Kitarat: kitarakamat ›

Ovatko tonnin kitarat halpiksia riippuu monestakin tekijästä, optioiden laukeamisen syklistä, vaimon tilipussin koosta, isukin lompakon paksuudesta ; - )
 
Niin,on ne tonnin Gibsonit mun mielestä halpiksia,siis Gibsoneiksi.Itse miellän kaikki Gibsonit yli kahden tonnin meisseleiksi.Ehkäpä siksi itse olen aina kallistunut Fenderiin ja Squieriin.Sen verran pihi palkanmaksaja tuo '''''''''.,vaikka onkin ainoa suurta voittoa tekevä kaupan-alan firma :).
 
Eikös se ole aina suunnilleen ollut jo 50-luvulta lähtien:Fender halpa,Gibson kallis.

Eikös se ole aina suunnilleen ollut jo 50-luvulta lähtien:Fender halpa,Gibson kallis.
 
Jotenkin mulla on sellainen käsitys, että 90-luvun alussa (jolloin olin jo yli 6-vuotias) Gibsonit maksoi inflaatio ja rahan arvon muutos huomioituna vähemmän kuin nyt. Tässä kuitenkin, käsitykseni mukaan, kävi niin, että kun hinnat sitten hieman nousivat, niin myyntikin nousi. Ja minkä takia? No just sen takia. Jos se on kallis, niin se on hyvä.
 
Mutta jotta en nyt aiheuttaisi hirveitä väärinkäsityksiä, niin Gibson on hyvä. Jos johonkin soittimeen kannattaa sitä rahaa kaataa niin siihen. Ei siinä mitään. Pointti tässä nyt on se, että jonkin tuotteen kallistuessa iso osa ihmisistä ajattelee tuotteen jotenkin tulleen paremman laatuiseksi, jos se taas halpenee, niin sehän on yhtäkkiä ihan paska.
 
Ja nämä asiat on niin saatanan herkkiä varsinkin kun Gibsonista puhutaan.

Gibson on hyvä. Jos johonkin soittimeen kannattaa sitä rahaa kaataa niin siihen. Ei siinä mitään. Pointti tässä nyt on se, että jonkin tuotteen kallistuessa iso osa ihmisistä ajattelee tuotteen jotenkin tulleen paremman laatuiseksi, jos se taas halpenee, niin sehän on yhtäkkiä ihan paska.
 
Ja nämä asiat on niin saatanan herkkiä varsinkin kun Gibsonista puhutaan.
 
Kerro toi Harley Bentonille että pistävät pari nollaa lisää hintaan :)...
 
No,vakavasti,toi on kyllä ihan totta.

En ole muuten koskaan soittanut huonoa Gibson LP Standardia, missään. Vastaan on tullut vain hyviä ja parempia. Omia LP:eitä olen hankkinut eri maista Jenkkejä ja Japania myöten, mutta kuitenkin suurimman osan Suomesta. USA:ssa suurimmat diilerit varmasti valikoivat jonkin verran soittimia, mutta tuskin he jokaista LP:tä soittavat tai muuten tutkivat. Ehkä enemmänkin niitä kalliimpia Custom Shop malleja jne. Suomessakin eri kauppiailla on toisiinsa nähden hyvinkin erilaiset suhteet Gibsonin euroopan päähän ja he saavat eriarvoisen kohtelun ostaessaan kitaroita. Tottakai jokainen LP eroaa hieman toisesta, mutta soitin vähän aikaa sitten 7 uutta LP Standardia eräässä paikallisessa liikkeessä ja sain vaikutelman, että Gibsonilla on taas homma hallussa. Soundi toimi jokaisessa, soitettavuus(lähinnä se, miten helposti nuotit tulivat)vaihteli hiukan ja sustain oli kaikissa huippua, niinkuin aina. Kansiin oli tullut taas pitkän tauon jälkeen hienoa loimua ja viimeistely oli poikkeuksetta siistiä. Yksilöeroja oli, muttei mitään räikeää.
 
LP Studiot ovat yleensä hyviä kitaroita ja kun puhutaan vain tonesta, niin pidän niitä hintaluokkansa(nykyisin alle tonni)parhaana kitarana. Soitettavuus ei ole ihan huippua ja viimeistelyssä voi olla pieniä virheitä, mutta soundi ja sustain korvaavat noita pieniä puutteita hienosti.
 
Miten sulla ottaa toi tutustuminen kitaraan noin kauan? Vertaile vaikka siellä paikan päällä sitä suosikkiasi muihin kitaroihin, niin eiköhän se asia ala selviämään. Jos haluat soittaa kitaraa omilla kamoillasi, niin eiköhän sekin avokaupalla järjesty. Mulla toi on ihan päinvastoin. Mä tiedän yleensä välittömästi(jos kitarassa on hyvät kielet ja se on säädetty kunnolla)pidänkö jostain kitarasta ja sama tuntuu pätevän vahvistimiinkin. LP Studio on noin tonnin arvoinen helposti(jos verrataan suurimpaan osaan muista saman arvoisista kitaroista)ja sen jälleenmyyminen on suht helppoa, jos joskus haluat niin tehdä. Rahallinen tappiokin tulee jäämään aika pieneksi silloin. Eli se on mielestäni yksi parhaista kitaraostoksista, jota tolla rahalla voi tehdä(ainakin puhuttaessa uusista).

Miten sulla ottaa toi tutustuminen kitaraan noin kauan?
 
Se kestää mulla sen takia koska sen kitaran täytyy yksinkertaisesti istua mulle.Ja mun täytyy soittaa sillä se pari-kolme kuukautta että sen soittaminen tuntuu hyvältä.Ja sen soittaminen täytyy tuntua hyvältä vielä senkin jälkeen kun uutuudenviehätys on poissa.
 
Ja ennen kaikkea sen kitaran tulee istua mun persoonaan.Se vaatii sitä naurettavaa peilin edessä soittamista mutta pitää muistaa että se mitä itse näkee peilistä sen saman näkee myös yleisö.Ja kitara jos mikä on todella tärkeä osa sitä kuvaa.Hyvänä esimerkkinä kuvittele Angus Young soittamassa keikalla seitsemänkielistä Steve Vai-mallin Ibanezia.Koko AC/DC:n uskottavuus on sen jälkeen historiaa.Vaikka kitara on epäilemättä helvetin hyvä.

Se kestää mulla sen takia koska sen kitaran täytyy yksinkertaisesti istua mulle.Ja mun täytyy soittaa sillä se pari-kolme kuukautta että sen soittaminen tuntuu hyvältä.Ja sen soittaminen täytyy tuntua hyvältä vielä senkin jälkeen kun uutuudenviehätys on poissa.
 
Millä helvetillä sä olet koskaan ostanut sitä ensimmäistäkään kitaraa? ; )

Se kestää mulla sen takia koska sen kitaran täytyy yksinkertaisesti istua mulle.Ja mun täytyy soittaa sillä se pari-kolme kuukautta että sen soittaminen tuntuu hyvältä.Ja sen soittaminen täytyy tuntua hyvältä vielä senkin jälkeen kun uutuudenviehätys on poissa.
 
Pitää kysyä, että miten olet ikinä onnistunut ostamaan yhtään kitaraa jos sun tarvii testata sitä 2-3 kk ennen ostoa :D
 
Ja ennen kaikkea sen kitaran tulee istua mun persoonaan.Se vaatii sitä naurettavaa peilin edessä soittamista mutta pitää muistaa että se mitä itse näkee peilistä sen saman näkee myös yleisö.Ja kitara jos mikä on todella tärkeä osa sitä kuvaa.Hyvänä esimerkkinä kuvittele Angus Young soittamassa keikalla seitsemänkielistä Steve Vai-mallin Ibanezia.Koko AC/DC:n uskottavuus on sen jälkeen historiaa.Vaikka kitara on epäilemättä helvetin hyvä.
 
Jos siellä peilin edessä on treenattu niin etkö osaa jo arvioida, että mikä kitara sopii sun habitukseen. Tuo A. Young vertaus ei oikein pelaa, sillä on se oma tyyli jo niin selkeä. Sulla ei siis ole jos tarvii niin kauan miettiä? :)

Millä helvetillä sä olet koskaan ostanut sitä ensimmäistäkään kitaraa? ; )
 
En ostanut ekaa vaan sain 15-kesäisenä Ibanezin Roadstar 2:n rippilahjaksi.

Eikös se ole aina suunnilleen ollut jo 50-luvulta lähtien:Fender halpa,Gibson kallis.
 
Eiköpähän asiaan vaikuttane hyvin paljon se, että Gibson on hyvin paljon muuta kuin se LP, tai, jos vähän laajennetaan, SG (joka sekin on siit LP:sta kehitelty) kun taas Leo suunnitteli kustannustehokkaan pienen malliston, jonka teollinen valmistaminen oli vaivatonta ja halpaa. Tämä mahdollisti 50-luvulla hintojen pitämisen erittäinkin kohtuullisena Fenderillä, ja jos kohta CMI-Gibson ei ihan pärjänny tuossa lankkukitaroitten hinnoittelussa, niin ne oli siitä huolimatta huokeita, jos vertaa siihen tuolloin suureen jatsilootien tekoon, joka oli se Gibsonin "pää-tuotantosuunta".
Ja, tuo maine tuolta puolen hinnakkaista laatusoittimista totta kai vaikutti hyvinkin paljon siihen tunnettuuteen kevyemmän musiikin puolella, semminkin, kun ei se Les Pauli nyt ihan onneton designi ollut. Siinä on kahden tehtaan vanhimmat mallit hyvin pärjänneet taistelun aikaa vastaan, jos ajattelee. Taitaa edelleenkin olla noin 80 prossaa maailman kitaroista suoraan tai epäsuorasti jonkun noista kolmesta kopioita tai johdannaisia. Ja mallit sentään on vuosilta 1948, -52 ja -54..

Suomessakin eri kauppiailla on toisiinsa nähden hyvinkin erilaiset suhteet Gibsonin euroopan päähän ja he saavat eriarvoisen kohtelun ostaessaan kitaroita.
 
Suomessa kauppiailla on tasan kahdenlaiset suhteet Gibsoniin. On Gibson Dealereita jotka pitää tietyn määrän kitaroita hyllyssä ja sitten niitä jotka ei pidä. G:n akustisissa on ihan sama homma ja edes tietyn sähkismäärän varastointi ei vielä tee G akustisten diileriä. Tukholman varastossa kukaan valikoi G, tai muunkaan merkkistä tavaraa sen mukaan kenelle se on menossa. "Gibsonin euroopan pää" ei myöskään ole missään tekemisissä jälleenmyyjien kanssa, vaan hoitaa ainoastaan suhteita valmistajan ja eurooppalaisten tukkureiden välillä.

En ole muuten koskaan soittanut huonoa Gibson LP Standardia, missään. Vastaan on tullut vain hyviä ja parempia.
 
Rohkenen olla ihan samaa mieltä. Vaikka itelle nuo muutkin mallit on tutuiksi tulleet..
Ei tuossakaan ole kovin moittimista tosiaan..
http://muusikoiden.net/dyn/users/38615.jpg

En ostanut ekaa vaan sain 15-kesäisenä Ibanezin Roadstar 2:n rippilahjaksi.
 
Ja sillä on sitten vedelty. ; ) Hei, oikeesti, se mikä tuntuu testatessa hyvältä, osta se. Niitä kitaroita myydään ja ostetaan koko ajan, ostat suoraan jonkun hyvän niin menee sitten kaupaksikin jos tahtoo siitä luopua. Harvemmin sitä kukaan ostaa koko loppuelämän mukanaan seuraavaa kitaraa, ellei kyse ole sitten joistain yksilöistä, joilla on tunnearvoa liikaa.

Pitää kysyä, että miten olet ikinä onnistunut ostamaan yhtään kitaraa jos sun tarvii testata sitä 2-3 kk ennen ostoa :D
 

 
Jos siellä peilin edessä on treenattu niin etkö osaa jo arvioida, että mikä kitara sopii sun habitukseen. Tuo A. Young vertaus ei oikein pelaa, sillä on se oma tyyli jo niin selkeä. Sulla ei siis ole jos tarvii niin kauan miettiä? :)
 
1:Vaatinut paljon virheostoja,rahanmenetystä ja pahaa mieltä :)
 
2:Peilin eessä on treenattu ja sen takiahan siellä treenataan että päästään päämäärään.Sen takiahan mä kattelen juuri tietynlaisia kitaroita,tässä tapauksessa Les Paulia.
 
3:A.Young vertaus oli täydellinen.Se ny vaan on niin että jotkut ovat tietyn tai tiettyjen kitaramallien soittajia.Hienoa että ymmärsit sen :).

Ja sillä on sitten vedelty. ; )
 
Eipä ole näkyny enää vuosiin...Meksikon Strato (Fender) on mun kitara.Ulkonäöltä ja tyyliltään tosin vähän paranneltu mutta sopii peilikuvaan...

Hehheh, onnea sulle vaan ;) Toivottavasti löytyy oma keppi. Suosittelen ostamaan käytettyjä niin saa ainakin rahat takaisin jos ei näytäkään hyvältä tai sovi käteen.
 
Onneksi itellä ei ole noin tarkkaa tuo valikointi, menisi hermot :)

Jenkkikauppiaan haastattelun mukaan joskus aikoinaan Gibson toimi niin että kauppiaille tarjottiin Geen edustusta ja ne kepit millä sitä edustusta tyrkättiin oli hyviä. Sen jälkeen kauppiaan oli suostuttava pitämään se diilikatalooki myynnissä laadusta riippumatta. Eikös se näin toimi muillakin merkeillä ja bisneksessä yleensä?
 
Tämä voikin olla uskottavaa siinä milelsssä että kyllähän Giban luthierit varmasti ne kepit testaa ja pystyy valitsemaan ne "edustuspelit".
 
e-> On muuten tyhmä diilisopimus jos siinä ei ole irtisanomispykälää ja miellellään myös prukua ilman ostovelvoitetta jos alkaa tulla jousipyssyä varastoon... En itse moista diiliä tekisi, nou nou.
 
Eiköhän se näin ole. Saa olla tosi mehuissaan oleva kauppias että jaksaa vuositolkulla hinkata kitaroita.
 
Juu. Varsinkin nykytuotentomäärillä kun Gibakin siirtyi 9-numeroiseen sarjanumeroon. Saa meinaan aika monta jätkää olla koesoittamassa niitä palalaikkoja ihan työkseen tehtaalla. Niin ja sit pitäis ESP:tä ja Ibaa summuuta kaupta, joten testiosastolle vaan läjä äijiä.

e-> On muuten tyhmä diilisopimus jos siinä ei ole irtisanomispykälää ja miellellään myös prukua ilman ostovelvoitetta jos alkaa tulla jousipyssyä varastoon... En itse moista diiliä tekisi, nou nou.
 
Jousipyssyt saa ja pitää lähettää takaisin tukkurille. Ei jälleenmyyjää tietenkään millään sopimuksella velvoiteta ostamaan epäkuranttia tavaraa.

kävi niin, että kun hinnat sitten hieman nousivat, niin myyntikin nousi. Ja minkä takia? No just sen takia. Jos se on kallis, niin se on hyvä.
 
Hieman liian yksinkertaisesti mietitty.
 
Kitarakauppa on bisnestä ja se toimii 90% talouden ehdoilla. Kitaran hintaan vaikuttaa valmistusmaan, vähittäismyyntimaan sekä yleinen maailman talouden tilanne, markkinatilanne, jne.
 
Jos porukalla on massia niin hinnat tuppaavat nousemaan ja jos ei ole massia, niin hinnat laskevat: ei kukaan lamanaikana nosta hintoja. Jos ala käy kuumana niin hinnat nousevat tai vastaavasti jos ei ole markkinoita niin hinnat ovat alhaalla. Sitten tilannetta sekoittaa vielä kilpailutilanne ja tullit... Hieman monimutkaisempaa kuin "hyvä on kallis"-logiikka.

Hieman liian yksinkertaisesti mietitty.
 
Kitarakauppa on bisnestä ja se toimii 90% talouden ehdoilla. Kitaran hintaan vaikuttaa valmistusmaan, vähittäismyyntimaan sekä yleinen maailman talouden tilanne, markkinatilanne, jne.
 
Jos porukalla on massia niin hinnat tuppaavat nousemaan ja jos ei ole massia, niin hinnat laskevat: ei kukaan lamanaikana nosta hintoja. Jos ala käy kuumana niin hinnat nousevat tai vastaavasti jos ei ole markkinoita niin hinnat ovat alhaalla. Sitten tilannetta sekoittaa vielä kilpailutilanne ja tullit... Hieman monimutkaisempaa kuin "hyvä on kallis"-logiikka.
 
No juu, myönnän tämän toki. Mutta homma on vähän eri nyt, kun esimerkiksi Gibsonin reviirille on tunkenut ESP ja muut metallikitaroiden valmistajat (ja toki ne valmistaa muutakin, ei puututa siihen). Gibaltakin on tullut BFG:tä, Studiota EMG:llä ja Epiluurilta skebaa Dirty Fingersillä. Vastausta LTD:lle ja ESP:lle. Se vaan on, kun se Eclipse maksaa sen 1500 egee pyöreesti ja metalli on vähän niinku trendi, niin paineita tulee sillekin suunnalle.
 
Markkinatilanne nimenomaan.

No juu, myönnän tämän toki. Mutta homma on vähän eri nyt, kun esimerkiksi Gibsonin reviirille on tunkenut ESP ja muut metallikitaroiden valmistajat (ja toki ne valmistaa muutakin, ei puututa siihen). Gibaltakin on tullut BFG:tä, Studiota EMG:llä ja Epiluurilta skebaa Dirty Fingersillä. Vastausta LTD:lle ja ESP:lle. Se vaan on, kun se Eclipse maksaa sen 1500 egee pyöreesti ja metalli on vähän niinku trendi, niin paineita tulee sillekin suunnalle.
 
Markkinatilanne nimenomaan.
 
Mitenkään sen enempää asiaan puuttumatta, mä siltikin luulen, että G:llä ja ESP:llä on vähän eri kohderyhmä kuitenkin loppupeleissä.