Kitarat: kitarakamat ›

Mitä nyt eri mikit, runko saattaa olla useammasta palasta ja ohuempi, kaula mahdollisesti paksumpi ja tällaista pientä.
 
Mikit olivat samat 490R / 498T muistaakseni vuoteen 2002 asti. Saattaa olla eroja keskenään myös Stankun rakennusmateriaaleissa ja -mitoissa... Reikäosastosta puhumattakaan.
 
Maksoin omastani käytettynä 600 €. Pitäisin hinta / laatusuhdetta uskomatoman hyvänä. Stankusta joutuu maksamaan vähintään tuplat käytettynä. Kallista reunalistaa ja kuviokantta...
 
Niin ja otsikkoon vastaus: kyllä toimii livenä! Käyttäväthän sitä mm. Hynynen ja CMX Stalingrad Cowgirlseistä puhumattakaan.

Mitä nyt eri mikit, runko saattaa olla useammasta palasta ja ohuempi, kaula mahdollisesti paksumpi ja tällaista pientä.
 
noniin... eli lespa studiossa: mahonkirunko, vaahterakansi, kaula mahonkia, otelauta eebeniä(muistaakseni ainakin), mikit: 490R/498T.
standard:
kansi kokovaahteraa, mahonkirunko, burstbucker- mikit, otelauta eebeniä(?). sitten standardissa saa valita sen kaulaprofiilin: 59-kaula(paksumpi) tai 60-kaula(ohuempi).
sitten viimeistelyssä on jotain eroja, kuten väritykset, sun muut. nämä siis vedetty ulkomuistista, oikaiskaa jos specksit oli väärin.

noniin... eli lespa studiossa: mahonkirunko, vaahterakansi, kaula mahonkia, otelauta eebeniä.
 
Otelauta on ruusupuuta kummassakin, eebeniä on customissa.

Otelauta on ruusupuuta kummassakin, eebeniä on customissa.
 
Studion valkoisessa kultaositetussa versiossa otelauta on eebeniä.

Studion valkoisessa kultaositetussa versiossa otelauta on eebeniä.
 
Mulla on musta '93 eeben otelaudalla, eli ne on vuosittain vaihdellut. Body tässä on hiukan ohuempi kuin standardissa, joissakin vuosimalleissa kai yhtä paksu?
 
Onko Gibsonin LP Faded Doublecuttien laadusta kokemusta? Miten asettuu soundi, soitettavuus, materiaalit ja viimeistely muihin edullisen pään (esim. alle 1500e) Gibsoneihin nähden? Euroopassa noiden hinnat näyttäisi olevan uutena reilusta 700e melkein 1300e asti.
 
Aivan mainio kitara mielestäni: mahonkibody yhdestä palasta, kevyt, helppo pääsy ylänauhoille, 60s slim taper kaulaprofiili, räyhäkkäät P-90 mikit. Ainut miinus faded viimeistelystä, siitä ei kaikki tykkää, niin ja satulan joutui tekemään uusiksi ja nauhat hiomaan. Hintalaatusuhteeltaan todella hyvä, tästä ei todellakaan kannata maksaa mitään tonnia, siinä 700-800 näitä on myynnissä useissa nettikaupoissa.

Mulla on musta '93 eeben otelaudalla, eli ne on vuosittain vaihdellut. Body tässä on hiukan ohuempi kuin standardissa, joissakin vuosimalleissa kai yhtä paksu?
 
Taitaa olla bodyn paksuudessa jopa millin ero '03 Studiossani Standardin kanssa...

Taitaa olla bodyn paksuudessa jopa millin ero '03 Studiossani Standardin kanssa...
 
Joo ne tosiaan vaihtelee, tossa mun '93 on ero standardiin aivan selvä.

Aivan mainio kitara mielestäni: mahonkibody yhdestä palasta, kevyt, helppo pääsy ylänauhoille, 60s slim taper kaulaprofiili, räyhäkkäät P-90 mikit. Ainut miinus faded viimeistelystä, siitä ei kaikki tykkää, niin ja satulan joutui tekemään uusiksi ja nauhat hiomaan. Hintalaatusuhteeltaan todella hyvä, tästä ei todellakaan kannata maksaa mtään tonnia, siinä 700-800 näitä on myynnissä useissa nettikaupoissa.
 
Jep, n. 720 euroon olisi kiikarissa. Satulan olen valmistautunut tekemään uusiksi ja nauhojen päitä siistimään. Muuten karu viimeistely on vain plussaa, yhdessä kullatuilla osilla ja bindauksilla koristellussa Essi-kopiossa on kimallusta tarpeeksi. Juuri tuollaista suoraviivaista, mutta hyvin soivaa kitaraa olisi haussa.

4 gibsonin studiota omistaneena.. hinta/laatu suhde ei kyllä kulje tuossa rinnakkain ollenkaan
kyllähän niillä nyt soittelee mutta samalla rahalla jo saa huomattavasti paremman japsi tokain lessun
 
tietty jos gibsonin studion välttämättä tahtoo niin kannattaa ainakin ensin pyytää liikeessä säätämään
ensin viimeisen päälle kuntoon niin sitten se voi olla jo sen rahan arvoinenkin
 
Kunnon höpöhöpöä.

Kunnon höpöhöpöä.
 
no niin no.. miten vaan mutta omasta mielestäni asia kuitenkin on noin

Studion valkoisessa kultaositetussa versiossa otelauta on eebeniä.
 
Molemmissa valkoisissa Studioissa on eebeniä.
 
tietty jos gibsonin studion välttämättä tahtoo niin kannattaa ainakin ensin pyytää liikeessä säätämään ensin viimeisen päälle kuntoon niin sitten se voi olla jo sen rahan arvoinenkin.
 
Ostin Studioni uutena, ja säädöt olivat kuosissa suoraan laukusta. Totta kai jouduin pientä perussäätöä tekemään, kun käytän paksumpia kieliä (11-54) kuin orkkikset (10 - 46(?)), mutta intonaation ja kielten korkeuden säädöt tsekkaan joka tapauksessa aina kun vaihdan kielet. Kaularautaan en koskenut - ei tarvinnut.
 
Studion heikkoja kohtia ovat viimeistely, virittimet ja mikkiswitch. Viimeistely voi olla, reilun tuhannen euron ovh -kitaraan, hitusen huolimatonta. Ei kaikissa, mutta esimerkiksi omassani on. Mikkiswitch taas on rimpula, ja virittimet hiukan köykäisen oloiset. Muuten rauta tuntuisi olevan suht ok. Puista en osaa sanoa kuin omani kohdalta, että hyvin soi ja resonoi. Silloin minulle on aivan sama onko se kitara ylipäätään edes puusta tehty.

Studion heikkoja kohtia ovat viimeistely, virittimet ja mikkiswitch. Viimeistely voi olla, reilun tuhannen euron ovh -kitaraan, hitusen huolimatonta. Ei kaikissa, mutta esimerkiksi omassani on.
 
Mulla oli sama homma.. Viimeistely oli kuin moottorisahalla tehty. Niinpä tein diilin ostaessani kitaraa, että ennenkuin haen sen, siihen tehdään perusteellinen huolto ja
säädöt. Eipä ole sen jälkeen mitään valitettavaa ollut.
 
E. kirtjijoottaa

Mikkiswitch taas on rimpula, ja virittimet hiukan köykäisen oloiset. Muuten rauta tuntuisi olevan suht ok.
 
Mikkiswitchien toimittaja ilmeisesti 90-luvun lopulla jossain vaiheessa vaihtui Switchcraftista johonkin "tarkemmin määrittelemättömään" itäisten maitten toimittajaan, Naapuribändin kitaristin -95 Studiossa on vielä Switchcraftin "pitkä" switchi. Noissa lyhemmissä on ollut vähän toiminnallisia ongelmia kyllä.
Tuolla oli keskustelua tuosta rungon vahvuuskysymyksestä, se on määritelty 1/8 osatuumaa ohuemmaksi "tech-spekseissä", ja jos ei ole ihan rinnakkain vertailtavissa, niin vähän hankalaa on tuota paksuuseroa huomata. Runkoja on yhdestä ja kahdesta palasta, kansia voi olla useammastakin palasesta, vallankin peittävällä värillä maalatuissa. Kannen kuvioita löytyy vaikka Studio Plus-mallista, johon on sitten käytetty ne "vähän liian ohuet" kuviovaahteran kappaleet. Otelaudan materiaalina on vaihdellut ruusupuu, tai sitten eeben, jonka ulkonäkö ei oo "ihan" riittänyt tuonne custom-puolelle, muuta vikaa siinä ei oo, paitsi voi olla raitaa puuaineksessa. Virikoneina on käytetty Klusonin vakioita, jotka ei oo ihan niin hyvät kuin joskus noissa olleet Deluxet tai Groverit.
On niitä näkynyt ihan keikoillakin kyllä käytetyn, Studioita... =)

Näkyi parin muunkin Gibsonin mallin valkoisissa väreissä olevan eebeniä otelaudassa, vaikka muun väriset olivatkin ruusupuulla. Ehkä tummempi eebeni näyttää vaan sen verran paremmalta noissa valkoissa kontrastia luomassa, että käyttävät sitä.

Gibsonit ovat hienoja (ja mojoavia) kitaroita, mutta keikkaolosuhteissa perusstankun nitrolakka ei ainakaan Suomen olosuhteissa näytä suojaavan kunnolla lämmön ja kosteuden vaihteluilta. Kolhuista puhumattakaan. Jos paljon pukkaa keikkaa, niin kyllä sitä kaularautaa joutuu näillä leveysasteilla lähes varmuudella säätämään.
 
Joissakin kopsuissa käytetty polylakka voi tietysti vaikuttaa muoviselta, mutta suojaa paremmin. Keikkatyökalunahan tuo Giban studio voi olla jopa kestävämpi kuin standard. Nykyiset bodykevennykset ovat tietysti eduksi keikkailun kannalta. Kun studion body on pällystetty niin se kertonee siitä, että se on aika monesta palasta koottu. Liekö sitten niistä stankkujen kevennysreikä-paloista väsätty, kustannustehokasta se ainakin olisi.

Liekö sitten niistä stankkujen kevennysreikä-paloista väsätty, kustannustehokasta se ainakin olisi.
 
Hieno! Missähän muuten emmentalin reikäpalat ovat? Raastepussissa?
 
:-)

Reikäleivän reikiähän myydään. Siis sitä osaa, joka on napattu siitä keskeltä, ei tyhjää. Kilohinta on selvästi kovempi kuin niissä varsinaisissa leivissä.

Liekö sitten niistä stankkujen kevennysreikä-paloista väsätty
 
Eikun tuosta kevennysreikien jyrsintäjätteestä tehdään savustuslastua jolla yritetään savustaa ulkomaalaisia kitarafirmoja pois jenkkien markkinnoilta. Kuvassa Mike kokeilee lastuja Nashvillen tehtaan takapihalla.
http://www.mooseriverresort.com/Mike's%20Smoked%20Salmon%20House.JPG
 
Into Lurkmannilla on suunnitelmissa tuoda tuota myös skandinaviaan ja hoitaa "Tokai ongelma" pois päiväjärjestyksestä. Aiheesta löytyy runsaasti tietoa netistä, nyt ei vaan tule mieleeni yhtään sivustoa.

Kyselin Gibsonilta noista -87 studion mikeistä ja muutenkin historiasta. Sain seuraavan vastauksen:
 
"I have attached the specifications of the Les paul Studio from the Gruhns Guide to Vintage Guitars:

Les Paul Studio: Alder body, carved top, 2 humbucking PAF pickups with covers, 4 knobs, selector switch on upper bass bout, tune-o-matic bridge, black pickguard, no binding anywhere, 1 piece maple neck, rosewood fingerboard, dot inlay, pearloid keystone tuner buttons, Studio on truss rod cover, Les Paul model decal on peghead, decal logo, plastic keystone tuner buttons, chrome plated hardware, natural, electric blue, pewter or tobacco sunburst finish. Introduced 1983.
 
Ebony, white or wine red finish 1984.
 
Night violet offered as custom shop finish, gold plated hardware 1984-85.
 
Ebony fingerboard 1986.
 
Mahogany neck, trapezoid inlay, gold plated hardware optional, TV yellow finish optional with chrome plated hardware only 1990.
 
TV yellow finish discontinued, Alpine white finish available only with gold plated hardware 1991.
 
Rosewood fingerboard 1994.
 
Rosewood or ebony fingerboard (ebony fingerboard with Alpine white finish) 1996.
 
Limited run of 90 for guitar Center, P-90 pickups, white finish, gold plated hardware 1997.
 
Rosewood fingerboard, medium (3/4 size) trapezoid inlay, chrome or gold plated hardware, ebony, emerald or ruby finish 1999."
 
-alppu

Les Paul Studio: Alder body
 
Piti ihan hieraista silmiä. Tässä tuli kyllä aikamoinen pommi, jos pitää paikkansa. Itselläni on takavuosina ollut 1990-luvun Studioita, ja enpä olisi kyllä ainakaan soundista arvannut niitä leppärunkoisiksi.
 
Epiphonen leppärungot ovatkin tuon mukaan siis ihan jees eli esikuvan mukaisia. Kuulostavat jostain syystä kuitenkin (samoilla mikeillä) kirkkaammilta kuin Gibsonit.