Kitarat: kitarakamat ›

Tuo Gibsonin Faded Worn Brown näyttää muuten ihan OK:lta, mutta tuo kaula.
Dot inlayt näyttävät todella hirveältä tuossa.
 
Jos se Epi on muuten hyvä niin ainahan siihen voi tehdä /teettää nauharempan. Voi säästää vähän rahaakin. (Ja ostaa sille sit kaveriksi toisen SG:n...)
 
Koko nauharempan hinnalla saa melkein uuden tuollaisen Epin. :D

Ehkäpä tuo Gibson-problematiikka on vähän samanlainen että kukaan ei ihmettele kun perus-Fordiin tulee vika, mutta Mersun vika onkin maailmanloppu... Siis kovemman brandin tuotteen ongelma on isompi kuin muiden.
 
2000€+ kitarassa ei saisi olla vikoja joita ei edes 500€ kitaroista löydy. Varsinkin kun on arvostettu merkki kyseessä, niin sitä suuremmalla syyllä laadun tulisi olla kohdallaan. Minä olen enemmän tuijotellut ja käpistellyt noita Les Pauleja ja niissä tuntuu, Custom Shopin vehkeitä lukuun ottamatta, olevan kovastikin eroa välillä "täydellinen" - "miten tää pääsi tehtaalta".
 
Eli ehdottomasti Gibsonia ostaessa suosittelisin kauppaan astelemista ja kokeilemista itse. Varsinkin kun tuo SG Faded ja SG Standard ei ole ihan niin pilvissä hinnoittelun suhteen kuin monet muut ison G:n mallit. Mielenkiintoista onkin sitten, kuinka pienempi plekusuoja (ja samalla erilaiset elektroniikkakoverrukset) ja eri mikit tuovat hintaan melkein 700€ eron (SG Standard vs SG '61 RI)...
 
Tokai SG-75:sta toisaalta puoltaa tuo pienempi pleksi, joka ainakin minusta on nätimpi kuin tuo iso joka SG Stankusta ja Specialista löytyy. Mikkiosasto ei kummassakaan ole mielestäni mitään kaikkein parhainta ja tuppaavat kuulemma nuo Gibsonin käyttämät Kluson-mallit olemaan hajoavaa mallia (kuori lähtee irti). Eikös Tokaissa ole edelleen Gotohin rautaosat?
 
Jos mahdollista, unohda ne merkit siellä lavassa ja tyyppaa kaikki SG:t mitkä saat käsiisi. Toivottavasti löytyy mieleinen.

Ostin oman Tokai SG:ni Musamaailmasta kuukausi sitten. Tuolloin kaupassa oli kolme yksilöä (kaksi punaista ja yksi pähkinäinen), jotka kaikki sain testata läpi. Sanoivat ettei tämän vuoden puolella olisi enää yhtään tulossa. Ostin punaisen, ja nettisivut sanovat, ettei pähkinäisiä ole enää jäljellä. Tämä yhtälö taas tarkoittaisi että niillä on yksi punainen SG siellä hyllyssä, ellei ole sekin jo myyty...

Yksi vaihtoehto lisää (tosin näitä ei pääse kokeilemaan), tilaa Japanista Edwardsin. Pieni pleksi, kunnon puut, trapetsoidi merkit ja duncanin mikit, vaikka niillä ei vissiin oo niin väliä:
http://www.guitarjapan.com/edwards/spec/e-sg-85lt2.html
 
720$ + 120$ toimitus ilman kovaa laukkua. Tullit joutuu maksamaan, nostaa toki hintaa. Riskaabeli veto tuo olis ainakin sen suhteen että sopiiko kitara loppujen lopuksi käteen jne.
 
Torilla on myös yksi 80-luvun Burny
http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=179421

Mikkiosasto ei kummassakaan ole mielestäni mitään kaikkein parhainta ja tuppaavat kuulemma nuo Gibsonin käyttämät Kluson-mallit olemaan hajoavaa mallia (kuori lähtee irti). Eikös Tokaissa ole edelleen Gotohin rautaosat?
 
Jos mahdollista, unohda ne merkit siellä lavassa ja tyyppaa kaikki SG:t mitkä saat käsiisi. Toivottavasti löytyy mieleinen.
 
Juuri näin. Lisäisin vielä, että ongelmat SG faded-mallien satuloissa eivät taida olla harvinaisia eli tarkkana kannattaa olla. Kaulamikkihän tuossa faded wornissa vaikuttaa hyvältä; sama kuin stankussa mutta ilman kuorta.

Varsinkin kun tuo SG Faded ja SG Standard ei ole ihan niin pilvissä hinnoittelun suhteen kuin monet muut ison G:n mallit. Mielenkiintoista onkin sitten, kuinka pienempi plekusuoja (ja samalla erilaiset elektroniikkakoverrukset) ja eri mikit tuovat hintaan melkein 700€ eron (SG Standard vs SG '61 RI)...
 
Joo, itsekin olen ihmetellyt tätä eroa. Vaihdoin Standardin '61:seen kun sain hyvän tarjouksen. Pakko sanoa että tässä '61:ssä matala action ja kaulan säädöt ovat kuin unelma, suoraan tehtaalta. Soi uskomattoman helposti kauttaaltaan. Hyvä se Standardikin oli, mutta en tiedä, onko tässä pelkistä säädöistä kyse vai onko malleissa muitakin eroja jotka vaikuttaa. Omassa Standardissa body oli myös kahdesta palasta.

Joo, itsekin olen ihmetellyt tätä eroa. Vaihdoin Standardin '61:seen kun sain hyvän tarjouksen. Pakko sanoa että tässä '61:ssä matala action ja kaulan säädöt ovat kuin unelma, suoraan tehtaalta. Soi uskomattoman helposti kauttaaltaan. Hyvä se Standardikin oli, mutta en tiedä, onko tässä pelkistä säädöistä kyse vai onko malleissa muitakin eroja jotka vaikuttaa. Omassa Standardissa body oli myös kahdesta palasta.
 
'61:ssä on mielestäni erilainen kaulaprofiili. Hieman ohuempi. Tietääkseni kaulaliitoskin alkaa '61:ssä vielä aivan aavistuksen ylempää, eli jos Standardinkaan "upper fret access" ei riitä, niin sitten täytyy hommata '61. :-) Todella hieno kitara kaiken kaikkiaan.
 
Tokain Japanin kopiot jäljittelevät ulkoisesti muuten '61:stä, mutta mielestäni niissä on pikemminkin paksumpi Standardin kaulaprofiili. Kaulaliitos on muistaakseni vastaavanlainen kuin oikeassakin '61:ssä. Hyviä kitaroita ovat nuo Tokain Japanin SG:t. Tokain SG:tä en koskaan ole omistanut - paljon testaillut tosin.
 
Itse en näe silmällä tai kuule korvalla mitään syytä minkä takia Tokaista pitäisi heti vaihtaa mikit ja virittimet antamatta niille edes mahdollisuutta.
 
Muutenkin näissä kommenteissa kannattaa selkeästi erotella että puhutaanko Japanin Tokaista vai Korean Tokaista. Minä puhun Japanin Tokaista josta käsittääkseni aloittajakin oli kiinnostunut.
 
Laadusta en tiedä mutta jos vertaan soundia omaan Gibson SG - kitaraani, niin Tokai SG ei ehkä ole ihan yhtä värikäs tuttavuus kuin Gibson SG. Tokai tuntuu olevan aavistuksen maltillisempi soitin eikä se reagoi soittajan tatsiin samalla tavalla kuin Gibson. Itse en ole mielestäni saanut Tokaista yhtä paljon erilaisia äänensävyjä ja särmikkyyttä ulos kuin Gibsonista.
 
Tokain runko tuntuu muuten jostain syystä jäykemmältä kuin Gibsonin. Itse tykkään taivuttaa rungosta pientä vibraa ja Tokailla tuo on hiukan vaikeampaa. Johtuisiko tästä jäykkyydestä myös se, että Tokaista tuntuu puuttuvan aavistus twangia.
Sanovatpahan jotkut soittajat että osa SG:n ominaissoundista tulee siitä, että myös soittajan liikkeet kuuluvat soundissa koska runko on todella eläväinen. Tämä muuten ei ole mitään huuhaata vaan olen nähnyt asiasta ihan konkreettisen demon, ja onhan tämä myös itse helposti todettavissa.
Eli jos autenttista Angus- tai Townshend-soundia hakee, niin on lähdettävä liikkelle. :-)

'61:ssä on mielestäni erilainen kaulaprofiili. Hieman ohuempi. Tietääkseni kaulaliitoskin alkaa '61:ssä vielä aivan aavistuksen ylempää, eli jos Standardinkaan "upper fret access" ei riitä, niin sitten täytyy hommata '61. :-) Todella hieno kitara kaiken kaikkiaan.
 
Siis joo, onhan '61:sessä 60's slim taper profiili, ja liitos alkaa ylempää. Itse mietin tuossa aiemmin pelkästään hintaa nostavia eroja, joita päällisin puolin ei taida olla muuta kuin mikit. Käytetyistä puista ym. ei tosiaan sitten tiedä.

Laadusta en tiedä mutta jos vertaan soundia omaan Gibson SG - kitaraani, niin Tokai SG ei ehkä ole ihan yhtä värikäs tuttavuus kuin Gibson SG. Tokai tuntuu olevan aavistuksen maltillisempi soitin eikä se reagoi soittajan tatsiin samalla tavalla kuin Gibson. Itse en ole mielestäni saanut Tokaista yhtä paljon erilaisia äänensävyjä ja särmikkyyttä ulos kuin Gibsonista.
 
Tokain runko tuntuu muuten jostain syystä jäykemmältä kuin Gibsonin. Itse tykkään taivuttaa rungosta pientä vibraa ja Tokailla tuo on hiukan vaikeampaa. Johtuisiko tästä jäykkyydestä myös se, että Tokaista tuntuu puuttuvan aavistus twangia.
Sanovatpahan jotkut soittajat että osa SG:n ominaissoundista tulee siitä, että myös soittajan liikkeet kuuluvat soundissa koska runko on todella eläväinen. Tämä muuten ei ole mitään huuhaata vaan olen nähnyt asiasta ihan konkreettisen demon, ja onhan tämä myös itse helposti todettavissa.
Eli jos autenttista Angus- tai Townshend-soundia hakee, niin on lähdettävä liikkelle. :-)
 
Olen aika pitkälti samaa mieltä, vaikka toistaiseksi kokemuksia on huomattavasti paljon enemmän Tokaista kuin Gibsonista. Alkaa vaikuttaa siltä, että minulla on ollut hivenen virheellinen käsitys Gibsonista, ainakin mitä tulee SG-malleihin. Pitää alkaa varmaan tsekkailla uudelleen tuota Gibsonin LP-tarjontaakin. Mitä noin yleisemmin Tokain ja Gibsonin välisiin laatueroihin tulee, olen/olin varmaan jäänyt asenteissani tuonne parinkymmenen vuoden takaisiin aikoihin. Tosin silloin ainakin Tokain bassot olivat parempia kuin nuo nykyiset (itsellä on '80 Japsi-presari). Se nyt ainakin tällaiselle vanhalle kalkkikselle on alkanut valjeta, että ihan eri kitaroitahan nuo Gibsonit ja Tokait ovat. Hyviä yksilöitä löytyy molemmilta merkeiltä.

Itse en näe silmällä tai kuule korvalla mitään syytä minkä takia Tokaista pitäisi heti vaihtaa mikit ja virittimet antamatta niille edes mahdollisuutta.
 
Kyllä niillä perusmikeillä toimeen tulee, mutta Duncanit herätti sen kyllä eloon kunnolla.
 
Paras kitara mitä olen omistanut oli musta Tokai SG-70. Miksi piti myydä..

Koko nauharempan hinnalla saa melkein uuden tuollaisen Epin. :D
 
Kitaroissa uusi sotaratsu ei välttämättä ole parempi kuin vanha kunnostettu... On kyllä tiedossa että nauharemppa syö äkkiä sen 300-400€.

Koko nauharempan hinnalla saa melkein uuden tuollaisen Epin. :D
 
Eli kitara on siis käyttökelvoton joka tapauksessa.
 
Jos olet yhtään tekijämiehiä, niin tässä olisi oiva paikka harjoitella tekemään nauharemppa itse. Sillä taidolla voit säästää jatkossa pitkän pennin.

2000€+ kitarassa ei saisi olla vikoja joita ei edes 500€ kitaroista löydy. Varsinkin kun on arvostettu merkki kyseessä, niin sitä suuremmalla syyllä laadun tulisi olla kohdallaan. Minä olen enemmän tuijotellut ja käpistellyt noita Les Pauleja ja niissä tuntuu, Custom Shopin vehkeitä lukuun ottamatta, olevan kovastikin eroa välillä "täydellinen" - "miten tää pääsi tehtaalta".
 
Joo eikä A-sarjan Mersutkaan olisi saanut kaatua eikä Volvojakaan olis tarvinnut kutsua jonkun naurettavan vian takia takas pajalle pari vuotta sitten. Tuohon juttuun on muuten helppo ratkaisu. Omaa soitinta etsiessä kokelin ESP/LTD:n n. nin lespakopiota ja sen kaula ei ollut lainkaan johdonmukainen ja huiluäänet soi miten sattui jne. Kauppaan jäi mokoma. inänsä olen kyllä ihan samaa mieltä. Ei uudessa halpakitarssakaan saa vikoja olle kaupasta haettaessa. Sehän on selvä homma.
 
Jos nyt kuitenkin tuon postini ihan tarkasti niin mielestäni sanoin että nyt testaamissani kitaroissa ei niitä vikoja ollut mistä Gibsonia on kritisoitu. Kovin kattavaa tilastoa en pystynyt ko pajan tuotannosta tekemään mutta ei varmaan kovin moni muukaan suomalainen siihen kykene. Niistä kun murto-osa tulee tänne Suomeen hämmästeltäväksi.
 
Nämä testaamani mallit olivat uutta 3-mikkistä SG:tä (pari mallia) ja New Cetury-flygati ja pari uutta Lespaa. Kaikki siis tämän/viime vuoden mallistoa. Akustiseti ja viimeistelyn/soittotuntuman osalta en osaa valittaa yhdestäkään. Sähköillä en GAS:in pelossa uskaltanut moisia pelejä kokeilla lainkaan.
 
Nauhan törrötykset vanhmemissa malleissa voi muuten johtua muustakin kuin viilamiehen laiskuudesta. Ei ne siellä soitinkaupassakaan pysty simuloimaan Louisianan ilmastoa ja ne nauhat saattaa alkaa täällä Suomen talvessa kaulan kuivuessa ja eläessä törröttämään ilman että Gibsonin setä siitä tietää.
 
Joka tapauksessa tämän kapean kokeilun perusteella tuntuu että olisivat saaneet laatujärjestelmäsä kuntoon ja tuotteet olisivat varsin hyvää kauraa. Tästä syystä mun mielstä on ihan turha toitotella keskuteluissa että laatu on heikkoa jos asia on korjattu ja naama pesty. Varmaan jossain tulevaisuudessakin liikkuu heikompia yksilöitä mutta mielstäni kohtuullinen tapa arvioida jonkin firman tuotteita on pysytellä nykytuotannon piirissä.
 
Joka tapauksesssa kitarat on yksilöitä ja mä ainakin testaan aina sen soittimen minkä olen ostamassa enkä esim samanlaista ja tilaa sit saksasta halvempaa tms...

Varmaan jossain tulevaisuudessakin liikkuu heikompia yksilöitä mutta mielstäni kohtuullinen tapa arvioida jonkin firman tuotteita on pysytellä nykytuotannon piirissä.
 
Varmasti näin, mutta mielikuvilla on valtava vaikutus, niin hyvässä kuin pahassa. Näin siksi, että mielikuvat luovat pohjan, johon omia kokemuksia ja vaikutelmia vertaillaan. Ja sitten ne istuvat aika tiukasti. Ilman brändejä ja mielikuvia (joilla kitaroitakin myydään) ei edes tarvittaisi eri merkkejä, lyötäisiin vaan ne speksit ja itse tuote eteen. Sitä paitsi merkkiuskollisuus ja sitoutuminen selittää enemmän kiinnittymistä tiettyyn merkkiin kuin tyytyväisyys tuotteeseen. Tästä seuraa, että merkiltä, (johon on sitouduttu) siedetään enemmän mahdollisia virheitä ja puutteita.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu! Best-in makkarapötköt voisikin taas ojennella parille jäsenelle.
 
Asiaan. Itse testasin jokin aika sitten Tokailta paria SG-mallia. Toinen oli se SG43 tms. jossa oli liimakaula kuiteskin. Toinen oli sitten SG75 (tai SG70, tästä on jo jokunen vuosi aikaa).
 
Tuo halvempi liimakaulainen SG-kopio oli samaa tasoa Epiphonen G400 Vintagen kanssa. Kyseinen yksilö oli "pilattu" todella runsaalla polyuretaani tai -esteri lakkauksella, mikit olivat sitä perus kiina-/koreaosastoa, hardware oli asenneltu "vähän sinne päin", esim. satulassa oli nipottamista, samoin kaikki virittimet eivät olleet ihan suorassa yhteneväisessä linjassa jne. Myös osa pleksin ruuveista oli vinossa, jolloin ruuvin kanta jäi ikävästi koholle reunasta (ilmeisesti alkureiät oli porailtu miten sattuu). Samoin otelaudan reunassa ja bindauksessa näkyi viilan ja hiekkapaperin jälkiä, joten Musamaailman oma fiksaaja oli siitä käynyt nauhanpäät lävitse.
 
Toki, hintaansa nähden se oli ihan "ok". Soittokelpoinen ja ulkonäöllisesti kauempaa katseltuna ihan esikuvansa jäljissä.
 
Se kalliimpi SG75 oli hieman eri maata. Mikit eivät edelleenkään säväyttäneet, mutta muuten puutyöt ja viimeistely oli paremmalla tolalla. Lakkaa ei ollut niin suurta kerrosta mitä halvemmassa, virittimet ja pleksi oli asennettu hyvin. Satulakin näytti toimivan 9-42 setillä ihan mukavasti, eli ei kanittanut ja jumittanut bendauksissa ja niiden jälkeen. Kaulassa ei oikeastaan muuta valittamista, paitsi lakkavirhe kaulaliitoksen kohdalla. Siinä tuntui sellainen "kupru", joka ei tosin soittamista haitannut. Elektroniikassa oli sellainen pieni juttu, että 3-way toggle mikkikytkimessä oli asentojen välissä alue, joissa sai kaula- tai tallamikin kuulumaan, kun nimenomaan kytkimen pitäisi toimia siten, että ainoastaan ääriasennoissa ja keskellä kulkee signaali läpi ja näiden välillä on sitten hiljaista. Varmaankin joku kontaktihäiriö.
 
Hintaisekseen tuo Tokai SG75 oli kyllä varsin hyvä soitin. Mielestäni samaa tasoa Gibson SG Faded-sarjan kanssa (tosin, Faded soi mielestäni hieman paremmin... johtuisiko lakkauksesta?). Ainoa syy, miksi Tokain SG:tä miettisin ostavani ennenkö Gibsonin halvempia (jotka toki kannattaa testata ennenkö ostaa... aivan samoin kuin Tokaitkin), olisi Tokain ulkonäkö. Siis bindaukset otelaudassa, trapezoid-inlayt jne.
 
Jos listalla on esim. G:ltä Faded-sarjanen ja Standardi, Tokailta sitten SG-43 ja SG75 sekä Epiphonelta G-400 ja G-400 Vintage niin järjestys olisi minun mielestäni tämä.
1. Gibson SG Standard
2a. Gibson SG Faded (hienoinen etu soundissa)
2b. Tokai SG75 (etu ulkonäössä)
3. Tokai SG-43 (paljon samaa mitä Epin G400V:ssä, mutta ulkonäkö ratkaisi)
4. Epiphone G-400 Vintage (ihan ok perushalpa SG-tyylinen skeba... ulkonäkö ei ole esikuvalleen niin edukseen kuin voisi olla)
5. Epiphone G-400 (last but not least... kyllä tälläkin soittelee. Samaan rahaan vaan saapi melkeinpä tuon "oikealta" näyttävän Tokai SG-43:n...)

Jos listalla on esim. G:ltä Faded-sarjanen ja Standardi, Tokailta sitten SG-43 ja SG75 sekä Epiphonelta G-400 ja G-400 Vintage niin järjestys olisi minun mielestäni tämä.
1. Gibson SG Standard
2a. Gibson SG Faded (hienoinen etu soundissa)
2b. Tokai SG75 (etu ulkonäössä)
3. Tokai SG-43 (paljon samaa mitä Epin G400V:ssä, mutta ulkonäkö ratkaisi)
4. Epiphone G-400 Vintage (ihan ok perushalpa SG-tyylinen skeba... ulkonäkö ei ole esikuvalleen niin edukseen kuin voisi olla)
5. Epiphone G-400 (last but not least... kyllä tälläkin soittelee. Samaan rahaan vaan saapi melkeinpä tuon "oikealta" näyttävän Tokai SG-43:n...)
 
Hyvä kirjoitus ja vastaa myös aloittajan kysymykseen! Jos olisin G-pajan miehiä (kohta joka tapauksessa varmuudella waded wornin omistaja) tuo vaihtoehto 2b perusteluineen olisi sittenkin vähän kyseenalainen; etu ulkonäossä ei koske lavan logoa. Eli kumman kakkosvaihtoehdosta sitten valitsisit?

Hyvä kirjoitus ja vastaa myös aloittajan kysymykseen! Jos olisin G-pajan miehiä (kohta joka tapauksessa varmuudella waded wornin omistaja) tuo vaihtoehto 2b perusteluineen olisi sittenkin vähän kyseenalainen; etu ulkonäossä ei koske lavan logoa. Eli kumman kakkosvaihtoehdosta sitten valitsisit?
 
Kyllä. Ja mukavasti muutenkin hyviä kirjoituksia. Kiitokset niistä.
Ajattelin huomenna mennä tsekkaamaan Turun SG -tarjonnan, Vertikaalista on ainakin joskus saanut Tokaita.
 
Onko muuten jollain kokemusta siitä Tokain SG-80 mallista? Näyttäsi olevan tuo Disco Ensemblen jampan valinta.

Onko muuten jollain kokemusta siitä Tokain SG-80 mallista? Näyttäsi olevan tuo Disco Ensemblen jampan valinta.
 
Jahas. Se taitaakin olla vasuri versio tuosta 75:sta.

Varmasti näin, mutta mielikuvilla on valtava vaikutus, niin hyvässä kuin pahassa. Näin siksi, että mielikuvat luovat pohjan, johon omia kokemuksia ja vaikutelmia vertaillaan. Ja sitten ne istuvat aika tiukasti. Ilman brändejä ja mielikuvia (joilla kitaroitakin myydään) ei edes tarvittaisi eri merkkejä, lyötäisiin vaan ne speksit ja itse tuote eteen. Sitä paitsi merkkiuskollisuus ja sitoutuminen selittää enemmän kiinnittymistä tiettyyn merkkiin kuin tyytyväisyys tuotteeseen. Tästä seuraa, että merkiltä, (johon on sitouduttu) siedetään enemmän mahdollisia virheitä ja puutteita.
 
Juuri tästä syystä yritinkin ehdotella että täällä puhuttaisi asiaa eikä muisteltaisi kymmenten vuosien laatuhistoriassa tapahtuneita kämmejä jos valtaosa kamasta on kuitenkin ihan jees sälää eikä ongelmatkaan välttämättä kaikilta osin johdu valmistajasta vaan osasyynä on puutteellinen varastointi maahantuojalla tms. Muutenhan täällä voisi järjestää jonkun massiivisen muistelukampanjan ja suositella 50 vuoden takaisilla ominaisuuksilla kitaroita kaikille.
 
Mun mielestä G-talon viimeistelyyn (bindaukset jne) liittyvät ongelmat on kaluttu täällä tolkuttoman väsyneeseen kuntoon. Ihan yhtä hyvin voisi muistella kultaista 80-lukua ja sen aikaisten kaukoidän (ei japsi) kitaroiden laatua kun kielet oli osittain otelaudan ulkopuolella ja näillä perustein dissat Schekterit ja LTD:t sun muut luutut jotka nykypäivänä on varmaan ihan hyviä.
 
Suurin osa tän palstan kekusteluista on kuitenkin tyyliin soitin joskus yhdellä raiskatulla soittimella ja se oli ihan skeida joten koko firmakin on huono. Tai sit vikana pidetään sitä et esim kaularautaa ja intonaatiota ei ole säädetty, mikä nyt luulis olevan enemän ostajan ja musiikkiliikkeen murheita, tehdas kun ei voi tietää montako vuotta sitä keppiä roikotetaan kaupan seinällä.
 
Niin ja nämä puolustelut mielestni voi yleistää ihan muillekkin merkeille. Itsekään en dissaa ESP/LTD-tehdasta yhden huonon yksilän osalta, ostinpa ko puljun toisen tuotteen itselleni viime syksynä.

Juuri tästä syystä yritinkin ehdotella että täällä puhuttaisi asiaa eikä muisteltaisi kymmenten vuosien laatuhistoriassa tapahtuneita kämmejä jos valtaosa kamasta on kuitenkin ihan jees sälää eikä ongelmatkaan välttämättä kaikilta osin johdu valmistajasta vaan osasyynä on puutteellinen varastointi maahantuojalla tms. Muutenhan täällä voisi järjestää jonkun massiivisen muistelukampanjan ja suositella 50 vuoden takaisilla ominaisuuksilla kitaroita kaikille.
 
Jos olet itse historian, mielikuvien, identiteetin ja inhimillisyyden yläpuolella, niin hyvä. Itse en ole, ja sitä paitsi myönsin mielikuvieni erheellisyyden. Mitä vikaa muistelemisessa muuten on?