Kitarat: kitarakamat ›

Vielä parempi ratkaisu olisi antaa tuo SRV strato mulle ja ottaa Ltd MH-1000 ja rahnaa vaihdos *vink vink*

Olishan tuo mikin vaihtokin ihan paikallaan. On mulla semmonenki pleksi missä on tallassa humpparille paikka, että ei tarvis pleksiä silpoa, sehän on tuolla torilla myynnissä ku en oo tarvinnu.

Vai Laneyllä sitä soiteltiin. En edes katsonut. Kyllähän tuolla taipuu vaikka mitkä thrashit kevyemmälläkin boosterilla. Esimerkiksi Bad Monkey ajaa hyvin asian. Tai se Tubescreamer. Dime Distortion on myös varteenotettava vaihtoehto, joskin heti tuplasti kalliimpi.

Ittellä on Boss MT-2 Metal Zone ja tuntui jotenkin joko terävältäperus-säröltä tai sitten älyttömältä sirkkeliltä aluksi, mutta kun oppi säätämään sitä tarkasti nii mikäs ettei.
Ei tuo kovin kalliskaan ole...

Hevanderit kyllä, mutta lähtökohtaisesti vintage-tremolo ei ole se paras tallaratkaisu otsikossa mainittuun tyylilajiin. Ainakin itse miellän thrash-metallin rivakkatempoisena kaahotuksena ja sellaiseen on omiaan kiinteät tallat ja floikkamalliset ratkaisut.
 
Jaa, miksi näin? Kyllä mun järkeilyn mukaan vintage-tremololla lähtee hevanderit siinä missä floikallakin. Kaikista "varmin" ärhäkässä räyhässä on luonnollisesti kiinteä talla.
 
Ja Bad Monkeyta (muuten yksi tubescreamer-versiointi tämäkin) vaan vahvarin eteen tuuppaamaan, loistosoundia halvalla.

Kannattaa ensin miettiä niitä säätöjä siinä laneyssa, koska kyllä uskoisin straton kanssakin räässit lähtevän. No Bossin metal zounia ehdotan.

Rotan vintage malli vois olla kova sana. ite ainakin tykkään että siitä saa aika häijyä ääntä irti ja käytettynä sellaisen saa huokeasti.

Rotan vintage malli vois olla kova sana. ite ainakin tykkään että siitä saa aika häijyä ääntä irti ja käytettynä sellaisen saa huokeasti.
 
Minuakin kiinnostaisi moinen. Tykkäsin kyllä Rotta II-mallista myös, mutta tuo "aito vanha" haluttaisi.

Minuakin kiinnostaisi moinen. Tykkäsin kyllä Rotta II-mallista myös, mutta tuo "aito vanha" haluttaisi.
 
Moisen omistajana voin kompata itseäni ja sinua. (lesoilee)
 
Ei sillä kyllä oikein muussa kuin rankemmassa musassa mitään käyttöä sitten olekkaan. Ainakaan mulle. Onneks on Sparkle Drive ja Big Muff hoitamassa muut särötykset sitten vielä

Rotan vintage malli vois olla kova sana. ite ainakin tykkään että siitä saa aika häijyä ääntä irti ja käytettynä sellaisen saa huokeasti.
 
Ei vintagerotat huokeita ole, mielestäni. Ellei tällä tarkoiteta "vintagerottaa" eli sitä re-issueta nimeltään vintage rat.
 
Tai siis halpoja ja halpoja. Large box on helposti lähemmäs 200, small boxitkin pyörii satasen tuntumassa (eli edullisia suhteessa niiden hyvyyteen, eli sinänsä olet oikeassa), tosin hyvässä kunnossa laatikoineen ja papereineen reilusti enemmänkin.
 
Hyvä se kyllä on, parempi kuin ledillinen II. Omani tosin myin, kun jäi vaille käyttöä. Välillä kyllä kaipaan.
 
Edit: Nojoo, turhaa pikkuasioihin puuttumista täältä suunnasta. RAT on hyvä ja sopivan hintainen, tiivistettäköön näin.

Jaa, miksi näin? Kyllä mun järkeilyn mukaan vintage-tremololla lähtee hevanderit siinä missä floikallakin. Kaikista "varmin" ärhäkässä räyhässä on luonnollisesti kiinteä talla.
 
Puhutaan nyt siitä thrashista (selvennykseksi genren 4 suurinta ovat Anthrax, Megadeth, Metallica ja Slayer) eikä heavystä yleensä. Kyllähän tuolta metallin ja heavyn ja muun rauhallisemman väännön puolelta löytyy vintagetallamiehiä reppukaupalla, mutta kun tuo otsikko on thrash niin se on thrash. Jos meinaan ruvetaan puhumaan hard rockista, heavystä ja heavy metallista kaikkine lonkeroineen, voidaan suosiolla kaivaa mikä tahansa soittopeli esiin kyllähän sitä jotkut tahokaa rahaa soittamalla hiiviä selloillakin...
 
Lähinnä tämä aiemmpi näkemykseni siksi, että vaikka floikkakin antaa vireen puolesta rynkyttelyssä periksi soitannan aikana, se palaa vireeseen edellyttäen että se on säädetty oikein jnejne. Tämä olettamus/toteamus pohjaa puhtaasti siihen että melkeinpä kaikki (thrash)hevimiesten kitarat, jotka osuu silmiin ovat joko kiinteällä tahi Floyd-tyyppisellä tallalla varustettuja.
 
Edelleen jos pitäisi kömpiä tuonne autotalliin soittamaan jotain nopeampaa ja Lespaa ei saisi ottaa mukaan niin mielummin ottaisin tuon lukkotallaisen Washburnin kuin tuon Asaman straton. Kahleri vaan ei pidä virettä rynkytyksessä vaikka sillä kyllä soittaa kevyempää tavaraa biisitolkulla pötköön iman viritystä.

Lähinnä tämä aiemmpi näkemykseni siksi, että vaikka floikkakin antaa vireen puolesta rynkyttelyssä periksi soitannan aikana, se palaa vireeseen edellyttäen että se on säädetty oikein jnejne. Tämä olettamus/toteamus pohjaa puhtaasti siihen että melkeinpä kaikki (thrash)hevimiesten kitarat, jotka osuu silmiin ovat joko kiinteällä tahi Floyd-tyyppisellä tallalla varustettuja.
 
Tässä ei tainnutkaan olla kyse siitä millä peleillä useimmat isot (tahi pienemmät) starat sitä thrashiaan soittavat, vaan siitä minkä malliset kapulat siihen sopivat. Vaikka vintage-tremolot ei kovin suosittuja thrashissa olekaan noin yleisesti ottaen, niin kyllä ne hyvin säädettyinä toimivat siinä missä muutkin tallat, ainakin jos pelkästä komppaamisesta puhutaan. Voihan siihen tallaan laittaa vaikka lisää jousia, jolloin siitä tulee käytännössä kiinteä.
 
En nyt sano, että "telellä voi ihan hyvin vedellä grindiä", mutta mun nähdäkseni tuo mainittu talla ei ole esteenä thrashin soitolle. Mitä väliä vaikka "melkein kaikki" muut rässijampat soittavat muunlaisilla vehkeillä? Ei saa olla lammas ;)

Rotan vintage malli vois olla kova sana. ite ainakin tykkään että siitä saa aika häijyä ääntä irti ja käytettynä sellaisen saa huokeasti.
 
Mulla on toi "vintage" Rat ja Rat2.
Mun korvaani tuo Rat2 päästää hiukan terävämmän, metallisemman särön, kun taas vintage on hieman pehmeämpi, kun joskus vertasin. Vintage säilyi mulla käytössä. Säröä molemmista saa reilusti enemän, kuin on tarpeen. Tutulla on ollut Small Box Rat vuodesta 87 ja vieläkin toimii kuin junan vessa. Itselläkin jo useamman vuoden toiminut moitteetta. Rat2:sta on ollu torilla usein noin 60-70e hintaan. Suosittelen.
 
Toinen mikä vaikuttaa myös hyvältä olisi tuo Bad Monkey, jonka hankin vähän aikaa sitte. Lo ja High säädöillä voi hieman sävytellä jos haluaa. Painava metallikotelo on plussaa ja hinta on uutenakin huokea n 40-50e. Saa mukavasti boostailtua.
 
Yleensäkin kannattaa tuota toria selailla, mun mielestä niitä pedaaleita on aika mukavasti vaihtunut siellä. Jos et pidä pedaalista, saat sen myytyä takaisin melko varmaan noin +-0 katteella, ellei pahasti kuseteta. Noikin pedaalit on sellaisia, että aika varmaan saa suhteellisen pian takaisin kiertoon jos ne eivät miellytä.

Jos rässisäröä haluat, niin osta se perus Metal Zone.

Ostan luultavasti Digitechin Hot Headin tai Bossin Metal Zonen.

Ibanez SM-7 Smashbox
 
Suht monipuolinen vehje Sharp/Smooth-säätimensä ansiosta. Jonkinlaista Noise-Gaten tynkää sisältää myös...

Tässä ei tainnutkaan olla kyse siitä millä peleillä useimmat isot (tahi pienemmät) starat sitä thrashiaan soittavat, vaan siitä minkä malliset kapulat siihen sopivat. Vaikka vintage-tremolot ei kovin suosittuja thrashissa olekaan noin yleisesti ottaen, niin kyllä ne hyvin säädettyinä toimivat siinä missä muutkin tallat, ainakin jos pelkästä komppaamisesta puhutaan. Voihan siihen tallaan laittaa vaikka lisää jousia, jolloin siitä tulee käytännössä kiinteä.
 
En nyt sano, että "telellä voi ihan hyvin vedellä grindiä", mutta mun nähdäkseni tuo mainittu talla ei ole esteenä thrashin soitolle. Mitä väliä vaikka "melkein kaikki" muut rässijampat soittavat muunlaisilla vehkeillä? Ei saa olla lammas ;)
 
Jos maltat lukea poustaukset ihan alusta loppuun ajatuksella sieltä Strato ei taida olla se perinteisin thrash-keppi -osastolta, selkiää ehkä koko ajatuksenjuoksu. Tässä ei nyt olekaan tarkotus väittää etteikö stratolla voisi soittaa thrashia, vaan esittää asioita joilla voisi päästä parempaan tulokseen kuin pelkän säröpurkin hankinta kitaran ja vahvistimen väliin.
 
Ajatustani yritän nyt selkiyttää että jos henkilöllä on SRV-signature ja hän haluaa vakaasti soittaa thrashia, ko kitara ei ole siihen omiaan ihanniinku DTM-auto ei ole omiaan Jyväskylän rallipoluille. Mikitys ei oikein osu (soundipuolelta) ja vintage-talla ei ole thrashiin sopivin soluussöni. Tätä "ongelmaa" ei ehkä voi tuolla aloittajan tiedustelemalla säröpurkilla ratkaista sellaisenaan vaan parempaan ratkaisuun voisi päästä muokkaamalla/vaihtamalla soitinta.
 
Käsittääkseni ei ole lammastelua valita haluttuun musiikkityyliin sopivia kilkkeitä. Ei ne isommat tahi pienemmät thrash-sedät huvikseen käytä tietytyyppisiä kamoja ihanniinku harvoin bluesmiehillä harvemmin näkee lukkotalloja jnejne. Koomista olisi kopioida jonkun artistin romulista suoraan omaan kämppään mutta itse mielummin kehittelen tyyliin sopivat kamppeet kun jääränä vedän mummun kanteleella Slayeriä.
 
BTW Slipknot ei ehkä ole ihan grindiä mutta suosittelen silti tsekkaamaan tuon tele-kommentin. Onnistuu se rankempi kama tuollakin jos vähän mikkiä vaihtaa jne...
 
http://en.wikipedia.org/wiki/James_Root#Guitars
http://vinny.musicblog.fr/images/gd/1131806111.jpg

Ajatustani yritän nyt selkiyttää että jos henkilöllä on SRV-signature ja hän haluaa vakaasti soittaa thrashia, ko kitara ei ole siihen omiaan ihanniinku DTM-auto ei ole omiaan Jyväskylän rallipoluille. Mikitys ei oikein osu (soundipuolelta) ja vintage-talla ei ole thrashiin sopivin soluussöni.
 
Mikit voi vaihtaa, kitaroita on helpompi modata kuin kilpa-autoa... Nyt saat kyllä luvan perustella _miksi_ se vintage-talla ei ole thrashiin sopivin soluussöni. Eli mitä eroa on ns. täysin rungossa kiinni olevalla vintage-tremololla ja kiinteällä tallalla thrash-musiikkia soitellessa? Vai voisiko olla, että tämä tallaongelma häiritseekin enemmän mielikuvien kuin käytännön tasolla?
 
BTW Slipknot ei ehkä ole ihan grindiä mutta suosittelen silti tsekkaamaan tuon tele-kommentin.
 
Juu, kyllä tuon Rootin kitaravalinnan tiedostin tuota kirjoittaessa.
 
Onnistuu se rankempi kama tuollakin jos vähän mikkiä vaihtaa jne...
 
Tämä kyllä kumoaa lähinnä teikäläisen argumentteja: "onnistuu se thrashi stratollakin jos vähän mikkiä vaihtaa!" "Tai onnistuu se ralli DTM-autollakin!" ;)
 
Tarkoitin tuolla tele-heitolla tätä yleistä kommenttia, jonka mukaan jotakuinkin "hyvä kitara sopii mihin vaan". Tähän en sentään usko; vuosikerta-Telellä ja sen alkup. mikeillä lähtee grindaus todennäköisesti parhaimmillaankin vain keskinkertaisesti (jos niinkään).
 
Tämä vääntö menee vähän aiheesta ohi... Täältä tähän.

Ostan luultavasti Digitechin Hot Headin tai Bossin Metal Zonen.
 
Älä osta Hot Headia. Voin melkein taata että petyt siihen rankasti. Metal Zone, Smash Box tai vaikka Line6 ybermetal toimii varmasti paremmin. Mitään Ratin versiotakaan en ottaisi trashin soittamiseen, paitsi jos tarkoitus on boostata vahvarin omaa säröä. Omasta vahvaristani oon saanut parhaat soundit juuri boostaamalla vahvarin omaa säröä jollain overdrivella, kuten tuossa yllä jo ehdoteltiinkin.

Ostan luultavasti Digitechin Hot Headin tai Bossin Metal Zonen.
 
Negatiivinen kokemus täältä Hot Headin suhteen. Tuntui menevän helposti lyttyyn bassopäästä, joten junttaavaan musiikkiin ei ehkä paras. Paremman tuloksen sain, kun kytkin peräkkäin bad monkeyn ja sen Digitechin "hevi" -pedaalin (?).
 
EDIT: Sullahan on vahvistuksena gh50. ainakin itse sain testatessa varsin jytäkät mätöt humpparikitaralla ilman polkimia. Sinkkujen kanssa keskialueen ja laapään korostaminen esim. graafisella eq.lla saattaisi tehdä tehtävänsä.