Kitarat: kitarakamat ›

Ei millään pahalla, mutta tuo kuulostaa juuri siltä, että nyt taitaa olla digitaalisen signaalinkäsittelyn perusteet aika pahasti hakusessa, tai paremminkin siltä ettei niistä ole hajuakaan. Digitaaliseen signaalinkäsittelyyn liittyvä matematiikka on pikkasen monimutkaisempaa ja korkeampitasoista, että pelkällä peruskoulupohjalla ei sitä välttämättä hanskata. Varsinkin tuo palkkijuttu osoittaa, että olet ymmärtänyt äänen digitoinnin suoraan sanoen päin ...ttä ja pieni dsp:n perusteiden kertaus olisi kyllä paikallaan.
 
Samplausksen teoriaa:
http://www.dspguide.com/ch3/2.htm
 
Ja p*skat. Lähtis tuntematta puhumaan koulutusasioista tietämättä mitään.
 
Kun sä otat AD-muuntimella signaalista näytteitä jotka rekonstruoidaan signaaliksi, jolloin lopputulos on käyrän sijaan sarja palkkeja, joiden välit täytetään virheenkorjausalgoritmin mukaan. Näitä palkkeja voi siihen sekuntiin mahtua esim 1000 riippuen näyttenottotaajuudesta, mutta niin se vaan käy.
 
Nyt tästä uudelleenkasatusta signaalista teet taas uuden AD-DA -muunnoksen niin mitähän käy? Tuleekohan siitä ehkä luonnollisempi kuin alkuperäisesti signaalista vaiko ei?
 
Mikä taas osoittaa sen, että ei hirveästi AD-muuntimista tiedä, saatika asioista mihin ne pystyy tai sitten edes miten ne toimii. Muuntaminen on aika järeää matematiikkaa ja paljon monimutkaisempaa mitä luulisi, sattumalla siinä ei ole hirveästi tilaa niin muutokset muuntokertojen välissä on pienempiä kuin saattaisi kuvitella. Ei sitä turhaan ole vuosikymmeniä tutkittu.
 
Jos luit tarkaan, kyse oli AD/DA-muutosten kerrannaisvaikutuksesta. Sitä titityytä saa ihan kivasti yhdellä muutoksella talteen, muuta laitappa niitä purkkeja väliin enemmän. Ei tarvi mennä kun kunntelemaan 90-luvun analogisilla kamoille soitettuja mutta DDD:nä äänitettyjä levyjä, eron kuulee korvin verrattuna AAD-nauhoituksiin. Kamat on varmaan paremmat mutta edelleen suosisin mielummin analogista signaalia ainakin pöytään asti mielummin kun muuttaisin sitä jatkuvasti muodosta toiseen.

Nyt tästä uudelleenkasatusta signaalista teet taas uuden AD-DA -muunnoksen niin mitähän käy? Tuleekohan siitä ehkä luonnollisempi kuin alkuperäisesti signaalista vaiko ei?
 
Ei luonnollisempi eikä luonnottomampi, koska se muutoksen anti-alias vääntää sen matemaattisesti siihen kuntoon. Jos muuntosuhteet on samat ja kaikki osat siirtotiestä on kunnossa, koko muutos tapahtuu täsmällisesti toiseen suuntaan.
 
Jos luit tarkaan, kyse oli AD/DA-muutosten kerrannaisvaikutuksesta. Sitä titityytä saa ihan kivasti yhdellä muutoksella talteen, muuta laitappa niitä purkkeja väliin enemmän. Ei tarvi mennä kun kunntelemaan 90-luvun analogisilla kamoille soitettuja mutta DDD:nä äänitettyjä levyjä, eron kuulee korvin verrattuna AAD-nauhoituksiin. Kamat on varmaan paremmat mutta edelleen suosisin mielummin analogista signaalia ainakin pöytään asti mielummin kun muuttaisin sitä jatkuvasti muodosta toiseen.
 
No kuka kuulee, kuka ei. Jos luit tarkkaan, niin digitaalimuutos tehtynä oikein ei perustu satunnaisuuteen, toisin sanoen se hylkää informaatiota vain kerran. Koko ketju toimii matemaattisesti (kuten tietokoneilla on tapana) ja laskutoimitus tuolle muutokselle on kääntäen verrannollinen. Jos koko järjestelmä on optimaalinen, häviötä ei tapahdu. Siitä on sitten ihan turha syyttää digitaalisuutta jos laitteet eivät toimi yksiin.
 
Huonosti kootut järjestelmät analogisellakin puolella hävittävät signaalista merkitsevää informaatiota, muun muassa kaapeloinnin kapasitanssit ja resistanssi vaikuttavat taajuuksiin. Niitä ei voi korjata jos se tieto menee, mutta sen voi toki ottaa mittauksissa huomioon. Mittauskertoimilla voidaan luoda kadonnutta informaatiota uudelleen, mutta huonosti toteutettuna se aiheuttaa aivan saman mitä AD-muunnoksetkin, käsittelyn jälkeen signaali on erilainen kuin mitä se oli sisään mennessään.