Kitarat: kitarakamat ›

ps.Hetken oli kokeilussa myös kiinan epiphone leppä,mahonki sekoituspuilla ja se oli kyllä aivan onneton rimpula!
 
... no joku päivä vielä G :)
 
Joop, itse en kyllä moittisi epejä ihan rimpuloiksi; yksi epi on itsellä nytkin (ei tosin LP). Tuollainen sekoituspuu mallinen LP oli minullakin jonkun aikaa. Ihan soitettavia nuo epitkin minusta ovat. Jos joku päivä vielä Giban LP niin lähinnä mojon takia; GR lespa riittää kyllä minulle muuten ihan mainiosti. Giban mojoa maistelen tällä hetkellä Sg fadedin kera: ensin iski gas kokeilun myötä, ja sitten heti perään osui kohdalle loistava tarjous (alennus jo alennetusta hinnasta). Lieneekö muuten Luthmannilla joku kampanja menossa, kun F musiikki myy Gibsoneita tarjoushinnoin. Tällä viikolla on näköjään vuorossa LP studio alle tonnilla, pari viikkoa sitten myytiin Sg fadedia reilusti alle listahintojen.

Hyvin sanottu. Kyllä aito Giba on aina Giba. Kopioita ostaa ja kehuu ne joilla ei oo varaa ostaa Gibsonia. (Ja kohta lentää tomaatteja) :)
 
Jaa, iteltä löytyy G:n Lespa, mutta Yamahan AES620 on silti aivan mainio kitara. Tuon Gibsonin mojoa ei tietenkään voi vähätellä, mutta mun nähdäkseni noissa "aidoissa" peleissä ei ole mitään sen ihmeellisempää "taikapölyä" kuin muillakaan valmistajilla - erittäin hyviä kitaroita ne toki ovat, mutta niin ovat monet muutkin, jopa ne puolta halvemmat.
 
Tuota LP Studiota voin kyllä suositella myös lämpimästi, vaikka tuon käyttöarvo ei luonnollisesti olekaan yli tuplasti esim. tuon Yamahan vastaavaan nähden, kuten hintalappu saattaisi vihjata - eli merkistä joutuu maksamaan, niin se vaan menee.

Lieneekö muuten Luthmannilla joku kampanja menossa, kun F musiikki myy Gibsoneita tarjoushinnoin. Tällä viikolla on näköjään vuorossa LP studio alle tonnilla, pari viikkoa sitten myytiin Sg fadedia reilusti alle listahintojen.
 
Näyttäisi että myyvät kaupoille useamman kitaran eriä alennushintaan välillä.
 
Tuonnekin tullut noita fadedeja useampi halvalla:
http://www.oulunsoitinjatarvike.fi/kauppa/products.php?p=c81c0a
 
Hyllyssä ollut oli ihan kohtalaisen hyvän tuntuinen, vähän vaan yllätti että kaksiosaisein rungon liimaussauma ei ollut ihan keskellä kitaraa, vaan sentin tai pari sivussa.

Hyllyssä ollut oli ihan kohtalaisen hyvän tuntuinen, vähän vaan yllätti että kaksiosaisein rungon liimaussauma ei ollut ihan keskellä kitaraa, vaan sentin tai pari sivussa.
 
Olen kuullut muidenkin löytäneen pikkuvikoja SG fadedeista, tämä oma yksilöni on virheetön. Siis lukuunottamatta vähän hutaisemalla tehtyä satulaa, mutta sekin kun oli etukäteen tiedossa niin eipä kehtaa valittaa; pientä fiksailua vaan. Vasta ihan viime aikoina on minulle selvinnyt, että fadedin body ei aina ole yhtä puuta, omani kun on.

Oma faded sg oli kolmesta palasta. Ihan kohtuudella kasattu, ei suurempaa valittamista. Kaulamikkisoundi säröillä oli vaan niin ehtaa Santanaa, että oli pakko pistää kiertoon.

Hyllyssä ollut oli ihan kohtalaisen hyvän tuntuinen, vähän vaan yllätti että kaksiosaisein rungon liimaussauma ei ollut ihan keskellä kitaraa, vaan sentin tai pari sivussa.
 
On ollu sen levyisiä puita pojilla hyppysissä.. ;) Ei se sauma ihan keskellä ole vanhemmissakaan, itse täs yhtä LP Deluxea (cherry sb, läpikuultava) laittelin, ja oli 3 palasta kansi..
Tuohon Epipuhelimeen vielä, itellä on tuo LE Standard, ja vaikka se mahonkia ja vaahteraa onkin, se on kuitenkin "eri soundinen" kun rinnalle tuo jonkun Giban. Johtunee mm. tuon mahongin "laadusta" tai lajista paremminkin, koska luulen että se on ns. laua-mahonkia. Silti ihan hyvä kitara, vaikka soundi on erilainen.. Mikitystä jos joku pohtii, niin siin on tallamikkinä Gibsonin 57 Classic Plussa ja kaulassa DiMarzion Bluesbucker..

Tuossa jäi sitten aloittajalla budjetti aika auki, mutta itse suosittelisin ehdottomasti joko Tokain japanilaista Love Rockia, Gibsonin SG standardia tai Les Paul studiota. Kaikki yhdistää se, että niistä saa hyvää (joskaan ei välttis heleää) cleania, rokkirosoa ja hevikin taittuu. Joku JB/Jazz LTD voisi olla kyllä liian moderni ja terävä/tiukkasoundinen tuodakseen tarpeeksi kontrastia tuohon jo olemassaolevaan Viperiin. Itse ottaisin noista mieluiten SG Standardin, SG-mies kun olen. Se on vain niin mukava soitettava ja monipuolinen.
 
Ja tosiaan, Tokai Loverockit ovat ihan oikeasti hyviä hintaluokassaan, ja minusta aivan eri tasoa kuin esim Epiluurit. Eräs kokeilemani Tokain LS-85 tms oli jopa shokeeraavan hyvän kuuloinen säröillä ihan jo vakiomikeillään. Laulavuutta, tonea ja tukevuutta vaikka kuinka, tosin cleani oli vähän tukkoinen vielä, mutta ei pahasti. SG Standardissa tasa viehätti niin se soittotuntuma ja kitaran resonointi. Ei tietoakaan sellaisesta "muovisesta" fiiliksestä, joka minulle on tullut noista LTD:istä ja Schectereistä sen paksun lakkakerroksen seurauksena.
 
Aloittajaa suosittelen tosiaan pitämään sen vanhan kitaran, ja ostamaan rinnalle juuri jonkun retromman ja pehmeäsoundisemman kepukan kohtuuhintaan. Esim jonkun ehdottamistani. Siinä onkin sitten mukavan monipuolinen soundipaletti lopulta käytössä, kun molempia kitaroita pitää mukana.

Joopa joo, jos LP-kopioiden orkkismikeistä puhutaan, niin kyllähän GR lespan mikit on kitaran hintaan nähden järkyttävän hyvät, niin Tokaita (muiden merkkien ohella) kun olenkin paljon vuosien mittaan suosinut.

Itselläni on about vuoden ollut tuollainen Epiphonen Lespa (löytyy omasta kuvasta), eikä se todellakaan ole niin huono, kuin huhut kertovat. Siitä irtoaa hyvät Les Paulmaiset soundit, ei ehkä ihan niin tummat ja täyteläiset kuin aidosta G:stä, mutta erittäin hyvät silti. Lisäksi, koska se on jonkinnäköinen plus-malli, se on kokonaan mahonkia (tiedän kyllä, että mahonkiakin on monenlaista, mutta silti).
 
Ei se tietenkään Gibsoneille tai Japanin Tokaille pärjää, mutta on mielestäni ihan yhtä hyvä kuin Korean Tokait, ellei parempi. Kaikenkaikkiaan se on aivan loistava keppi, varsinkin kun muistaa vielä hinnan (n. 450e?). Viimeistelyssä ei ole vikaa ja tyylikäs flamed kansi (mikä se nyt onkaan suomeksi?) kruunaa kaiken.
 
Ehkä olen saanut jonkun huippuyksilön, mutta suosittelen silti!
 
E:Tässä vielä vastaava Epin sivuilta:
http://epiphone.com/default.asp?ProductID=45&CollectionID=6

Lisäksi, koska se on jonkinnäköinen plus-malli, se on kokonaan mahonkia (tiedän kyllä, että mahonkiakin on monenlaista, mutta silti).
 
Tuota noin, lienee sitten nämä uusimmat Standard-yksilöt tulla mahonkibodylla, mutta vielä muutama kuukausi sitten Epiphone itsekin ilmoitti bodyn materiaaliksi "mahogany/alder". Eli kannattaa sitten metsästää noita uusia tuotantoeriä, jos jonkinlaista mahonkia haluaa.

Tokain korean malleista mulla on se als-48. On todella hyvä hintaansa nähden. Myönnettäköön että alkuperäiset mikit oli tunkkaiset, ne on seymour duncaneihin vaihdettu mulla.

Virhe! Liian lyhyt tai tyhjä kirjoitus!

Paikallisessa liikkeessä vierailun jälkeen päädyin Ibanezin kaunokaiseen ARC300
 
http://www.ibanez.co.jp/products/eg … ID=3&PAGE_ID=525&COLOR=CL01
 
Ratkaiseva tekijä oli oikeastaan kaulaliitos, Epipuhelimessa en saanut nakkisormilla soitettua mitenkään järkevästi ylänauhoilta. Plus tässä on kevyempi runko ja hieno kun sika pienenä. Hintakin alle 400, halpa vehje kakkoskepiksi =)

Kerrohan syväluotaavampaa analyysiä, jahka olet päässyt kunnolla testaamaan. Kiinnostaa nimittäin kovasti!

Paikallisessa liikkeessä vierailun jälkeen päädyin Ibanezin kaunokaiseen ARC300
 
http://www.ibanez.co.jp/products/eg … ID=3&PAGE_ID=525&COLOR=CL01
 
Ratkaiseva tekijä oli oikeastaan kaulaliitos, Epipuhelimessa en saanut nakkisormilla soitettua mitenkään järkevästi ylänauhoilta. Plus tässä on kevyempi runko ja hieno kun sika pienenä. Hintakin alle 400, halpa vehje kakkoskepiksi =)
 
Speksit vaikuttaa ihan hyviltä.....
mutta kyllähän tuo vähän kökön muotoinen body on ainakin meikän silmään.