Kitarat: kitarakamat ›

Luulisin, että en luovu Deluxe Stratostani, sillä se sopii hanskaan niin hyvin ja saunditkin miellyttää korvaa.

Ensimmäinen kitarani; Applause (Jackson superstrato klooni). Ei sillä edes ole varmaan minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa joten se on jo hyvä syy olla luopumatta siitä..

Fernandes Retrorocket. Jotenkin se on aina paras, vaikka mikit vois hiukan kuumemmat olla ja painoa löytyy runsaasti

En kyllä pysty nyt kuvittelemaan syytä että joskus hävittäisin oman JP musarini. Olen kyllä ollut niin tyytyväinen. (Omakuva)

http://muusikoiden.net/dyn/users/3095.jpg
 
Tästä en luovu. Tuli remontoitua kaltoin kohdeltua ja siitä tuli erinomainen. Nyt kun siihen tehtiin nauhahionta ja laitettiin kunnolla säätöihin, niiin se on aivan kurko laite. On sitä kyseltykin, mutta vastaus on aina sama: ei ole myynnissä millään järkevällä hinnalla. :)

Ensimmäinen kitarani; Applause (Jackson superstrato klooni). Ei sillä edes ole varmaan minkäänlaista jälleenmyyntiarvoa joten se on jo hyvä syy olla luopumatta siitä..
 
Ei sulla kuvaa olis?
Mulla oli nimittäin saman merkin superstrato.

Eiköhän tuo SG tule pysymään hallussani kauan, onhan se sellainen keppi jota tuli muksuna kuolattua ja himoittua.
 
Näin mäkin ajattelin, kunnes... ;)

Vahvarit ja efektit vaihtuu, kitaroista en luovu... niitä tulee vaan lissää.

Näin mäkin ajattelin, kunnes... ;)
 
Hehe :D Never say never?

Vahvarit ja efektit vaihtuu, kitaroista en luovu... niitä tulee vaan lissää.
 
Varmaan sama täällä. Pelko siitä että jonkin kitaran myyminen alkaa kaduttaa on liian suuri. Ja tässä vaiheessa vielä soittotunteja/kitara ehtii kertyä niin paljon että tunnearvo nousee liian suureksi. Kitarat eivät ole "vain soittimia", ei niitä saa vekslailla miten huvittaa, hoho.

Hehe :D Never say never?
 
Sanotaan nyt vaikka näin että ihmisen mieli on muuttuvainen, ja aika aikansa kutakin :)

Ei sulla kuvaa olis?
Mulla oli nimittäin saman merkin superstrato.
 
Ei valitettavasti ole, tosin body on tällä hetkellä maalauksessa ja muutenkin keppi on lähes tulkoon raiskattu jos niin voi sanoa. Sinkku aukot paklattu umpeen ja tallaan heitetty emg81. Kaula siinä on aika paksu tyyliin Ibanez sz, Les paul. Siksi siitä lähinnä tykkäänkin
 
Minkäslainen talla sul oli siinä? Mulla on jonkinnäköinen floydrose klooni.

Jem. Ollut mulla uudesta asti eli vuodesta -90. Siitä en luovu.

Eka kitara (merkitön sunburst-strato) ja korealainen Tokai hevilespa (en ainakaan vähään aikaan ole luopumassa).

Jos resursseja olisi niin aivan varmasti pistäisin mäkeen jokaisen kitarani ja korvaisin ne ällökalliilla bling-bling-kepeillä... Eli kaikista voisin luopua.

Jos resursseja olisi niin aivan varmasti pistäisin mäkeen jokaisen kitarani ja korvaisin ne ällökalliilla bling-bling-kepeillä... Eli kaikista voisin luopua.
 
Jos olisi resursseja, miksei vaan voisi kartuttaa kokoelmia ällökalliiilla blingbling-kepillä? Ei niitä vanhoja kannata myyä. :D

No ainakaan siitä en luovu jonka seuraavaksi gasitan,mikähän se on tälläkertaa..

Kyllähän se on minun Yamaha ERG-121.
Vaikka kepissä ei ole kauheasti hehkuttamista ja se jää aika armotta tuon kalliimman kitarani varjoon, niin siitä luovu. On sillä ekalla soittimella sen verran tunnearvoa!
Kitara onkin kulutetun näkönen; paljon kolhuja, punaisen ristin tarra ja kaulamikki joka roikkuu jeesusteipin varassa. Niimpä, eihän tätä kukaan muu huolisikaan... :)

Washburn WP-50 Les Paul (kuva avatarissa). Joutuivat lopettamaan valmistuksen kun Gibson uhkasi raastuvalla. Ostin uutena -90 ja jos joskus on varaa parempaan niin jää sitten kakkoskitaraksi mutta omistaja ei vaihdu.

Jos olisi resursseja, miksei vaan voisi kartuttaa kokoelmia ällökalliiilla blingbling-kepillä? Ei niitä vanhoja kannata myyä. :D
 
Mieluummin pari kultakimpaletta kuin vuori paksaa. Sitäpaitsi tila uhkaa loppua jo nykyistenkin keihäiden kanssa kesken. ;)