä noissa Digitecheissä pitäisi yrittää kuunnella että huomaisi niiden huonouden. Ja mikä olisi mielestäsi sellainen särö mistä voisi kuunnella, että tämä on hyvä särö.
 
En minä ainakaan osaa kuvailla, että mikä siinä minun mielestäni vikana on. Se vain ei ole samalla tavalla... orgaaninen kuin jotkin toiset od:t. Sitä kuulee, että tässä on kitarasoundi ja pedaalisoundi, ja ne ovat ikään kuin aavistuksen erillään toisistaan...
 
Enkä minä mieltäni muuttanut ole. Sitä mieltä edelleen, että Bad Monkey on hintaansa nähden hyvä od, enkä ole samaan hintaan vielä löytänyt parempaa. Se nyt vain ei ole näitten kamojen kanssa tuo hinta/laatu se, jonka perusteella kamoja ottaa ja jättää käyttöön.

Se nyt vain ei ole näitten kamojen kanssa tuo hinta/laatu se, jonka perusteella kamoja ottaa ja jättää käyttöön.
 
Mitä se hinta siinä soundissa tekee? Eikös tuo ole ihan toisarvoinen juttu. Musta se on ihan sama mitä se spedu maksaa (10 eur vai 235 eur) jos soundi wörkkii.
 
En minä bad monkeytä laudassa pidä siksi, että se maksaa 40 eur tms. Se on vaan nyt sattunut siihen tulemaan, mutta ei se musta mikään hyvä ole. Paljon parempi on esim. mulle ilmainen Rottaklooni, jonka kaverini teki itse joskus 20 vuotta sitten.

Huh. ... no on todellakin aika tyly väite :) ... ihan mielenkiinnosta vain - mitä noissa Digitecheissä pitäisi yrittää kuunnella että huomaisi niiden huonouden. Ja mikä olisi mielestäsi sellainen särö mistä voisi kuunnella, että tämä on hyvä särö.
 
Hyvä särö? Huh huh, jopas avasit pandoran rasian:-D
 
Mulla on noita särönäytteitä tuolla www.guitarfanclub.fi -sivuilla, jos vertaat niitä siihen mitä mä niistä lehden artikkeleissani sanon, niin saat ehkä selvimmän käsityksen. Kertoisin kyllä nyt ja tässäkin mielelläni, mutta siihen menisi koko päivä, vähintään.
 
Itse asiassa en ole tykännyt mistään digitechin ääntä muokkaavista muljuttimista koskaan. Bad Monkey oli ensimmäinen todella positiivinen yllätys, tällä hetkellä koeajossa on myös Hot Head joka sekin tuntuu aikas positiiviselta yllätykseltä sekin...
 
Mulla on joukko Digitechin erilaisia delay'ita. Poljinmuodossa pari ihan loistavaa 2020-sample/delaypoljinta, ja studion räkissä vaikka mitä lisää. Ne on todella omanlaisiaan viiveitä, ja mä tykkään niistä kovasti. Viiveissä Digitech on hyvä. Digitechin DOD-merkiltä mulla on joku kiva stereochorus, sekä ihan loistava Performer+ -sarjan envelope-autofiltteri. Ja tietysti mulla on Whammy 1. Niissä ei oo mitään vikaa. Ajan ja taajuuden Digitech hallitsee, gain-puolella ei niin toimi.

Hyvä särö? Huh huh, jopas avasit pandoran rasian:-D'
 
Ja ehkä ihan aiheesta? Loppujen lopuksi mikä on edes hyvä ja mikä huonoa? Jos 40kympin muljutin riittää omiin tarpeisiin, miksi ostaa kalliimpaa? Itse ajan surkealla opelilla, mutta kummasti sillä kerkeää paremmin ajoissa perille, kuin uusilla hienoilla volvoilla ja audeilla! Eli siis käyttäjällä ja käyttötarkoituksellakin on väliä, koska mitään absoluuttista totuutta näissä asioissa ei voi sanoa? Etenkin kun muuttujia niin paljon...

Hyvä särö? Huh huh, jopas avasit pandoran rasian:-D
 
Woohoo!!! Pandoran rasiaa on etsitty vuosisatoja ja nyt sen sitten löysin täältä forumeilta ;-P ... Täytynee lukea tuo lehtiartikkelisi uudelleen erilaisen ajatuksen kanssa lävitse.
 
Kunnes tajusin miten paljon ne aika- ja vaihesotkut, joita Digitech säröihinsä integroi, soundia huononsi
 
Niin sitä mä itseasiassa yritin kysyä, että kuuluuko noi aika- ja vaihesotkut esim. Bad Monkeyssä?
 
Onkohan tämä(kin) ketju lähdössä vähän väärille raiteille... :)

Kyllä sen erottaakin, mikä patteri siellä on, mutta pedaalia ei erota... tai siis, täähän on karannut käsistä, alunperin puhuttiin ruskokiviparistojen ja alkaliparistojen erosta. Ja se on ihan oikea korvinkuultava ero.
 
Onkos Kivellä tai kumppaneilla tietoa siitä, mistä noita ruskokivipattereita saisi, tai saako ylipäätään?

Onkos Kivellä tai kumppaneilla tietoa siitä, mistä noita ruskokivipattereita saisi, tai saako ylipäätään?
 
Vaikkei multa kysyttykään, niin vastaan silti. Lähimmästä marketista. Kun tavailet paketin kylkiä ja hintalappuja, niin ne halvemmat patterit joissa ei lue jotta alkaline ovat noita paljon puhuttuja ruskokiviparistoja.

Tere vaan kaikille, viisaammilta kyselen kun tuossa mietiskeltiin kaveri porukalla keikkabussissa jonkin aika sitten, että kuinkahan moni pystyy oikeesti sanomaan keikkaa kuunnellessa muutaman metrin päästä lavasta, että kitaristi vetelee esim. vanhalla "orginaali" TS9:llä.

Siis onko ylipäänsä vanhojen spedujen soundissa niin suuri ero uuteen verrattuna, että sen huomaa keikkakäytössä. Liikkuvia osia keikalla kun tuppaa olemaan muitakin kuin se spedu siinä vahvarin ja kitaran välissä. Uskon kyllä että vanhan ja uuden petaalin eron kuulee kun ne laittaa vierekkäin ja yön pimeinä tunteina vertailee niitä :)
 
Toivottavasti keikalla on muutakin kuunneltavaa ja mietittävää kuin tuo asia.
 
Ja kyllä, originaali TS808 on erilainen kuin reissue samasta aiheesta :)

Uskon kyllä että vanhan ja uuden petaalin eron kuulee kun ne laittaa vierekkäin ja yön pimeinä tunteina vertailee niitä :)
 
Ihan asia vierestä pitää heittää. Kyllä mäkin joskus yön pimeinä tunteina luulin tekeväni seuraavan paranoidin, mutta aamulla ei sitten enää ollutkaan samat fiilikset=)

Niinno... Mulla on Bad Monkey ja umpipaskavahvistin (Peavey Classic 30). Keikan jälkeen on tultu kyllä usemmankin kitaransoittajan toimesta kehumaan nimenomaan särösoundia. Itsehän en pidä tuosta saundista mutta kai se miksaaja sitten saa siitä kelvollisen taiottua. Ja niin, saundi ei taatusti ainakaan tässä tapauksessa asu sormissa. Ja on se saundi miljuuna kertaa parempi kaikin tavoin kuin DS-1/SD-1 ihan puukorvassakin oli gain sitten isolla tai ei.

Ihan asia vierestä pitää heittää. Kyllä mäkin joskus yön pimeinä tunteina luulin tekeväni seuraavan paranoidin, mutta aamulla ei sitten enää ollutkaan samat fiilikset=)
 
Tämä on ilmeisesti yleistä. Minulla samoja kokemuksia. Joskus pyörii puoliunessa tuntikausia innoissaan jostain jutusta, joka ei aamulla enää tunnu miltään.
 
Yksi kaveri oli herännyt äänittämäänkin ideansa ja todennut sen aamulla paskaksi.

Onkos Kivellä tai kumppaneilla tietoa siitä, mistä noita ruskokivipattereita saisi, tai saako ylipäätään?
 
http://www.custom-sounds.com/
ja maksaa kait euron

Siis onko ylipäänsä vanhojen spedujen soundissa niin suuri ero uuteen verrattuna, että sen huomaa keikkakäytössä. Liikkuvia osia keikalla kun tuppaa olemaan muitakin kuin se spedu siinä vahvarin ja kitaran välissä. Uskon kyllä että vanhan ja uuden petaalin eron kuulee kun ne laittaa vierekkäin ja yön pimeinä tunteina vertailee niitä :)
 
Vanha Rat (leditön Small Box, tai mikseivät ensimmäiset ledillisetkin) ja uusi Rat II ovat kyllä hyviä esimerkkejä siitä, että erot ovat helposti korvin kuultavia.

Eikös tästä aiheesta vois jatkaa loputtomiin:) Itse en mikään hifisti noitten pedaalien ja härpäkköitten suhteen ole, mutta jos kuulostaa hyvältä niin kuulostaa hyvältä....:) oli vehje mikä tahansa. Tokihan itsekin satsaisin "putiikki-vehkeisiin" jos olis varaa...
 
Mielenkiintoinen aihe. Jatkakaa toki:)

Vanha Rat (leditön Small Box, tai mikseivät ensimmäiset ledillisetkin) ja uusi Rat II ovat kyllä hyviä esimerkkejä siitä, että erot ovat helposti korvin kuultavia.
 
Koska ne ovat eri pedaaleja?
 
Eikös tässä ollut kyse siitä, että muuttuuko SAMAN pedaalin soundi vuosien vieriessä ja kuuleeko eron kun sitä vertaa uuteen täysin muuten samanlaiseen pedaaliin paitsi uuteen?

Koska ne ovat eri pedaaleja?
 
Eikös tässä ollut kyse siitä, että muuttuuko SAMAN pedaalin soundi vuosien vieriessä ja kuuleeko eron kun sitä vertaa uuteen täysin muuten samanlaiseen pedaaliin paitsi uuteen?
 
Kyllä tossa aloitusviestissä puhutaan mun käsittääkseni originaali vs. reissue asetelmasta, joka pätee periaatteessa tuohon Rat hommaankin; eihän kytkennässä kai käytännössä ole eroa "kuin" op-amp....
 
Ja onhan tässä jauhettu eri Tubescreamereistäkin, jotka ovat eri pedaaleita keskenään myös.

Mulla on hyvä esimerkki jota harvoin pääsee tekemään. Mulla on käyttämätön tremolo 70-luvun alusta, samasta pedaalista on olemassa uustuotanto joka on ulkoisesti identtinen ja käsityönä tehty vanhojen speksejen mukaan = pitäisi olla "sama" (valmistaja hyvin vintageuskollinen). Silti nämä kaks on eri soundisia. Tämän lähemmäksi ja rehellisemmin tosiaan harvoin pääsee vertaamaan vintagea uuteen. Kyllä niissä eroa on halutaan sitten siihen uskoa tai ei. Sitä en tiedä onko eron syynä esim. että vintagessa käytettyjä komponentteja ei identtisinä tehdä erillisitä syistä (ympäristö, sähköturvallisuus tms.) En ole päässyt mikroskoopilla komponentteja vertaamaan :)

Digitechillä ei oo koskaan ollut hyvää säröä, eikä tule olemaan. Tää on tyly väite, mutta pohjautuu vankkaan kokemukseen, ja siihen, että vasta suuren määrän säröjä eri tilanteissa ja bändien kanssa livenä - ei edes treeneissä - testattua oppii kuulemaan mikä säröissä on hyvää ja mikä ei.

Digitechillä on hyviä särömallinnuksia kyllä. Mä itsekin olen soittanut Digitechin efekteillä sen oman aikani, myös Digitechin säröillä, koko 1990-luvun alkupuolen. Kunnes tajusin miten paljon ne aika- ja vaihesotkut, joita Digitech säröihinsä integroi, soundia huononsi. Ne oli silloin sitä mitä tarvittiin - keino tehdä soundista kasari, muovinen ja neutraalimpi. Kuten brittiosastolla siihen aikaan oli tapana.
 
Mä hoidan nykyään aina mun säröt Digitechin Tone Driverilla, ja paremmalla säröllä en ole vielä tähän asti ikinä soittanut. Kasari se ei ole, hieman muovinen, mutta pidän siitä. Twin Reverbin puhtaiden päällä se toimii upeasti, mutta yleisestikin se on mun kokemuksen mukaan sellainen pedaali, että sen voi laittaa lähes minkä tahansa vahvistimen puhtaiden eteen ja se toimii. Se on siis mallintava, mutta siinä voi leikkiä kolmen eri mallinnuksen välimaastossa.
 
En minä ainakaan osaa kuvailla, että mikä siinä minun mielestäni vikana on. Se vain ei ole samalla tavalla... orgaaninen kuin jotkin toiset od:t. Sitä kuulee, että tässä on kitarasoundi ja pedaalisoundi, ja ne ovat ikään kuin aavistuksen erillään toisistaan...
 
Tää on periaatteessa ihan totta. Oon huomannut saman alusta asti, mutta ei se mua mitenkään oo häirinnyt. Oikeastaan tykkään tästäkin ominaisuudesta.
 
Mä mielummin soitan mun omaleimaisella keskiäänipainoitteisella hieman muovisella soundilla josta pidän, kuin että jäljittelisin kaikkien ylistämiä legendaarisia marsusäröjä yms niinkuin joillain tuntuu olevan tapana.

legendaarinen marsusärö (plexi) on itse asiassa aika keski/treblealuepainotteinen. Tähän asti asia jees, mutta haluaako kukaan soundinsa olevan "muovinen" ??? plastic equals crappy or?

Muovisuuttakin on monenlaista. On geneeristä mallintavien muovisuutta, jota yhdistää kaiken persoonallisuuden raiskaaminen soundista pois (vrt. Music televisionin tanssivideoiden muoviset ihmiset). Sitten voi olla myös persoonallista muovisoundia joka toimii.