Kitarat: kitarakamat ›

Ihan makaaberista mielenkiinnosta: Onko todellista faktatietoa että montako joulea energiaa vähintään tarvitaan että terveestä aikuisesta henki pakenee, eli kuinka iso konkka on jo teoreettisesti hengenvaarallinen muutaman sadan voltin jännitteeseen ladattuna? Sähköiskun vaarallisuushan tietysti riippuu kovin monista tekijöistä kuten virran kulkureitistä ja sydämen rytmin vaiheesta iskun tullessa jne, mutta kai näillekin jotain ohjearvoja löytyy?
 
Tuli vain mieleen tuosta 230V kommentista kun aika moni on noita tällejä verkkovirrasta saanut ja yleensä selvinnyt säikähdyksellä, mutta vaara kuitenkin on olemassa. Konkan purkautuessahan virta on ilmeisesti aika suuri mutta lyhytaikainen, joten ajoituksen (eli tuurin) merkitys varmaan korostuu?
 
Esim. sähköpaimenhan antaa aika kivan paukun ja kipinöi iloisesti sopivalla ilmavälillä mutta ei kuitenkaan ole hengenvaarallinen tervesydämiselle ihmiselle (kivulias tosin).
 
Entä onko dokumentoituja tapauksia putkivahvistimen suotokonkkien aiheuttamista vakavista tapaturmista? Nämä ihan mielenkiinnosta, ei todellakaan kannata ruveta kokeilemaan että "miltäköhän se oikeasti tuntuu" vaan varmistaa että konkat ovat purkautuneet ennen kuin sörkkii :)
 
Enpä noista jouleista tiedä, nahkahan siinä periaatteessa vaan kärtsää. Yksittäinen piikki ei nuoremmalle ihmiselle mikään vakava asia ole. Jatkuva ulkoinen tahdistus tosiaan on se tappava osio (riittävällä jännitteellä höystettynä). Esim. vanhoista puhelinlinjoista (muistaakseni 48Vac) saattoi saada sormen päihin harmillisia pikkutällejä, mutta ei niistä henki lähde kun ei jännite riitä aiheuttamaan virtaa kehon läpi esim. kädestä toiseen. Toi valtakunnan 230V on jo varsin tappava. Ikäväksi homman tekee se, että jo pieni virta pakottaa lihakset kouristumaan ja kontrolli lihaksistoon katoaa totaalisesti. Eiköhän panna tutkimukset käyntiin; paljonko jouleja ihminen kestää? Jokainen tämän postin lukenut jamppa hommaa laatikollisen faradin konkkia, lataa ne ja antaa kaverille käteen ;)

Noku, jos virtapiuha ei ole maadoitetussa pistorasiassa kiinni niin ei se nupin kuori ole silloin millään tavoin yhteydessä maahan, ellei sitten sitä pidellä kädessä ja toisella handulla puristellaan lämpöpatteria:=) Tosin sydän jää silloin kulkureitille...
 
Kun piuha isketään kiinni niin silloin kuori yhdistyy pitorasian maa koskettimeen ja sitä kautta sähkökeskuksen maadoituskiskoon ja sieltä edelleen maadoituskaapeliin joka on levitetty 20metrin lenkille talon ympärille ja noin puolen metrin syvyyteen...
 
.. oon sähkäri.... niin ja kerrostalokämpässämme ei ole maadoitettuja pistorasioita....
 
Mitenköhän olen sitten onnistunut mittaamaan anodijännitteet vahvistimen kuorta referenssinä käyttäen, kun ei ollut tuolloin maadoitettuja pistorasioita kämpässä?

Mitenköhän olen sitten onnistunut mittaamaan anodijännitteet vahvistimen kuorta referenssinä käyttäen, kun ei ollut tuolloin maadoitettuja pistorasioita kämpässä?
 
Joo, kaveri taisi nyt sekoittaa signaalimaan ja suojamaan :)

Joo, kaveri taisi nyt sekoittaa signaalimaan ja suojamaan :)
 
Nooh, jos nyt tarkkoja ollaan niin signaalin maa useimmiten yhdistetään suojamaahan stabiilisuuden vuoksi. Silti muuntajan kautta muodostuu kaksi eri potentiaalitasoa mistä toinen, matalampi, potentiaali kytkeytyy maahan (siis mm. laitteen kuoreen) oli suojamaa käytössä tai ei.

Joo, kaveri taisi nyt sekoittaa signaalimaan ja suojamaan :)
 
Signaalimaa? ....myönnetään että olen pitänyt "maata" aina suojamaana niinkuin muissakin 230v sähkölaitteissa.
 
..niin näisä vahvaimissahan on muuntaja välissä.. ja tuo signaalimaa on sitten siellä toisiopuolella, ja minä enimmäkseen pelailen ensiopuolella:)