Kitarat: kitarakamat ›

Kuitenkin, olipa sähkis tai ei tällä tekniikalla mistä nyt puhe, vahvistetaan kuitenkin sitä mitä akustisesti saadaan aikaan. Ei se tietenkään ole yksi yhteen mitä akustisesti, mutta merkitystä tuolla on in deed!!
 
En tiedä kuinka yleistä tahi perverssiä on soitella sähkiksiä akustisesti, itse harrastan tuota paljon. Soinnin hyvyys _EI_ ole = soinnin voimakkuus. Ei se saisi olla sitä akustisissakaan kitaroissa.
 
Varmasti on hyödyllistä tuntea oman kitaransa ominaisuudet myös ilman sähköjä.
 
Juuri näin. Itsekkin soittelen paljon akustisesti ehkä juuri siksi että kitara soi myös akustisesti. Noista yksilöeroista vielä sen verran että en oo keksiny muuta syytä kahden samanlaisella elektroniikalla varustetun kitaran saundieroon kuin tuo akustisuus. Customini soi akustisesti niin paljon paremmin että sen huomaa varmasti jo ihan aloittelijakin. Vahvistettuna kitara eroaa siten että reagoi huomattavasti herkemmin missä asennossa vola ja tone potikka ovat. Akustisempi on huomattavasti kuumempi omalla tavallaan. Tone puolella sieltä löytyy kirkkautta paljon enemmän. Vaikka nuo Gibsonin mikit ei oo mitkään tehokkaat niin tuntuu että saisi olla jopa laiskemmat sillä harvemmin tulee soitettua volapotikka täysillä. Tuolla elottomammalla soitellessa voi pitää nupit kaakossa ihan huoletta eikä sen saundi hirveästi muutu niitä pyöritellessä. Sanoisinkin että jos tykkää soitella jotain muuta kuin ns "metalliliiton kamaa" niin alkaa tulemaan nämä akustiset ominaisuudet myös voimakkaammin esille. En tiedä onko tarkoituskin noilla hurjan tehokkailla aktiivimikeillä tappaa ympäröivä akustisuus ja poimia vain tuo kielen ääni jokä muokataan äärisäröksi ja näin saadaan tulevasta mössöstä jotain selvääkin toivottavasti.

Itse olen miettinyt tuota liimakaula / läpikaula / pulttikaula sustainia ja sointia vs kitaran paino. Erään soitinrakentajan kanssa puhuttiin Firebirdistä ja sen läpikaulasta. Hän oli sitä mieltä, että Firebirdiinkin kannattaa tehdä liimakaula, koska se soi paremmin. Sitten taas monet metal-orientoituneet tuttuni vannovat läpikaulan nimiin (vaikka itsestä tuntuu, että niillä aktivimikeillä on ihan sama millainen kaularatkaisu on). Joissakin saarnipuisissa stratoissa on tosi pitkä sustain, vaikka pulttikaula.
 
Itse ajattelisin, että kaulaliitos on vain yksi tekijä sustainissa. Toinen on kitaran paino ja kolmas puun soivuus. Sitten elektroniikka on oma maailmansa.
 
Mä en siltikää sanoisi että paino ratkasee sustainia ihan kauheesti. Kevytkin puu voi soida, ja kun se soi, se soi myös yleensä pitkään siinä samalla.
 
Mitä tulee kaulaliitokseen, niin hyvin tehty ja istutettu pulttikaula ajaa asian lähes yhtä hyvin kuin liimakaulakin. Multa löytyy kumpaakin ja eräs pulttikaulainen ritsa ei häviä sustainissa yhtään LP:lle. Ja on vielä kevyempikin. Toinen mun telecastereistanikin soi kauan, ja siinä ei oo ees kaikkein timmein kaulaliitos.

Omien kokemuksien mukaan melko tukkoinen ja huonosti erotteleva tuntuisi Les Paulin saundi olevan. Semmoinen "tyyny kaiutinelementin päällä, mfff-mufff-muuh". Onhan toki Les Pauleja monenlaisia, ne ohuempibodyiset mallit tuntuivat kuulostavan terveemmiltä meikäläisen korvaan... Lienevätkö Specialeita vai Junioreita vai mitä.
 
EDIT: Tässä tarkemmin mietittyäni taitaisi se probleema olla "presencen" puutteessa, eli semmoinen selkeyttävä ylämiddle jää mielestäni monessa Les Paulissa puuttumaan.

EDIT: Tässä tarkemmin mietittyäni taitaisi se probleema olla "presencen" puutteessa, eli semmoinen selkeyttävä ylämiddle jää mielestäni monessa Les Paulissa puuttumaan.
 
Kokeileppa joskus '56 Les Paul goldtoppia. Tuollaiseen kattaukseen tämä nykyinenkin humpuukkeri versio perustuu, pienen testisession jälkeen tietää miksi.

EDIT: Tässä tarkemmin mietittyäni taitaisi se probleema olla "presencen" puutteessa, eli semmoinen selkeyttävä ylämiddle jää mielestäni monessa Les Paulissa puuttumaan.
 
Tässä pari testipätkää kahdella eri Gibson Les Paulilla (Bantam ja Elegant), kummassakin samat mikit (Sheptone PAF Tribute, eli viimeisen päälle perinnehenkiset humbuckerit).
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/kolmastesti_lp_bantam.mp3
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/late_night_silver_blues.mp3
 
Ei minusta puutu ainakaan selkeyttä, ylämiddleä tai preesenssiä. Mitäs ihmiset laittavat Les Pauleihinsa siimoorin tunkkaisia mikkejä, hähä! ;)

Kokeileppa joskus '56 Les Paul goldtoppia. Tuollaiseen kattaukseen tämä nykyinenkin humpuukkeri versio perustuu, pienen testisession jälkeen tietää miksi.
 
Mielelläni testaisin mutta taitaisi pippurisuihketta ja vartijain pamppua tulla aika äkkiä jos moista jonkun privaattikeräilijän kokoelmien tykö pääsisin harrastamaan. :)

Tässä pari testipätkää kahdella eri Gibson Les Paulilla (Bantam ja Elegant), kummassakin samat mikit (Sheptone PAF Tribute, eli viimeisen päälle perinnehenkiset humbuckerit).
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/kolmastesti_lp_bantam.mp3
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/late_night_silver_blues.mp3
 
Ei minusta puutu ainakaan selkeyttä, ylämiddleä tai preesenssiä. Mitäs ihmiset laittavat Les Pauleihinsa siimoorin tunkkaisia mikkejä, hähä! ;)
 
Hmm, en kyllä osaa olla asiasta mitään mieltä. Ehkä parempien äänentoistovälineiden ja/tai itse kepin varressa olemisen myötä osaisin. Käyttääkö Gibson Seymour Duncaneita tehdasmikkeinään?

Käyttääkö Gibson Seymour Duncaneita tehdasmikkeinään?
 
Eivät käytä, käyttävät omia mikkejään jotka tehdään Gibsonin omalla tehtaalla Elginissä muistaakseni. Tietty saattaa olla jotakin soittopelejä missä olisi muutkin kuin niiden omat, mutta ne ovat aika vähemmistönä jos niitä nyt ollenkaan on.

Eivät käytä, käyttävät omia mikkejään jotka tehdään Gibsonin omalla tehtaalla Elginissä muistaakseni. Tietty saattaa olla jotakin soittopelejä missä olisi muutkin kuin niiden omat, mutta ne ovat aika vähemmistönä jos niitä nyt ollenkaan on.
 
Esim. Slash:in signature-LP:ssä tulee Seymour Duncanin Alnico II Pro:t valmiina, mutta yleisesti ottaen kaikissa perusmallissa on Gibsonin omat mikit, jotka ainakin allekirjoittaneen mielestä ovatkin parempisoundisia kuin suurin osa Seymour Duncanin suhteellisen halvoista tarvikemikeistä.

jotka ainakin allekirjoittaneen mielestä ovatkin parempisoundisia kuin suurin osa Seymour Duncanin suhteellisen halvoista tarvikemikeistä.
 
Joo, samanlaiset fiilikset. Ite tosin en tykännyt siitä Burstbuckerista joka oli lespan tallassa (se oli vaan jotenkin tunkkainen), mutta kaulassa se BB toimi tosi hyvin. Noista massavalmisteisista tarvikemikeistä minäkin olen vähän jo siinä tilassa, etten noista SD:n mikeistä välitä, DiMarziot jotenkin on soundaavinaan mukavammalle tosin en tiedä miksi.

Mielelläni testaisin mutta taitaisi pippurisuihketta ja vartijain pamppua tulla aika äkkiä jos moista jonkun privaattikeräilijän kokoelmien tykö pääsisin harrastamaan. :)
 
No joo, pienenä tarkennuksena, kyllä ri versio '56 mallista käy. Tarkoitin tokkiinsa lähinnä Les Paulia jossa P90 mikkiet, '56 tyylisesti siis. Jos meinaan sitä ylämidleä vieläkin enemmän halajaa.

Tässä pari testipätkää kahdella eri Gibson Les Paulilla (Bantam ja Elegant), kummassakin samat mikit (Sheptone PAF Tribute, eli viimeisen päälle perinnehenkiset humbuckerit).
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/kolmastesti_lp_bantam.mp3
http://mp3.jucciz.com/budda_sd30/late_night_silver_blues.mp3
 
Ei minusta puutu ainakaan selkeyttä, ylämiddleä tai preesenssiä. Mitäs ihmiset laittavat Les Pauleihinsa siimoorin tunkkaisia mikkejä, hähä! ;)
 
Hähä, mulla on nää "Shaw PAFs" eikä oo huomauttamista.
 
http://muusikoiden.net/dyn/users/29364.jpg
 
Gibson Les Paul Heritage Standard -80
 
-Your guitar was made at the
Nashville Plant, TN, USA
October 18th, 1980
Production Number: 6-
 
Tim Shaw of Gibson at the time designed reissue PAFs for them which sound very good and have come to be known as "Shaw PAFs" in the collector community. The pickups are one double white and one zebra under the covers.
 
Olkoon tää jonkinlainen näyte:
 
http://d5.mikseri.net/m/b26/9000537 … Papa%20-%20Sooloskaba83_BigPapa.mp3

Joo, samanlaiset fiilikset. Ite tosin en tykännyt siitä Burstbuckerista joka oli lespan tallassa (se oli vaan jotenkin tunkkainen), mutta kaulassa se BB toimi tosi hyvin. Noista massavalmisteisista tarvikemikeistä minäkin olen vähän jo siinä tilassa, etten noista SD:n mikeistä välitä, DiMarziot jotenkin on soundaavinaan mukavammalle tosin en tiedä miksi.
 
DiMarzioista mulla on yhtäkkiä vähän muovinen fiilis. Voi olla paljolti seurausta siitäkin, että yhdistän ne yleensä ensisijaisesti Ibanezin superstratoihin, joiden soundi harvemmin on yllättänyt orgaanisuudellaan ... mutta ainahan joukossa on paremmin ja huonommin soveltuvia malleja. Viime aikojen mikkivaihtelut ovat vaan osoittaneet, että käsinkäämityt mikit soundaavat erinomaiselta, joten edullisemmat koneella käämityt mikit eivät sillä tavalla enää kutittele. Tieto lisää tuskaa ja keventää lompakkoa, vaan elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonolla soundilla soittamiseen.
 
Myös Gibsonin '57 Classicit ovat loistavat all-around-mikit mihin menoon vaan. Niitähän monissa Gibson Custom Shopista tulleissakin kitaroissa on, Burstbuckereiden ohella.

Omien kokemuksien mukaan melko tukkoinen ja huonosti erotteleva tuntuisi Les Paulin saundi olevan. Semmoinen "tyyny kaiutinelementin päällä, mfff-mufff-muuh". Onhan toki Les Pauleja monenlaisia, ne ohuempibodyiset mallit tuntuivat kuulostavan terveemmiltä meikäläisen korvaan... Lienevätkö Specialeita vai Junioreita vai mitä.
 
EDIT: Tässä tarkemmin mietittyäni taitaisi se probleema olla "presencen" puutteessa, eli semmoinen selkeyttävä ylämiddle jää mielestäni monessa Les Paulissa puuttumaan.
 
Puhutaanko me nyt oikeista, hyvistä Les Pauleista vai "Les Pauleista"? En kyllä Les Pauliani pois vaihtaisi. Olen edelleen sitä mieltä että tuo on parasta mitä sillä rahalla saa. Ei ole tullut mieleen mikkien vaihdot tms.

Puhutaanko me nyt oikeista, hyvistä Les Pauleista vai "Les Pauleista"? En kyllä Les Pauliani pois vaihtaisi. Olen edelleen sitä mieltä että tuo on parasta mitä sillä rahalla saa. Ei ole tullut mieleen mikkien vaihdot tms.
 
Niistä missä lukee lavassa Gibson ja Les Paul model. Custom shoppeja (mitä lie vuosimalleja), Classiceja, Standardeja, Studioita, Junioreja, Double cutteja, mitä niitä nyt on. Mutta toki sinun mielipiteesi on aivan yhtä pätevä kuin omanikin, meikäläinen vain tuppaa leikkaamaan vahvistimen equsta valtaosan taajuuksista kun moisia keihäitä koeajaa.

Niistä missä lukee lavassa Gibson ja Les Paul model. Custom shoppeja (mitä lie vuosimalleja), Classiceja, Standardeja, Studioita, Junioreja, Double cutteja, mitä niitä nyt on. Mutta toki sinun mielipiteesi on aivan yhtä pätevä kuin omanikin, meikäläinen vain tuppaa leikkaamaan vahvistimen equsta valtaosan taajuuksista kun moisia keihäitä koeajaa.
 
Tukkoinen, huonosti erotteleva, tyyny kaiuttimen edessä.. Jotenkin vaan musta nyt tuntuu ettei asia ihan noin ole. Mutta joo, mullakin on paljon ennakkoluuloja ja pahoja negatiivisia fiiliksiä jotka ei aina edes perustu kokemukseen. En mäkään suostuisi missään olosuhteissa vetämään Ibanezin hevikuokalla, mutta pidän silti mölyt mahassani.

Tukkoinen, huonosti erotteleva, tyyny kaiuttimen edessä.. Jotenkin vaan musta nyt tuntuu ettei asia ihan noin ole. Mutta joo, mullakin on paljon ennakkoluuloja ja pahoja negatiivisia fiiliksiä jotka ei aina edes perustu kokemukseen. En mäkään suostuisi missään olosuhteissa vetämään Ibanezin hevikuokalla, mutta pidän silti mölyt mahassani.
 
Tämä on mielipiteeni ja pidän siitä kiinni. Kaikkia aiemmassa postissa listattuja malleja olen testannut ja oman mielipiteeni niiden pohjalta muodostanut. Moukkamaiseen käytökseen ei siis ole aiheellisuutta.

Omien kokemuksien mukaan melko tukkoinen ja huonosti erotteleva tuntuisi Les Paulin saundi olevan. Semmoinen "tyyny kaiutinelementin päällä, mfff-mufff-muuh". Onhan toki Les Pauleja monenlaisia, ne ohuempibodyiset mallit tuntuivat kuulostavan terveemmiltä meikäläisen korvaan... Lienevätkö Specialeita vai Junioreita vai mitä.
 
EDIT: Tässä tarkemmin mietittyäni taitaisi se probleema olla "presencen" puutteessa, eli semmoinen selkeyttävä ylämiddle jää mielestäni monessa Les Paulissa puuttumaan.
 
Nämä lauseet useampaan kertaan luettuani totean tyynen rauhalliseen tapaani:
 
1) Ihan täyttä kukkua.
2) Usein käynti korvahuuhtelussa auttaa.

Nämä lauseet useampaan kertaan luettuani totean tyynen rauhalliseen tapaani:
 
1) Ihan täyttä kukkua.
2) Usein käynti korvahuuhtelussa auttaa.
 
Komppia!
 
Originaalikysymykseen vastauksena: Gibson LP-saundi on... paksu.
 
Koitin miettiä saundille parempia adjektiiveja pari päivää, mutta päädyin lopulta tähän muidenkin miljoonia kertoja tarjoamaan paksuun.

Ehkä niissä riittää karu ulkonäkö. Sointi otetaan siitä etuasteen gain-potikasta. Kyllä kai se kompensoi.
 
Ja sormista, plektrasta, soittotatsista..