Kitarat: kitarakamat ›

SE Les Paul ... hmm ... komppaan aikaisempia Stankun kannattajia, ja itsekin etsisin rauhassa käytettyä Stankkua. Kun SE tulee kohdalle, niin heti kaupat.
 
Itsellä on LP Standard Black Cherry. Ostin uutena Nykistä -1989 Sam Ashilta. Muistelen, että alle 500 taalaa oli hintaa. Kyllä on mojottanut, ja mojottaa edelleen, vaikka Fender Baja Telellä tällä hetkellä tulee eniten soiteltua.

Mikä olis "se" Gibson LP joka kannattaisi hommata..? Tarkoituksena hommata keppi soittamista varten ja ei paha vaikka sijoitus säilyisi vuosikymmenien ylikin..
 
Mikä tahansa standard tai deluxe, kunhan siinä on P90-mikit. Ei niin, että humpparit olisivat huonoja mikrofoneja, mutta minusta nuo perinteiset yksikelaiset soundaavat Lesparissa paremmilta, vaikka hurisevatkin vähän enemmän. Niin, ja väri on tietenkin Goldtop, sunburst tai musta.

Luulisi itse tietävän mitn haluaa, kaveritko täällä määrää millä vedetään ??? On se kumma :D
 
Oli vaan pakko sori....
 
/sv
 
Tässä kuitenkin kysyttiin että mikä ois hyvä...

Tääkin vois olla aika mukava:
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=320148607157#ebayphotohosting
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=320148607157

Tääkin vois olla aika mukava:
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dl … ;item=320148607157#ebayphotohosting
 
http://cgi.ebay.com/ws/eBayISAPI.dll?ViewItem&item=320148607157
 
Tuosta kyllä pakko sanoa että ehkäpä PRS olisi jo sahannut tuon kitaran kahtia sillä aika kaukana nuo kannen viilut toisistaan esteettisesti katsottuna ja jos loputkin kitarasta samaan tyyliin rakennettu (vähän sinnepäin)niin ei kauheasti luottamusta herätä!
 
Katsoin yksi päivä PRS dvd kiekon tehdas toureineen ja siinä äijät oikeasti yrittivät etsiä semmoiset kannen kappaleet jotka sopisivat keskenään ja tuohan oli ihan b_luokkaa)

Tuosta kyllä pakko sanoa että ehkäpä PRS olisi jo sahannut tuon kitaran kahtia sillä aika kaukana nuo kannen viilut toisistaan esteettisesti katsottuna ja jos loputkin kitarasta samaan tyyliin rakennettu (vähän sinnepäin)niin ei kauheasti luottamusta herätä!
 
Katsoin yksi päivä PRS dvd kiekon tehdas toureineen ja siinä äijät oikeasti yrittivät etsiä semmoiset kannen kappaleet jotka sopisivat keskenään ja tuohan oli ihan b_luokkaa)
 
Juu en tarkoittanut juuri tuota kyseistä kitaraa vaan yleensä Gibson Les Paul Heritage Standard -80 mallia. Ehkä tuon kannen takia tuo onkin noin halpa. Mun omassa matchaa hiukan paremmin...
 
http://d2.mikseri.net/m/778/30005885007.jpg

Kyllä musta on ihan järkevää kysyä neuvoa Gibsonin hankintaan. Joku faded-sarjalainen saattaa menettää rahallista arvoaan hyvinkin paljon vuosien varrella. Jos taas hankkii käytetyn customin 2300e (en tiedä oikeaa hintaa), niin siitä saa varmasti rahansa takaisin (ja enemmänkin) kymmenen vuoden päästä. Toki tuollainen investointi on iso pinkka rahaa.
 
Veikkaan kyllä Gibsonin olevan muutenkin sellainen sijoitus, että ei siinä takkiin pysty kunnolla ottamaan. Merkki itsessään on jo niin iso ja arvostettu, että ihmiset maksaa pelkästään siitä.
 
En miulle ainakaan ekana tule mieleen kitaraa hankkiessa, että paljon siitä voisi saada rahaa joskus vuosien päästä, jos sen sattuu mahdollisesti myymään. Kitarat on käyttöesineitä ei sijoituskohteita, tiettyjä poikkeuksia lukuunottamatta.
 
Harrastukseen käytettyjä euroja ei kannata laskea tai kannattaa lopettaa koko harrastus samantien.

Juu en tarkoittanut juuri tuota kyseistä kitaraa vaan yleensä Gibson Les Paul Heritage Standard -80 mallia. Ehkä tuon kannen takia tuo onkin noin halpa.
 
Ai mitenniin halpa? Ylihintainen ja pahasti. Heritage Elite on jo jeessimpi ja kalliimpi. Suunnilleen tuon hintainen. Sen ostaisin jos jostain saisin kun on aika harvinainen peli ja usein ihan OK kitara.
 
Heritage on Gibsonin varhainen yritys tuottaa vintage-Les Paul joka meni pieleen. Muoto, kaulakulma, kaulan kiinnitys (tenon), mikit, virittimet: ei sinne päinkään. Historicit ja VOSssit on paljon lähempänä.

Tässä kuitenkin kysyttiin että mikä ois hyvä...
 
Niin niin, luulisi....tai no, jos todellakin.....tai no kuuluisiko tämä sitten tuonne *aloittelijat* palstalle ??
 
Ja vielä, noita ebay.comin linkkejä on oikeestaan turha edes tänne pastettaa, sama ku sanois että Ed Roman on kaikkitietävä kitaraguru....
 
/sv

Ai mitenniin halpa? Ylihintainen ja pahasti. Heritage Elite on jo jeessimpi ja kalliimpi. Suunnilleen tuon hintainen. Sen ostaisin jos jostain saisin kun on aika harvinainen peli ja usein ihan OK kitara.
 
Heritage on Gibsonin varhainen yritys tuottaa vintage-Les Paul joka meni pieleen. Muoto, kaulakulma, kaulan kiinnitys (tenon), mikit, virittimet: ei sinne päinkään. Historicit ja VOSssit on paljon lähempänä.
 
Elite mulla on ollut samoin 80-luvun reissue, oisko ollu Guitar Traderin sarjanumero 0300, jolla ei sinänsä ole merkitystä ja Heritage ei ole ainakaan huonompi omien kokemusteni perusteella. Shawn P.A.F:t on aikas hyvän soundiset ja muutenkin on hyvä ja vaativammatkin laatukriteerit täyttävä. Puhun siis omastani. Tääkin oli aika hyvä,Gibson Les Paul Custom -73, mikä mulla oli, mutta ei pärjää Heritagelle.

Tuosta kyllä pakko sanoa että ehkäpä PRS olisi jo sahannut tuon kitaran kahtia sillä aika kaukana nuo kannen viilut toisistaan esteettisesti katsottuna ja jos loputkin kitarasta samaan tyyliin rakennettu (vähän sinnepäin)niin ei kauheasti luottamusta herätä!
 
Katsoin yksi päivä PRS dvd kiekon tehdas toureineen ja siinä äijät oikeasti yrittivät etsiä semmoiset kannen kappaleet jotka sopisivat keskenään ja tuohan oli ihan b_luokkaa)
 
No voi jehna. Munsta taas toi mätsäämätön kansi, mielellään vielä vaatimattomalla loimulla on paljon paljon hienompi kuin mätsätty tiikeriloimu. Itseasissa liika loimuisuus on munsta kaikkea muuta kuin tavoiteltavaa. Plaintopissakin randomi syykuvio on just hieno.
 
Mut eipä se kettukaan pihlajanmarjoista perustanut.

Elite mulla on ollut samoin 80-luvun reissue, oisko ollu Guitar Traderin sarjanumero 0300, jolla ei sinänsä ole merkitystä ja Heritage ei ole ainakaan huonompi omien kokemusteni perusteella. Shawn P.A.F:t on aikas hyvän soundiset ja muutenkin on hyvä ja vaativammatkin laatukriteerit täyttävä. Puhun siis omastani. Tääkin oli aika hyvä,Gibson Les Paul Custom -73, mikä mulla oli, mutta ei pärjää Heritagelle.
 
Tuo Guitar Trader olis kyllä arvokas nykyään. Heritage on hyvä, mun pointti oli vaan että ei ehkä noin arvokas ja että parempia toisintoja 50-luvun les Pauleista on tullut myöhemmin. Albert Järvisen Heritage säväytti silloin aikoinaan. Inttikaverilla oli sellainen myös ja se oli hieno.

Niin niin, luulisi....tai no, jos todellakin.....tai no kuuluisiko tämä sitten tuonne *aloittelijat* palstalle ?
 
Touche! Olen samaa mieltä. Itse se on koettava jä kokeiltava että mikä on paras. vähän niinkuin täällä keskusteltaisi Pizzataksin parhaista pitzoitsa tai Mäkkärin hampurilaisista. Makuasoita ne on. Toki sen verran voi yleistää, että tyypillisesti Historicit ja VOSssit on aika makeita.

Touche! Olen samaa mieltä. Itse se on koettava jä kokeiltava että mikä on paras. vähän niinkuin täällä keskusteltaisi Pizzataksin parhaista pitzoitsa tai Mäkkärin hampurilaisista. Makuasoita ne on. Toki sen verran voi yleistää, että tyypillisesti Historicit ja VOSssit on aika makeita.
 
Sepä se, nehän on helposti saatavilla, joka jannulle..... 58 mieluimmin kuin 59, jos soittopelia haikailee eikä seinäkoristetta, säästyypi hilloa. Ja tämähän on minun mielipiteeni.
 
/sv

Heritage on Gibsonin varhainen yritys tuottaa vintage-Les Paul joka meni pieleen. Muoto, kaulakulma, kaulan kiinnitys (tenon), mikit, virittimet: ei sinne päinkään. Historicit ja VOSssit on paljon lähempänä.
 
Tämähän on se vaiettu salaisuus....
 
/sv

Tämähän on se vaiettu salaisuus....
 
/sv
 
Heritage 80 Les Paul Models
 
With the exception of a few Kalamazoo-built prototypes or one offs in circulation, all Heritage 80's were made in the Nashville plant between 1980 and 1982. These LPs have a unique sharp and wide cutaway at the horn, Grover kidney tuners, and an eight digit serial number with four digit second number beneath it.
 
There does not appear to be any pattern to the second four digit number it was used for marketing reasons to distinguish these guitars as limited editions by Bruce Bolen, then head of R&D. They have a unique headstock shape. They are generally on the heavy side (high 9's to high 10 lbs.), have the thin binding in cutaway, small black side dot markers, and a Nashville bridge. The back plates for the control cavity and switch are brown. The Gibson logo on the headstock has a closed b and o and a dot over the i. The necks on these guitars are of medium thickness. While not as close in terms of vintage specifications to the Guitar Trader and Leo's LP models, they are well regarded guitars by many players and collectors and have excellent fit, finish, tone, and playability. Tim Shaw of Gibson at the time designed reissue PAFs for them which sound very good and have come to be known as "Shaw PAFs" in the collector community. The pickups are one double white and one zebra under the covers. The truss rod covers are inscribed with the model names.
 

 
http://www.lespaulforum.com/finalframes/frameset.htm

Sepä se, nehän on helposti saatavilla, joka jannulle.....
Joo, helppo noita on ostaa.
 
58 mieluimmin kuin 59, jos soittopelia haikailee eikä seinäkoristetta, säästyypi hilloa. Ja tämähän on minun mielipiteeni. /sv
Käy ne hyvin seinäkoristeiksikin. Mieluummin muutama historic kuin nykytaidetta, imo. ;)

Tämähän on jo säälittävää, isot miehet kehuu luuttujaan, hoho.
 
/sv

Tämähän on jo säälittävää, isot miehet kehuu luuttujaan, hoho.
 
/sv
 
Huono huono....oikein huono ei kannata....8)...mut jos on kyse "siitä" Les Paulista niin tosson mun mielipide...no on noi Historicitkin hyvii jne....ok?

Huono huono....oikein huono ei kannata....8)...mut jos on kyse "siitä" Les Paulista niin tosson mun mielipide...no on noi Historicitkin hyvii jne....ok?
 
Mikä vitun huono ???? ok?
 
/sv