Kitarat: kitarakamat ›

Anttilan kitaralla (Maya) aloitettiin täälläkin vuonna 1982, ensin ilman vahvistinta (pistin alumiinifoliota kielien päälle, tuli hyvä särö!....
 
Joo, ei se todellakaan o soittimesta kii, jos alkaa rokki touhut kiinnostaa. Itse tuhosin ensin faijan akkarin kannen käyttämällä 3,5mm plugia plektrana, ja katkomalla muutaman kielen ku e olivat tiellä. Vireestä ei ollut vitunkaan käsitystä. Into oli palava soittaa, muulla ei ollut väliä.
En tietysti kiistä, että voi olla soittajakuntaa, jonka innostuksen paska keppi tuhoaa, mutta nämä ovat usein niitä soittajia, jotka soittaa vanhempien halusta, kunnes ovat 15-vuotiaana vittuuntuneet musaopistoon, ja hylkää koko soittimen, koska osaavat päättää mitä haluaa oikeasti tehdä.
 
Itse olen jyrkästi sitä mieltä, että jos skidin soittohomma ei ota tuulta purjeisiin, niin kitaralla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan muksu saattaakin olla kiinnostunut esim. yleisurheilusta...

Itse olen jyrkästi sitä mieltä, että jos skidin soittohomma ei ota tuulta purjeisiin, niin kitaralla ei ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan muksu saattaakin olla kiinnostunut esim. yleisurheilusta...
 
No ei se sitä yleisurheiluakaan kauaa jaksa, jos laitetaan kaveri treeneihin juoksemaan satasta sandaaleilla.

No ei se sitä yleisurheiluakaan kauaa jaksa, jos laitetaan kaveri treeneihin juoksemaan satasta sandaaleilla.
 
Juokseehan ne ihan olyymppiatasolla paljain jaloinkin. Tuli tuota yleisurpoiluakin harrastettua kakarana ja silloin n. 3 markan piikkarit kelpasivat niin pitkälle, kun piikit olivat kuluneet loppuun ja kengät olivat muutenkin ihan loppu (= ei ollut vaihdettavia piikkejä noissa tossuissa).
 
Toisaalta onhan se perkeleen hienoa, että nykyään on vanhemmilla varaa ostaa kunnon välineet lapsilleen, ettei tarvitse sormiaan verille noilla paskalaudoilla välttämättä ensiksi tärvellä. Toisaalta, kuten ollaan monta kertaa täällä todettu, halpakitaroiden laatutaso on kyllä noussut ihan huimasti esim. viimeisen 20 vuoden aikana.

Juokseehan ne ihan olyymppiatasolla paljain jaloinkin. Tuli tuota yleisurpoiluakin harrastettua kakarana ja silloin n. 3 markan piikkarit kelpasivat niin pitkälle, kun piikit olivat kuluneet loppuun ja kengät olivat muutenkin ihan loppu (= ei ollut vaihdettavia piikkejä noissa tossuissa).
 
Joo, minäkin pelasin pesäpalloa. Oli joissain piikkareissa reikiä ja muutamille kierteille ei uusia nastoja edes saanut, sen verran kuluneita olivat ne. Ensimmäinen räpyläkin oli vanha, joskus se oli ollut valkoinen, ihan nahkaa taisi silti olla. Sain pallot kuitenkin aika hyvin kiinni.
 
Jääkiekkoakin tuli harrastettua. Toiset luistimet oli kaverilta ostetut, terät oli ihan helketin kuluneet, mutta mikäs siinä. Pääsi eteen päin, ja vielä nopeastikin.
 
Homman pointti nyt kuitenkin oli, että tarkoituksenmukaiset välineet on syytä olla, jos jotain harrastetaan. Jos ja kun joku ei hokannut. Ne piikkarit oli Niket, ihan laadukkaat, vaikka vähän kulahtaneet. Luistimien merkkiä en millään muista, mutta laadukkaat oli. En mä kyllä kaukaloon olisi jollain 50 markan virityksillä lähtenyt. Nilkkansa siinä olisi vielä vääntänyt, stana.
 
Käytettynä sitä kitaraa siis metsästämään. Ja vahvistinta myös. Jos ja kun joku ei vielä hokannut.

Joo, minäkin pelasin pesäpalloa. Oli joissain piikkareissa reikiä ja muutamille kierteille ei uusia nastoja edes saanut, sen verran kuluneita olivat ne. Ensimmäinen räpyläkin oli vanha, joskus se oli ollut valkoinen, ihan nahkaa taisi silti olla. Sain pallot kuitenkin aika hyvin kiinni.
 
Meikäläinen harrasti joskus ala-yläasteikäisenä purjehtimista - olispa vieläkin varaa moiseen. Mulla oli pari ensimmäistä vuotta semmoinen setämiehen (painavasta) vesivaneristan muinoin pojilleen tekemä optimistijolla, jossa oli puumasto ja pellavapurjeet - aivan tosi. Oli siinä hieman huumori ja harrastusinto koetuksella kun kaverit painoi lasikuitu- ja mahonkijollineen, alumiinimastoineen ja kevlar (no ei kait silloin vielä?) -purjeineen horisonttiin. Sitten kun masto katkesi hieman kovemmassa tuulessa ja vettyneestä pohjasta uhkasi mennä saapas läpi, vanhemmat heltyivät ostamaan kilpailukykyisemmän veneen.
 
Kyllä se soittohommissakin välineet on hyvä olla tietyllä kelvollisella tasolla, ei mitään kallista ja huippulaatua tarvitse olla aloittelijalla, eikä välttämättä myöhemminkään, mutta vireeseen pitää kitara saada ja soitettavuudenkin olisi hyvä olla sellaista tasoa että vitosia monimutkaisemmat soinnutkin on pienillä sormilla mahdollisuuksien rajoissa. Kyllä nykyään saa edullisesti sen verran hyviä pelejä, ettei tarvitse nykypolven kokea samoja infernaalisia ritsoja joilla M.netin sankarit ovat taitojaan muinoin hioneet (vaikka ennen kaikki oli paremmin, rotuaaritkin kultaa - muistaakseni?)

Mulla on tommonen Williamssin "strato" vuosimallia 1987 taitaapi olla. En sitä aktiivisesti käytä (johtuen, että se on mutsin luona parin sadan kilsan päässä) Mutta ei se ainakaan meikäläisen soittointoa aikoinaan tappanu mihinkään. Ihan ok peli se oli. Tänä päivänä tota nyt on vähä maalailtu ja säädelty, mutta elossa vielä. Kohtahan sillä on vintage arvoa jo :p

En mä kyllä kaukaloon olisi jollain 50 markan virityksillä lähtenyt. Nilkkansa siinä olisi vielä vääntänyt, stana.
 
Itsehän pelailin juurikin 50 markan luistimilla aluksi, ja itseasiassa koskaan ei mitään hifikamoja lätkässä ollu, ja silti tunnuin pärjäävän pelissä paremmin kun moni joukuetoverini, jolla oli pro-varusteet, muttei samaa poltetta lajia kohtaan. Enkä vääntänyt nilkkoja, vaan tein paljon maaleja (varmaan ;)).
 
Mulla on tommonen Williamssin "strato" vuosimallia 1987 taitaapi olla. En sitä aktiivisesti käytä (johtuen, että se on mutsin luona parin sadan kilsan päässä) Mutta ei se ainakaan meikäläisen soittointoa aikoinaan tappanu mihinkään. Ihan ok peli se oli. Tänä päivänä tota nyt on vähä maalailtu ja säädelty, mutta elossa vielä. Kohtahan sillä on vintage arvoa jo :p
 
Itellä ihan sama homma, tai nykyään en tiedä missä varaston pohjalla kitara lienee. Yläasteella puukässätunnilla tein siitä "Bc Rich"-mallisen vannesahal ja mustal spray-maalil... tuli aika saatanan rankka keppi :D

Hommat on näin:
 
J.J.Cale, jonka kaikki tuntenevat, soittaa muutaman taalan kitaralla uskomattomat soundid. Jäbä on itse koulutukseltaan äänitysteknikko. Elää asuntovaunussa koiransa kanssa. Puhelinta ei ole, mutta kavereille voi soittaa keikoista. Jäbä löi vasaralla reiän kitaraansa mikrofonia varten, mutta ei se soundi siitä heikentynyt. Näin on marjat!
 
Ostin itse myös Williams w 2007 paketin kokeiltavaksi, koska osaan säätää kitaran kohdalleen itse. Halpa hinta johtuu osin siitä, että tehdasasetukset ovat osin poskellaan - tosin sinne oikeaan päin. Pienen säädön jälkeen saat vaikka Shadowsin tai Dire Straits soundid. Nykyaikainen tekniikka ei ole soiton esteenä. Williamsin kovis on tekniikaltaan ihan OK. Turha haukkua halpakitaraksi. Kyse on soittajasta kuten aina -siis korvien välisestä kyvystä.
 
Nykyinen tekniikan taso halpakitaroissa ylittää soittajan kyvyt. Pienen säätämisen jälkeen soundid saadaan kohdalleen. On turhaa uhrata rahojaan tyhmyyyden alttarille tehdasviimeisteltyyn Stratocasteriin tms. Vain aloittelijat tekevät niin. Kitarasta kuin kitarasta saa kunnon soittimen pienellä tuunauksella.
 
Suomi on niin pieni kitaramaa, ettei täältä oikein löydy todellisia kitarataitajia. Useimmissa äänityksissä kitaran alkeelliset viritykset ovat pielessä mukaan lukien erityisesti Juicen Grand Slam ja harvemmin Eppu Normaali. Eipä ole ihme, että epävireisyys ei muuta maailmaa kiinnosta. Ehkä se on muotia soittaa pieleen.
 
Hienosäätäkää ensin kitaranne ja palatkaa sitten yksityiskohtiin !

Kyllä aloittelijan kannattaa satsata kuitenkin käyttökelpoisiin kamoihin, paskoilla ei voi soittaa, ja tuntee siten itsensä tosi huonoksi... Esim. ibanezin tai jacksonin halpiskeppi, ku ne on kuitenkin halpoinakin hyviä ja kestäviä, ja jokin rolandin cube tms. vaffari. 500€:lla saa molemmat. Eli keppi vaikka 350€ ja vaffari 150€. halvemmallakin saa hyvät harjoittelu vehkeet. Kyllä nuo williamsit ja muut ysiysi-vermeet on täysin kelvottomia... Pitäis olla jokin laki niitä vastaan...
Suosittelen kuitenkin ostamaan kaikki käytettynä että saat vieläkin paremmat kohtuu hintaan...
 
Yksi mahdollinen Music storen rebound J&D 89€, siihen perään mummun putkiradio tai esim cube - ei tule kalliiksi.

Ostin joskus testimielessä semmoi williamsin mustan elektroakkarin, kun näytti kivalta. Ei sitä kauaa tarvinnu soitella, kun tuli aika saada rahat bäkkiin.
 
Kaikkee saa kokeilla..

Mä olen soittanut kitaraa/bassoa kohta 40 vuotta, joista n 20 ammatikseni, poika on 13v, on soittanut vuoden, käy tunneilla, ehkä mulla on jonkinlaista näkökulmaa kertynyt kitaroihin ja soittamiseen, kuitenkin katsoin parhaaksi ja helpoimmaksi tavaksi ostaa tuon kitarapaketin luotettavalta ja tutulta kauppiaalta, siinä on kuitenkin hinta/laatu/sisältö aika kohillaan.Jos pojalla intoa riittää ja taito kasvaa, parin vuoden päästä katellaan sitten hommaa uudestaan.
 
Mutta varmaankin tolla hintaa (430€) saa kelpo käytetyt vermeet, jos jaksaa etsiä.
 
Tosin onhan 430€ setissä paljon enemmän odotuksia ja sen on oltavakin paljon kelvollisempi kun aloittajan ysiysi-setti...

Ostinpa ittekkin viimeviikolla anttilasta tuon williamsin kitara-vahvistinpaketin hintaan n.100 euroa, ja huomasin kyllä heti, että tehtaan jäljiltä kitaran säädöt oli ihan poskellaan, eikä otelauta pitäny kutiaan. Mutta säädin sitten tallan viritysmittarin avulla mahdollisimman tarkasti kohdalleen, niin kyllähän siitä ihan soittopeli tuli, ja kitaran sai vireeseenkin. Virityskin siinä pysyy mielestäni yllättävänkin hyvin, mutta toisaalta jätinkin vibrakammen kokonaan pois, ettei tule sitä väänneltyä. Ostin sitten kitaralle vielä kaveriksi säröefektin ( joka maksoi muuten enemmän kuin koko kitarapaketti ,,) niin kyllähän tuolla on alkuun päässy. Mikkejä ruuvasin ylemmäksi, ja harkinnassa on jos hankkis siihen vielä jonkun tehokkaamman mikin, mutta en ole ihan varma olisikko mikin vaihdosta suurtakaan hyötyä ? Mutta toistaiseksi olen ollut omaan williams-yksilöön ihan tyytyväinen, mutta ilman tuota tallansäätöä sillä tuskin olis viittiny paljokaan soitella.

Ostin joskus testimielessä semmoi williamsin mustan elektroakkarin, kun näytti kivalta. Ei sitä kauaa tarvinnu soitella, kun tuli aika saada rahat bäkkiin.
 
Kaikkee saa kokeilla..
 
Ai niin, tulipa just mieleen, että sain palauttaessa muuten tuplana rahat takasin tosta. Tais olla jotain 99e hinta, palauttaessa sain rahat kassalta, ja myöhemmin uudestaan tilisiirtona kun siin piti täytellä semmoi palautuslappu johon tuli tilinumero. Ihan ok korvaus tosta kitarakokeilusta.

No ei se sitä yleisurheiluakaan kauaa jaksa, jos laitetaan kaveri treeneihin juoksemaan satasta sandaaleilla.
 
Olisitpa nähnyt ne kitarat mitkä -70 luvun alussa olivat käytössä. Kielet liki sentin korkeudella kaulasta eikä mitään säätömahdollisuuksia. Sormiin tuli alussa rakkoja soitellessa mutta kummasti sitä vaan jaksoi.

Williamsin sähkiksistä en tiedä, mutta aikanaan tuli hankittua Anttilan postimyynnistä soololovellinen Willin elektroakustinen. Kielienkäännön( kitara alunperin oikkari, minä vasuri) jälkeen palvellut kohta 10 vuotta sävellys- ja sohvakitarana. Laatuakkarin hankinnan jälkeenkin huomaa istuskelevansa jostain syystä mielummin tuon kanssa juttuja tapailemassa.