Kitarat: kitarakamat ›

Niin no, suunnilleen noin minäkin ajatelin kun olin ostamassa ensimmäistä sähkistäni. Budjettini, joka koostui ensimmäisestä kesätyöpalkastani, oli hyvin rajallinen, ja vaikka mieli olisi tehnyt yhtä jos toistakin kaupassa roikkunutta keppiä, päädyin ostamaan sen toiseksi halvimman - tärkeintä oli, että sain kitaran heti. Eikä siinä mitään, sillä Ibanezilla pääsi ihan hyvin alkuun. Seuraavana vuonna oli kuitenkin edessä uuden kitaran hankinta, samoin seuraavana ja sitä seuraavana... rahaa on palanut vaihdoissa yms. melkoisesti enemmän kuin jos olisin malttanut odottaa sitä toistakin (ja ehkä jopa kolmatta) palkkaa & ostanut kerralla unelmakitarani.
 
Hyvä pointti.
 
Ja jos pelkäät sitä, ettei sinusta tulekaan soittajaa, että kyllästyt hommaan vuodessa tai kahdessa, niin arvokkaammasta soittimesta saat myös enemmän ns. omiasi pois, jos päätät lopulta myydä sen.
 
Prosentuaalisesti, kyllä. Euroissa mitattuna, ei.
 
Esimerkki:
 
Osta Yamaha Pacifica 112 hintaan 230e, myy pois hintaan n. 150e = takkiin tulee n. 80e
 
Osta Gibson LP STD 60 HCS hintaan 2300e, myy pois hintaan _____ = takkiin tulee ____e

Pointtini on tämä: entäpä jos ajattelisitkin asiaa niin, ettet ole ostamassa nyt vain ekaa, vaan myös vikaa sähkistäsi - sellaista, jolla voit ja haluat soittaa lopun ikääsi?
 
Harvalla jannulla vaan viimeinen sähkökitara jää viimeiseksi, niitä alkaa pesiytyä kotiin mitä kummallisemmilla verukkeilla ja syillä. Ja joillekin se säästäminen on myös uskottoman vaikeaa, muistan ite sen kun kersana rahaa ei todellakaan tullut juuri mistään. Ajatus esimerkiksi 300 euron sijoituksesta 200 euron sijaan oli yllättävän pitkän aikavälin suunnitelma ja eipä sitä malttanut aina odottaa.
 
Esimerkiksi kesätyörahoista sijoittaminen ei ole välttämättä helppoa, nimittäin kesä on vain kerran vuodessa ja jos pitää laittaa kolme kertainen summa niin se on sitten kolmen vuoden homma.

...niin onko sillä mitään väliä lukeeko lavassa Gibboni tai vaikka Anaalipäristin?
 
Repesin Päristimelle. Huhhuh!
 
Ja aiheeseen:
 
Itse en oo koskaan omistanut yli 500€ kitaraa (tuon 500€ kitaran OVH. tosin oli 699€, Tokai AST-50 WG), ja oon pikkupennusta asti soittanut kitaraa ja aina oon tienny että musiikilla koitan elantoni tienata kun omilleni joudun. Oon varmaan vähän turhan romantikko kun uskon että se onnistuu jos vaan jaksaa puskea. pyh.
 
Mutta pointti siis on se että osta ihmeessä aito G jos on minkäänlaisia mahdollisuuksia säästää sen vertaa ja/tai lainata jostain! Meikä oon aina joutunu kaikki soittokamat kustantamaan ite ja halpiksilla on aika ankeaa soittaa kun kaveripiirissä pyörii kaikenmaailman laatukeppejä (mm. Jucciksen ex-Kucciz, on muuten perkeleen hyvä keppi!), ja kun pohjimmiltaan kaikki muusikot on kamarunkkareita alkaa se halpis pikkuhiljaa nakertaan siellä pääkopassa ja sitten pitää pistää kamaa vaihtoon ja ostaa uutta halpista tilalle.
 
Näin ainakin mulla, tosin nyt oon saanu Affinitystratosta melko messevän kumppanin. Eli ei se halpiskaan huono välttämäti...
 
edit. Olipas vain turha postaus. Menee valvomisen piikkiin jooko?

Harvalla jannulla vaan viimeinen sähkökitara jää viimeiseksi, niitä alkaa pesiytyä kotiin mitä kummallisemmilla verukkeilla ja syillä.
 
Näinhän siinä helposti käy ;D. Nyt vähän vanhempana en kuitenkaan voi olla joskus miettimättä sitä, että ainakin muutama ostamani (ja myöhemmin tappiolla myymäni/ vaihtamani) kitara olisi saattanut jäädä hankkimatta, jos olisin jo silloin joskus hommannut juuri sen, jonka oikeasti halusin... :(.
 
Ja joillekin se säästäminen on myös uskottoman vaikeaa, muistan ite sen kun kersana rahaa ei todellakaan tullut juuri mistään. Ajatus esimerkiksi 300 euron sijoituksesta 200 euron sijaan oli yllättävän pitkän aikavälin suunnitelma ja eipä sitä malttanut aina odottaa.
 
Esimerkiksi kesätyörahoista sijoittaminen ei ole välttämättä helppoa, nimittäin kesä on vain kerran vuodessa ja jos pitää laittaa kolme kertainen summa niin se on sitten kolmen vuoden homma.
 
Tämäkin on aivan totta, ja myös tähän olen itsekin sortunut kerta toisensa jälkeen. Juuri siksi halusinkin nostaa esiin tämän puolen asiasta; ajattelin, että joku toinen voisi oppia jotain minun "virheistäni" eikä sitten itse toistaisi niitä... ; ).

Heh... minulla homma on mennyt näin. Ensimmäinen sähkökitara oli vaivalla kasaan raavituilla rahoilla ostettu Epiphonen stratokopsu (banaanilapainen versio), mikä kelpasi jollain tavalla siihen asti kunnes kokeilin kaverin Ibanez RG:tä. Silloin kävi selväksi että floikka se pitää minullakin oleman.
 
Seuraavista kesätyötienesteistä sitten marssittiinkin kauppaan ostamaan Jackson Performer PS2, mikä palveli aika hyvin monet vuodet, kunnes myin sen pois ja päätin kokeilla olisiko LTD se minun juttu kun sitä sen verran hehkutettiin. MMV-SN oli ensimmäinen "hevisuunnikas" ja se viipyi talossa vähän yli vuoden, kunnes myin sen pois ja sijoitin siitä saadut rahat seinään lyödyn Charvel 475 Deluxen korjaamiseen ja modifiointiin.
 
Tuo Charvel on ensimmäinen kitara mikä on tullut jäädäkseen, enkä luovu siitä kovin helposti. Varsinkin tuo LTD oli väliss täysin turha seikkailu, PS2 oli talouden määräämä pakko ja Epiluuri halpa paska kun ei paremmasta mitään tiennyt eikä ollut varaakaan parempaan... Sen verran LTD:stä jäi kylläkin käteen, että tuli pakonomainen tarve saada kunnollinen Randy taloon. Eli niitä verukkeita keksitään millä niitä vehkeitä kerääntyy nurkkiin, mutta jatkossa en osta mitään "välimallia" koska ei ole pakko tehdä niin ja se vain harmittaa kun se laite ei ole juuri sellainen mitä halusi. Nimim. RR24:ää odotellessa...

Tuli tilattua sitteln tuo ESP-LTD ec400at ja siihen kaveriksi MicroCube ja muuta tarvittavaa rompetta. Ei ole tapana katua ostoksia jälkikäteen.
 
{Offtopic}Ärsyttää noi halpakopiot kitaroistat... Miksi jostain LP:stä pitää esim vääntää 200€:n prikulleen näköisversioita. Sama starton, sg:n ja flying v:n kohdalla. Onko se niille pikkustaroille niin tärkeää olla prikulleen saman lainen kitara kuin idolillaan, tuntuu pelkältä rahastukselta. Onhan toi ec400at:kin kait kopio jostain aidosta ESP:stä muttei se ainakaan suoraan LP ole. Samoin ärsyttää noiden signatured mallien kanssa.{/offtopic}

Kauankohan tuolta musik-produktivesta kestää noiden tavaroiden toimitus suomeen, kun kaikkia pitäis olla varastossa?

Höps...osta multa oikea Gibson Standard Faded, ei ainakaan mummon perintörahat mene haaskuuseen...

Tuli tilattua sitteln tuo ESP-LTD ec400at ja siihen kaveriksi MicroCube ja muuta tarvittavaa rompetta. Ei ole tapana katua ostoksia jälkikäteen.
 
{Offtopic}Ärsyttää noi halpakopiot kitaroistat... Miksi jostain LP:stä pitää esim vääntää 200€:n prikulleen näköisversioita. Sama starton, sg:n ja flying v:n kohdalla. Onko se niille pikkustaroille niin tärkeää olla prikulleen saman lainen kitara kuin idolillaan, tuntuu pelkältä rahastukselta. Onhan toi ec400at:kin kait kopio jostain aidosta ESP:stä muttei se ainakaan suoraan LP ole. Samoin ärsyttää noiden signatured mallien kanssa.{/offtopic}
Koita nyt kuitenkin kestää näitten ongelmien kanssa ja onnittelut uusista vehkeistä...

Myöhässä taas tulen omia ajatuksiani kertomaan. Toria olisin vaan suositellu, sielläkin näkyy nytki olevan noita esp ltd:jä, esim tässä: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=175608
 
Etenkin, kun nyt et vielä sitä unelmiesi keppiä pääse ostamaan, olisin suositellut käytettyä, josta ei sitten tule niin paljoa takkiin, kun vihdoin saat rahan kokoon siihen mitä todella haluat.

Prosentuaalisesti, kyllä. Euroissa mitattuna, ei.
 
Esimerkki:
 
Osta Yamaha Pacifica 112 hintaan 230e, myy pois hintaan n. 150e = takkiin tulee n. 80e
 
Osta Gibson LP STD 60 HCS hintaan 2300e, myy pois hintaan _____ = takkiin tulee ____e
 
Olet aivan oikeassa, noinhan siinä yleensä käy, mutta... tuo laskelma pätee nähdäkseni lähinnä (vain?) uusiin kitaroihin, ei niinkään käytettyihin, eikä varsinkaan käytettynä hankittuihin kalliimpiin, "aitoihin" amerikan yms. kitaroihin, vahvistimiin jne.
 
Esimerkki 1;
 
Ostin (käytetyn) Fender Vibroverb reissue -vahvistimen 4500 markalla, sain siitä vaihdossa (kalliimpaan käytettyyn) VOX AC30:seen hyvitystä samaiset 4500 mk.
 
Esimerkki 2:
 
Jo edellisessä esimerkissä käytetyn Voxin koko hinta oli 6700 mk (n. 1116e). Myin sen 1200 eurolla.
 
Esimerkki 3:
 
Ostin (käytetyn) Rickenbacker 330:n hintaan 4500 mk (n. 750e), vaihdoin pari vuotta myöhemmin Gibsoniin, sain vaihdossa hyvitystä 1000e.
 
Veikkaan, että käytettynäkään ostetun Yamaha Pacifican tms. arvo ei liiemmin nouse (jos kohta ei välttämättä kauheasti laskekaan), mutta oikean ameriikan soittimen kohdalla se on ihan mahdollista, jopa soitinkaupassa asioidessa. Halvempia kitaroita ostaessa ja myydessä on joka kerran tullut takkiin, noiden kahden Made In USA ja yhden Made In UK -vermeen kanssa taas olen päässyt aina vähintään omilleni, niin prosentuaalisesti kuin euroissakin laskettuna, mikä sinänsä puoltaisi sellaisten hankkimista... ;D.
 
Edit: Kaikki yllä oleva on tosin lähinnä itsekeskeistä spekulointia, koskapa ketjun aloittaja on jo tilannut itselleen uuden kitaran: suokoon se sinulle lukemattomia hyviä soittohetkiä ;D.

Höps...osta multa oikea Gibson Standard Faded, ei ainakaan mummon perintörahat mene haaskuuseen...
 
Myöhässä taas tulen omia ajatuksiani kertomaan. Toria olisin vaan suositellu, sielläkin näkyy nytki olevan noita esp ltd:jä, esim tässä: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=175608
 
Etenkin, kun nyt et vielä sitä unelmiesi keppiä pääse ostamaan, olisin suositellut käytettyä, josta ei sitten tule niin paljoa takkiin, kun vihdoin saat rahan kokoon siihen mitä todella haluat.
 
Ei niillä mummon 500€:lla paljoa Standard Fadedia ostella edes käytettynä ja niitä uusimpia special fadedia ja studiota en taas "kunnon" LP:ksi sanoisi. Tämä minun mielipide. Olisi tuolla torilla ollut yksi 90-luvun alun studio, mutta vaikka tällä hetkellä olis rahat riittänytkin siihen, pitää noilla rahoilla elää opiskelija budjetilla koko ens talvi, ei voi oikeen mammalta ja papalta pyytää lisärahaa jos rahaat loppuu. Nyt ei siis ollut kysymys siitä että jaksanko oottaa seuraavaa tilipäivää.
 
Mitä tulee taas noihin käytettyihin kitaroihin, maksamani 555€ tuosta 800€ lähtöhinnaltaan olevasta kitarasta ei ole mielestäni paha. Suurin piirtein tuohon hintaan? olis kait käytettynäkin saanut tuota samaa mallia jos joku myis tällä hetkellä yli 700 uutena maksaneena sen pois.
 
Ostoksiani en kadu :)

Veikkaan, että käytettynäkään ostetun Yamaha Pacifican tms. arvo ei liiemmin nouse (jos kohta ei välttämättä kauheasti laskekaan), mutta oikean ameriikan soittimen kohdalla se on ihan mahdollista, jopa soitinkaupassa asioidessa. Halvempia kitaroita ostaessa ja myydessä on joka kerran tullut takkiin, noiden kahden Made In USA ja yhden Made In UK -vermeen kanssa taas olen päässyt aina vähintään omilleni, niin prosentuaalisesti kuin euroissakin laskettuna, mikä sinänsä puoltaisi sellaisten hankkimista... ;D.
 
Oikeassa olet, tosin kannattaa ottaa huomioon rahan arvon muutos. 1000 euroa tänään ei ole sama asia kuin 1000 euroa vuonna 2010 ;-) Mutta, niin kuin todettu...esimerkkini koski ainoastaan uutena ostettuja soittimia.

Veikkaan, että käytettynäkään ostetun Yamaha Pacifican tms. arvo ei liiemmin nouse (jos kohta ei välttämättä kauheasti laskekaan), mutta oikean ameriikan soittimen kohdalla se on ihan mahdollista, jopa soitinkaupassa asioidessa. Halvempia kitaroita ostaessa ja myydessä on joka kerran tullut takkiin, noiden kahden Made In USA ja yhden Made In UK -vermeen kanssa taas olen päässyt aina vähintään omilleni
 
Minulla on menny taas ihan päinvastaisesti, kaikki korealalaiset ja japsit sadasta eurosta päälle tonniin olen saanut kaupaksi vähintään pienellä tappiolla, useimmiten jonkinlaisella voitolla. Eniten on taas tullut turpaan yli 2500 euron jenkki-kitarasta, koska ei kukaan oikeasti halunnut siitä maksaa sellaista summaa mitä periaatteessa olisi pitänyt. Pidemmän aikaa sille haettiin ostajaa ja lopulta kun hinnan lykkäsi tarpeeksi pieneksi niin se meni kaupaksi. Takkiin tuli vaikka kuinka paljon, kannattaa meinaan muistaa että soitin ei ole oikeasti minkään arvoinen ennen kuin siitä on saanut rahat.

Minulla on menny taas ihan päinvastaisesti, kaikki korealalaiset ja japsit sadasta eurosta päälle tonniin olen saanut kaupaksi vähintään pienellä tappiolla, useimmiten jonkinlaisella voitolla. Eniten on taas tullut turpaan yli 2500 euron jenkki-kitarasta, koska ei kukaan oikeasti halunnut siitä maksaa sellaista summaa mitä periaatteessa olisi pitänyt. Pidemmän aikaa sille haettiin ostajaa ja lopulta kun hinnan lykkäsi tarpeeksi pieneksi niin se meni kaupaksi.
 
Valitettavasti joskus käy näinkin... :(. Itselläni oli vähän samantapainen kokemus 90-luvun alussa hankkimieni Marshallin JCM-800 vahvistimen ja kaapin kanssa: maksoin niistä (käytettyinä) ihan kelpo hinnan soitinliikkeelle. Kun viitisen vuotta myöhemmin olin etsimässä uutta vahvistinta, eivät useimmat kaupat halunneet edes ottaa Marsua vaihdossa, tai tarjosivat siitä aivan naurettavan pientä hyvitystä. Päädyin myymään sen sitten melkoisella tappiolla opiskelukaverilleni. Jälkeenpäin on harmittanut, varsinkin kun tietää, mitä niistä nykyään saisi... no, niille(kin) rahoille oli silloin käyttöä.
 
Tätä yhtä tapausta lukuunottamatta olen kuitenkin onneksi päässyt aina vähintään omilleni nimenomaan noiden arvokkaampien amerikan- tms. vermeideni kanssa.
 
...kannattaa meinaan muistaa että soitin ei ole oikeasti minkään arvoinen ennen kuin siitä on saanut rahat.
 
Totta. Tämä on hyvä pitää mielessä jos/ kun lähtee jotain kauppaamaan.
 
P.S. Bookkeeper, olet aivan oikeassa; inflaatiopeikolta ei säästy kukaan tai mikään ;D.

Laske se hinta luokka siihen ekaan kitaraan semmonen 250-400e. Sitä ei kuule koskaan tiedä jos huomaa sen sähkökitaran saatuaan että ei kuulostakkaan semmosella huippupelillä maailman parhaimmalta ja että loppujenlopuks sillä 400:dalla saa melkein yhtä hyvän kitaran kuin 600eurolla.

Laske se hinta luokka siihen ekaan kitaraan semmonen 250-400e. Sitä ei kuule koskaan tiedä jos huomaa sen sähkökitaran saatuaan että ei kuulostakkaan semmosella huippupelillä maailman parhaimmalta ja että loppujenlopuks sillä 400:dalla saa melkein yhtä hyvän kitaran kuin 600eurolla.
 
...ja 300 eurolla saa melkein yhtä hyvän kitaran kuin 400 eurolla jne.....
 
Tuolla logiikalla voi samantien ostaa sen 50 euron HB:n. Säästyypähän loppurahat. Tuossa hintaluokassa on vielä aika paljon heittoja laadun suhteen.

Laadusta en tiedä, tässä PRS:ssä, mutta tais vähän aikaa sitten maksaa 100-200 enemmän ?:
 
http://www.thomann.de/fi/prs_santana_se_vc2002_egitarre.htm
 
Mallia ei tunnu löytyvän enää PRS:n sivuilta, joten poistosta taitaa olla kyse ?
 
Ja se "SE", ilmeisesti kaksi mielipidettä:
 
:) = Student Edition
 
:( = Samick Edition