Kitarat: kitarakamat ›

Joo, ja halapaa kun saippua, eikö? :-D
 
Nykyisin monet botique vahvistimet ovat halvempia, kuin mitä esimerkiksi Fenderit olivat 50, 60 ja 70-luvulla. Jopa nämä Fenderin käsintehdyt reissuet ovat halvempia, kuin alkuperiäiset olivat uutena.

SG ja punanuppitwin, toimii muuten hyvin.

Raha on suhteellinen käsite. Vielä 20 vuotta sitten plexi-marshalleja ja vox ac30:siä sai pilkkahintaan tai ilmaiseksi, kun ei kukaan niitä halunnut.
 
10 vuotta sitten taas studiolaitteita jaettiin poiskantohintaan romurautana.
 
Nyt on toiset asiat halpoja. Kannattaa olla tarkkana.
 
tää on nyt offtpiccia, mutta huomasin et anallogisia tallentimia yms. muuta vanhempaa nauhotuskalustoa saa melko halvalla, ku nykyään tietsikat on melko suosittuja... ei mul muuta, jatkakaa kitaroista.

Nyt tuli semmoinen kommentti, että se on joko perusteluja kehiin tai trollin maine. Kumman valitset?
 
:-|
 
Minusta sellainen väite ettei 70-luvun jälkeen oltaisi tehty hyviä vahvistimia kuin korkeintaan muutama oikeuttaa enemmän trollin titteliin. Kitarapiirit ovat hieman juuttuneet paikoilleen ja kaikille vähänkin innovatiivisemmille jutuille irvistellään, unohtaen kuitenkin sen että 99 prosenttia ajasta musiikin kuulija ei nakkaa paskaakaan siitä, millä vehkeillä sitä soitetaan.
 
Makuja on monia ja koko tämän threadin ajatus on äärimmäisen tympeä. Siinä voidaan olla vaan kylmästi mieltä juu tai ei. Järkevää perustelua kumpaankaan suuntaan ei ole.

Raha on suhteellinen käsite. Vielä 20 vuotta sitten plexi-marshalleja ja vox ac30:siä sai pilkkahintaan tai ilmaiseksi, kun ei kukaan niitä halunnut.
 
10 vuotta sitten taas studiolaitteita jaettiin poiskantohintaan romurautana.
 
Nyt on toiset asiat halpoja. Kannattaa olla tarkkana.
 
Toki joo. Mä olenkin ajatellut jostain poistaa itselleni 70-luvun Deluxe- tai Twin Reverbin vielä kun niitä jostain saa järkihintaan.
 
Mua vaan huvitti, kun otit juuri Dumblen ja Matchlessin esimerkeiksi niistä mielestäsi hyvistä vahvistimista. Dumble nyt ainakin on sellainen, ettei sellaiseen ole tavan harrastelijoilla (eikä monella ammattilaisellakaan) Suomessa varaa. Vaikka ei kai ne Fenkutkaan mitenkään halpoja pelejä ilmestyessään olleet, mutta silti. Ajat muuttuu, kai. Koko musa-alalla oltiin silloin niin jälkijunassa Suomessa (en tiedä ollaanko vieläkin, ehkä?), eikä valinnanvaraa laitteistossa ollut ihan samalla tavalla kuin nykypäivänä. Tai mitäpä mä tätä selitän, sä varmasti tiedät paremmin kuin minä. :-D
 
Mutta joo, jotenkin veikkaan, ettei 2030-luvulla makseta älyttömiä hintoja ja mehustella niillä Line6:lla, että "kun on hyvä vintagesoundi".

10 vuotta sitten taas studiolaitteita jaettiin poiskantohintaan romurautana.
 
Jep. Silloin kun digitaalisuus teki kunnolla tuloaan niin huipputason analogikamaa sai ihan naurettavalla hinnalla.

Toki joo. Mä olenkin ajatellut jostain poistaa itselleni 70-luvun Deluxe- tai Twin Reverbin vielä kun niitä jostain saa järkihintaan.
 
Alkaa olla kiire. Hinnat nousee noissakin koko ajan.
 
Nyt kannattais ostaa 70-luvun lopun CBS isolapa-fendereitä kun niitä saa halvalla, ja miksei japanilaisia reissueitakin.

Alkaa olla kiire. Hinnat nousee noissakin koko ajan.
 
Tuo on vähän koominen ilmiö tuo vahvistinten vintagoituminen. Kitaroissa voi jotenkin ymmärtää sen, että vanha puu on ehkä kuivempaa tai parempilaatuisempaa, mutta vahvistimissa ei kuivu muu kuin konkat. Sen jälkeen kun noita 70-luvun fendereitä on viiteen kertaan rempattu vähän niillä osilla mitä milloinkin on ollut helposti saatavilla, niin eivät ne ole enää 70-luvun laitteita. Se kytkentä siellä sisällä on yksinkertainen, mutta samalla laitteen sielu on se mistä osista se laite on alunperin tehty. Kun se ei ole enää alkuperäisistä osista vaan samansuuntaisista tehty, niin se ei ole sama. Mun mielestä on itselle rehellisempää maksaa ennemmin jostain tuoreemmasta ja samantien avoimesti omaa maustetta soppaan laittavasta retro-kopiosta. Comboissa alkuperäiset elementit voivat olla jotain tavoittelemisen arvoista, mutta siinäkin on joku raja että milloin ne ovat aikansa eläneet.
 
edit: Siis soundihan voi olla vallan mainio joka tapauksessa, mutta joidenkin värkkien kanssa ei ehkä kannata väittää itselleen soittavansa 70-luvun laitteella.

Tuo on vähän koominen ilmiö tuo vahvistinten vintagoituminen. Kitaroissa voi jotenkin ymmärtää sen, että vanha puu on ehkä kuivempaa tai parempilaatuisempaa, mutta vahvistimissa ei kuivu muu kuin konkat. Sen jälkeen kun noita 70-luvun fendereitä on viiteen kertaan rempattu vähän niillä osilla mitä milloinkin on ollut helposti saatavilla, niin eivät ne ole enää 70-luvun laitteita. Se kytkentä siellä sisällä on yksinkertainen, mutta samalla laitteen sielu on se mistä osista se laite on alunperin tehty. Kun se ei ole enää alkuperäisistä osista vaan samansuuntaisista tehty, niin se ei ole sama. Mun mielestä on itselle rehellisempää maksaa ennemmin jostain tuoreemmasta ja samantien avoimesti omaa maustetta soppaan laittavasta retro-kopiosta. Comboissa alkuperäiset elementit voivat olla jotain tavoittelemisen arvoista, mutta siinäkin on joku raja että milloin ne ovat aikansa eläneet.
 
edit: Siis soundihan voi olla vallan mainio joka tapauksessa, mutta joidenkin värkkien kanssa ei ehkä kannata väittää itselleen soittavansa 70-luvun laitteella.
 
No mutta eikös vanhoissa vahvistimissa just pointti ole että ne todellakin kestävät aika hyvin. Point-to-point vehkeet.
 
Soundin lisäksi tietty.

No mutta eikös vanhoissa vahvistimissa just pointti ole että ne todellakin kestävät aika hyvin. Point-to-point vehkeet.
 
Soundin lisäksi tietty.
 
Ei ne komponentit kestä sen paremmin niissäkään. Vaihtaminen uusiin on tietenkni helpompaa.

Alkaa olla kiire. Hinnat nousee noissakin koko ajan.
 
Niin alkaa. Se vähä mitä oon seurannut palstoja, niin ainakin 70-luvun alun rojut näyttäisi olevan jo ihan hinnoissaan.
 
ReBeatin kirjoitukseen viitaten, minkä verran esim. komponenttien yksilöerot vaikuttavat vahvistimissa? Jos siis tehdään tänä päivänä alkuperäisellä kytkennällä ja tismalleen samanlaisilla osilla 65' Deluxe Reverb point to pointtina, niin lukuunottamatta elementtien eroja, minkä verran eroa olisi oikeaan '65 vuoden Deluxe Reverbiin, vai olisiko ollenkaan?
 
Kun tässä ihan äskettäin Fenkun vintagevahvistimia käsitelleessä ketjussa tuli esille jonkin kitaralehden tekemä testi, jonka mukaan Reissue Twin (joka ei kai ole PTP) soundasi elementtejä lukuunottamatta aivan samalle kuin '65 vuoden "vastaava". Vaikkei mulla ole niin paljoa kokemusta laitteista kuin ehkäpä testin tekijöillä, mulle ei mene ko. testin lopputulos oikein läpi. Nimittäin jos soundi on todellakin niin samanlainen kuin '65 tehdyssä Twinissä, niin en näe mitään järkeä hommata vanhempia kamoja, ainakaan soittajan näkövinkkelistä. Sijoituksena tietysti eri asia.

ReBeatin kirjoitukseen viitaten, minkä verran esim. komponenttien yksilöerot vaikuttavat vahvistimissa? Jos siis tehdään tänä päivänä alkuperäisellä kytkennällä ja tismalleen samanlaisilla osilla 65' Deluxe Reverb point to pointtina, niin lukuunottamatta elementtien eroja, minkä verran eroa olisi oikeaan '65 vuoden Deluxe Reverbiin, vai olisiko ollenkaan?
 
Kun tässä ihan äskettäin Fenkun vintagevahvistimia käsitelleessä ketjussa tuli esille jonkin kitaralehden tekemä testi, jonka mukaan Reissue Twin (joka ei kai ole PTP) soundasi elementtejä lukuunottamatta aivan samalle kuin '65 vuoden "vastaava". Vaikkei mulla ole niin paljoa kokemusta laitteista kuin ehkäpä testin tekijöillä, mulle ei mene ko. testin lopputulos oikein läpi. Nimittäin jos soundi on todellakin niin samanlainen kuin '65 tehdyssä Twinissä, niin en näe mitään järkeä hommata vanhempia kamoja, ainakaan soittajan näkövinkkelistä. Sijoituksena tietysti eri asia.
 
Soundi on ja ei ole samanlainen. Joitakin osia ei enää saa. Joitakin osia ei saa edes valmistaa. Ja 42 vuoden aikana vahvistimen kuluminen on muokannut soundia.
 
Mutta periaatteessa soundi on hyvinkin sama.
 
Marshallin ja Fenderin kitarakamat joita mä käytän päivittäin on valmistettu vuosina 1967, 1969 ja 1970. Ne on tietysti moneen kertaan huollettu, mutta aika pieteetillä - vahvistin on lyöty oskilloskooppiin, uusien osien arvot on katsottu mahdollisimman tarkkaan entisten kaltaisiksi, ja joka välissä vahvistinta on kuunneltu.
 
En mä usko, että ne on erityisen paljon parempia kuin re-issuet. Luultavasti hyvin tehty re-issue tai rakennussarjasta tehty replica ajaisi homman ihan samalla tavalla. Pointti ei olekaan siinä. Pointti on siinä, että nää on nää kamat, ja ketkä kaikki niillä on soittaneet.
 
Sitäpaitsi silloin kun mä ostin kamojani, noita plexejä sai halvalla, kun kaikki halusivat räkkiin asennettavan trankkuvahvistimen. Kasarimeininki.
:-D

minkä verran eroa olisi oikeaan '65 vuoden Deluxe Reverbiin, vai olisiko ollenkaan?
 
Niin miltä se semmonen '65 vuoden Deluxe Reverbi sitten kuulostaa? Eihän niitä oo osista tehty, joiden toleranssit on .1%. Eroja siis varmasti löytyy niittenkin kesken, ja tekis mieli nähä se tyyppi, joka erottaa yhen hyvän replican neljästä aidosta. Sokkotestissä.